Tipaton tammikuu lähestyy loppuaan.
Ilja ja Vladimir, moskovalaiset turistit länsimaisen lähinaapurin ihmeiden äärellä
Ilja ja Vladimir lähtevät tutustumaan kotimaansa tulevaan uuteen lääniin, puolustuskyvyttömään Suomeen, ja järkyttyvät Pohjoismaiden kivespussin hintatasosta ja sivistyksen puutteesta. Baaritiskillä tilatessa Ilja saa sanotuksi kehnolla englannillaan gin tonicin, jota baarimikko alkaa hänelle tehdä, kun Ilja keskeyttää huutaen "
NO NO" ja osoittaen lonkerohanaa, jossa todella lukeekin olevan giniä, Sinebrykoffin lonkeroa – nimittäin
ORI - GIN - AL long drinkiä.
Vladimir ei puhu suomea tai englantia, mutta luottaa siihen, että myös venäjällä pärjää – ovathan suomalaiset niin tyhmiä että näkevät vaivaa opetellakseen täysin hyödytöntä länsinaapurinsa kieltä, joten varmasti täällä osataan venäjääkin. Kun tarjoilija ei ymmärrä venäjää, Vlad tekee sen mitä jokainen järkevä ihminen kielimuuritilanteissa: PU - HUU - KO - VEM - PAA ja tavuttaen. Torvelon tarjoilijan katsoessa silti vain kysyvänä Vlad alkaa huutaa ja jankkaa edelleen tilaustaan venäjäksi, kunnes Ilja pelastaa tilanteen osapuolet sanomalla
piör.
Baari paljastuu pettymykseksi: jo aiemmin julkea portsari on vaatinut miekkosten käsissä olleen vodkapullon säilytykseen (Ilja muistaa, mihin asti pullossa oli nestettä ja aikoo tarkastaa myöhemmin, onko ovella päivystävä paskiainen juonut kenties itse heidän vodkaansa). Kaljakin osoittautuu kalliiksi eikä kielitaidoton henkilökunta osaa gin toniciakaan tehdä. Ilja keksii tilata tupakkaa, mutta jälleen saa järkyttyä: yksi ainoa aski tupakkaa maksaa lähes 600 ruplaa eli yhdeksän euroa!
Pitäkööt kalliin takapajulansa.
Anssi, syrjäytymisvaarassa oleva nuori riistokapitalismin uhrina
Kuva-artesaaniopintojensa jälkeen Anssi ei ole käynyt töissä tai opiskellut kolmeen vuoteen, mutta viikottain hän saa ponnistettua energiansa lähteäkseen arkipäivien halpojen juomatarjouksien ääreen. Kotona hän juo siksarin Rainbow'n omenasiideriä, saa siipensä ja lentää biletaivaaseen.
Ensimmäisen lonkeron loputtua Anssi saapuu tilaamaan ja kaivaa lompakostaan viiden, kymmenen ja kahdenkymmenen sentin kolikoita kooten tiskille niistä 1,85 euron arvoisen aarrekasan maksaen puuttuvan 1,15 euron summan kortilla. Kortti kuitenkin pomppaa – voi saatana, ei katetta, totta, nythän onkin loppukuu ja palkka tulee vasta ensi kuun 4. päivä. Anssi kuitenkin käyttää kaiken karismansa, katsoo levenneillä pupilleillaan baariminnaan ja tekee kaupat:
hei eiköhän tuo kolikkomäärä riitä hei, kyllähän te silläkin voittoo saatte, tai hei jos kokeilet ottaa 80 senttiä kortilla siellä saattaa olla vielä sen verran, hei vittu oikeesti eikö sitä hintaa voi laittaa vähän halvemmalla kun kaupassakaan lonkero ei maksa niin vitusti et kolme euroo...
Huutokauppa epäonnistuu ja natsi-henkilökuntaan kyrpiintyneenä Anssi antaa lonkeron olla ja häipyy – siis tiskiltä, ei baarista, eihän hän pääse tässä kunnossa ja taloustilanteessa minnekään muuallekaan. Anssi häivyttää surunsa tanssilattialla, flirttailee epätoivoisesti vastakkaiselle sukupuolelle ja yrittää pölliä jonkun tarpeeksi humalaisen teinitytön Las Palmasia, kunnes diskoon ilmestyy tuttu näky:
omg, sehän on Niko yläasteelta ja se seilaa kuin Ruotsin-laivalla, se on varmasti johdateltavissa tarjoamaan jotain. Anssi saakin nostalgisten yläastemuistojen jälkeen Nikon tarjoamaan hänelle lonkeron, ja Niko tulee selvittämään tiskille tilanteen:
joo, lonkero tälle jätkälle nyt heti. Ennen tilauksen maksua Niko kuitenkin huomaa kuitenkin toisen yläastetuttavansa, silloisen ihastuksensa Maisan, ja ryntää tämän perään Anssi hihassaan roikkuen.
Kolmas kerta toden sanoo: puolen tunnin kuluttua Niko ja Anssi viimein palaavat ja ostavat itselleen lonkerot. Sekoilu jatkukoon.
Sari, Anneli ja Sirpa, supernaiset karaokebaarissa
Sari, Anneli ja Sirpa ovat päättäneet virkistää muistiaan nollaamalla sen tyttöjen illalla.
Ensimmäisenä tekonaan tehokolmikko marssii karaoke-emännän luokse ja tilaa kaikki ne kappaleet, joita he rakastavat ja joita jokainen muu vihaa.
Ai että, täällä on Aikuinen nainen, se pitää laulaa! Hei onko teillä Kaija Koota, kai teillä on Kaija Koota? Me laitetaan tänään korkkarit kattoon kato, hei Tinakenkätyttö, iii se on niin ehana piisi! Mä kyl laulan Tinakenkätytön! Hei no sitten mäki laulan sen, laita mut heti siihen perään ja kans Tinakenkätyttö! Katri Helenalta pitää laulaa jotain ja ehkä jotain englanniksi, vaikka gööls zust vanna häv van! Tai Madonnan juull see! Onko teillä sitä Sannia, jos sitäkin kokeilis...
Kolmannen siiderinsä jälkeen Sirpa suostuu viimein puhumaan heitä reilun tunnin ajan piirittäneelle keski-ikäiselle miehelle. Miehelle on tullut juuri tänään palkka, ja hän lupaa tarjota Sirpalle kierroksen! Sirpa ja Tili (Sirpa ei millään muista ukon nimeä, joten olkoon hän ristitty jatkuvan palkkavouhottamisen takia Tiliksi) palaavat karaoken ihmemaailmaan ja vetävät duettona Skorppari-klassikon Rock You Like a Hurricane, jonka aikana Tilin käsi laskeutuu vienosti Sirpan takapuolelle.
Sari on pettynyt talon palveluun, sillä alle 30-vuotias kyyppari ei tunnu tietävän, miten hänen nuoruutensa lempidrinkki tehtiin. On se kumma ku kukaan ei tiedä kuinka vihreä paholainen tehdään! Valitettavasti sitä ei tiedä Sari itsekään. Sirpan onnistuu Tinakenkätyttö-coverissaan Saria paremmin, jolloin Sari tyytyy pääasiassa mököttämään itsekseen supernaisten pöydässä litkien kyypparin tekemää Pina Coladaa, jossa maistuu ällöttävä ananasmehu. Edes toinen yritys Tinakenkätytöstä ei tuota tulosta, ja heti perään esiintyvän Annelin Kaunis rietas onnellinen on samoin ylivoimaisesti onnistuneempi esitys. Kappale toisensa jälkeen sammaltaa entistä enemmän.
Sirpa ja Tili palaavat karaokelavalta ja Saria lukuun ottamatta kaikki taputtavat heidän dynaamiselle esitykselleen. Tili viittoo sormia napsauttelemalla henkilökunnan tuomaan jokaiselle seurueen jäsenelle snapsit salmaria ja kolpakollisen kaljaa. Tuhannen tuiterissa oleva Anneli kiskaisee salmarinsa kuin vettä vain, Sari taasen maistelee nyrpeä ilme naamallaan shottiaan pieni maiskaisu kerrallaan. Sirpa ja Tili kumoavat shotit alas, ja siihen ilta kulminoituukin: Sirpa lervaa saman tien kaikki juodut kolme kaljaansa ja salmarin baarin lattialle.
Humaltunut seurue poistuu baarista episodin myötä, onhan kellokin jo 22.30. Humalainen Sirpa saatellaan taksilla kotiin, loppumatkan Sari napottaa sammuneelle Annelille kuinka Sirpa on liian kännissä aina ja ilonpilaaja. Aamun sarastaessa soitellaan, kiitellään
ai että ku oli hauskaa ja odotetaan innolla seuraavaa iltaa.
Erik ja Paavo, jotka ovat itsekin alalla
Kaksi kesää sitten Erik kävi äitinsä maksaman European Bartender School -kurssin, vaikkakaan ei ole sen jälkeen löytänyt kurssien mainosmateriaalin mukaista työpaikkaa aina aurinkoisesta rantabaarista, jossa voi itsekin bilettää työnteon ohessa. Tarjolla on ollut vain öisin auki olevia räkälöitä, joten hän on keskittynyt käymään niissä vain laatutietoisena asiakkaana. Paavo on opiskellut tarjoilijaksi jo vuoden ajan Lohjan ammattiopistossa. He tietävät mitä vaatia.
Ööh tiiätkö ees mitä Long Island Ice Teahen tulee? Joo siis siihen tulee vodkaa, tequilaa, vaaleta rommii, ginii, ja... öö...
Cointreauta?
Joo sitä niin teepä sellaset!
Kyypparin mittaillessa viinoja lasiin Erik katsoo silmä kovana tämän touhuja kuin virhettä odottaen ja kuiskaillen kaverilleen kommenttejaan.
Varmana ei ees sekota baarilusikalla tota.. ei ku tajus se sekottaa. SIIS KAHDEKSAN EUROA?! Kahdeksan euroa tällaisesta paskasta... jooh... no kai se on pakko maksaa.
Viskiasiantuntijana Paavo kyselee uteliaana, millaisia viskejä baarissa on tarjolla, hän ei mitään hanakaljoja tai tenucocktaileja vedä.
Ai, Johhny Walkeria ja Highland Parkia, ai täh siis kymppi neljästä sentistä viinaa, ei kiitos, noo mä otan... vaikka Jack Danielsin ja laita siihen paljo jäitä!
Kassakoneen jäätyessä Long Island Ice Tean takia Erik intoutuu antamaan hyödyllisiä vinkkejä, mitä nappia pitää painaa,
osaatko hakea hakukoneen kautta sitä tuotetta (vitun extratyöntekijä), ja kun kassakone selviää tiltistään, Erik tyytyväisenä toppuuttelee asiakaspalvelijaa,
joo no ei se mitään, kaikkien täytyy aloittaa jostain hei, jokasen täytyy alottaa jostain ja hyvät et myönsit virhees. Asiakaspalvelijan selitykset kassajärjestelmän tilttaamisesta kuuluvat kuuroille korville.
Koska baariminnan tekemä Long Island Ice Tea on aivan liikaa viinalta maistuva sekasikiö (toisin kuin normaalisti), Erik tilaa seuraavalla kerralla jotain hienompaa. Hän on kehitellyt oman drinkin, johon tulee vodkaa, likööriä, murskattua limeä ja Spriteä. Cocktail neuvotaan tyhmälle baarityöläiselle mahdollisimman tarkasti, jotta tämä varmasti osaa murskata limet tätä kekseliästä cocktailia varten. Lopulta nuori baarimikonalku päihtyy kohtalaisesti ja iskee loppuillasta päänsä pöydänkulmaan ja oksentaa cocktailiaan päälleen maaten kadulla, yritettyään aiemmin iskeä pubissa ollutta 49-vuotiasta naista.
Asikaspalvelutyön tuntien pojat jättävät kyypparille 30 senttiä tippiä.
Osta itelles jotain kivaa.
Sanna, Sini ja Camilla 18-vuotissynttäreitä juhlimassa
Sini on täyttänyt 18 vuotta, ja hän suuntaa täysi-ikäisyytensä kunniaksi baariin kahden kaverinsa kanssa. 2,50 euron hanajuomat ja Irma-drinkki vievät Sinin illan aikana mennessään.
Tytöistä Sanna innostuu kokeilemaan jotain uutta:
hei, yks tollanen mansikkamarkariita! Camilla miettii vielä, ja kannustaa baarimikon tekemään Sannan tilauksen ensiksi. Tequila, Cointreau, puristetut limemehut, mansikat, siirappi ja jäämurska blenderiin pariksi minuutiksi soseutumaan, sokerireunus lasiin, pillit ja koriste, done, olepa hyvä! Mitä Camilla haluaisi?
No yksi tollainen samanlainen! Haluaisiko Sinikin mansikkamargaritan?
En mä varmaan ota sitä, tee vaan toi. Tequila, Cointreau, puristetut limemehut, mansikat, siirappi ja jäämurska blenderiin pariksi minuutiksi soseutumaan, sokerireunus lasiin, pillit ja koriste, done, olepa hyvä! Mitäs Sinille?
Mansikkamargariita mullekin! Tequila, Cointreau, puristetut limemehut, mansikat, siirappi ja jäämurska blenderiin pariksi minuutiksi soseutumaan, sokerireunus lasiin, pillit ja koriste, done, olepa hyvä!
Tyttöjen ilta etenee villisti: Sanna flirttailee jalkapalloilijapoikien kanssa, sillä hän itsekin pelaa jalkapalloa. Sini ottaa kaiken ilon irti täysi-ikäisyydestään, joraten vaatteitaan riisuen, hukaten puhelimensa, vetäen mustikkashotteja, löytäen puhelimensa, mustikkashottien kermat valuvat naamalta vaatteisiin ja sekoittuvat tanssilattialla kihonneeseen hikeen.
Mutta kuten kaikki tarinat, tämäkin kokee oman huippukohtansa: Sini innostuu kokeilemaan makeaa Xanten päärynälikööriä ja on alta aikayksikön kanveesissa. Sanna ja Camilla hakevat Sinille vettä, taputtelevat nukkuvaa Siniä hereille ja käyvät vaitonaisesti kysymässä henkilökunnalta ensiapuohjeita. Parasta!
Anu ja Heikki, jotka eivät käy kovin usein baarissa
Anu ja Heikki päättävät tehdä jotain extremeä kaksikymmenvuotishääpäivän tienoilla ja lähteä pitkästä aikaa lähipubiin istumaan. Kun kukaan ei tulekaan palvelemaan suoraan pöytään, he astelevat tiskille. Anu selaa ikuisuuden pubin olut-, viini- ja cocktail-tarjontaa päättäen lopulta tilata mansikkamargaritan. Heikki kyselee, mitä hänen kannattaisi ottaa, jos hän tykkää lager-oluesta, kuten Sandelsista. Baarimikon suositeltua paria saksalaista ja tsekkiläistä tuontiolutta Heikki valitsee lopulta tutun ja turvallisen hana-Koffin.
Pariskunta istuskelee hetken pöydässä, muttei kaikki ole kuin silloin nuorina. Taustalla jumputtaa hiljaa jotain epämiellyttävää nykymusiikkia. Viereisessä pöydässä olevalla seurueella tuntuu olevan liiankin hauskaa ja, heidän omia sanojaan lainaten,
överin lit meno.
Yllättäen Anu huomaa jotain kamalaa:
hyi helvetti, hänen drinkkinsä on tehty väärin, tässähän on pieniä hedelmälihanpalasia! Anu kiikuttaa margaritansa baarimikolle ja alkaa valittaa, että pillin läpi hänen suuhunsa tuli limehedelmälihaa.
Hyi helvetti! Hetken valitusta kuunneltuaan baarimikko luopuu selittämästä, että drinkkiin puristetaan tuoretta limeä, ja tekee uuden korvaavan juomasekoituksen tiivistemehusta. Anu on happy happy.
Heikki innostuu vaalean lagerin jälkeen myös tilaamaan jonkun cocktailin.
Mikä se on se mistä osa puhuu, se Sininen enkeli...? Sellainen kyllä voisi olla hyvä kun Luokkakokous-leffassakin on se! Heikki ei salaa silminnähtävää pettymystään, kun hänen eteensä loihditaankin sinisen sijaan violetin värinen pettymys. Heikki ei sano mitään, mutta poistuu pöytäänsä drinkki kädessään, sekoitellen juomaansa pillillä inhon ilme naamallaan. Makukin on aika esanssinen.
Ei se kyllä Luokkakokous-elokuvassa...
Anu löytää mansikkamargaritastaan mansikanpalasia,
hyi helvetti! Enää hän ei kehtaa valittaa, vaan juo ällötyksestä väristen juomansa loppuun. Tequilakin maistuu ällöttävästi läpi. Mansikkamargaritan ja puoliksi jääneen violetin demonin jälkeen pariskunta poistuu. Ensi kerralla mennään sitten johonkin parempaan ravintolaan, jossa oikeasti osataan tehdä hyviä drinkkejä eikä vain tarjoilla hanabisseä.
------------------------------
