keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Viisi harvinaisen rehellistä vinkkiä kesätyöpaikkahaastatteluun – näillä et voi epäonnistua!

"Ai että oot raskaana, sehän kiva, tietenkään se ei vaikuta siihen tullaanko ottaan sua töihin vai ei.
Mä soittelen jos jotain työtä tässä ilmaantuu."


Kesätyöpaikan saamiseen annettavat neuvot ovat yleensä valitettavan samanlaisia. Suurin osa tietää, että työhaastatteluun täytyy mennä edustavana ja ajoissa. Samoin ansioluettelon moitteettoman kielen kuuluisi olla itsestäänselvyys. Haastattelu on kuitenkin tärkein käännekohta paikkaa hakiessa, eikä fiksu ulkonäkö ja asianmukainen cv aina riitä. Nämä viisi röyhkeän rehellistä vinkkiä takaavat työpaikan.

Valkoinen vale ei ole koskaan tappanut ketään. Ansioluetteloon ei kannata valehdella puhuvansa sujuvasti ranskaa, osaavansa muokata ammattitasoisesti valokuvia tai mitään muutakaan palturia. Pienet, latteat liioittelut eivät sen sijaan haittaa ketään. Olitko lyhyen aikaa siivousfirmassa tai pikaruokalassa töissä? Minkä tahansa työn kuvauksessa voit mainita saaneesi vastuuta, jota uskalsit myös ottaa. Lyhyestäkin työkokemuksesta voi sanoa oppineensa alan perusteet.

Et ole koskaan sairaana. Kukaan ei halua sairasta työntekijää, sillä sellainen aiheuttaa kustannuksia sairausajan palkan ja tilalle hankittavan sijaisen muodossa. Palkkaaja ei varsinaisesti saa kysyä haastattelussa työntekijän terveydentilasta mitään. Tämä voidaan kuitenkin kiertää toisella kysymyksellä. Jos työhaastattelija pyytää sinua kertomaan sairauksistasi, jotka on ”otettava työtä suunniteltaessa huomioon”, kerro sairastavasi vain kerran vuodessa kausiflunssan – joka sekin menee yhdessä yössä ohi. Jos luettelet työnantajalle työn suunnittelua varten diabeteksen, selkävaivat, keskivaikean masennuksen ja ajoittain pahasti kipeytyvän ranteen, älä turhaan ihmettele, miksei haastattelija koskaan soitakaan takaisin.

Totta kai olet valmis jatkamaan syksyllä ja tekemään ylitöitä! Kesätyöläisten suhteen on varaa valita, sillä kaupungit ja kylät ovat täynnä joutilaita, osaavia nuoria. Kun haastattelija kysyy, miltä ensi syksy näyttää tai oletko halukas tekemään välillä ylitöitä, korosta työn olevan sinulle ykkösasia. Lupaus jatkaa syksyllä tai jäädä ylitöihin sesonkipäivinä on merkki motivaatiosta. Jos et haluakaan jäädä kauniina kesäpäivänä ylitöihin tai syksyllä työnteko ei kiinnostakaan, tämä suullinen, alustavan luonnosmainen lupaus on helppo jättää lunastamatta.

Keksi ansioluettelon aukoille pätevät perustelut. Tipahditko koulusta tai olitko pitkän pätkän vailla töitä? Ansioluettelon aukoille on keksittävä järkevät syyt, jotka eivät saa sinua vaikuttamaan täyshullulta tai laiskalta nahjukselta. Koulun lopettamisen tai sieltä putoamisen voi perustella esimerkiksi sillä, ettet halunnut käyttää (kallista) aikaasi opiskellaksesi alaa, joka ei ollutkaan juttusi. Vaikka olisit ollut edellisen kesän vailla työtä, voit korostaa panostaneesi tänä aikana kouluun tai vaikka vain ymmärtäneesi levon arvon ja päädyttyäsi käyttämään kalliin aikasi tällä kertaa lomailuun.

Heikkoutesi ovatkin vahvuuksiasi. Jokainen osaa luetella vahvuuksiaan, mutta työhaastattelussa kysytään usein heikkouksista. Väärä vastaus on luetella todellisia kehityskohteitaan ryhmätyötaidottomuudesta kehnoon englantiin ja aamu-unisuuteen. Parhaiden hakijoiden heikkoudet voidaan kääntää heidän vahvuuksikseen: ”joskus suhtaudun tekemiini asioihin liiankin intohimoisesti” tai ”olen perfektionisti” ovat liikavarpaita tai nukahtamisongelmia parempia vastauksia.

------------------------------

- Tämä teksti syntyi osana yliopisto-opinnoissa käymääni journalistisen työn kurssia. Eräs tehtävistä oli kirjoittaa ns. neuvokki, joka on juttutyyppinä yleistynyt lehdistön parissa. Tekstistä tuli mielestäni aidosti työnhakua auttava ja ihan hauskakin, joten mitäpä sitä turhaan jättää tällaista matskua tietokoneen kätköihin.

perjantai 3. maaliskuuta 2017

I Will Arise

I Will Arise

At first I looked great
I was fabulous
Kept thinking I could always live with my vain style
But then I spent so many nights
Drinking beer and eating crap
I grew fat
And now I want my old look back

And now I’m mad
To myself
I just looked into a mirror and saw that sad look down my waist
I should take that stupid walk
I should’ve made that exercise
If I'd known for just one second I’d get these chubby thighs

Go now go
Walk outta door
Just take that walk now
’Cause you’re not skinny anymore
Wasn’t I the one who always mocked people like
Do you think he’s fatso?
Do you think he’s eaten enough pie?

No no not I
I will arise
Oh as long as I’m not getting laid
I know I’ll need a diet
I’ve got calories to burn
I’ve got lifestyle to be turned
And I’ll survive
I will arise

It may take all the strength I have not to use a car
Keep trying hard to avoid the pieces of a chocolate bar
And I’ll spend oh so many nights being sober with my friends
I’m gonna cry
But not forget the reason why
And you’ll see me
At my be-est
I’m not that ugly chubby fatso with the man breast
So I learnt a lesson taunting fatsos ain’t that fair
Now I’m saving all my bad words for someone with bad hair

Go now go
Walk outta door
Just take that walk now
’Cause you’re not skinny anymore
Wasn’t I the one who always mocked people like
Do you think he’s fatso?
Do you think he’s eaten enough pie?

No no not I
I will arise
Oh as long as I’m not getting laid
I know I’ll need a diet
I’ve got calories to burn
I’ve got lifestyle to be turned
And I’ll survive
I will arise

--------------------------

Plösö yliopistoelämä , 22 ikävuoden myötä tapahtunut aineenvaihdunnan hidastuminen ja suklaanhimoni ovat johtaneet johonkin, mitä pidin mahdottomana: olen lihonnut!

Varsinaisesti painonnousu ei ole kovinkaan suurta, mutta hätyyttelen 60 kilon rajaa.

Repsahtamisestani inspiroituneena sain idean sanoittaa I Will Survive -diskoklassikon uusiksi. Täähän on jopa aika hauska? Ehkä joskus sopivassa humalatilassa laulan tämän karaokessa alkuperäisversion päälle. : D

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Ota itseäsi niskasta kiinni: näin selätät noroviruksen!



Norovirusepidemia jyllää. Risteily, kouluruokalan juustosämpylä, kättely, sairaala – mikään asia tai paikka ei näytä olevan turvallinen.

Mitä tehdä, jos löysää pukkaa sekä ylhäältä että alhaalta? Nämä kuusi vinkkiä auttavat selviämään.

1. Ajattele positiivisesti. Kyllä se siitä. Se on vain joku norovirus. Onhan se nöyryyttävää, kuinka muutama yksittäinen kappale proteiinimassaa saa koko kehon voimaan pahoin, mutta siihen täytyy vain asennoitua pirteän positiivisesti. Who cares about the noro hey!

2. Tee edes joitain pieniä tekoja. Tiskaa. Siivoa. Hoida pois alta noita pieniä, roikkumaan jääneitä tehtäviä. Laskeskele valmiiksi verovähennykset. Soita isovanhemmillesi, tädillesi tai kummillesi. Kolaa lumet pihalta. Käy lenkillä tai salilla. Kirjoita bestseller-romaani tai juokse maratoni. Jos et jaksa suorittaa, toteuta unelmiasi; lähde pienelle risteilylle, lennä rantalomalle Kreetalle tai lähde kiertämään Tiibetin vuoristoa. Opettele laskettelemaan tai ilmoittaudu nykytanssiryhmään. Hyppää benji-hyppy. Älä anna noroviruksen haitata tavallista elämää.

3. Ota itseäsi niskasta kiinni. Yrittäisit edes. Negatiivisella asenteella ei saada aikaan mitään. Se, että jäät sängyn pohjalla makaamaan ja oksentelemaan, ei vaikuta yhtään mihinkään. Sillä et saa kotia siistiksi tai uraasi eteenpäin. Se ei kasvata kansantaloutta. Miksi lojua kotona purjossa ja kuunnella angstaten Sannia, kun voit menestyä ja saavuuttaa elämälläsi vaikka mitä? Käy suihkussa, laita itsesi ihmiseksi. Norovirus ei ole syy olla pitämättä huolta itsestään.

4. Työ on paras lääke. Norovirus tuntuu varmasti pahalta, ymmärrän sinua täysin. Mutta kuten aina, työ on paras lääke pahoinvointiin. Töitä tekemällä parannut noroviruksesta maagisesti, ja jaksat taas. Kyllä viimeistään sitten, kun tilillesi tipahtaa ensimmäinen itse ansaittu palkka, ymmärrät duunin painamisen mahtavuuden. Ota työtä edes lyhyeksi aikaa vastaan, kyllä sä ainakin pari päivää jaksat rehkiä! Siivoaminen tai pikaruokalassa työskenteleminen, nekin ovat kuule jotain – noroviruksesta huolimatta mitään työtä ei kannata väheksyä.

5. Tiedän, mikä sinulle on parasta, vaikken olekaan norovirusta sairastanut. En ole tosiaan koskaan kärsinyt noroviruksesta eikä minulla ole aavistustakaan, miltä se tuntuu. Uskon kuitenkin, että kohtalaisesti toimeentulevana, erinomaisen vastustuskykyisenä ja ylienergisenä ihmisenä tiedän, mikä myös sinulle on hyväksi. Ryhtiä pyttyyn siis, kyllä se siitä!

6. Oliko norovirus itse asiassa ihan oma valintasi? Välillä voisi miettiä omia elintapojaankin. Oliko pakko syödä se koulun juustosämpylä tai suosia Silja Linea? Missä yksilönvastuu? On turha jälkiviisastella, mutta ruoka kannattaa pyöräyttää vaikka desifiointiaineessa ennen syömistä. Ei ole noroviruksettomien tehtävä ottaa vastuuta siitä, että toiset jäävät makaamaan kotiin epimediansa kourissa.

Toivottavasti näistä on apua!

lauantai 18. helmikuuta 2017

Helmikuun ihQutusbiisi

Mekin olemme ihQuttaneet jotakin.

Tammikuun ihQutusbiisi on The Weeknd - Love to Lay. (postuumisti, lol :D) Vaikka Starboy on jokaisessa sedulassa jatkuvasti puhkikulutetuksi tampattu veisu, The Weekndin levy on oikeasti todella hyvää urbaania poppia.

https://open.spotify.com/track/1w6EY8Wkqw4TxYUxiids7C

Missä ihQ-U, siellä ongelma.

Helmikuun ihQuinta on Filatov & Karas - Satellite. Venäläisellä dj-duolla on persoonallinen soundi.



Aiemmin samainen duo oli ihQutuksessa kesäkuussa 2016 remixillään Imanyn kappaleesta Don't Be So Shy.

Uuden vuoden alkaessa on aika luoda katse menneen vuoden, 2016, ihQutuksiin:

Tammikuu: Alan Walker – Faded
Helmikuu: Vilma Alina featuring Teflon Brothers – Juha88
Maaliskuu: Mariska – Typötyhjiin
Huhtikuu: Zara Larsson – Lush Life
Toukokuu: Petri Nygård – Pannaan Suomi kuntoon
Kesäkuu: Imany – Don't Be So Shy (Filatov & Karas Remix)
Heinäkuu: Laura Voutilainen – Miks ei
Elokuu: Show Me (huhuttu Katy Perryn ja Lady Gagan demo)
Syyskuu: Skott – Amelia
Lokakuu: SANNI – SANNI
Marraskuu: The Sounds – Thrill
Joulukuu: Pajatso & Stina X – On the Edge of the Universe

IhQutusten edellä kuullut lausahdukset mukailivat klassisia tai muuten tunnettuja elokuvarepliikkejä:

Play it, Erkki.
En ole täällä kiittämässä, vaan kertomassa mitä pitää ihQuttaa.
It's been 84 years... (---) It's been 84 years and I can still hear the fresh, ihQ, song.

Kerro kerro soitin, ken on maassa ihQuin.
Yhden miehen elämä koskettaa niin monen muun elämää. Jos hän ei olisi koskaan syntynyt, ihmiset kuuntelisivat paljon huonompaa musiikkia.
Luke, I am your dj.

All work and no ihQ makes ErQ a dull boy.
I'll be ihQ.
Biisi. Ihqutusbiisi. Repeatella, ei sufflella.

May the ihQ be with you.
Listen! It's moving. It's alive. It's alive... It's alive. It's moving, it's alive, it's alive, it's alive, it's alive, IT'S IHQ!
I.H.Q. phone home.

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Hyökkäämättömyyssopimuksia ja hervottomia vaaliväitteitä: tässä historian surkeimpia lupauksia!

Nykyajan kauneuskriteereillä Kleopatraa ei vättämättä enää pidettäisi kauniina. Eikä ehkä enää Elisabeth Tayloriakaan viime vuosikymmeninä.
4000 eKr.

Ei kannata vaatia lupauksia, joiden lopputuloksesta ei ole tietoa. Kuutisen tuhatta vuotta sitten Jumalan kerrotaan kehottaneen Aatamia ja Eevaa olemaan hedelmällisiä ja täyttämään maa. Esivanhempamme tekivät työtä käskettyä, ja nykyään Telluksen kantokyky alkaa olla koetteilla koko seitsemän miljardin konkkaronkan ylläpitoon. Sen sijaan luojamme jälkeläinen ei ole osoittautunut erityisen kummoiseksi lupauksenlunastajaksi: parituhatta vuotta sitten isänsä luokse visiitille lähtenyt hemmo lupaili palaavansa pian, vaan eipä ole näkynyt.

35 eKr.

Vähänpä tiesi Marcus Antonius nimittäessään Kleopatran kuningattarien kuningattareksi ja luvatessaan Egyptin kuningattarelle Kyproksen ja alueita Lähi-idästä. Maken mahtailevat tarjoukset saivat kuitenkin Octavianuksen mustasukkaiseksi ja julistamaan sodan. Kyproksen-loma ja matkat itään vaihtuivat kummankin rakastavaisen osalta hävittyyn sotaan ja itsemurhaan. Ei siis kannata lupailla liikoja, tai voi päästä hengestään!


1930-luku

Menestystä, maailmanherruutta ja tuhatvuotinen valtakunta. Vaikka poliitikkojen vaalilupaukset ovat kautta aikain olleet liioittelevaa unelmahuttua, Adolf Hitlerin ja natsien vaaliteemat eivät olisi voineet mennä enempää mönkään. Liittoutuneet voittivat saksalaisten kansallislajin uusintaottelun 40-luvun puoleenväliin tultaessa ja natsi-Saksan ikäkin jäi kaksitoistavuotiseksi. Lupaamisen taitoa ei muutenkaan osattu toista maailmansotaa edeltäneessä Euroopassa. Saksan ja Neuvostoliiton välinen Molotov-Ribbentropin hyökkäämättömyyssopimus oli alusta asti suunniteltu rikottavaksi – vai uskoiko joku oikeasti, että Stalinin ja Hitlerin kaltaiset sotahullut eivät olisi halunneet mitellä lopuksi toisiaan vastaan?

1994

Kaikkiin lupauksiin ei kannata luottaa liian sinisilmäisesti. Tämän sai karvaasti kokea esimerkiksi Ukraina, joka taivuteltiin luovuttamaan Venäjälle vastikään hajonneen Neuvostoliiton ydinkärjet. Jos Ukraina luopuisi alueilleen jääneistä ydinaseista, maa saisi pitää Krimin. Noh, se ei ole tyhmä joka lupaa, vaan se joka uskoo.

1997

Yhdysvaltalainen pappi Glenn Wolfe solmi elämänsä aikana eri naisten kanssa yhteensä 29 avioliittoa, lupausta yhteisestä elämästä kuolemaan saakka. Suhteista kuitenkin 24 päättyi kuitenkin eroon. Jotkut vain osaavat vetää paremmin kuin Elisabeth Taylor ja Frendien Ross yhteensä.

2000-luku

Alkanut vuosituhat on ollut maailmanloppujen aikaa: uusia päätöspäivämääriä satelee kuukausittain, ja perusteina uskomuksille ovat milloin terroristit, paahtoleipään ilmestynyt Neitsyt Maria, ufojen hyökkäys, maya-kansan kalenterin epämääräisyydet tai Raamatun jakeiden määrä tietyllä umpimähkäisesti valitulla luvulla. Kummallista kyllä, yksikään ennustus ei ole toistaiseksi osunut oikeaan.


2015
Valtaan liittyy myös vastuuta. Vaalilupaukset eivät ole kuten vessapaperi, joka voidaan vetää tuosta vain pöntöstä alas. Kiitos koulutuslupauksesta, Sipilä ja kumppanit!

--------------------------


Olen satunnaisesti kirjoitellut juttuja Helsingin yliopistossa viestintää opiskelevien ainejärjestön lehteen, Groteskiin. Groteskin voisi määritellä riettaaksi ja relevantiksi journalismiksi, joka uskaltaa kyseenalaistaa, kysyä ja käsitellä mitä haluaa. Lehteä on jaossa ilmaiseksi esimerkiksi Kaisaniemen kampuksella Kaisa-talossa. Tämä juttu julkaistiin noin vuosi sitten Groteskin numerossa 1/2015, jolloin lehden teemana oli lupaus. Julkaisen tämän päätoimituksen luvalla myös omaan blogiini.

http://groteski-magazine.fi/ 

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Kyypparin painajaiset: rasittavimpia asiakaskohtaamisia baarissa osa 2



Tipaton tammikuu on tullut päätökseensä, baarit alkavat jälleen täyttyä asiakkaista. Myös niistä raskaammista. Et kai sinä ole yksi heistä?

Aino ja Anni, korkeakouluopiskelijat budjettiviihteellä

Aino ja Anni ovat vetäneet tuntuvat pohjat jo ennen baariin astumista. Siinä missä muu bilekansa ovat pynttäytyneet parhaimpiinsa, korkeakouluopiskelijat astelevat baariin sisään sotkuisissa haalareissaan. Legendojen mukaan niitä ei pestä koskaan – eikä tämä tarkoita, että niitä varjeltaisiin sotkulta.

Eikö teillä ole mitään opiskelijahintaista täällä? Ai kalja ja lonkero kolme euroa? Niin mut siis eikö teillä ole mitään opiskelijoille? Me ollaan hei opiskelijoita, pelkillä tuilla pitäisi pärjätä hei! Voitko laittaa vähän alennusta? Kai tällä opiskelijakortilla saa jotain esimerkiksi ilmaisen pullon viinaa? Tää on vielä tää kansainvälinen opiskelijakortti jolla saa kymmenissä maissa alennuksia. Noh, jos ei ole sitte mitään opiskelijahintaista ole niin otan sitten tuon kolmen euron siiderin... ja sitten mun poikaystävälle hei tuota viskiä! Saako sen tuplana? Kai seki on sen kolme euroa? Ei kyllä meidän opiskelijabileissä anniskella Viron siidereitä näin kalliilla...

Kapakan pyörittäminen elinkeinona harrastuksen tai hyväntekeväisyyden sijasta tulevat yllätyksenä kuin nenän sijaitseminen päässä ja paskan suolessa. No me ollaan itse asiassa valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja tää kyllä pitäisi saada valtion alle kaikille ilmaiseksi toiminnaksi. On väärin ottaa rahaa siitä et toiset juo! Kyllä sen pitäis olla ilmasta! Alas globaali riistokapitalismi!

Seurueeseen liittyy joukko teekkareita paikatuissa haalareissaan. Illan aikana teekkarit todistavat jälleen kerran tunnetun teekkarihuumorintajuisuutensa kivoilla pikku peleillään ja fantsuilla tempauksillaan: kuka saa viskattua parhaan osuman baarimikkoon kengällään, kuinka pitkän matkan päästä onnistuu pissaamaan pisuaariin, onko mahdollista kävellä tanssilattia läpi käsillään oluttuoppi jalkojen välissä ja niin edelleen. Suomen toivot.

Rainer ja muu Romanovin sekalainen suku

Kun Romanovin suku astuu sisään, alkaa tapahtua. Miehet astelevat edellä äänekkäästi, suvun naiset seuraavat perässä. Yksi jää melkein pubin oveen kiinni kansallispuvustaan, jonka leveä hameosa ei mahdu oviaukosta sisään puristamatta.

Jooh nyt sellaista että laitetaan aluksi kuusi bisseä siitä... ja joo vaikkapa neljä valkovenäläistä... hei Leif tuu ottaan jo nää? Mihin me jäätiin... niin ja pullo skumppaa! Ja laita nyt toinenkin vaikka saman tien... Ja siitä ottakaa vaan naiset jo pöytään nämä niin minä maksan... ja voisi vielä kaikille ottaa vodkashotit.. yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kahdeksan, laitetaan viisitoista shottia! Joo ja ota vaan Tino jo tämä tarjotin... ja sitten vielä neljä siideriä kaksi Ville Vallatonta ja Marianne ja Cosmopolitaani naiselle ja jos vielä voit mojiton siihen kylkeen. Ja vielä yksi kalja. Jokos sä teit ne villet, ai ei ku Rosita kävikin jo hakemassa pöytään. Niin paljonkos se onkaan? Miten niin et muista mitä kaikkea annoit meille? Olisit kirjannut sitä mukaa kun luettelin niitä! No katotaan, tuolla pöydässä on siis kuusi tuoppia ja katotaas --


Ilta sujuu joutuisasti, mutta tarkkana on oltava. Mirella, Allan ja Richard loukkaantuvat, kun baarissa ei saakaan tupakoida sisällä. Toisaalta, mitä sitä ensimmäistä käskyä tottelemaan. Eikä juomiakaan saa viedä ulos! Johan on, helvetin nipottajat. Jännite huipentuu, kun Ahlgrenin suku astelee samaan kapakkaan, ja käsirysyn ainekset ovat valmiit. Kuin söpö eläin onnistuu pakenemaan pedon kynsistä luontodokumentissa, tällä kertaa ikävä tilanne vältetään – Ahlgrenit ymmärtävät baarin olevan Romanovien reviiriä ja siirtyvät toiseen kuppilaan. Puukot laitetaan tuppiin ja hauskanpito jatkuu!

Marja-Leena ja Pirjo firman pikkujoulubileissä

Marja-Leena ja Pirjo, voi näitä tätejä! Koko vuosi on tehty harmaita toimistotöitä, mutta nyt se loppuu! On firman pikkujoulut! Marja-Leena ja Pirjo ovat niitä, joiden sisäinen demoni herää henkiin juotaessa firman piikkiin. Korkkarit kattoon, harmaistakin valkokaulustyöläisistä lähtee tänään väriä! On aika perseillä ja laittaa henkilökunta tekemään jotain palkkansa eteen!

Pirjo laattaa sateenkaaren värejä naistenvessaan heti juhlien alussa. Nytpähän mahtuu lisää juomaa vatsalaukkuun! Onkohan täällä muuten karaokessa Kaija Koota? Voisi laula Tinakenkätytön kun se on niin voimaannuttava piisi!

Marja-Leena muistuttaa baariminnalle olevansa sitten veri important person, vippi, et älä rupee siinä sitten mussuttaa. Jotain valitettavaa löytyy aina, olipa se sitten puoliksi juodun kuohuviinipullon potentiaalinen korkkivika, mojitossa lilluvat ällöt mintunlehdet tai se, että kossukolassa maistuu kyllä Koskenkorva aivan liikaa. Kyllä vipillä on oikeus vaatia laatua.

Loppuillasta Marja-Leena ja Pirjo ottavat yhteen ja läpsivät toisiaan käsilaukuillaan. Pirjo on todennut humalassa, että Marja-Leenan ensimmäisen kvartaalin talousraportissa oli kaksi kirjoitusvirhettä. Riita sovitaan ja halaillaan. Pirjo heittää kihlasormuksen käsilaukkunsa perälle ja poistuu firman kopiokoneharkkaripojan kanssa kielisuudelmia vaihtaen. Kumpikaan ei muista (tai halua muistaa) aiemmin illan aikana tehtyä laattausta.

Talon edessä seisoo poliisiauto, ambulanssi ja matkalla autolle voi laskea vähintään neljät ryynit maassa. Siinä missä lähihoitaja näkee potilaidensa parantuvan, päättäessään työpäivänsä myös baariminna voi nähdä tehneensä arvokasta työtä.

Nikolai Maxi Makkonen

Nikolai Maxi Makkonen on jokaisen baarimikon painajainen. Tiskille astellessaan Niko haluaa todistaa viinapäänsä kestävyyden ottamalla viinashotteja – joita se on tosin ottanut myös ennen baariin tuloaan. Kyllä mää vielhä yhden en mää vielhä oo humalasa.

Nikon tyypillinen tie vie hänet iskemään lonkerotuopin pirstaleiksi pöytään, varastamaan jonkun juomia, lentämään ulos baarista, sniikkaamaan takaisin baariin (onhan aiempi poistaminen ollut täysin perusteeton), pummimaan tupakkaa, painimaan käsirysyyn ja aukomaan päätään rock-bändille näiden omilla jatkoilla kuinka paskoja soittajia ja wannabe-michaelmonroeita nämä ovat, pudoten lopulta parvekkeelta alas.

Jos Nikon biletys onkin kovaa, todennäköisesti se ilmestyy kaikesta huolimatta seuraavana päivänä viihteelle. Miten se on mahdollista (tai miten ojasta tai paukkupakkasilla vain t-paitasillaan ulkona värjötellyt miekkonen on edes säilynyt hengissä aiemmasta illasta), ovat kysymyksiä, jotka jäävät vastauksetta – Niko tuskin muistaa vastausta kysymyksiin itsekään.

Elina ja Keijo, jotka tietävät kyllä miten alkoholilaki menee


Keijo ja Elina viihtyvät erityisesti karaokebaareissa. Kotoa käsin käydään lähipubissa, ulkomaanmatkat valitaan varmistaen, että lähistöllä on varmasti Suomi-baari. Keijo kalauttaa mikrofoniin illan aikana ainakin sellaiset klassikot kuin "Olen suomalainen" ja "Ukkometso", Elina hoilaa Laura Voutilaisen "Kerran" ja Ultra Brata.

Keijo on siitä näppärä mies, että hän ei haaskaa kyypparin aikaa tilauksillaan, vaan kävelee sisään oma Karjalan tölkki valmiina kätösessään. Tuhaneen päissään olevalle Keijolle täytyy selittää useampaan kertaan, ettei näin kuuluisi tehdä:
Minä oon kuule lukenu alkomahoolilakia. Ja siinä lukee että jos minä en tästä tölkistä juo niin saan sen tuoda tänne. Ai ei muka mene noin? KYLLÄPÄHÄN MENEE! Ai, jaaha... no sitten. Mutta minäpä sitten käyn juomassa tämän tuossa ulkona jos on niin nuukaa.

Myöhemmin kinaa syntyy siitä, kuinka paljon viinaa voi annostella (kyllä minä oon lukenut laita vaan Elinalle tuplat siihen minä kyllä maksan näytänkö minä siltä että minulla ei ole rahaa häh) ja kerran kuukaudessa käyvänä kantiksena Keijo yrittää tehdä pientä diiliä: ku käyn täällä niin voit laittaa yhden ilmaisen paukun, tiiän että saat antaa sen ku niissä lukee silleen! Saatana etkö muka anna? Pihi-Lassi...

Elina haluaisi jonkun hyvän cocktailin. Siinä ei saa sitten olla liikaa makeutta, ei saa olla hapan, ainakaan paljoa, ei limeä eikä mitään hedelmälihaa, viinaa pitää olla hyvin, mutta ei giniä eikä rommia kun ne on pahaa, ei viskiä kanssa, mutta vodkaa voi, ja mieluummin colajuomaa eikä Fantaa. Ai kossukola jää vaihtoehdoks? No se kyllä kuulostaa tosi hyvältä!

Keijo syljeskelee lattioille, hän tietää että kyllä joku räkäklimpit vielä pois siivoaa. Loppuilta vedetään omia juomia salaa käyden vain nappaamassa ilmaista juomavettä henkilökunnnalta: pitäähän sitä ääntä raikastaa karaokeen.

Kake, joka haluaa saada henkilökunnan piristymään

Kake on mielenkiintoinen mies, joka viipyy usein koko illan jutellen henkilökunnalle. Kukaan ei ole varma, missä Kaken kaverit ovat vai oliko hänellä sellaisia edes mukanaan sisään astuessaan. Kakella on aina hauskaa, ja henkilökunta on mitä parasta seuraa. Toisten työpäivää voi piristää, mikäli perusnaamalukema näyttää liian angstiselle.

Hei, mitä sä nyt tuolla lailla murjotat? Hei hymyile nyt vähän hei! PÖÖ! Hehhee. Ei tarvii pelätä.

Kaken piristysyritykset katkeavat hikoitteluun ja hallitsemattomaan yskintään, josta hän valitettavasti selviää. Hän tilaa oluen. Saat pittää kuule kuitin muistona, hehee!

Teillä on kyllä niin hhhhuiphu phalvelu täällä! Minäpä kerron vitsin. Se on sellainen että homo meni paariin ja siellä oli neekeri niin homo sille sano että voiko antaa blow jobin sille ja homo... ei ku neekeri tinttas turpaan ja homo lähti! Ja ku paarimikko että mitä se homo sulle sano niin neekeri vastas että jotain töiden antamisesta se puhu! Hehhee, eikö olekin hauska? Hei hhymyile nyh vähä hei! Hhauskaa hhuumoriahan tuo vaan...

Hurmaavasta homofobisuudestaan ja rasistisuudestaan huolimatta Kake ei saa baarihenkilökuntaa lankeamaan pauloihinsa. Illan aikana hän ehtii viihdyttää lisäksi blokkaria sieppaamalla tuoppeja tämän kuljettamasta tuoppipinosta antamatta niitä takaisin. Kakesta on huippuhauskaa taitella kuiteista paperilennokkeja, joita voi yrittää ohjailla vaikkapa henkilökunnan jääpala-astioihin ja hedelmäkippoihin. Kyllä baarissa vaan on hauskaa!

Saako Kakelta tippiä?
Jokos minä tämän vitsin jo kerroin... niin että voit pitää kuitin muistona! Hehhee.

------------------------

Osa 1.
Suurin osa baariasiakkaista on muuten itse asiassa aika mukavia!
Tekstin asiakkaat ovat korostetunomaisia, fiktiivisiä stereotyyppejä. Älä siis suutu turhaan. :D

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Kyypparin painajaiset: rasittavimpia asiakaskohtaamisia baarissa



Tipaton tammikuu lähestyy loppuaan.

Ilja ja Vladimir, moskovalaiset turistit länsimaisen lähinaapurin ihmeiden äärellä

Ilja ja Vladimir lähtevät tutustumaan kotimaansa tulevaan uuteen lääniin, puolustuskyvyttömään Suomeen, ja järkyttyvät Pohjoismaiden kivespussin hintatasosta ja sivistyksen puutteesta. Baaritiskillä tilatessa Ilja saa sanotuksi kehnolla englannillaan gin tonicin, jota baarimikko alkaa hänelle tehdä, kun Ilja keskeyttää huutaen "NO NO" ja osoittaen lonkerohanaa, jossa todella lukeekin olevan giniä, Sinebrykoffin lonkeroa – nimittäin ORI - GIN - AL long drinkiä.

Vladimir ei puhu suomea tai englantia, mutta luottaa siihen, että myös venäjällä pärjää – ovathan suomalaiset niin tyhmiä että näkevät vaivaa opetellakseen täysin hyödytöntä länsinaapurinsa kieltä, joten varmasti täällä osataan venäjääkin. Kun tarjoilija ei ymmärrä venäjää, Vlad tekee sen mitä jokainen järkevä ihminen kielimuuritilanteissa: PU - HUU - KO - VEM - PAA ja tavuttaen. Torvelon tarjoilijan katsoessa silti vain kysyvänä Vlad alkaa huutaa ja jankkaa edelleen tilaustaan venäjäksi, kunnes Ilja pelastaa tilanteen osapuolet sanomalla piör.

Baari paljastuu pettymykseksi: jo aiemmin julkea portsari on vaatinut miekkosten käsissä olleen vodkapullon säilytykseen (Ilja muistaa, mihin asti pullossa oli nestettä ja aikoo tarkastaa myöhemmin, onko ovella päivystävä paskiainen juonut kenties itse heidän vodkaansa). Kaljakin osoittautuu kalliiksi eikä kielitaidoton henkilökunta osaa gin toniciakaan tehdä. Ilja keksii tilata tupakkaa, mutta jälleen saa järkyttyä: yksi ainoa aski tupakkaa maksaa lähes 600 ruplaa eli yhdeksän euroa!

Pitäkööt kalliin takapajulansa.

Anssi, syrjäytymisvaarassa oleva nuori riistokapitalismin uhrina

Kuva-artesaaniopintojensa jälkeen Anssi ei ole käynyt töissä tai opiskellut kolmeen vuoteen, mutta viikottain hän saa ponnistettua energiansa lähteäkseen arkipäivien halpojen juomatarjouksien ääreen. Kotona hän juo siksarin Rainbow'n omenasiideriä, saa siipensä ja lentää biletaivaaseen.

Ensimmäisen lonkeron loputtua Anssi saapuu tilaamaan ja kaivaa lompakostaan viiden, kymmenen ja kahdenkymmenen sentin kolikoita kooten tiskille niistä 1,85 euron arvoisen aarrekasan maksaen puuttuvan 1,15 euron summan kortilla. Kortti kuitenkin pomppaa – voi saatana, ei katetta, totta, nythän onkin loppukuu ja palkka tulee vasta ensi kuun 4. päivä. Anssi kuitenkin käyttää kaiken karismansa, katsoo levenneillä pupilleillaan baariminnaan ja tekee kaupat: hei eiköhän tuo kolikkomäärä riitä hei, kyllähän te silläkin voittoo saatte, tai hei jos kokeilet ottaa 80 senttiä kortilla siellä saattaa olla vielä sen verran, hei vittu oikeesti eikö sitä hintaa voi laittaa vähän halvemmalla kun kaupassakaan lonkero ei maksa niin vitusti et kolme euroo...

Huutokauppa epäonnistuu ja natsi-henkilökuntaan kyrpiintyneenä Anssi antaa lonkeron olla ja häipyy – siis tiskiltä, ei baarista, eihän hän pääse tässä kunnossa ja taloustilanteessa minnekään muuallekaan. Anssi häivyttää surunsa tanssilattialla, flirttailee epätoivoisesti vastakkaiselle sukupuolelle ja yrittää pölliä jonkun tarpeeksi humalaisen teinitytön Las Palmasia, kunnes diskoon ilmestyy tuttu näky: omg, sehän on Niko yläasteelta ja se seilaa kuin Ruotsin-laivalla, se on varmasti johdateltavissa tarjoamaan jotain. Anssi saakin nostalgisten yläastemuistojen jälkeen Nikon tarjoamaan hänelle lonkeron, ja Niko tulee selvittämään tiskille tilanteen: joo, lonkero tälle jätkälle nyt heti. Ennen tilauksen maksua Niko kuitenkin huomaa kuitenkin toisen yläastetuttavansa, silloisen ihastuksensa Maisan, ja ryntää tämän perään Anssi hihassaan roikkuen.

Kolmas kerta toden sanoo: puolen tunnin kuluttua Niko ja Anssi viimein palaavat ja ostavat itselleen lonkerot. Sekoilu jatkukoon.

Sari, Anneli ja Sirpa, supernaiset karaokebaarissa

Sari, Anneli ja Sirpa ovat päättäneet virkistää muistiaan nollaamalla sen tyttöjen illalla.

Ensimmäisenä tekonaan tehokolmikko marssii karaoke-emännän luokse ja tilaa kaikki ne kappaleet, joita he rakastavat ja joita jokainen muu vihaa. Ai että, täällä on Aikuinen nainen, se pitää laulaa! Hei onko teillä Kaija Koota, kai teillä on Kaija Koota? Me laitetaan tänään korkkarit kattoon kato, hei Tinakenkätyttö, iii se on niin ehana piisi! Mä kyl laulan Tinakenkätytön! Hei no sitten mäki laulan sen, laita mut heti siihen perään ja kans Tinakenkätyttö! Katri Helenalta pitää laulaa jotain ja ehkä jotain englanniksi, vaikka gööls zust vanna häv van! Tai Madonnan juull see! Onko teillä sitä Sannia, jos sitäkin kokeilis...

Kolmannen siiderinsä jälkeen Sirpa suostuu viimein puhumaan heitä reilun tunnin ajan piirittäneelle keski-ikäiselle miehelle. Miehelle on tullut juuri tänään palkka, ja hän lupaa tarjota Sirpalle kierroksen! Sirpa ja Tili (Sirpa ei millään muista ukon nimeä, joten olkoon hän ristitty jatkuvan palkkavouhottamisen takia Tiliksi) palaavat karaoken ihmemaailmaan ja vetävät duettona Skorppari-klassikon Rock You Like a Hurricane, jonka aikana Tilin käsi laskeutuu vienosti Sirpan takapuolelle.

Sari on pettynyt talon palveluun, sillä alle 30-vuotias kyyppari ei tunnu tietävän, miten hänen nuoruutensa lempidrinkki tehtiin. On se kumma ku kukaan ei tiedä kuinka vihreä paholainen tehdään! Valitettavasti sitä ei tiedä Sari itsekään. Sirpan onnistuu Tinakenkätyttö-coverissaan Saria paremmin, jolloin Sari tyytyy pääasiassa mököttämään itsekseen supernaisten pöydässä litkien kyypparin tekemää Pina Coladaa, jossa maistuu ällöttävä ananasmehu. Edes toinen yritys Tinakenkätytöstä ei tuota tulosta, ja heti perään esiintyvän Annelin Kaunis rietas onnellinen on samoin ylivoimaisesti onnistuneempi esitys. Kappale toisensa jälkeen sammaltaa entistä enemmän.

Sirpa ja Tili palaavat karaokelavalta ja Saria lukuun ottamatta kaikki taputtavat heidän dynaamiselle esitykselleen. Tili viittoo sormia napsauttelemalla henkilökunnan tuomaan jokaiselle seurueen jäsenelle snapsit salmaria ja kolpakollisen kaljaa. Tuhannen tuiterissa oleva Anneli kiskaisee salmarinsa kuin vettä vain, Sari taasen maistelee nyrpeä ilme naamallaan shottiaan pieni maiskaisu kerrallaan. Sirpa ja Tili kumoavat shotit alas, ja siihen ilta kulminoituukin: Sirpa lervaa saman tien kaikki juodut kolme kaljaansa ja salmarin baarin lattialle.

Humaltunut seurue poistuu baarista episodin myötä, onhan kellokin jo 22.30. Humalainen Sirpa saatellaan taksilla kotiin, loppumatkan Sari napottaa sammuneelle Annelille kuinka Sirpa on liian kännissä aina ja ilonpilaaja. Aamun sarastaessa soitellaan, kiitellään ai että ku oli hauskaa ja odotetaan innolla seuraavaa iltaa.

Erik ja Paavo, jotka ovat itsekin alalla

Kaksi kesää sitten Erik kävi äitinsä maksaman European Bartender School -kurssin, vaikkakaan ei ole sen jälkeen löytänyt kurssien mainosmateriaalin mukaista työpaikkaa aina aurinkoisesta rantabaarista, jossa voi itsekin bilettää työnteon ohessa. Tarjolla on ollut vain öisin auki olevia räkälöitä, joten hän on keskittynyt käymään niissä vain laatutietoisena asiakkaana. Paavo on opiskellut tarjoilijaksi jo vuoden ajan Lohjan ammattiopistossa. He tietävät mitä vaatia.

Ööh tiiätkö ees mitä Long Island Ice Teahen tulee? Joo siis siihen tulee vodkaa, tequilaa, vaaleta rommii, ginii, ja... öö...
Cointreauta?
Joo sitä niin teepä sellaset!
Kyypparin mittaillessa viinoja lasiin Erik katsoo silmä kovana tämän touhuja kuin virhettä odottaen ja kuiskaillen kaverilleen kommenttejaan. Varmana ei ees sekota baarilusikalla tota.. ei ku tajus se sekottaa. SIIS KAHDEKSAN EUROA?! Kahdeksan euroa tällaisesta paskasta... jooh... no kai se on pakko maksaa.

Viskiasiantuntijana Paavo kyselee uteliaana, millaisia viskejä baarissa on tarjolla, hän ei mitään hanakaljoja tai tenucocktaileja vedä. Ai, Johhny Walkeria ja Highland Parkia, ai täh siis kymppi neljästä sentistä viinaa, ei kiitos, noo mä otan... vaikka Jack Danielsin ja laita siihen paljo jäitä!

Kassakoneen jäätyessä Long Island Ice Tean takia Erik intoutuu antamaan hyödyllisiä vinkkejä, mitä nappia pitää painaa, osaatko hakea hakukoneen kautta sitä tuotetta (vitun extratyöntekijä), ja kun kassakone selviää tiltistään, Erik tyytyväisenä toppuuttelee asiakaspalvelijaa, joo no ei se mitään, kaikkien täytyy aloittaa jostain hei, jokasen täytyy alottaa jostain ja hyvät et myönsit virhees. Asiakaspalvelijan selitykset kassajärjestelmän tilttaamisesta kuuluvat kuuroille korville.

Koska baariminnan tekemä Long Island Ice Tea on aivan liikaa viinalta maistuva sekasikiö (toisin kuin normaalisti), Erik tilaa seuraavalla kerralla jotain hienompaa. Hän on kehitellyt oman drinkin, johon tulee vodkaa, likööriä, murskattua limeä ja Spriteä. Cocktail neuvotaan tyhmälle baarityöläiselle mahdollisimman tarkasti, jotta tämä varmasti osaa murskata limet tätä kekseliästä cocktailia varten. Lopulta nuori baarimikonalku päihtyy kohtalaisesti ja iskee loppuillasta päänsä pöydänkulmaan ja oksentaa cocktailiaan päälleen maaten kadulla, yritettyään aiemmin iskeä pubissa ollutta 49-vuotiasta naista.

Asikaspalvelutyön tuntien pojat jättävät kyypparille 30 senttiä tippiä. Osta itelles jotain kivaa.

Sanna, Sini ja Camilla 18-vuotissynttäreitä juhlimassa

Sini on täyttänyt 18 vuotta, ja hän suuntaa täysi-ikäisyytensä kunniaksi baariin kahden kaverinsa kanssa. 2,50 euron hanajuomat ja Irma-drinkki vievät Sinin illan aikana mennessään.

Tytöistä Sanna innostuu kokeilemaan jotain uutta: hei, yks tollanen mansikkamarkariita! Camilla miettii vielä, ja kannustaa baarimikon tekemään Sannan tilauksen ensiksi. Tequila, Cointreau, puristetut limemehut, mansikat, siirappi ja jäämurska blenderiin pariksi minuutiksi soseutumaan, sokerireunus lasiin, pillit ja koriste, done, olepa hyvä! Mitä Camilla haluaisi? No yksi tollainen samanlainen! Haluaisiko Sinikin mansikkamargaritan? En mä varmaan ota sitä, tee vaan toi. Tequila, Cointreau, puristetut limemehut, mansikat, siirappi ja jäämurska blenderiin pariksi minuutiksi soseutumaan, sokerireunus lasiin, pillit ja koriste, done, olepa hyvä! Mitäs Sinille? Mansikkamargariita mullekin! Tequila, Cointreau, puristetut limemehut, mansikat, siirappi ja jäämurska blenderiin pariksi minuutiksi soseutumaan, sokerireunus lasiin, pillit ja koriste, done, olepa hyvä!

Tyttöjen ilta etenee villisti: Sanna flirttailee jalkapalloilijapoikien kanssa, sillä hän itsekin pelaa jalkapalloa. Sini ottaa kaiken ilon irti täysi-ikäisyydestään, joraten vaatteitaan riisuen, hukaten puhelimensa, vetäen mustikkashotteja, löytäen puhelimensa, mustikkashottien kermat valuvat naamalta vaatteisiin ja sekoittuvat tanssilattialla kihonneeseen hikeen.

Mutta kuten kaikki tarinat, tämäkin kokee oman huippukohtansa: Sini innostuu kokeilemaan makeaa Xanten päärynälikööriä ja on alta aikayksikön kanveesissa. Sanna ja Camilla hakevat Sinille vettä, taputtelevat nukkuvaa Siniä hereille ja käyvät vaitonaisesti kysymässä henkilökunnalta ensiapuohjeita. Parasta!

Anu ja Heikki, jotka eivät käy kovin usein baarissa

Anu ja Heikki päättävät tehdä jotain extremeä kaksikymmenvuotishääpäivän tienoilla ja lähteä pitkästä aikaa lähipubiin istumaan. Kun kukaan ei tulekaan palvelemaan suoraan pöytään, he astelevat tiskille. Anu selaa ikuisuuden pubin olut-, viini- ja cocktail-tarjontaa päättäen lopulta tilata mansikkamargaritan. Heikki kyselee, mitä hänen kannattaisi ottaa, jos hän tykkää lager-oluesta, kuten Sandelsista. Baarimikon suositeltua paria saksalaista ja tsekkiläistä tuontiolutta Heikki valitsee lopulta tutun ja turvallisen hana-Koffin.

Pariskunta istuskelee hetken pöydässä, muttei kaikki ole kuin silloin nuorina. Taustalla jumputtaa hiljaa jotain epämiellyttävää nykymusiikkia. Viereisessä pöydässä olevalla seurueella tuntuu olevan liiankin hauskaa ja, heidän omia sanojaan lainaten, överin lit meno.

Yllättäen Anu huomaa jotain kamalaa: hyi helvetti, hänen drinkkinsä on tehty väärin, tässähän on pieniä hedelmälihanpalasia! Anu kiikuttaa margaritansa baarimikolle ja alkaa valittaa, että pillin läpi hänen suuhunsa tuli limehedelmälihaa. Hyi helvetti! Hetken valitusta kuunneltuaan baarimikko luopuu selittämästä, että drinkkiin puristetaan tuoretta limeä, ja tekee uuden korvaavan juomasekoituksen tiivistemehusta. Anu on happy happy.

Heikki innostuu vaalean lagerin jälkeen myös tilaamaan jonkun cocktailin. Mikä se on se mistä osa puhuu, se Sininen enkeli...? Sellainen kyllä voisi olla hyvä kun Luokkakokous-leffassakin on se! Heikki ei salaa silminnähtävää pettymystään, kun hänen eteensä loihditaankin sinisen sijaan violetin värinen pettymys. Heikki ei sano mitään, mutta poistuu pöytäänsä drinkki kädessään, sekoitellen juomaansa pillillä inhon ilme naamallaan. Makukin on aika esanssinen. Ei se kyllä Luokkakokous-elokuvassa...

Anu löytää mansikkamargaritastaan mansikanpalasia, hyi helvetti! Enää hän ei kehtaa valittaa, vaan juo ällötyksestä väristen juomansa loppuun. Tequilakin maistuu ällöttävästi läpi. Mansikkamargaritan ja puoliksi jääneen violetin demonin jälkeen pariskunta poistuu. Ensi kerralla mennään sitten johonkin parempaan ravintolaan, jossa oikeasti osataan tehdä hyviä drinkkejä eikä vain tarjoilla hanabisseä.

------------------------------

maanantai 23. tammikuuta 2017

Köyhtyessään rikastuu

"Vanhenevia ja katoavaisia ne ovat ihmisten tunteetkin.
Mutta elää täytyy. Ja uusia kuvitteluita tulee. Ehkäpä ihminen nyt, kun vanhenee, köyhtyy myös sillä tavoin, että osaa ymmärtää toista? Osaa ymmärtää ja rakastaa muka todella. Köyhtyessään rikastuu: muita rakastavaksi, ei ainoastaan itseään."
Joel Lehtonen: Putkinotko

perjantai 20. tammikuuta 2017

Liha ei ole koskaan ollut näin halpaa

Liha ei ole koskaan ollut näin halpaa

Siat silppuriin, tuotanto tuplatkaa!
Kaikki kanat konit lampaat lahdatkaa!
Sillä syödä täytyy – ja herkutella
Siksi nyt päättyy päivät putella
Voi juku, millainen massamurha
Mut ei ollut possun kuolema turha
Sillä liha ei ole koskaan ollut näin halpaa

Naama nettiin, pintanne paljastakaa!
Kaikki kehon komeus kuvin kertokaa!
Sillä elää täytyy – ja se myös näyttää
Verkko jumalanomakuvin täyttää
Otos kansalle sekä jumalille
Uhri kameroiden alttarille
Eihän liha ole koskaan ollut näin halpaa

Luoti latinkiin, mars eteen astukaa!
Kaikki kansakunnat kuoloon korjatkaa!
Sillä kuolla täytyy – ainakin muiden
Kilpailevien, ahnaiden suiden
Kaatuu keiloja, mut riittää noita
Lasten leluja, tinasotilaita
Koska liha ei ole koskaan ollut näin halpaa

---------------

Sain ajatuksen tehdä runon, joka tiivistäisi jollain tavoin tätä aikaa ja joka tiivistäisi nykyajan yhteen lauseeseen. Pyrin erityisesti säkeistöjen alun alkusoinnuilla ja riimeillä kiihkeään tempoon, jonka viimeisenä säkeen toimiva toteamus lihan halpuudesta töksäyttäen katkaisee. Liha on monin tavoin halvempaa kuin koskaan, oli kyse sitten eläinten lihasta, ihmisen paljaasta ihosta tai sotavoimasta. Kaikki kolme osiota punoutuvat yhteen lihan ja vertauskuvallisen teuraan kautta. Koen usein 2010-luvun olevan jotenkin hyvin pateettinen, kylmä ja huolestuttava vuosikymmen.

Onneksi toki kehitys ei ole yksisuuntaista: eläintenoikeudet, pasifismi ja oman kehon itsemääräämisoikeus ovat nousevia kehityskulkuja.

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Syntymäpäivä

Vuodet kuluvat. Tänään Nokia 3310 täyttää jo 15 vuotta, härregyyd!

Tulevan vuoden suunnitelmiin kuuluvat rippikoulu ja mopokortti.

Teinivuodet ovat jatkuneet myrskyisinä: syksyllä minulle lähetettiin kuva puhelimestani juomassa jo kaljaa!