Syyskuun ihQutusbiisi

IhQutus on käsitettävissä tilana, johon kaikki pääsevät kuuntelemaan, nauttimaan ja haukkumaan kappaletta. Ihannetilanteessa siis tietty kaikki valkoiset, ylhäisöön kuuluvat heteromiehet.
Syyskuun ihQuinta on Frederik - Yön sudet. Jyrkästi ja leikkisän ironisesti Venäjän ihmisoikeustilanteeseen kantaa ottava kappale on malliesimerkki siitä, että Reetulla jos kenellä on munaa arvostella halutessaan jopa Venäjän presidenttiä. Samalla Putin-kappale on loistava jatko miehen uralla kuultuihin lauluihin Tsingis Khanista, Sheikki Ali Hassanista ja monista muista.

Eikös tämä videokin ole mukavan kauniin kotikutoinen?

 

 Frederik on ollut aikaisemmin ihQutuksessa kesäkuussa 2013 kappaleella "Missä on jatkot?".

Eroon ennakkoluuloista: Maahanmuuttajat

Hyvät ihmiset,

me jokainen tiedämme sen, että Suomessa on nykyisin ulkomaalaista väkeä suorastaan mustanaan. Meistä osalle se on vain liikaa, mutta miksi niin?

Aluksikin, monet valittavat siitä, että maahanmuuttajat vievät työpaikkamme. Hei, oikeasti, kuinka moni finski heräsi tänä aamuna ajatukseen että ”ei jukrat, mäpäs perustan pizzerian”? Jos kuka tahansa syntyperäinen suomalainen otettaisiin töihin johonkin pizzapaikkaan, se olisi konkassa alta aikayksikön. Asiakas tulisi sisään ja ihmettelisi "miks vitussa nää pizzat maksaa 40 euroa?" ja saisi vastauksen "no kun tolle yhdelle pitää maksaa palkkaa."

Eikö Raamatussakin sanota, että ”musta mies teki valkoiselle pizzaa, ja se oli hyvää" ?

Monet maahanmuuton vastustajat syyttävät ulkomaalaisten olevan rikollisia. He haluaisivatkin pitää muut poissa maastamme rikollisuuden takia. Huomauttaisin, että myös ulkomaalaiset joutuvat kärsimään rikoksista aivan samalla lailla: eräänkin romaninaisen käsilaukku varastettiin, ja mukana olivat hänen kaikki 17 lompakkoaan ja viisi kännykkäänsä.

Työssä käyvää, rehellistä mustalaista voi ehkä hyvinkin kutsua romaanihenkilöksi. Täytyy kuitenkin osata nähdä asia myös kyseisten ihmisten omasta näkökulmasta: miltä sinusta tuntuisi, jos elämäsi alku ja loppu olisivat molemmat vahinkolaukauksia?

Toisaalta ehkä ulkomaalaisvihassa on kyse myös siitä, ettemme vain osaa toimia oikein ulkomaalaisten tehdessä rikoksia. Jos näkee tummien miesten aikovan joukkoraiskata nuoren naisen, mitä voi tehdä? Heittää koripallon sekaan?

Yksi suuri ongelma on, että maahanmuuttajat nähdään isona ja yhtenäisenä ryhmänä. Näin ei todellakaan ole, vaan myös eri etnisten ryhmittymien välillä on suuria eroavaisuuksia ja erimielisyyksiä. On tärkeää, että ne saadaan sovittua, ja luotankin näin käyvän. Minä ainakin uskon, että vielä joku päivä venäläinen, romani ja somali mahtuvat sulassa sovussa samaan poliisiautoon.

Jotkut ovat olleet huolissaan, tuovatko maahanmuuttajat Suomeen uskontojaan. Voi hyvinkin olla, että pian minareetin pylväiden päissä ukot huutavat uuu uuu aamurukouskutsua, mutta toisaalta, emme herää enää kukonlaulun vaan imaamin hoilotuksen aikaan. Tästä voi tulla maataloudellemme merkittäviä säästöjä. Ja hei, ainakaan minareettia ne eivät räjäyttäisi pois! Ainakin jossain olisi turvallista. Sharia-lakia taitavasti soveltavamalla saadaan homot hirteen ja naiset takaisin nyrkin ja hellan väliin, kuten kuuluukin.

Suosittelisin myös muistamaan, että maahanmuuttajissa on piileviä urheilukykyjä, joiden avulla voimme menestyä tulevaisuuden urheilukilpailuissa. Esimerkiksi maahanmuuttajille kehitetyssä triathlonissa, jossa kävellään uimahallille ja tullaan pyörällä takaisin, on pärjätty hyvin kansainväliselläkin tasolla.

Tietenkin on olemassa kulttuurieroja. Okei, ehkä ajatus tummaihoisesta miehestä laulamassa myöhäisillan karaokessa "Olen suomalainen" tuntuu hieman kornilta, mutta miten olisi vaikka "Ma joka paiva toita teen"?

Voisi olla hyvä, että jokainen kokeilisi tutustua edes yhteen romaniin ja tulla ystäviksi sen kanssa. Näe hyvät puolett: ainakaan frendisi ei piinaisi sinua tylsillä jutuilla työkavereistaan. Ja hei, jokainen haluaa tuntea henkilön, joka ajaa kalliilla autolla, asuu hienossa asunnossa eikä tarvitse tehdä edes mitään töitä sen eteen! Manneilta saa myös tyylivinkkejä, sillä monet niistä tuntevat muotia – täytyyhän sitä tietää, missä taskut milloinkin ovat!

Uskon, että saamme ulkomaalaiset sopeutumaan maahamme, kunhan tarjoamme asenteillamme ja sopivilla tuilla heille hyvät mahdollisuudet siihen. Antamalla heille ainakin suukapulan, vitosen kaljaan, saunavihdan ja porttikiellon laadukkaimpiin ravintoloihin voimme taata jokaiselle, niin syntyperäiselle suomalaiselle kuin maahanmuuttajallekin, tasa-arvoisen ja hyvän elämän hyvinvointivaltiossamme.

Iloinen yhteiselo on mahdollista saavuttaa.

------------------------------------------------

- Vitsit ovat kavereilta kuultuja ja netistä pöllittyjä. Kaikista huonoimmat ovat myös omaa käsialaani.
- Kirjoitin tämän kolmiosaisen Eroon ennakkoluuloista -sarjan ensimmäisenä osana kesällä 2011 IRC-Gallerian blogiini, joka on toiminut pohjana nykyiselle blogspot-blogilleni. Kaksi muuta osaa käsittelevät homoja ja uskonnollisia ryhmittymiä. Myöhemmin huumoriteksti toimi pienin muutoksin puheenani lukiossa äidinkielen puhekurssilla saaden erinomaisen arvosanan.
- Pidän tekstin ironista tapaa rikkoa vierasmaalaisiin liitettäviä ennakkoluuloja ovelana ja hauskana. Vaikka itse sanonkin, pidän sitä jonkinasteisena kirjoitusharrastukseni helmenä. Suhtautuipa maahanmuuttoon positiivisesti tai negatiivisesti, uskoisin tälle voivan nauraa.
- Viime aikoina maahanmuuttokysymykset ovat jälleen nousseet keskusteluun, tämä teksti tuntuu jälleen ajankohtaiselta. Ehkä se siis ansaitsee paikkansa täällä – samalla tännekin saa täytettä, kun viime aikoina en ole kiireen ja inspiksen puutteen takia skriivaillut. Pieniä kieliopillisia ja tyylillisiä korjauksia on tehty, mutta muutoin teksti on sama.
- Tykkää, kommentoi, jaa! Palaute on aina plussaa! ^^

Elokuun ihQutus

Tiedostamattaan ihminen pitää ihQutuksesta. IhQutus vapauttaa sen, idin, antaa ihmisen tulla katarttisesti tietoiseksi haluistaan.

Elokuussa ihQuinta on Midnight Boy - Don't Say No. Kahdeksankymmentäluvun popmusiikista ammentava Midnight Boy oli ehdolla tämän vuoden keväällä myös Melodiafestivaaleilla, muttei tullut valituksi Ruotsin Eurovision-edustajaksi. Valitettavasti, tätä kuuntelisi mieluummin kuin viisujen voittajabiisiä.

You spin me right round baby right round... ei ku?

Pari asiaa, jotka Tinderin naisissa ärsyttävät

Join pari valkoviinilasillista viime helmikuussa ja kaverin innostamana tein itselleni Tinder-profiilin. Ja se siitä. Mitään merkittävää ei oikeastaan tapahtunut, vaikka valkkarihuuruissa ehdinkin jo kuvitella itseni saamassa helpon halpaa torttua ja makkaraa tarjolle loputtomiin ja siihen kaupan päällisiksi sen oikean. Nähtävästi matcheja ei tulekaan, jos itse antaa rakseja ja swippaa vasemmalle. Rumuus ja outous ei taida auttaa asiaani, jos satun itse harvoin sydämen antamaan.

Yhä useampi kokeilee tätä sovellusta, ja nyt haluan listata itse pari asiaa, jotka minua ärsyttävät Tinderissä. Cosmopolitan, Demi ynnä muut tytsyjen hömppälehdet ovat jo listanneet Tinder-jätkissä ärsyttävät asiat, joten miesten jälkeen on tietty leidien vuoro.

En koskaan väsy katsomaan näitä. Eikä tullut edes sydäntä takaisin.

- Kamalat kulmakarvat. En koskaan tiennyt, että viivojen vetäminen voi olla niin vaikeaa. Kaiken huipuksi menin antamaan vahingossa hertan aivan järkyille kulmille, ja en saanut edes matchia takaisin. Mitä vattua? Vastaavilla naamakarvoilla ei luulisi liikaa valinnanvaraa olevan. Nykyisin annan läpällä kaikille kamalille kulmille hertat, mutta tällaiset muijat tuntuvat olevan yllättävän valikoivia. Ovatko muut miehet sokeita vai mitä?
- Kaverit, jotka eivät anna sydäntä takaisin. C'mon, kyllähän nyt frendeille pitää hertta heittää! Ei kai kukaan niin vakavissaan jossain helvetin Tinderissä ole. Ja jos päädytään kaveriseksiin, niin sehän on vain hauskaa.
- Salinaiset. Saliposet. Saliposet, joissa salinaisella on kilokaupalla meikkiä. Ismo Laitelakin sanoi, että naisessa on oltava jotain, mistä ottaa kiinni.
- Heppatytöt. Poikien auto- ja moottoripyöräkuvat ovat tiettävästi turn-off, tyhmää pullistelua, mutta jokainen kundi haluaa toki ihastella konia ja ratsastajan seksikkäitä ratsastuskamppeita. "Aah, paskaiset housut, fleecepusero, ratsastuskypärä..." Noh, piiskaahan niissäkin hommissa joskus käytetään?
- Koiraihmiset; parhaimpana eräs vastaan tullut deittikandidaatti, jonka
kuudessa fotosta kolmesta oli kuva pelkästä dogsusta. Mitäköhän porukka ajattelee näitä katsoessaan? "Oi, tuolla on afgaaninvinttikoira, siihen täytyy tutustua, tuo menee oikealle! Njääh, tuolla tyypillä on makkarakoira, vasemmalle."
- ig: paavoelina
- hki / jkl / kpo
- Napapaidat. Lukemieni Demi.fi-keskustelujen perusteella monia muijia ärsyttää erityisesti jätkien kuvat ilman paitaa. Liikaa itsensä tyrkytystä. Toisin kuin leidien navat paljastavat herupuserot.
- Huippupirteät ja huippupersoonalliset tyypit. "Olen tällainen huippu persoonallinen mimmi täältä Stadista! Harrastan shoppailua ja salilla käyntiä. : ) Liikunta pitää mut huippu pirteenä! oon K kaupan kassalla töissä, mutta vaan nyt väli aikaisesti kolmatta vuotta putkeen. Oon tosiaan tällainen aika persoonallinen typykkä, jonka perässä ei monet pysy. Suu käy koko ajan, puheen aihetta riittää, mun kaa voi jutella mistä vaan! Oon aika räväkkä persoona."
- yhdys sana virheet
- Lapset kuvissa. Pedofiilien oma deittisovellus ei taida toistaiseksi olla vielä kehitteillä eikä edes laillista toteuttaakaan. Skidit, raskausmahat ja beibit voi pitää poissa ainakin omista silmistäni.
- Liian miehiset naiset. Sytyn itse aika androgyynisistä naisista, ja usein toivoisin Tinderissä vastaan tulevan hieman poikamaisempia tyttöjä. Kerran huokaisin ääneen yksipuolista valikoimaa selatessani ja toistin tämän toiveeni. Siitä tuli totta: lyhyen ajan sisään vastaan tuli kaksi tytyä metsästyskuvissa: toinen oli kaatanut hirven ja toinen roikotti kuollutta jänistä korvista haulikko sylissään. Okei okei Tinder, pidän hieman poikamaisista tytöistä, mutta en äijistä. Tällaiselle tyttöpojalle on suorastaan pelottavaa, että vastaantulevalla hameväellä on isommat piiput ja karskimmat otteet kuin meitsillä itsellään. Hui!
- Iisalmelaiset, jotka eivät ymmärrä, että ulkoiisalmelaiselta saatu sydän on lahja jumalilta.

- "Think freely. Be positive. Laugh a lot. Give the world some love." -lainaukset ynnä muu muka-filosofinen H&M:n sisustustauluista revitty skeida esittelytekstissä.
- H&M:n ja Ikean sisustustaulut kuvissa taustalla.
- Marilyn Monroe -lainaukset esittelytekstissä.
- Matkailukuvat. Okay, yksi kuva ulkomailta on kiva. Mut sitten kun tulee Pariisin Eiffelin tornin (mikä klishee, muista syödä samalla patonkia ja pitää päässäsi baskeria) lisäksi Lontoon Big Ben, Riemukaari, Pisan kalteva torni (jota kohta ruksin saava henkilö vielä leikkisän kekseliäästi on työntävinään kumoon sormellaan) ja New Yorkin siluetti, saa se pikku hiljaa ainakin itseni pohtimaan, onko itse ihmisessä mitään kiinnostavaa – puhumattakaan hänen mahdollisesti jättiläismäisestä hiilijalanjäljestään.
- Julkkisten kanssa olevat kuvat. Kerran yllätyin, kun reissussa ollessa meitsiä vastaan Tinderissä tulikin Cheek! "Hahaa, mä oon aina tiennyt, nyt Seiskalle soitto et arvatkaapa kuka muu muka etsii kikkeliä Tinderistä!" Jare haki seuraa salanimellä, tyttönä esiintyen. Cheekistä ja toisesta suomalaisräppäristä huolimatta en antanut Pirita-Annukalle (nimi muutettu) sydäntä. Ehkä taustalla on kuitenkin jonkinlainen logiikka. "Hei mä swippasin sut oikeelle koska mustakin Cheek on helvetin sexy mies!"

Kysyin myös kavereiltani Tinder-muijien rasittavimpia puolia. Erityisesti Nikolai paljasti erään rasittavan puolen:
- "Ne ei kerro etukäteen et niil on klamydia."

Jos nämä heterot olisivatkin homoja...

Huvittaa välillä tuo Vladimir Putinin pullistelu. Uskon, että tuollaisen yltiömaskuliinisen imagon ylläpito johtuu miehen homppeliudesta: kun sattuu olemaan ruskean reiän ritari, halunnee Putsku osoittaa nousevansa homostereotypioiden yläpuolelle lihaksillaan, Moskovan metsäpalojen vesipommituksilla, tiikerin ampumisilla ynnä muilla... Todennäköisesti vastaavilla sankarimiehen teoilla voi median kautta löytää itselleen mukavan miekkosen kainaloon nukkumaan. Vladihan on ollut jo parisen vuotta vapailla markkinoillakin kulissiavioliittonsa kaaduttua!

Michael Monroe, Michael Monroe... Kynnet lakassa, silmät meikattu, pitkät hiukset... Varmaankin kaikki tuo täytyy tehdä jos sattuu olemaan gay. Vielä keski-ikäisenäkin pitää maalata kasvoja ja pukeutua kaiken maailman tiukkoihin trikoihin. Hassua, että seksuaalivähemmistöön kuuluvat haluavat aina niin tehdä, vaikka eihän siinä siis mitään väärää ole. Eivätköhän monet pidä tuollaista viehättävänä. Kyllähän Michaelin käheästä äänestä ja englannista vaikutteita saaneesta slangistakin kuulee ihan, että homohan se on.

Miksiköhän naiseksi pukeutuminen ja näyttelijän ammatti ovat aina homojen juttuja? Mietin sitä joskus Vesa-Matti Loirin esiintymisiä katsellessa. Tykkäsi etenkin kasikytluvulla vetää sukkikset jalkaan ja peruukin päähän. Nykyisinkin laulaa herkästi tulkiten Lapin luonnosta.

Angela Merkel, vanha lepakko. Tukka leikattu lyhyeksi polkaksi, vaatteet ovat miehekkään värittömiä, harteikkaita ja tylsän jäykkiä, meikki vähäistä... Politiikka on rekkalesbomaisen jyrämäistä: suoraviivaista, jopa maskuliinista, päälle käyvää, muita mitätöivää ja itsekästä. Aina naisista pitävät naiset ovat jotenkin niin... miehiä.

Onkohan Alex Stubb top vai bottom? Vai pitääkö molemmin puolin? Mietin sitä monesti, jos kategoriaan nyt laittaa niin hänhän on sellainen urheilijagay. Huoliteltu olemus, hampaatkin viimeisen päälle valkeat. Lenkkeilee, pyöräilee, pitää kroppansa kunnossa. Miehiä varten ehkä, vai ihan vain koska kunnossa oleva kroppa tuntuu hyvältä? Miehet kai mielessä, otaksun. Toisaalta, tarvitseeko seksuaalisuuttaan tuolla tavalla korostaa? Entinen koulukiusaaja muuten kuulemma, varmaan ollut nuorempana epävarma seksuaalisuudestaan ja siksi täytynyt toisia alistaa.

En minä millään pahalla, mutta miksiköhän lesbot aina haluavat olla niin äijämäisiä ja lihaksikkaita? Jutta Gustafsbergkin on yhtä terästä koko muija. Ehkä hän on naissuhteissaan maskuliinisia rooleja ottava osapuoli, voisiko olla?

Vaaratilanteita omassa työssä, eläen vailla tietoa huomisesta, homoille tyypillistä. Ei tarvitsi miettiä lasten tekoa tai jälkikasvun tulevaisuutta. Elämä on tässä ja nyt, elämä on ihmisen ja erityisesti homoseksuaalin parasta aikaa. Siksi varmaan Matti Nykäsestäkin tuli mäkihyppääjä, hetkessä eläjä. Monet muutkin talviurheilijat varmasti ovat valinneet saman extreme-elämän tyylin juuri seksuaalisuutensa takia. Saipahan Mattikin timmimpinä aikoinaan esitellä varustustaan koko maailmalle tiukoissa trikoopöksyissään. Homot tuntuvat myös juovan aika paljon, ja tämäkin näkyy Matin elämässä varsin hyvin... voi voi. Ahdistaakohan häntä seksuaalisuudestaan lapsettomuus vai tieto siitä, että kristinuskon opetusten ollessa totta joutuu kuitenkin hinttinä helvettiin? Tuntuuko elämä homouden takia jotenkin tyhjältä?

Uskon, että feminiinisyydellään ja seksikkyydellään Jennifer Lopez pyrkii osoittamaan koko maailmalle, kuinka myös homoseksuaalit naiset voivat olla naisellisen haluttavia. Usein lesbot nähdään hieman miehekkäämpinä verrattuna heteronaisiin, mutta J.Lo irroittautuu tästä yksinkertaistuksesta omalla kuumuudellaan. Sekä miehet että naiset voivat hänen ulkonäköään ihailla, mutta todellisuudessa hänen sydämensä sykkii vain naisille. Jos hän olisi hetero, hän tuskin korostaisi (etenkään 45 vuoden iässä) vartaloaan samalla tavalla.

Jari Sillanpää on musta aina ollut aivan selkeästi selkeästi homo. Imelyyksiä vetävä iskelmälaulaja, kävelee pokkana lavalla kun naiset viskovat pikkuhousuja, sellainen vähän kauniskasvoinen mies. Ei tullut yllätyksenä, kun tuli 2006 ulos kaapista. Voi niitä mummoja, jotka joutuivat aiheen vuoksi terapiaan!

..........................hetkinen!

Jari Sillanpäähän on muuten oikeasti homo. Noinhan hänestä kirjoitellaan.

Usein seksuaalivähemmistöihin kuuluvia, kuten myös sukupuolivähemmistöjen edustajia, määritellään oman seksuaali- ja sukupuoli-identiteetin takia naurettavuuksiin asti. Ulkonäkövalinnat, elintavat, jopa elämänkatsomus ja poliittiset mielipiteetkin saatetaan yksioikoisesti selittää seksuaalisuudella.

Jos edellä mainitut heterot olisivatkin homoseksuaaleja, kuitattaisiinko heidän elämäänsä, tekojaan ja ajatuksiaan heidän seksuaalisella suuntautumisellaan edellä olleiden ajatuspierujen tavoin? Mahdollisesti. Jos jonkun silmää ärsytti väite Michael Monroen meikkien selittäminen kuvitellulla homoudella, voi vain arvailla, kuinka rasittavaa vastaava on niille, jotka kokevat sitä oikeasti elämässään.

Toki seksuaalisuus vaikuttaa monin tavoin ihmiseen ja monille se on olennainen osa identiteetin rakentamista, mutta ihminen on kuitenkin aina enemmän kuin sitä, mitä hänen makuukamarissaan tapahtuu.

Opiskelupaikka

Kahden välivuoden jälkeen ajattelin viimein, että on korkea aika suuntautua opiskelemaan. Laitoin paperit vetämään kirjallisuuteen (Tampereen ja Helsingin yliopistoille) ja viestintään / valtiotieteisiin Helsingin yliopistoon. Lisäksi suunnitelmani oli hakea suomen kielen opintoihin, mutta ajatuksissani olinkin klikannut hakiessa jotain helvetin kieliteknologiaa / yleistä kielitiedettä suomen kielen sijasta. Hupsista.

Motivaatiota hommaan ei erityisesti ollut: ehkä kaiken olennaisen kertoo se, että sain haun tehtyä tunti ennen sen päättymistä. Tai se, että luin ennen Tampereen kirjallisuuden koetta Tuksun Seiskalive-blogia muiden tenttiessä viime hetkellä kiireessä artikkelikokoelmaa lävitse. Tai se, että joimme parit kaljat Tampereella parin kaverini kanssa koetta edeltävänä iltana. Tai se, että Helsingin kirjallisuuden oppimateriaalin (kolmesta kirjasta yhteensä noin 450 sivua) lainasin viikko ennen koetta, ja muiden kokeiden takia luin koko kaman kiireessä kahteen päivään. Tai Helsingin-reissun toistuvat Alko-ostokset. Tai se, ettei oikeasti ihan vain kiinnostanut.

Tampereen kirjallisuuden koe meni mielestäni hyvin. Seuraavana päivänä olleesta viestinnän kokeesta en ajatellut samaa, sillä viestintä on eräs Suomen vaikeimmista paikoista päästä (vrt. lääkikseen hakevista pääsee sisään noin kymmenen prosenttia, viestinnässä kolme). Koe itsessään oli kiinnostava, siinä vertailtiin muun muassa RKP:n ja Vasemmistoliiton vaaliohjelmien käsityksiä työelämästä, työstä ja työpaikkojen luomisesta.

Hakutoiveissani mieluisuusjärjestys oli viestintä (mieluisin), kirjallisuus Helsinki, kirjallisuus Tampere, yleinen kielitiede Helsinki. Kirjallisuuden tulokset tulivat ensin, ja niihin olinkin yllättäen pääsemässä sisään. Tampereen yliopistolla olin ollut jopa koepistejonossa eli kokeeni oli kymmenen parhaan joukossa. Ehdin nähdä itseni kirjallisuuden opiskelijana: näin jo itseni pänttäämässä kognitiivisen metaforateorian kiemuroita ja ehkä myöhemmin entistä pahemmin kaljuuntuneena opettamassa kirjallisuutta lukiolaisnuorille. Humanistin sijaan meitsistä tuleekin valtsikkalainen: viestinnän tulokset yllättivät. Pääsin kuin pääsinkin sisään.

Koeviikko itsessään meni aika mukavasti: lyhyt visiitti Tampereelle, ja loppuviikon hengailin kaverieni nurkissa Helsingin Kontulassa. Säät suosivat, mikä loistava viikko olla yliopistojen saleissa kirjoittamassa koevastauksia ja sisällä muistiinpanoja tehden... Viikon kruunasi kavereiden näkeminen porukalla Esplanadin puistossa.

Olen hieman huolissani, onko viestintä ja valtiotieteet meikäläisen juttu, mutta opiskelemaan pääseminen on niin mahtava mahdollisuus, että täytyyhän sitä käydä ainakin kokeilemassa. Ainakin uskoisin, että tätä ainetta opiskellessa voin yhdistellä luovaa ja analyyttista puoltani. Verrattuna kahden vuoden takaisin suunnitelmiin lääkikseen menosta tämä tuntuu paljon enemmän, well, minulta.

Tinder tarjosi erityisesti miesten osalta mahdollisuuksia deitata tärkeitä julkkiksia, kuten perussuomalaisnuorten puheenjohtaja Sebastian Tynkkystä, BB-julkkis ja laulajatar Niko Saarista sekä Tuksun hovikampaaja Juhaa.

On mennyt vajaat kaksi viikkoa, ja viimein alan käsittää, että minulla on edessä isoja muutoksia – enkä edes osaa varmuudella hiffata, kuinka suuria. On miljoona murheen ja huoleen aihetta: mistä kämppä ja kohtuulliseen hintaan? Saisiko kunnollisen ja mukavan asunnon savolaisen osakunnan kautta? Mitä HOAS voi tarjota? Pariskuntakämpät osakunnan kautta olisivat tilavampia, miksi vitussa olen tunnevammainen ja ruma sinkku? Pitäisikö hankkia kämppis? Kuka olisi niin hullu että jaksaisi mua? Miten saan roudattua viinakokoelmani ja kaktukset Helsinkiin asti ilman vahinkoja? Onkohan koko ala meitsille sopiva? Saankohan töitä koulun käynnin ohelle? Pitäisikö järjestää läksiäisbileet Savossa? Pärjäänköhän mä siellä? Mitenköhän tuet haetaan, koko Kelan kanssa toimiminen kuulostaa pelottavalle? APUA. Opiskelupaikan saamisen pitäisi olla onnellinen juttu, mutta toistaiseksi kaikki siihen liittyvä on lähinnä ahdistanut ja stressannut.

Kokonaisuudessaan täytyy vain toivoa, että asiat järjestyvät. Eivätköhän ne niin teekin. Haluan ainakin uskoa niin. Oikeastaan alan innostua muutosta ja uusista tuulista yhä enemmän. Stay tuned Helsinki, here I come!

Kesä- ja heinäkuun ihQutusbiisit

IhQutus on musiikkikansan oopiumia.

Kesäkuun ihQutus jäi sitten julkaisematta. Voi voi. Se oli kuitenkin RAC featuring Nate Henricks - Back of the Car. Mukavan kesäinen popitus.

Oi aikoja, oi ihQutuksia.

Heinäkuussa ihQuinta on Haloo Helsinki! - Kuussa tuulee. Minkäs sille mahtaa: en aina voi sanoa täysin pitäväni bändin laulajan ja keulakuvan (Elli Haloo) äänestä, mutta onhan Haloo Helsingin tuotanto mukaansatempaavaa musiikkia taidokkaiden sanakoukkujen ja mieleenpainuvien melodioiden kera.

Nämä räppärit Suomesta vielä puuttuvat!

Suomalainen hip hop -skene on sangen monipuolinen: on menestyjää, tummaihoista, kaljua, vasemmistolaista, bilettävää ja vakavaa, miehiä ja pari naistakin. Meillä on ärrävikainen rap-tähti Uniikki, kuuro räppäri Signmark, kehitysvammainen, joskin vähemmän tunnettu Kalle Havumäki, onpahan jopa mummoräppäri Eila!

Vaikka erilaisten rap-muusikkojen kirjo on laajaa, se pistää minut myös pohtimaan, onko jokin ryhmä, jolla ei ole edustajaa. Haa, tietenkin, hyvät räppärit! Tämä lienee kuitenkin mahdottomuus, mutta mitä muuta Suomen radioaalloilla voitaisiin päästä kuuntelemaan?

Sossupummiräppäri Kelastinen
Miltä kuulostaisi Kelastinen, velkarästien ja sosiaaliturvan muodostamassa viidakossa liikkuva kaupunkiniilo? Kelasta, sossusta ja kaikista muista niiden yhteyksiin ja alle ja päälle kuuluvista virastoista saisi varmasti roppakaupalla (k)räppiä kasaan. Yhä useampi suomalaisnuori valitsee kotiin makaamaan jäämisen, joten Kelastinen voisi toimia monelle samaistuttavana roolimallina.

Tunnetuimpia hittejä muun muassa Alas ja ojennukseen sekä Pomo haukkuu.

Katse alas ja kädet ojennukseen
Mä saan Kelan luukulta rahaa
Katse alas ja kädet ojennukseen
Antaa mennä, kestän kyllä
Kela kyl mut rahottaa

En jaksa duuniini enää
Voisko saada potkut jo tänään
Pomo haukkuu ja taas kerran pyytää mua jäämään
En tee töitä enää
Kelalle jo tänään
Tuet paukkuu
Jeepäjeejeejee

Seksuaalivähemmistöräppärit
Suomessa ei ole vielä yhtään ainakaan avoimesti miehiin päin olevaa miesräppäriä. Eikä sillä, ei ole naisiinkaan päin olevaa naista, naisethan ovat muutenkin aika marginaalinen ryhmä. Voi olla, että menee aikaa, ennen kuin Suomen radioaalloilla suosituimpien joukossa sylkee kaksimielisesti Pepuksi tai vaikkapa Poskeksi nimetty hoppari, joka räppää rakastamistaan kengistä, huolitellusta ulkonäöstään ja merkkivaatteista.

Koska gay-miehet ovat tunnetusti enemmän ohi meneviä pintaliitoja kuin pitkäaikaisia ja vakavia ilmiöitä, todennäköisesti homoräppärit olisivat yhden hitin ihmeitä, kuten Miksu Gaybriel hitillään Älä puhu heteroudesta (Hee-e-ei, älä puhu heteroudesta / Hee-e-ei, mä en kokeile sitä enää uudestaa) tai Pikku Gay kappaleellaan Me ollaan gay-yhteisö:

Me ollaan gay-yhteisö, me ollaan vähemmistö
Pyllyt repee, kokemus karttuu, toisiaan pannaan ja HI-virus tarttuu

Seksuaalivähemmistössäkin osataan joka tapauksessa olla vakavia. Esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ja yhteiskunnallista asemaa pohtiva Gayface voisi olla hyvä esimerkki hitillään Helsinki - San Francisco.

Kun tasa-arvoista avioliittolakia Helsingissä luodaan
Homoseksuaalisuutta normaaliksi tuodaan
Hura huh hah hei
Irtopisteitä Amnestylta saadaan
Sillä niin me tehdään Helsingistä San Franciscoa

Halpojen nettikauppojen räppäri
Monesti suomalaiseen hip hop -kulttuuriin kuuluu elämäntyylillään leveily: on naisia, on autoja, on kultaketjuja ja niin edelleen. Myös lätäkön puolella homma on sama, myös useimmiten katujen kovilla kasvateilla. Siten esimerkiksi Paypalin ja nettitilaamisen auvosta selittävä eBay-räppäri Cheap voisi olla tervetullut ilmiö hiteillään Kuka muu muka, Muovitimantit on ikuisia ja Maniassa.

Kuka muu muka, kuka muu mukaa
CH EE AP
Jos sä et mun tyylii tajuu
Se meinaa et sulla on tyylitajuu

Mä oon maniassa, pannaan tilaa!
Ebayhin rahaa sataa
Mä tilaan Kiinast kamaa vaa-a-aan
(Tänään mun palkka katoo Paypalilla)
Mä tulin törsää tänään, mä meinaan tilaa tänään
Jee-ee
(Tänään mun palkka katoo Paypalilla)

Saatan tilaa Miamista, marit Damista
Panemas barbaroit joita katsot Amazonista
Suotta mulkata, tää on vaan mun tyyli
Vaikkei kamat kestä onneks ei ollut kallista
Tää ei tuu katoo täältä koskaan
Muovitimantit on ikuisiaa-aa
Ja mä lupaan pysyy halpana ja aina kuluttaa koska
Woo-oo-oo
Muovihelmet on ikuisiaa-aa

Isämmaan puallustaja Valkoinen Arjaani
Suomihan hukkuu mustiin miehiin! Tilannetta korjaamaan tulisi aito arjalainen Valkoinen Arjaani, jonka taustat olisivat Perussuomalaisissa nuorissa ja Pihtiputaan TE-toimistolla. Sinisilmäinen (ja jos päätä ei olisi ajeltu kaljuksi, myös vaaleahiuksinen) Valkoinen Arjaani ottaisi kantaa maahanmuuttoon ja kokemaansa puhtaaseen suomalaisuuteen. Still Alive Nazi olisi kehonrakennuksesta pitävän ja värien sotkemista vihaavan, musta-valkoisen maailmankatsomuksen omaavan, mutta muutoin valkoisen miehen suurin hitti. 

Still alive nazi
Kuka sano et mustat saa Suomest duunii?
Älä usko niit se on pelkkä satu
Valkonen Arjaani, äijä ei oo neekeri
Vaan Stadin ainoo whaitti
Sä halusit saada työläisii ilman palkka, naahhh jäbä
Sun pitää olla aivan vitun ahne yrittäjä, still alive jäbä

Poliisiräppäri Sami Supotage
Koska Fobba on muuttunut vakavasti otettavasta nettipoliisista meemiksi jo aika päiviä sitten, Suomen poliisi lanseeraa kyttäräppäri Sami Supotagen, joka esitellään poliisien erinomaisuutta esittelevissä musiikkivideoissaan lukuisissa kohtauksissa James Bond -tyyliin. Räiskintää, takaa-ajoja, murrettavia koodeja... Todellisuudessa Sami Supotage on poliisille työpalvelukseen tullut pienimunainen sivari eikä mitenkään tekemisissä Suojelupoliisin, tuttavallisemmin Supon, kanssa, mutta sitähän ei tarvitse yleisölle kertoa. Näyttävillä propagandakohtauksilla poliisilaitoksen mainetta kohennetaan ja mahdollisesti ihmisiltä alkaa löytyä ymmärrystä kovemmillekin otteille valtionlaitosten suunnalta. Tunnetuin hitti hieman kaksimielinen (?) Pamput hytkyy.

Vaikka rikollisten rankaisu on vetelää
Niin et oo syytön varmaan sä itsekään
Mut aina kun sä puhut pahaa kytistää
Se saa mun pampun hytkymään
Se saa mun pampun hytkymään
Hy-hy-hytkymään

Luontosaarnaajaräppäri
Ympäristöasiat eivät ole toistaiseksi lyöneet läpi suomalaisissa teksteissä, eikä edes rohkeista kannanotoistaan tunnettu Eila-mummokaan ole puuttunut ilmastonmuutoskysymyksiin. Tarvittaisiin joku rento, lunkisti, sopivan saarnaavasti ihmisen suhteesta ympäristöön saarnaava Kukka Poika, jonka tuotantoon kuuluisivat Kylmästä lämpimään (ilmastonmuutos on täällä!), Älä osta nyt ja Jäsen kokoomukses.

Mä tulin kylmästä lämpimään
Ilmastonmuutosta estämään
Ja vaikka onkin kuumaa siellä
Ei oo liian myöhästä vielä

Pystymetsää ja laakeeta peltoo
Niit olemassa kohta enää ei oo
Kaivinkoneet kaivaa kauppakeskusta niityllä
Oot turhamainen ja ahne paska
Aina luontoa turhuuksiin tuhlaamassa
Jätä ostokset kauppaan, luonto kiittää kyllä

Kun me tavattiin mielenosoitukses
Enpä olis sitä arvannut
Että sä oot jäsen kokoomukses
Ja vihreenä mä lemppasin sut

--------------------------------------------------------------------------

- Kiitoksia ideoita erityisesti Gayfaceen ja Valkoiseen Arjaaniin antaneille henkilöille! ^^
- Valitettavasti kissoista ja eläinrakkaudesta räppäävä Sini Ahotage jäi pois tästä tekstistä. Ehkä Sini saa vielä joskus mahdollisuuden. Ehkä myös transsukupuolinen räppäri olisi paikallaan, mutta mikä hänen taiteilijanimensä olisi?
- Anna toki palautetta tästä tekstistä. Mikäli mieleesi tulee sopivia räppäreitä, heitä toki kommentteihin.
- Koska tämä on tylsä blogi, jossa on liian vähän kuvia, laitoin koristeeksi meemikuvia rakkaista rap-tähdistämme.

Kuolettava luoti

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

- Kuolettava luoti oli yhdeksännellä luokalla kuvaamataidon päättötyöni. Se valmistui toukokuussa 2010.
- Sarjakuva oli tarkoitus tykittää nettiin jo aiemmin, mutta erinäisistä syistä homma lykkääntyi aina. 2011 loppuvuodesta sarjakuva oli skannattu ja kammottava käsialani korjailtu lukemiskelpoiseksi, mutta silloinen koneemme kaatui vieden tämän version mukanaan. Seuraava versio jäi joksikin aikaa kadoksiin toisen koneemme käyttöliittymän vaihtuessa. Ennen tätä blogia minulla ei ollut sopivaa julkaisualustaa koko helahoidolle, enkä tiedä onko tämäkään paras paikka tälle. Vaikeuksien kautta voittoon: nyt se on netin maailmassa.
- Kuolettava luoti oli muutaman viikon koulun seinällä vitriinin takana. Kirosanat ja Super Marion seksikohtaus herättivät jonkin verran paheksuntaa, ja ennen esillepanoa kävin keskustelemassa vararehtorin ja kuvaamataidon opettajani kanssa, uskaltaako tätä laittaa näkyville.
- Mikki Hiiri on minusta aina ollut maailman ärsyttävin sarjakuvahahmo. Rasittava kusipää.
- Sarjakuvan ideana on parodisoida erityisesti Agatha Christie -dekkareita.
- Viisi vuotta julkaisunsa jälkeen kaikki vitsit eivät ole yhtä ajankohtaisia: esimerkiksi Pieksämäen Ideapark-hanke peruuntui. Osa sisäpiirivitseistä ei aukene kaikille: osa on yläasteaikojen läppää, lisäksi Super Mario -nörteille ja Tuksun näädille on piilotuksia, joita muut eivät tajua.
- Kokonaisuudessaan olen työhön tyytyväinen, vaikka piirrosjäljessä on ajoittain kömpelyyksiä eikä kaikki vitsitkään ainakaan enää tunnu yhtä hauskoilta.
- Kerro toki mitä pidit! ˆˆ

LuQnurkkaus

P.D. James - Children of Men
***-

Luin tämän kirjan jo viime kesänä, mutta se unohtui aiemmasta luQnurkkauksesta. Esitelmöidään kirja siis nyt!

P.D. Jamesin kirja Children of Men sijoittuu synkkään lähitulevaisuuteen, jossa ihmisistä on tullut täysin hedelmättömiä. Vuonna 1995 ovat syntyneet viimeiset ihmiset, joita kutsutaan Omegoiksi. Kriisi on kansainvälinen, mutta kerronta keskittyy pääasiassa Iso-Britanniaan.

Iso-Britannia on muuttunut vuoteen 2021 mennessä radikaalisti: demokratia on rapautunut, vain varakkaimmilla on varaa elää kuolemaan asti. Ihmiskunta vaikuttaa toivonsa menettäneeltä. Naisia ja miehiä testataan tietyin väliajoin, jotta löydettäisiin mahdollisesti hedelmällisiä yksilöitä. Kokonaisuudessaan maa näyttäytyy totalitaarisena ja kylmänä. Päähenkilönä toimii Theo-niminen mies, yliopiston opettaja, joka joutuu tekemisiin The Five Fishes -nimisen aktivistiryhmän kanssa. Ryhmä haluaisi kohennusta maan demokratian tilaan.

Children of Men on siinä mielessä kiinnostava kirja, että sen kirjoittanut P.D. James kirjoittaa yleensä dystooppisen tieteisfiktion sijasta salapoliisiromaaneja. Erityisesti kirjan alku on miellyttävä: lopunajan alkuja kuvataan kiinnostavasti, lähes runollisesti. Tapahtumakuvausta maailman tilasta on paljon, mutta toisaalta sitä voisi olla vielä enemmänkin. Osa yhteiskunnan muutoksista avautuu tarinan aikana.

Loppua kohden kirja tuntuu hieman latistuvan, kun siirrytään kuvailusta itse maailmassa tapahtuvaan toimintaan. Vaikka maailman kuvailu on kiinnostavaa, juonessa on myös omat epäloogisuutensa: yhteiskunta vaikuttaa liian aikaisin rapautuneelta: nuorimmat ihmiset ovat kuitenkin vasta 26-vuotiaita. Samoin massahedelmättömyyttä ei perustella mitenkään, kerrotaan vain, että jostain tieteelle tuntemattomasta syystä lapsia ei enää kyetä saamaan. Tällainen edes näennäisen tieteellisyyden puuttuminen, ilmiön syiden selittäminen, on valitettavan laiskaa muutoin ansioituneelta teokselta.

Mikäli dystopia ja erityisesti ihmiskunnan sukupuuttoa koskevat pohdinnat kiinnostavat, tämä kannattaa lukea. Kirjaa ei ole käännetty suomeksi, mutta Jamesin käyttämä englanti on kohtuullisen helppoa ymmärtää. Oma kirjani on ensipainos ja maksoi eBay-huutokaupasta tilattuna parisenkymppiä, pokkarin saa netistä halvemmallakin. (Annan frendeille toki omaa opustani lainaan)

Johanna Sinisalo - Sankarit

****-
Johanna Sinisalon Sankarit kertoo eeppisen sankaritarinan nyky-Suomen sankareista, eli mistä muistakaan kuin julkkiksista: keskiössä on Rex, Suomen suosituin rock-tähti, älykäs visionääri. Sankarit on modernisoitu versio Kalevalasta: Kalevalaan tehdään jatkuvia viittauksia, mutta useimmiten lukija saa itse huomata yhtäläisyydet alkuperäiseepoksen kanssa.

Sankareiden lukeminen on kutkuttavaa juuri siksi, että Kalevalan tuntevana tietää suurin piirtein, mitä on tulossa, muttei kuitenkaan. Kerronta vaihtelee realistisista hetkistä absurdiudessaan naurettaviin kohtauksiin, ja pitkälti teos näyttäytyy hauskan kepeänä. Kirjalla on mukavasti pituutta, mikä itsestäni on hyvä juttu: monesti Sinisalon kirjoissa harmillista on niiden lyhyys.

Kirja etenee Sinisalon tapaan erilaisista katkelmista koostuvana: pätkiä romaaneista, uutisia, lyriikkaakin, perinteistä kerrontaa... Tosi ja fantasia sekoittuvat jälleen. Olen aina pitänyt tästä tyylistä, eikä se tuota pettymystä tässäkään kirjassa. Suurimmat miinuksensa kirja saa ajoittain tapahtuvasta lukijan aliarvioinnista: välillä vihjataan hieman liiankin suoraan, mihin Kalevalan tapahtumaan jokin kohtaus viittaa. Mahdollisesti lukijalle olisi voinut jättää enemmän tämän osalta oivallettavaa. Nämä ovat kuitenkin pikkuvikoja. Kokonaisuudessaan hervoton luettava!

Bruno Schulz - Kanelipuodit

Bruno Schulz oli puolanjuutalainen kirjailija, jonka kirjallisesta tuotannosta on jäänyt jäljelle Kanelipuodit-kokoelma, Kuolinilmoituksen sanatorio -kokoelma, joitain piirroksia, kirjeitä ja esseitä. Schulzin tiettävästi tekemä romaanikäsikirjoitus hävisi toisen maailmansodan aikana, mahdollisesti natsivainojen takia. Schulz itse kuoli 1942 keskitysleirillä.

Kanelipuodit on novellikokoelman ja romaanin välillä tasapainoileva kirja, joka tarjoaa sirpalemaisia otoksia minäkertojan perheestä. Minäkertojaa olennaisemmassa roolissa on kertojan isä Jakub, josta piirtyy kuva mielenterveysongelmaisena, värikkäänäkin persoonana. Monet tarinat keskittyvät isän sairauden kuvailuun ja erilaisiin kommelluksiin. Kertomukset liittyvät löyhästi toisiinsa, mutteivät ne vaikuttaisi olevan ajallisessa järjestyksessä. Tarinoita voisi kutsua maagiseksi realismiksi, sillä ne sijoittuvat todelliseen maailmaan, mutta niissä on myös fantasianomaisia piirteitä, jotka ajoittain pääsevät esille.

Schulzin teoksessa on moniulotteisia puolia, mutta omaan makuuni teos tuntui raskaalta ja puisevalta lukukokemukselta. Osa teoksesta avautui itselleni vasta myöhemmän siihen liittyneen pohdiskelun jälkeen. Vaikka oivallukset tuntuivatkin palkitsevilta, kokonaisuudessaan lukukokemuksesta jäi epämiellyttävä maku. Liika symbolisuus ja puhdas outous tekevät kokoelmasta sekavan, eikä asiaa auta Schulzin raskaan runollinen kieli, jossa lintuparvea saatetaan verrata värikkääseen kukkapenkkiin ja niin edespäin. En tiedä, olisinko nauttinut kirjan lukemisesta enemmän, mikäli minulla ei olisi ollut kovaa kiirettä lukea sitä kirjallisuuden pääsykokeita varten. Mahdollisesti kyllä, mahdollisesti ei. Kanelipuodit kuuluu osaksi koko Schulzin koko tuotannon käsittävää Kanelipuodit ja muita kertomuksia -kirjaa, jonka loppuosio jää ainakin toistaiseksi omasta puolestani lukematta.

Leena Krohn - Pereat mundus. Romaani, eräänlainen

***½
Pereat mundus on 36 luvusta koostuva "eräänlainen romaani", joka kertoo erilaisista lopunajoista: ihmiskunnan lopusta, maailmanlopusta, lapsuuden lopusta... Kirja koostuu toisistaan erillisistä tarinoista, jotka sijoittuvat eri aikakausille ja eri paikkoihin. Lähes jokaisessa tarinassa pää- tai sivuosassa on Håkan-niminen henkilö. Osa kirjan kertomuksista kertoo tohtori Keinolemmestä, internetissä neuvojaan jakavasta terapeutista.

Pereat mundusin tarinoista erityisesti mieleeni jäivät ihmismielen siirtoa tietokoneille pohtiva luku Kylmää puuroa. Myös ihmisiä ja eri eläimiä risteyttävästä, sekaisin menneestä tiedemaailmasta ja vähemmistöjen vainosta kertovat luvut jäivät mieleen. Kirja antaa lukijalleen paljon kysymyksiä, mutta vastaukset ovat pitkälti lukijan itsensä päättelykyvyn ja mielikuvituksen varassa. Krohnin pohtivan kysyvä tyyli miellyttää minua, mutta kirjassa on myös ongelmansa. Osa luvuista tuntuu enemmän ideattomalta kirjantäytteeltä kuin ajatuksia ja tunteita herättävältä: esimerkiksi eräässä luvussa mies hakeutuu työhaastatteluun, ja sisään astuessaan hän tajuaa olevansa matkalla kohti turmiota. Enempää ei kerrota, vaan turmion syyt tai turmio itse jäävät lukijan arvailuiksi. Kirjan sekalaisuus on sekä sen haitta että etu: lyhyet tarinat luovat kiinnostavaa kuvaa ihmiskunnan laskevasta auringosta, mutta samalla osa luvuista ei istu kokonaisuuteen yhtä jouhevasti kuin toiset.

Pereat mundus on ajatuksia herättävä ja kiinnostava, joskin myös heikompia hetkiä sisällään pitävä kirja. Suosittelen tieteisfiktiosta kiinnostuneille.

Gilgamesh

Jaakko Hämeen-Anttilan suomentama ja samalla maailman vanhinta eeposta selittävä teos on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Gilgamesh on vanhin meidän päiviimme asti säilynyt eepos, jonka varhaisimmat kertomukset juontavat juurensa muinaisten sumerien ajoilta. Teos sai standardimuotonsa noin 3200 vuotta sitten. Kaksitoista taulua käsittävä runoelma kertoo muinaisesta kuningas Gilgameshista ja tämän seikkailuistaan Enkidu-nimisen miehen kanssa. Kummankin asema on jumalallinen – Gilgamesh-niminen kuningas eli aikoinaan oikeastikin, ja nähtävästi hänestä kerrottavat tarinat ovat merkki siitä, että hän oli myös hyvin suosittu.

Kiinnostavan Gilgameshista tekee erityisesti se, että se on kirjoitettu aikana ennen Raamattua. Gilgameshin yhdestoista taulu on herättänyt kohua eniten, sillä se kertoo Utnapishtim-nimisestä miehestä, joka saa tietää jumalien aikovan hukuttaa ihmiskunnan ja rakentaa valtavan laivan pelastaakseen perheensä ja eläinkunnan. Yhteys Vanhan Testamentin kertomukseen Nooan arkista on ilmeinen, ja myös luomiskertomukseen kuin myös kuoleman voittamiseen liittyvää kertomusta runoelmassa esiintyy.

Hämeen-Anttilan suomennos on ihailtavan selkeää nykysuomea. Lukemista voi haitata se, että välillä teoksessa on katkelmia: tämä johtuu siitä, etteivät taulut ole säilyneet täydellisesti. Koin itse tämän maailmankatsomustani avartavaksi kirjaksi, jota suosittelen erityisesti mytologioista, uskonnoista, historiasta ja itämaisesta kulttuurista kiinnostuneille.

Reinhard Barth - Historian suurnaiset

Historian suurnaiset esittelee 26 historian vaikutusvaltaista naista. Artikkelit ovat ajoittain kiinnostavia ja yleissivistäviä, mutta ajoittain faktoissa on epätarkkuuksia (Kleopatraan perehtyneenä huomasin erityisesti Egyptin kuningattareen liittyvissä asioissa täsmennettävää) ja kirja tuntuu popularisoivan naisvaikuttajien elämiä. Monta naista olisi voitu myös jättää kirjasta pois, sillä osan roolit maailmanhistoriassa vaikuttavat enemmän seinäkoristeena olemiselta kuin todelliselta vaikuttamiselta ("kyllä hän tavallaan saattoi ehkä vaikuttaa, sillä hän oli kuninkaan rakastajar..."). Omasta mielestäni toimivampi ratkaisu olisi ollut antaa enemmän tilaa harvemmalle määrälle naisia, eikä kirjoittaa lyhyttä 10-20 sivun tiivistelmää kunkin elämästä. Elisabeth I on tästä hyvä esimerkki: kirja kertoo Englannin legendaarisesta kuningattaresta valitettavan vähän. Ihan mukava ja yleissivistävä, mutta liian historiaa popularisoiva ja potentiaalisuudestaan kauas jäävä kirjanen.

Osmo Hyytiä - Suomi ja Hitlerin Saksa 1933-1939

Jo vuoden päivät (vaiko kauemminkin?) kuolaamani tietokirja löytyi eräästä helsinkiläisdivarista kympillä, joten se tarttui mukaani. Hyytiä tarkastelee Suomen ja kansallissosialistisen Saksan suhteita Hitlerin valtaannoususta toisen maailmansodan alkuun. Kiinnostavia huomioita riittää, ja monilta osin kirjaa lukiessa huomaa yhteneväisyyksiä nykyisen Venäjän ja Hitlerin Saksan välillä: Saksaakin vastaan käytiin jopa lyhyt kauppasota, jonka aikana suomalaiset maataloustuotteet olivat tuontikiellossa.

Suomalaista lehdistöä siteerataan kirjassa ahkerasti, ja on mielenkiintoisen ohella jopa aavistuksen verran järkyttävää, kuinka esimerkiksi Uusi Suomi -lehti (silloin IKL:n linjoja myötäilevä) ymmärtää, ajoittain jopa ylistää Saksan harjoittamaa politiikkaa. Myös monien muiden (oikeistolaisten) lehtien parista löytyy ymmärrystä Saksaa kohtaan. Nyttemin voidaan sanoa, että demokratian puolustaminen ja maltillisuus voittivat: Uuden Suomen kannanotot näyttävät nyt ajattelemattomalta itsepetokselta, kun omaa kansallista ideologiaa on pitänyt ymmärtää kauheimpienkin tekojen valossa. Historiasta kiinnostuneille ehdottoman suositeltava kirja!