Läksiäisbileet

Muutin lokakuussa kotoani Pohjois-Savosta Helsinkiin, ja päätin sen kunniaksi järkätä kavereilleni läksiäisbileet Kuopiossa. Päätin, että läksiäiset olisivat mökkibileet siihen sopivan teeman kanssa. Woo!

Mökin piha seesteisen krapulaisena lauantaiaamuna.

Lyhyesti juhlat voisi tiiviistää seuraaviin lukuihin:
 • 41 vierasta
 • kahdeksan vierasta menetti illan aikana osittain tai kokonaan muistinsa
 • ainakin neljä oksensi
 • booliin upposi yhdeksän pulloa Viru Valgeaa ja viisi likööriä (ja edellisten lukujen valossa sitä nähtävästi oli tarpeeksi)

Perustin pippaloille oman virallisen Instagram-hashtaginsa #erkinlähtö, ja pari vierasta muistikin tägätä kuvansa kyseisellä risuaidalla. Kuvia tuli otettua valitettavan vähän valaistuksen ja muun tekemisen (juomisen) takia.

Koska pelkkä ryyppääminen olisi tietysti ollut tylsää, kokeilin järjestää kinkereissä parit kilpailut. Ensimmäinen kilpailu oli innostaa vieraita ottamaan juhlista kuvia virallisella häsärillä, mutta valitettavasti unohdin palkita parhaan kuvan.

Löytämisensä jälkeen Tyyne Puustisen ruumis ripustettiin eteisen kattoon.

Toisena kilpailuna oli Tyyne Puustisen ruumiin löytäminen. Kerroin kaikille vieraille legendan murhatusta Tyyne Puustisesta: hänet oli murhattu mökkiin raa'asti, muttei ruumista oltu koskaan löydetty. Hänet tunnistaisi irti revityistä raajoista ja hirttoköydestä. Olimme piilottaneet pikkusiskoni kanssa Tyynen, alkujaan 50 sentillä kirpparilta ostetun Barbien, erääseen mökissä olevaan komeroon, jossa oli pieni valeseinä. Epäröin, oliko piilo liian vaikea, mutta lopulta Tyyne löytyi ja kiikutettiin elvytettäväksi noin kello 23 aikoihin, viisi tuntia pippaloiden alkamisesta. Mitään ei ollut tehtävissä, mutta Puustisen suku palkitsi kuohuviinipullolla löytäjän, järjestelmällisesti mökkiä tarkastelleen Niilon. Tärkeintähän oli, että hämärä kohtalo viimein selvisi.

Kolmantena - ja ehdottomasti hauskimpana - kilipaeluna oli murhapeli, jonka varastin eräiltä yliopiston sitseiltä. Jokainen vieras sai tullessaan lapun, jossa oli jonkun toisen juhlissa olevan - tai sinne pian tulevan - nimi ja tehtävä, joka hänet piti saada tekemään. Kun hänet sai tekemään kyseisen asian, hänet oli "murhattu" ja hän joutui antamaan murhaajalleen oman lappunsa – murhaajalla oli siis siten taas uusi kohde. Eniten murhannut palkittiin pullollisella kuohuvaa. Lopulta kaksi murhaajaa (Erika ja Enni) oli kisassa ylitse muiden, kumpikin kahdeksalla uhrillaan. Molemmat saivat palkinnoksi henkirikosmenestyksestään kuoharit. Murhapeli oli siitä kiinnostava, etteivät tietenkään yli 40 vierasta tunteneet kaikki toisiaan entuudestaan, vaan kohteita oli etsittävä. Tämä toi ihmisiä yhteen ja tietyllä tasolla pakotti vieraat tutustumaan toisiinsa.

Murhattujen nimet kirjoitettiin mökin eteisessä olleeseen listaan.

Peli mahdollisti yleisen sekoilun, kun eräs vieras houkuteltiin tekemään pihalla lumienkeli (murha onnistui), toinen taasen teki sirkustempun seisomalla käsillään (ja joutui murhatuksi). Lisäksi erään vieraan suuhun tungettiin pikkurilli ja kaksi toisilleen entuudestaan tuntematonta kaveriani päätyivät kimppakuselle puskaan: toinen heistä tosin palasi kuolleena, sillä murhatehtävänä oli juuri houkutella hänet puskakuselle. Muahaha. Osalle tehtävät olivat helpompia, esimerkiksi jotkut piti saada sanomaan vain yksittäinen sana (lesbo, omenapiirakka, älä, kynttilä) tai laulamaan David Guettan Lovers on the Sunia.

Niitä harvoja illan aikana otettuja, hieman tuubaisia kuvia. Aleksin kanssa.

Bailut alkoivat hiljetä neljältä, kun yöksi mökkiin jääneet olivat sammuneet ja porukka alkoi valua koteihinsa ja baareihin. Viimeisimmät vieraat lähtivät viiden jälkeen. Ihme kyllä porukka oli tajuttoman siistiä: mitään ei hajonnut, ja lattiankin tahmaisuus oli yllättävän helposti siivottava pikkuvika. Aamulla kurvasimme pois krapulaisina ja iltaa (erityisesti murhapelin käänteitä) muistellen.

Sanoisin, että sangen onnistuneet ja rahan väärtit bailut. 2016 Stadin kämpän tupareita odotellessa ja suunnitellessa!

Pitäisiköhän Tyyne Puustisen tehdä comeback?

Syyslukukauden satoa

Akun "kasaritapetti".

Syksyn aikana tuli heitettyä muutamia keikkoja Savonia-ammattikoulun muotoilupuolella. Uudet tuulet puhaltavat, koulu on siirtynyt Opistotien kampukselle Rouvasväenyhdistyksen tiloista ja Muotoiluakatemia-nimen sijaan nyt puhutaan Savonia-muotoilusta.

Tässä muutamilta kerroilta suosikkejani tai muuten vain kiinnostavan kamalia maalauksia.

Työpaikka.

Matin työ.

Kimin (? ah kun aina luulen muistavani mitä signeerauksessa lukikaan) työ. Pidin työn luovasta ratkaisusta
muuttaa istuinjakkara pilvenpiirtäjäksi. Vasemmalla puolella tunnin alussa olleita, nopeasti piirettäviä croquis-piirroksia.
Keskimmäinen poseeraus valittiin lopulta loppuajan asennoksi.

Akin työssä moderni ja klassinen jäbä kohtaavat toisensa.

Olen tehnyt viime kuukaudet muuttoa Helsinkiin, mutta toistaiseksi mallikeikkoja on löytynyt Stadin suunnilta huonosti. Helsingin kansanopistolla kävin kylläkin parit keikat heittämässä, mutta valitettavasti en kiireiden takia (piti kiiruhtaa heti seuraavaan työpaikkaan) ehtinyt fotoja napsimaan.

Jasmin teki yhden syyslukukauden suosikkitöistäni. Pidän työn varjostuksista, kertovuudesta ja kuvakulmasta.
Muutoinkin juuri tämän sisustusarkkitehtien ryhmä sai aikaan tasokasta ja luovaa jälkeä.

Molvinan työ. Kiireessä kannattaa multitaskata: luin samalla viestintäpolitiikan kirjaa kun makasin ja tienasin.

Petun sangen eksoottinen työ. Selällään makaava asento tehtiin teollisuusmuotoilijaopiskelijoiden kanssa.

Roosan työ. Lakatut varpaankynnetkin huomioitu!

Markuksen hiilityö.

Lontoossa

Lontoo lihottaa.

Kun kaveri elelee au pairina Lontoossa, hänen host-perheensä lähtee viikoksi lomalle ja antaa vieläpä luvan kutsua kavereita kylään, ei ole kuin yksi vaihtoehto: lentää Britteihin!

Lähdimme eräänä aurinkoisena tiistai-iltapäivänä Petran ja Rikon kanssa sanomaan hellöy Elinalle. Erityisesti matkan alku oli täynnä jännitystä, sillä kenelläkään ei erityisesti ollut kokemusta lentämisestä. Lopulta selvisimme kuitenkin ajoissa koneeseen, ja kello 6 PM (huomatkaa englantilainen tapa ilmaista aika) olimme perillä Lontoo Gatwickin lentokentällä. Tämän jälkeen alkoi sekoilu junien kanssa – ne ovat muuten aina myöhässä Iso-Britanniassa, en enää ikinä soimaa VR:ää.

Elina, Petra ja Riko tallustelemassa Chislehurstissa.

Päivät koostuivat pitkälti kaupungilla kiertelemisestä, shoppailusta, parista erikoisemmasta visiitistä, ja mikä tärkeintä, ryyppäämisestä. Olin itse aivan taivaissa, kun suosikkisiideriäni, Bulmersia, oli myynnissä Suomessa ainoastaan myytävän omenamaun lisäksi hedelmäisinä ja marjaisina makuisina. Ehkä sitäkin hämmentävää oli nähdä väkevät viinat aivan tavallisesti myynnissä ruokakaupoissa. Monilla kaupoilla, kuten Sainsburylla ja Marks & Spencerilla, oli lisäksi omat merkkiviinansa. Hämmentävää. Miltäköhän Pirkka Vodka tai ES Whiskey maistuisivat?

Buckingham Palace.

Oikeastaan teimme viikon aikana kaikki mahdolliset turistiklisheet, joita Lontoossa voi tehdä:

1. Fish and chips

Hämärän tyylikkäässä pubissa on tunnelmaa, joka paljastaa myös Samsungin tabletin kameran "laadun".

Maistoimme legendaarista kalaa ja ranskikset -annosta Earls Court Tavern -nimisessä pubissa, joka sijaitsee South Kensigtonissa. Valitsen itse aterian ohella juomaksi vaalean oluen. Hämmentävää, ihmiset oikeasti tulevat Englannissa pubeihin myös syömään. Olutta valitessa sain maistiaisen ennen ostopäätöstä: hämmentävää, ei sitä vain Suomessa annettaisi! Omaan makuuni fish&chips -annos ei oikein ollut: ihan hyvää, muttei mitenkään tajunnanräjäyttävää. Worth trying toki.

2. Kuvien ottaminen itsestään punaisen puhelinkopin ja Big Benin kanssa

Jack ja Rose.

3. Madame Tussaud's -visiitti

Elina ja Petra ottavat Kim Kartrashianin kanssa selfietä.

Miley, Lady G ja Britney bitch.

Madame Tussaud's oli ehkä hauskimpia hetkiä Lontoon-matkalla. Madame Tussaud's on tajuttoman kiinnostava ilmiö, joka yhdistelee halpaa glitteriä, taidokkaasti toteutettua vahanukkekäsityötä ja julkkiksiin kohdistuvaa, uteliasta fanituskulttuuria. Nukeista osa tuntui hämmentävän eläviltä, vaikka myös kömpelyyksiä erityisesti käsissä oli helppo huomata. Kasvoihin oli selkeästi panostettu, mutta ihmiskädet lienevät yllättävän vaikeita muovata. Luin myöhemmin, että Mikkelissä on suomalaisten oma vahajulkkisten kabinetti, joka on tunnettu kömpelyydestään: pitäisiköhän mennä katsomaan?

Tanssittiin Madonnan kanssa vogueta.

4. London Eye

Valtava maailmanpyörä näytti Lontoon lähes koko komeudessaan: se on todellakin suuri kaupunki! Toinen puoli kaupungista näyttäytyi aika sumuisena, mutta muutoin säät suosivat tuona päivänä, kuin muutenkin koko reissun ajan. Lontoon arkkitehtuuri on kaunista, kiinnostava yhdistelmä konservatiivisuutta ja halua olla moderni – oikeastaanhan koko kaupunki taitaa olla sitä?

5. Matkustaminen over- ja undergroundilla ja punaisilla, kaksikerroksisilla busseilla.

Yritin tehdä tämän seksikkäästi kuten Pussacat Dollsien Wait a Minute -musavideossa. Kaikki kusi tietysti
Petran kuvaustaitojen takia. Seksikkyyteni puute saattoi myös vaikuttaa.

6. Shoppailtua Oxford Streetillä.

Oho, ainoa Oxford Streetillä otettu foto. Kodittomia näkyi katukuvassa valitettavan paljon.

Yöelämään tuli tutustuttua yllättävän vähän. Camden Townissa pistäydyimme punk-baarissa, jonka lämminhenkisistä, avoimista ja mukavan vaihtoehtotyylisistä ihmisistä pidin tavattomasti. Lisäksi eräänä iltana oli tarkoitus mennä erääseen gay clubiin. Homma meni mönkään: kahden tunnin jonottamisen jälkeen jotkut paikalliset kiilasivat ohi jonossa, menin tietysti puolustamaan oikeuksiani (=aukomaan päätäni) ja saatiin Petran kanssa turpaamme. Ovimiehet uskoivat natiivipuhujia ja pitivät meitä syypäinä, eikä meitä päästetty sisään. Paskaa, mutta minkäs sille mahtaa. Valittelin myöhemmin asiaa Suomessa eräälle italialaiselle tutulle, joka kommentoi sitä huvittavasti: "now you know what it's like to be MAMU in Finland!" Ehkä eräs reissun opetuksista oli siis se, että jos britti ohittaa sinut baarijonossa, et voi tehdä sille mitään.

Street Food Festival.

Toinen opetus reissusta on se, etteivät junat ja undergroundit kulje sunnuntaiaamulla kuin vasta kello kahdeksan alkaen. Baari-illan jälkeen oli kamalaa odottaa kotiin pääsyä Waterloon asemalla, kunnes viimein kymmeneltä pääsin nukkumaan. Kolmas opetus on varmaan se, että turisteja yritetään rahastaa kaikkialla tarjoamalla jotain "ilmaiseksi" ja sitten vaaditaan rahoittamaan rahaa lapsille. Saatanan lapset.

Vaikka brittien tapa ajaa ja parkita oli karmaisevaa ja kaikki oli pirun kallista, kokonaisuudessaan reissu oli todella kiva: sai nähdä elämää toisella puolella Eurooppaa, ihastella englantilaisia puutarhoja (niihin oikeasti panostetaan siellä) ja tietysti nähdä Ellua pitkästä aikaa. Säätkin suosivat – britit eivät ole tainneet koskaan käydä Suomessa valittaessaan keleistään. Ehkä joskus uudestaan!

Ja tiemme käy pois, pois!

Marraskuun ihQutusbiisi

Välinpitämättömyys johtaa pelkoon, pelko johtaa vihaan ja viha johtaa kuukauden ihQutusbiisiin. Tämä on yhtälö.

Marraskuun ihQuinta kamaa on Coldplayn uusi single Adventure of a Lifetime. Diskoa ja rockia yhdistävä kappale on Coldplayta vahvimmillaan ja parhaimmillaan: ennakkoluulotonta genrejen yhdistelyä, uutta ja vanhaa, luovaa, kuuntelijaansa pois tästä maailmasta vievää musiikkia kauniin sanoituksin.

Nämä julkkisten Tinder-profiilit naurattavat kuoliaaksi asti!

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

- Tein profiilit ns. Tinder-generaattorilla (caughtontinder.com). Generaattori luo Tinder-profiilia muistuttavan näkymän, kun siihen laittaa kuvan, nimen, iän, yhteiset kaverit ja samat kiinnostuksenaiheet. Profiilitekstit piti muokata Word-tiedostosta profiiliin. Suurin työ oli selvittää, mitä fonttia Tinder käyttää esittelyteksteissään (Helveticaa). Mahdollisesti Photoshop-taidoissani (lue: Paintin käytössäni) on kehittämisen varaa...
- Kiitoksia henkilöehdotuksia antaneille :) Ehdotuksia voi heittää edelleen!
- Palaute on aina tervetullutta, erityisesti rakentava sellainen. Olisi hauska tietää, kuka nauratti eniten. :D Jos pidit tekstistä, painaise sille toki peukku! ^^

Lokakuun ihQutusbiisi

Ihminen on syntynyt ihQuttamaan ja kaikkialla hän joutuu olemaan hiljaa.

Lokakuun ihQuinta antia on ehdottomasti Anssi Kelan tulkinta kappaleesta 2080-luvulla. En ole hirveämmin seurannut kulunutta Vain elämää -kautta, mutta kokonaisuudessaan sarjan idea on mitä ihastuttavin: fiilistellään, lauletaan, tutustutaan.

Eräs toiveitani kauden alkaessa oli, että Sannin 2080-luvulla (joka on mielestäni eräs koskettavimpia suomalaisia kappaleita viime vuosina) saisi arvoisensa esityksen. Toiveeni kävi toteen. Kelan kasarihenkinen tulkinta on yhtä aikaa alkuperäiselle versiolle uskollinen, haikean tunteikas, mutta samalla siinä on ristiriitaisen pirteää energisyyttä. Kelan versio myös osoittaa, kuinka vahvan universaalin kappaleen Sanni on onnistunut sanoittamaan.

Anssi Kela on eräs eniten arvostamistani suomalaismuusikoista. Hän sanoittaa, säveltää ja sovittaa kappaleensa alusta loppuun asti itse. Samoin Vain elämää -versiointinsa hän on tehnyt itse. Lahjakas ja hatunnoston arvoinen taiteilija.

http://www.ruutu.fi/video/2244466

Syyskuun ihQutusbiisi

IhQutus on käsitettävissä tilana, johon kaikki pääsevät kuuntelemaan, nauttimaan ja haukkumaan kappaletta. Ihannetilanteessa siis tietty kaikki valkoiset, ylhäisöön kuuluvat heteromiehet.
Syyskuun ihQuinta on Frederik - Yön sudet. Jyrkästi ja leikkisän ironisesti Venäjän ihmisoikeustilanteeseen kantaa ottava kappale on malliesimerkki siitä, että Reetulla jos kenellä on munaa arvostella halutessaan jopa Venäjän presidenttiä. Samalla Putin-kappale on loistava jatko miehen uralla kuultuihin lauluihin Tsingis Khanista, Sheikki Ali Hassanista ja monista muista.

Eikös tämä videokin ole mukavan kauniin kotikutoinen?

 

 Frederik on ollut aikaisemmin ihQutuksessa kesäkuussa 2013 kappaleella "Missä on jatkot?".

Eroon ennakkoluuloista: Maahanmuuttajat

Hyvät ihmiset,

me jokainen tiedämme sen, että Suomessa on nykyisin ulkomaalaista väkeä suorastaan mustanaan. Meistä osalle se on vain liikaa, mutta miksi niin?

Aluksikin, monet valittavat siitä, että maahanmuuttajat vievät työpaikkamme. Hei, oikeasti, kuinka moni finski heräsi tänä aamuna ajatukseen että ”ei jukrat, mäpäs perustan pizzerian”? Jos kuka tahansa syntyperäinen suomalainen otettaisiin töihin johonkin pizzapaikkaan, se olisi konkassa alta aikayksikön. Asiakas tulisi sisään ja ihmettelisi "miks vitussa nää pizzat maksaa 40 euroa?" ja saisi vastauksen "no kun tolle yhdelle pitää maksaa palkkaa."

Eikö Raamatussakin sanota, että ”musta mies teki valkoiselle pizzaa, ja se oli hyvää" ?

Monet maahanmuuton vastustajat syyttävät ulkomaalaisten olevan rikollisia. He haluaisivatkin pitää muut poissa maastamme rikollisuuden takia. Huomauttaisin, että myös ulkomaalaiset joutuvat kärsimään rikoksista aivan samalla lailla: eräänkin romaninaisen käsilaukku varastettiin, ja mukana olivat hänen kaikki 17 lompakkoaan ja viisi kännykkäänsä.

Työssä käyvää, rehellistä mustalaista voi ehkä hyvinkin kutsua romaanihenkilöksi. Täytyy kuitenkin osata nähdä asia myös kyseisten ihmisten omasta näkökulmasta: miltä sinusta tuntuisi, jos elämäsi alku ja loppu olisivat molemmat vahinkolaukauksia?

Toisaalta ehkä ulkomaalaisvihassa on kyse myös siitä, ettemme vain osaa toimia oikein ulkomaalaisten tehdessä rikoksia. Jos näkee tummien miesten aikovan joukkoraiskata nuoren naisen, mitä voi tehdä? Heittää koripallon sekaan?

Yksi suuri ongelma on, että maahanmuuttajat nähdään isona ja yhtenäisenä ryhmänä. Näin ei todellakaan ole, vaan myös eri etnisten ryhmittymien välillä on suuria eroavaisuuksia ja erimielisyyksiä. On tärkeää, että ne saadaan sovittua, ja luotankin näin käyvän. Minä ainakin uskon, että vielä joku päivä venäläinen, romani ja somali mahtuvat sulassa sovussa samaan poliisiautoon.

Jotkut ovat olleet huolissaan, tuovatko maahanmuuttajat Suomeen uskontojaan. Voi hyvinkin olla, että pian minareetin pylväiden päissä ukot huutavat uuu uuu aamurukouskutsua, mutta toisaalta, emme herää enää kukonlaulun vaan imaamin hoilotuksen aikaan. Tästä voi tulla maataloudellemme merkittäviä säästöjä. Ja hei, ainakaan minareettia ne eivät räjäyttäisi pois! Ainakin jossain olisi turvallista. Sharia-lakia taitavasti soveltavamalla saadaan homot hirteen ja naiset takaisin nyrkin ja hellan väliin, kuten kuuluukin.

Suosittelisin myös muistamaan, että maahanmuuttajissa on piileviä urheilukykyjä, joiden avulla voimme menestyä tulevaisuuden urheilukilpailuissa. Esimerkiksi maahanmuuttajille kehitetyssä triathlonissa, jossa kävellään uimahallille ja tullaan pyörällä takaisin, on pärjätty hyvin kansainväliselläkin tasolla.

Tietenkin on olemassa kulttuurieroja. Okei, ehkä ajatus tummaihoisesta miehestä laulamassa myöhäisillan karaokessa "Olen suomalainen" tuntuu hieman kornilta, mutta miten olisi vaikka "Ma joka paiva toita teen"?

Voisi olla hyvä, että jokainen kokeilisi tutustua edes yhteen romaniin ja tulla ystäviksi sen kanssa. Näe hyvät puolett: ainakaan frendisi ei piinaisi sinua tylsillä jutuilla työkavereistaan. Ja hei, jokainen haluaa tuntea henkilön, joka ajaa kalliilla autolla, asuu hienossa asunnossa eikä tarvitse tehdä edes mitään töitä sen eteen! Manneilta saa myös tyylivinkkejä, sillä monet niistä tuntevat muotia – täytyyhän sitä tietää, missä taskut milloinkin ovat!

Uskon, että saamme ulkomaalaiset sopeutumaan maahamme, kunhan tarjoamme asenteillamme ja sopivilla tuilla heille hyvät mahdollisuudet siihen. Antamalla heille ainakin suukapulan, vitosen kaljaan, saunavihdan ja porttikiellon laadukkaimpiin ravintoloihin voimme taata jokaiselle, niin syntyperäiselle suomalaiselle kuin maahanmuuttajallekin, tasa-arvoisen ja hyvän elämän hyvinvointivaltiossamme.

Iloinen yhteiselo on mahdollista saavuttaa.

------------------------------------------------

- Vitsit ovat kavereilta kuultuja ja netistä pöllittyjä. Kaikista huonoimmat ovat myös omaa käsialaani.
- Kirjoitin tämän kolmiosaisen Eroon ennakkoluuloista -sarjan ensimmäisenä osana kesällä 2011 IRC-Gallerian blogiini, joka on toiminut pohjana nykyiselle blogspot-blogilleni. Kaksi muuta osaa käsittelevät homoja ja uskonnollisia ryhmittymiä. Myöhemmin huumoriteksti toimi pienin muutoksin puheenani lukiossa äidinkielen puhekurssilla saaden erinomaisen arvosanan.
- Pidän tekstin ironista tapaa rikkoa vierasmaalaisiin liitettäviä ennakkoluuloja ovelana ja hauskana. Vaikka itse sanonkin, pidän sitä jonkinasteisena kirjoitusharrastukseni helmenä. Suhtautuipa maahanmuuttoon positiivisesti tai negatiivisesti, uskoisin tälle voivan nauraa.
- Viime aikoina maahanmuuttokysymykset ovat jälleen nousseet keskusteluun, tämä teksti tuntuu jälleen ajankohtaiselta. Ehkä se siis ansaitsee paikkansa täällä – samalla tännekin saa täytettä, kun viime aikoina en ole kiireen ja inspiksen puutteen takia skriivaillut. Pieniä kieliopillisia ja tyylillisiä korjauksia on tehty, mutta muutoin teksti on sama.
- Tykkää, kommentoi, jaa! Palaute on aina plussaa! ^^