Marraskuun ihQutusbiisi

Välinpitämättömyys johtaa pelkoon, pelko johtaa vihaan ja viha johtaa kuukauden ihQutusbiisiin. Tämä on yhtälö.

Marraskuun ihQuinta kamaa on Coldplayn uusi single Adventure of a Lifetime. Diskoa ja rockia yhdistävä kappale on Coldplayta vahvimmillaan ja parhaimmillaan: ennakkoluulotonta genrejen yhdistelyä, uutta ja vanhaa, luovaa, kuuntelijaansa pois tästä maailmasta vievää musiikkia kauniin sanoituksin.

Nämä julkkisten Tinder-profiilit naurattavat kuoliaaksi asti!

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

- Tein profiilit ns. Tinder-generaattorilla (caughtontinder.com). Generaattori luo Tinder-profiilia muistuttavan näkymän, kun siihen laittaa kuvan, nimen, iän, yhteiset kaverit ja samat kiinnostuksenaiheet. Profiilitekstit piti muokata Word-tiedostosta profiiliin. Suurin työ oli selvittää, mitä fonttia Tinder käyttää esittelyteksteissään (Helveticaa). Mahdollisesti Photoshop-taidoissani (lue: Paintin käytössäni) on kehittämisen varaa...
- Kiitoksia henkilöehdotuksia antaneille :) Ehdotuksia voi heittää edelleen!
- Palaute on aina tervetullutta, erityisesti rakentava sellainen. Olisi hauska tietää, kuka nauratti eniten. :D Jos pidit tekstistä, painaise sille toki peukku! ^^

Lokakuun ihQutusbiisi

Ihminen on syntynyt ihQuttamaan ja kaikkialla hän joutuu olemaan hiljaa.

Lokakuun ihQuinta antia on ehdottomasti Anssi Kelan tulkinta kappaleesta 2080-luvulla. En ole hirveämmin seurannut kulunutta Vain elämää -kautta, mutta kokonaisuudessaan sarjan idea on mitä ihastuttavin: fiilistellään, lauletaan, tutustutaan.

Eräs toiveitani kauden alkaessa oli, että Sannin 2080-luvulla (joka on mielestäni eräs koskettavimpia suomalaisia kappaleita viime vuosina) saisi arvoisensa esityksen. Toiveeni kävi toteen. Kelan kasarihenkinen tulkinta on yhtä aikaa alkuperäiselle versiolle uskollinen, haikean tunteikas, mutta samalla siinä on ristiriitaisen pirteää energisyyttä. Kelan versio myös osoittaa, kuinka vahvan universaalin kappaleen Sanni on onnistunut sanoittamaan.

Anssi Kela on eräs eniten arvostamistani suomalaismuusikoista. Hän sanoittaa, säveltää ja sovittaa kappaleensa alusta loppuun asti itse. Samoin Vain elämää -versiointinsa hän on tehnyt itse. Lahjakas ja hatunnoston arvoinen taiteilija.

http://www.ruutu.fi/video/2244466

Syyskuun ihQutusbiisi

IhQutus on käsitettävissä tilana, johon kaikki pääsevät kuuntelemaan, nauttimaan ja haukkumaan kappaletta. Ihannetilanteessa siis tietty kaikki valkoiset, ylhäisöön kuuluvat heteromiehet.
Syyskuun ihQuinta on Frederik - Yön sudet. Jyrkästi ja leikkisän ironisesti Venäjän ihmisoikeustilanteeseen kantaa ottava kappale on malliesimerkki siitä, että Reetulla jos kenellä on munaa arvostella halutessaan jopa Venäjän presidenttiä. Samalla Putin-kappale on loistava jatko miehen uralla kuultuihin lauluihin Tsingis Khanista, Sheikki Ali Hassanista ja monista muista.

Eikös tämä videokin ole mukavan kauniin kotikutoinen?

 

 Frederik on ollut aikaisemmin ihQutuksessa kesäkuussa 2013 kappaleella "Missä on jatkot?".

Eroon ennakkoluuloista: Maahanmuuttajat

Hyvät ihmiset,

me jokainen tiedämme sen, että Suomessa on nykyisin ulkomaalaista väkeä suorastaan mustanaan. Meistä osalle se on vain liikaa, mutta miksi niin?

Aluksikin, monet valittavat siitä, että maahanmuuttajat vievät työpaikkamme. Hei, oikeasti, kuinka moni finski heräsi tänä aamuna ajatukseen että ”ei jukrat, mäpäs perustan pizzerian”? Jos kuka tahansa syntyperäinen suomalainen otettaisiin töihin johonkin pizzapaikkaan, se olisi konkassa alta aikayksikön. Asiakas tulisi sisään ja ihmettelisi "miks vitussa nää pizzat maksaa 40 euroa?" ja saisi vastauksen "no kun tolle yhdelle pitää maksaa palkkaa."

Eikö Raamatussakin sanota, että ”musta mies teki valkoiselle pizzaa, ja se oli hyvää" ?

Monet maahanmuuton vastustajat syyttävät ulkomaalaisten olevan rikollisia. He haluaisivatkin pitää muut poissa maastamme rikollisuuden takia. Huomauttaisin, että myös ulkomaalaiset joutuvat kärsimään rikoksista aivan samalla lailla: eräänkin romaninaisen käsilaukku varastettiin, ja mukana olivat hänen kaikki 17 lompakkoaan ja viisi kännykkäänsä.

Työssä käyvää, rehellistä mustalaista voi ehkä hyvinkin kutsua romaanihenkilöksi. Täytyy kuitenkin osata nähdä asia myös kyseisten ihmisten omasta näkökulmasta: miltä sinusta tuntuisi, jos elämäsi alku ja loppu olisivat molemmat vahinkolaukauksia?

Toisaalta ehkä ulkomaalaisvihassa on kyse myös siitä, ettemme vain osaa toimia oikein ulkomaalaisten tehdessä rikoksia. Jos näkee tummien miesten aikovan joukkoraiskata nuoren naisen, mitä voi tehdä? Heittää koripallon sekaan?

Yksi suuri ongelma on, että maahanmuuttajat nähdään isona ja yhtenäisenä ryhmänä. Näin ei todellakaan ole, vaan myös eri etnisten ryhmittymien välillä on suuria eroavaisuuksia ja erimielisyyksiä. On tärkeää, että ne saadaan sovittua, ja luotankin näin käyvän. Minä ainakin uskon, että vielä joku päivä venäläinen, romani ja somali mahtuvat sulassa sovussa samaan poliisiautoon.

Jotkut ovat olleet huolissaan, tuovatko maahanmuuttajat Suomeen uskontojaan. Voi hyvinkin olla, että pian minareetin pylväiden päissä ukot huutavat uuu uuu aamurukouskutsua, mutta toisaalta, emme herää enää kukonlaulun vaan imaamin hoilotuksen aikaan. Tästä voi tulla maataloudellemme merkittäviä säästöjä. Ja hei, ainakaan minareettia ne eivät räjäyttäisi pois! Ainakin jossain olisi turvallista. Sharia-lakia taitavasti soveltavamalla saadaan homot hirteen ja naiset takaisin nyrkin ja hellan väliin, kuten kuuluukin.

Suosittelisin myös muistamaan, että maahanmuuttajissa on piileviä urheilukykyjä, joiden avulla voimme menestyä tulevaisuuden urheilukilpailuissa. Esimerkiksi maahanmuuttajille kehitetyssä triathlonissa, jossa kävellään uimahallille ja tullaan pyörällä takaisin, on pärjätty hyvin kansainväliselläkin tasolla.

Tietenkin on olemassa kulttuurieroja. Okei, ehkä ajatus tummaihoisesta miehestä laulamassa myöhäisillan karaokessa "Olen suomalainen" tuntuu hieman kornilta, mutta miten olisi vaikka "Ma joka paiva toita teen"?

Voisi olla hyvä, että jokainen kokeilisi tutustua edes yhteen romaniin ja tulla ystäviksi sen kanssa. Näe hyvät puolett: ainakaan frendisi ei piinaisi sinua tylsillä jutuilla työkavereistaan. Ja hei, jokainen haluaa tuntea henkilön, joka ajaa kalliilla autolla, asuu hienossa asunnossa eikä tarvitse tehdä edes mitään töitä sen eteen! Manneilta saa myös tyylivinkkejä, sillä monet niistä tuntevat muotia – täytyyhän sitä tietää, missä taskut milloinkin ovat!

Uskon, että saamme ulkomaalaiset sopeutumaan maahamme, kunhan tarjoamme asenteillamme ja sopivilla tuilla heille hyvät mahdollisuudet siihen. Antamalla heille ainakin suukapulan, vitosen kaljaan, saunavihdan ja porttikiellon laadukkaimpiin ravintoloihin voimme taata jokaiselle, niin syntyperäiselle suomalaiselle kuin maahanmuuttajallekin, tasa-arvoisen ja hyvän elämän hyvinvointivaltiossamme.

Iloinen yhteiselo on mahdollista saavuttaa.

------------------------------------------------

- Vitsit ovat kavereilta kuultuja ja netistä pöllittyjä. Kaikista huonoimmat ovat myös omaa käsialaani.
- Kirjoitin tämän kolmiosaisen Eroon ennakkoluuloista -sarjan ensimmäisenä osana kesällä 2011 IRC-Gallerian blogiini, joka on toiminut pohjana nykyiselle blogspot-blogilleni. Kaksi muuta osaa käsittelevät homoja ja uskonnollisia ryhmittymiä. Myöhemmin huumoriteksti toimi pienin muutoksin puheenani lukiossa äidinkielen puhekurssilla saaden erinomaisen arvosanan.
- Pidän tekstin ironista tapaa rikkoa vierasmaalaisiin liitettäviä ennakkoluuloja ovelana ja hauskana. Vaikka itse sanonkin, pidän sitä jonkinasteisena kirjoitusharrastukseni helmenä. Suhtautuipa maahanmuuttoon positiivisesti tai negatiivisesti, uskoisin tälle voivan nauraa.
- Viime aikoina maahanmuuttokysymykset ovat jälleen nousseet keskusteluun, tämä teksti tuntuu jälleen ajankohtaiselta. Ehkä se siis ansaitsee paikkansa täällä – samalla tännekin saa täytettä, kun viime aikoina en ole kiireen ja inspiksen puutteen takia skriivaillut. Pieniä kieliopillisia ja tyylillisiä korjauksia on tehty, mutta muutoin teksti on sama.
- Tykkää, kommentoi, jaa! Palaute on aina plussaa! ^^

Elokuun ihQutus

Tiedostamattaan ihminen pitää ihQutuksesta. IhQutus vapauttaa sen, idin, antaa ihmisen tulla katarttisesti tietoiseksi haluistaan.

Elokuussa ihQuinta on Midnight Boy - Don't Say No. Kahdeksankymmentäluvun popmusiikista ammentava Midnight Boy oli ehdolla tämän vuoden keväällä myös Melodiafestivaaleilla, muttei tullut valituksi Ruotsin Eurovision-edustajaksi. Valitettavasti, tätä kuuntelisi mieluummin kuin viisujen voittajabiisiä.

You spin me right round baby right round... ei ku?

Pari asiaa, jotka Tinderin naisissa ärsyttävät

Join pari valkoviinilasillista viime helmikuussa ja kaverin innostamana tein itselleni Tinder-profiilin. Ja se siitä. Mitään merkittävää ei oikeastaan tapahtunut, vaikka valkkarihuuruissa ehdinkin jo kuvitella itseni saamassa helpon halpaa torttua ja makkaraa tarjolle loputtomiin ja siihen kaupan päällisiksi sen oikean. Nähtävästi matcheja ei tulekaan, jos itse antaa rakseja ja swippaa vasemmalle. Rumuus ja outous ei taida auttaa asiaani, jos satun itse harvoin sydämen antamaan.

Yhä useampi kokeilee tätä sovellusta, ja nyt haluan listata itse pari asiaa, jotka minua ärsyttävät Tinderissä. Cosmopolitan, Demi ynnä muut tytsyjen hömppälehdet ovat jo listanneet Tinder-jätkissä ärsyttävät asiat, joten miesten jälkeen on tietty leidien vuoro.

En koskaan väsy katsomaan näitä. Eikä tullut edes sydäntä takaisin.

- Kamalat kulmakarvat. En koskaan tiennyt, että viivojen vetäminen voi olla niin vaikeaa. Kaiken huipuksi menin antamaan vahingossa hertan aivan järkyille kulmille, ja en saanut edes matchia takaisin. Mitä vattua? Vastaavilla naamakarvoilla ei luulisi liikaa valinnanvaraa olevan. Nykyisin annan läpällä kaikille kamalille kulmille hertat, mutta tällaiset muijat tuntuvat olevan yllättävän valikoivia. Ovatko muut miehet sokeita vai mitä?
- Kaverit, jotka eivät anna sydäntä takaisin. C'mon, kyllähän nyt frendeille pitää hertta heittää! Ei kai kukaan niin vakavissaan jossain helvetin Tinderissä ole. Ja jos päädytään kaveriseksiin, niin sehän on vain hauskaa.
- Salinaiset. Saliposet. Saliposet, joissa salinaisella on kilokaupalla meikkiä. Ismo Laitelakin sanoi, että naisessa on oltava jotain, mistä ottaa kiinni.
- Heppatytöt. Poikien auto- ja moottoripyöräkuvat ovat tiettävästi turn-off, tyhmää pullistelua, mutta jokainen kundi haluaa toki ihastella konia ja ratsastajan seksikkäitä ratsastuskamppeita. "Aah, paskaiset housut, fleecepusero, ratsastuskypärä..." Noh, piiskaahan niissäkin hommissa joskus käytetään?
- Koiraihmiset; parhaimpana eräs vastaan tullut deittikandidaatti, jonka
kuudessa fotosta kolmesta oli kuva pelkästä dogsusta. Mitäköhän porukka ajattelee näitä katsoessaan? "Oi, tuolla on afgaaninvinttikoira, siihen täytyy tutustua, tuo menee oikealle! Njääh, tuolla tyypillä on makkarakoira, vasemmalle."
- ig: paavoelina
- hki / jkl / kpo
- Napapaidat. Lukemieni Demi.fi-keskustelujen perusteella monia muijia ärsyttää erityisesti jätkien kuvat ilman paitaa. Liikaa itsensä tyrkytystä. Toisin kuin leidien navat paljastavat herupuserot.
- Huippupirteät ja huippupersoonalliset tyypit. "Olen tällainen huippu persoonallinen mimmi täältä Stadista! Harrastan shoppailua ja salilla käyntiä. : ) Liikunta pitää mut huippu pirteenä! oon K kaupan kassalla töissä, mutta vaan nyt väli aikaisesti kolmatta vuotta putkeen. Oon tosiaan tällainen aika persoonallinen typykkä, jonka perässä ei monet pysy. Suu käy koko ajan, puheen aihetta riittää, mun kaa voi jutella mistä vaan! Oon aika räväkkä persoona."
- yhdys sana virheet
- Lapset kuvissa. Pedofiilien oma deittisovellus ei taida toistaiseksi olla vielä kehitteillä eikä edes laillista toteuttaakaan. Skidit, raskausmahat ja beibit voi pitää poissa ainakin omista silmistäni.
- Liian miehiset naiset. Sytyn itse aika androgyynisistä naisista, ja usein toivoisin Tinderissä vastaan tulevan hieman poikamaisempia tyttöjä. Kerran huokaisin ääneen yksipuolista valikoimaa selatessani ja toistin tämän toiveeni. Siitä tuli totta: lyhyen ajan sisään vastaan tuli kaksi tytyä metsästyskuvissa: toinen oli kaatanut hirven ja toinen roikotti kuollutta jänistä korvista haulikko sylissään. Okei okei Tinder, pidän hieman poikamaisista tytöistä, mutta en äijistä. Tällaiselle tyttöpojalle on suorastaan pelottavaa, että vastaantulevalla hameväellä on isommat piiput ja karskimmat otteet kuin meitsillä itsellään. Hui!
- Iisalmelaiset, jotka eivät ymmärrä, että ulkoiisalmelaiselta saatu sydän on lahja jumalilta.

- "Think freely. Be positive. Laugh a lot. Give the world some love." -lainaukset ynnä muu muka-filosofinen H&M:n sisustustauluista revitty skeida esittelytekstissä.
- H&M:n ja Ikean sisustustaulut kuvissa taustalla.
- Marilyn Monroe -lainaukset esittelytekstissä.
- Matkailukuvat. Okay, yksi kuva ulkomailta on kiva. Mut sitten kun tulee Pariisin Eiffelin tornin (mikä klishee, muista syödä samalla patonkia ja pitää päässäsi baskeria) lisäksi Lontoon Big Ben, Riemukaari, Pisan kalteva torni (jota kohta ruksin saava henkilö vielä leikkisän kekseliäästi on työntävinään kumoon sormellaan) ja New Yorkin siluetti, saa se pikku hiljaa ainakin itseni pohtimaan, onko itse ihmisessä mitään kiinnostavaa – puhumattakaan hänen mahdollisesti jättiläismäisestä hiilijalanjäljestään.
- Julkkisten kanssa olevat kuvat. Kerran yllätyin, kun reissussa ollessa meitsiä vastaan Tinderissä tulikin Cheek! "Hahaa, mä oon aina tiennyt, nyt Seiskalle soitto et arvatkaapa kuka muu muka etsii kikkeliä Tinderistä!" Jare haki seuraa salanimellä, tyttönä esiintyen. Cheekistä ja toisesta suomalaisräppäristä huolimatta en antanut Pirita-Annukalle (nimi muutettu) sydäntä. Ehkä taustalla on kuitenkin jonkinlainen logiikka. "Hei mä swippasin sut oikeelle koska mustakin Cheek on helvetin sexy mies!"

Kysyin myös kavereiltani Tinder-muijien rasittavimpia puolia. Erityisesti Nikolai paljasti erään rasittavan puolen:
- "Ne ei kerro etukäteen et niil on klamydia."

Jos nämä heterot olisivatkin homoja...

Huvittaa välillä tuo Vladimir Putinin pullistelu. Uskon, että tuollaisen yltiömaskuliinisen imagon ylläpito johtuu miehen homppeliudesta: kun sattuu olemaan ruskean reiän ritari, halunnee Putsku osoittaa nousevansa homostereotypioiden yläpuolelle lihaksillaan, Moskovan metsäpalojen vesipommituksilla, tiikerin ampumisilla ynnä muilla... Todennäköisesti vastaavilla sankarimiehen teoilla voi median kautta löytää itselleen mukavan miekkosen kainaloon nukkumaan. Vladihan on ollut jo parisen vuotta vapailla markkinoillakin kulissiavioliittonsa kaaduttua!

Michael Monroe, Michael Monroe... Kynnet lakassa, silmät meikattu, pitkät hiukset... Varmaankin kaikki tuo täytyy tehdä jos sattuu olemaan gay. Vielä keski-ikäisenäkin pitää maalata kasvoja ja pukeutua kaiken maailman tiukkoihin trikoihin. Hassua, että seksuaalivähemmistöön kuuluvat haluavat aina niin tehdä, vaikka eihän siinä siis mitään väärää ole. Eivätköhän monet pidä tuollaista viehättävänä. Kyllähän Michaelin käheästä äänestä ja englannista vaikutteita saaneesta slangistakin kuulee ihan, että homohan se on.

Miksiköhän naiseksi pukeutuminen ja näyttelijän ammatti ovat aina homojen juttuja? Mietin sitä joskus Vesa-Matti Loirin esiintymisiä katsellessa. Tykkäsi etenkin kasikytluvulla vetää sukkikset jalkaan ja peruukin päähän. Nykyisinkin laulaa herkästi tulkiten Lapin luonnosta.

Angela Merkel, vanha lepakko. Tukka leikattu lyhyeksi polkaksi, vaatteet ovat miehekkään värittömiä, harteikkaita ja tylsän jäykkiä, meikki vähäistä... Politiikka on rekkalesbomaisen jyrämäistä: suoraviivaista, jopa maskuliinista, päälle käyvää, muita mitätöivää ja itsekästä. Aina naisista pitävät naiset ovat jotenkin niin... miehiä.

Onkohan Alex Stubb top vai bottom? Vai pitääkö molemmin puolin? Mietin sitä monesti, jos kategoriaan nyt laittaa niin hänhän on sellainen urheilijagay. Huoliteltu olemus, hampaatkin viimeisen päälle valkeat. Lenkkeilee, pyöräilee, pitää kroppansa kunnossa. Miehiä varten ehkä, vai ihan vain koska kunnossa oleva kroppa tuntuu hyvältä? Miehet kai mielessä, otaksun. Toisaalta, tarvitseeko seksuaalisuuttaan tuolla tavalla korostaa? Entinen koulukiusaaja muuten kuulemma, varmaan ollut nuorempana epävarma seksuaalisuudestaan ja siksi täytynyt toisia alistaa.

En minä millään pahalla, mutta miksiköhän lesbot aina haluavat olla niin äijämäisiä ja lihaksikkaita? Jutta Gustafsbergkin on yhtä terästä koko muija. Ehkä hän on naissuhteissaan maskuliinisia rooleja ottava osapuoli, voisiko olla?

Vaaratilanteita omassa työssä, eläen vailla tietoa huomisesta, homoille tyypillistä. Ei tarvitsi miettiä lasten tekoa tai jälkikasvun tulevaisuutta. Elämä on tässä ja nyt, elämä on ihmisen ja erityisesti homoseksuaalin parasta aikaa. Siksi varmaan Matti Nykäsestäkin tuli mäkihyppääjä, hetkessä eläjä. Monet muutkin talviurheilijat varmasti ovat valinneet saman extreme-elämän tyylin juuri seksuaalisuutensa takia. Saipahan Mattikin timmimpinä aikoinaan esitellä varustustaan koko maailmalle tiukoissa trikoopöksyissään. Homot tuntuvat myös juovan aika paljon, ja tämäkin näkyy Matin elämässä varsin hyvin... voi voi. Ahdistaakohan häntä seksuaalisuudestaan lapsettomuus vai tieto siitä, että kristinuskon opetusten ollessa totta joutuu kuitenkin hinttinä helvettiin? Tuntuuko elämä homouden takia jotenkin tyhjältä?

Uskon, että feminiinisyydellään ja seksikkyydellään Jennifer Lopez pyrkii osoittamaan koko maailmalle, kuinka myös homoseksuaalit naiset voivat olla naisellisen haluttavia. Usein lesbot nähdään hieman miehekkäämpinä verrattuna heteronaisiin, mutta J.Lo irroittautuu tästä yksinkertaistuksesta omalla kuumuudellaan. Sekä miehet että naiset voivat hänen ulkonäköään ihailla, mutta todellisuudessa hänen sydämensä sykkii vain naisille. Jos hän olisi hetero, hän tuskin korostaisi (etenkään 45 vuoden iässä) vartaloaan samalla tavalla.

Jari Sillanpää on musta aina ollut aivan selkeästi selkeästi homo. Imelyyksiä vetävä iskelmälaulaja, kävelee pokkana lavalla kun naiset viskovat pikkuhousuja, sellainen vähän kauniskasvoinen mies. Ei tullut yllätyksenä, kun tuli 2006 ulos kaapista. Voi niitä mummoja, jotka joutuivat aiheen vuoksi terapiaan!

..........................hetkinen!

Jari Sillanpäähän on muuten oikeasti homo. Noinhan hänestä kirjoitellaan.

Usein seksuaalivähemmistöihin kuuluvia, kuten myös sukupuolivähemmistöjen edustajia, määritellään oman seksuaali- ja sukupuoli-identiteetin takia naurettavuuksiin asti. Ulkonäkövalinnat, elintavat, jopa elämänkatsomus ja poliittiset mielipiteetkin saatetaan yksioikoisesti selittää seksuaalisuudella.

Jos edellä mainitut heterot olisivatkin homoseksuaaleja, kuitattaisiinko heidän elämäänsä, tekojaan ja ajatuksiaan heidän seksuaalisella suuntautumisellaan edellä olleiden ajatuspierujen tavoin? Mahdollisesti. Jos jonkun silmää ärsytti väite Michael Monroen meikkien selittäminen kuvitellulla homoudella, voi vain arvailla, kuinka rasittavaa vastaava on niille, jotka kokevat sitä oikeasti elämässään.

Toki seksuaalisuus vaikuttaa monin tavoin ihmiseen ja monille se on olennainen osa identiteetin rakentamista, mutta ihminen on kuitenkin aina enemmän kuin sitä, mitä hänen makuukamarissaan tapahtuu.

Opiskelupaikka

Kahden välivuoden jälkeen ajattelin viimein, että on korkea aika suuntautua opiskelemaan. Laitoin paperit vetämään kirjallisuuteen (Tampereen ja Helsingin yliopistoille) ja viestintään / valtiotieteisiin Helsingin yliopistoon. Lisäksi suunnitelmani oli hakea suomen kielen opintoihin, mutta ajatuksissani olinkin klikannut hakiessa jotain helvetin kieliteknologiaa / yleistä kielitiedettä suomen kielen sijasta. Hupsista.

Motivaatiota hommaan ei erityisesti ollut: ehkä kaiken olennaisen kertoo se, että sain haun tehtyä tunti ennen sen päättymistä. Tai se, että luin ennen Tampereen kirjallisuuden koetta Tuksun Seiskalive-blogia muiden tenttiessä viime hetkellä kiireessä artikkelikokoelmaa lävitse. Tai se, että joimme parit kaljat Tampereella parin kaverini kanssa koetta edeltävänä iltana. Tai se, että Helsingin kirjallisuuden oppimateriaalin (kolmesta kirjasta yhteensä noin 450 sivua) lainasin viikko ennen koetta, ja muiden kokeiden takia luin koko kaman kiireessä kahteen päivään. Tai Helsingin-reissun toistuvat Alko-ostokset. Tai se, ettei oikeasti ihan vain kiinnostanut.

Tampereen kirjallisuuden koe meni mielestäni hyvin. Seuraavana päivänä olleesta viestinnän kokeesta en ajatellut samaa, sillä viestintä on eräs Suomen vaikeimmista paikoista päästä (vrt. lääkikseen hakevista pääsee sisään noin kymmenen prosenttia, viestinnässä kolme). Koe itsessään oli kiinnostava, siinä vertailtiin muun muassa RKP:n ja Vasemmistoliiton vaaliohjelmien käsityksiä työelämästä, työstä ja työpaikkojen luomisesta.

Hakutoiveissani mieluisuusjärjestys oli viestintä (mieluisin), kirjallisuus Helsinki, kirjallisuus Tampere, yleinen kielitiede Helsinki. Kirjallisuuden tulokset tulivat ensin, ja niihin olinkin yllättäen pääsemässä sisään. Tampereen yliopistolla olin ollut jopa koepistejonossa eli kokeeni oli kymmenen parhaan joukossa. Ehdin nähdä itseni kirjallisuuden opiskelijana: näin jo itseni pänttäämässä kognitiivisen metaforateorian kiemuroita ja ehkä myöhemmin entistä pahemmin kaljuuntuneena opettamassa kirjallisuutta lukiolaisnuorille. Humanistin sijaan meitsistä tuleekin valtsikkalainen: viestinnän tulokset yllättivät. Pääsin kuin pääsinkin sisään.

Koeviikko itsessään meni aika mukavasti: lyhyt visiitti Tampereelle, ja loppuviikon hengailin kaverieni nurkissa Helsingin Kontulassa. Säät suosivat, mikä loistava viikko olla yliopistojen saleissa kirjoittamassa koevastauksia ja sisällä muistiinpanoja tehden... Viikon kruunasi kavereiden näkeminen porukalla Esplanadin puistossa.

Olen hieman huolissani, onko viestintä ja valtiotieteet meikäläisen juttu, mutta opiskelemaan pääseminen on niin mahtava mahdollisuus, että täytyyhän sitä käydä ainakin kokeilemassa. Ainakin uskoisin, että tätä ainetta opiskellessa voin yhdistellä luovaa ja analyyttista puoltani. Verrattuna kahden vuoden takaisin suunnitelmiin lääkikseen menosta tämä tuntuu paljon enemmän, well, minulta.

Tinder tarjosi erityisesti miesten osalta mahdollisuuksia deitata tärkeitä julkkiksia, kuten perussuomalaisnuorten puheenjohtaja Sebastian Tynkkystä, BB-julkkis ja laulajatar Niko Saarista sekä Tuksun hovikampaaja Juhaa.

On mennyt vajaat kaksi viikkoa, ja viimein alan käsittää, että minulla on edessä isoja muutoksia – enkä edes osaa varmuudella hiffata, kuinka suuria. On miljoona murheen ja huoleen aihetta: mistä kämppä ja kohtuulliseen hintaan? Saisiko kunnollisen ja mukavan asunnon savolaisen osakunnan kautta? Mitä HOAS voi tarjota? Pariskuntakämpät osakunnan kautta olisivat tilavampia, miksi vitussa olen tunnevammainen ja ruma sinkku? Pitäisikö hankkia kämppis? Kuka olisi niin hullu että jaksaisi mua? Miten saan roudattua viinakokoelmani ja kaktukset Helsinkiin asti ilman vahinkoja? Onkohan koko ala meitsille sopiva? Saankohan töitä koulun käynnin ohelle? Pitäisikö järjestää läksiäisbileet Savossa? Pärjäänköhän mä siellä? Mitenköhän tuet haetaan, koko Kelan kanssa toimiminen kuulostaa pelottavalle? APUA. Opiskelupaikan saamisen pitäisi olla onnellinen juttu, mutta toistaiseksi kaikki siihen liittyvä on lähinnä ahdistanut ja stressannut.

Kokonaisuudessaan täytyy vain toivoa, että asiat järjestyvät. Eivätköhän ne niin teekin. Haluan ainakin uskoa niin. Oikeastaan alan innostua muutosta ja uusista tuulista yhä enemmän. Stay tuned Helsinki, here I come!

Kesä- ja heinäkuun ihQutusbiisit

IhQutus on musiikkikansan oopiumia.

Kesäkuun ihQutus jäi sitten julkaisematta. Voi voi. Se oli kuitenkin RAC featuring Nate Henricks - Back of the Car. Mukavan kesäinen popitus.

Oi aikoja, oi ihQutuksia.

Heinäkuussa ihQuinta on Haloo Helsinki! - Kuussa tuulee. Minkäs sille mahtaa: en aina voi sanoa täysin pitäväni bändin laulajan ja keulakuvan (Elli Haloo) äänestä, mutta onhan Haloo Helsingin tuotanto mukaansatempaavaa musiikkia taidokkaiden sanakoukkujen ja mieleenpainuvien melodioiden kera.