Tammikuun ihQutusbiisi

"Wise men say only fools play this

But I can't help falling in love with ihQu"

Kuukauden ihQuinta on Clean Bandit – Baby (feat. Marina & Luis Fonsi). Elektronista poppia tehneen Marinan ääni sopii hämmentävän hyvin lattarimusiikkiin.

Kuukauden ihQutusbiisi täyttää käsitteenä kymmenen vuotta. Alkujaan kasiluokkalaisena aloin valita kuukauden parhaan biisin ii2.org-blogiini (nostalgista, eikö?). Vuosina 2008–2009 oli kohtalaisen normaalia kielenkäyttöä sanoa "ihQuttavansa" jotain. Lisäksi silloin oli normaalia kuvitella, että jotakuta oikeasti omat ihQutukset kiinnostaisi. :D

Kuukauden ihQutusbiisin konsepti on alusta asti ollut ironinen. Se on myös hauska jäänne ajoilta, jolloin olin kohtalaisen perillä siitä, mikä on in ja mistä voisi tulla seuraava hitti. Jos 14-vuotiaana olinkin perillä hittimusiikista, 25. ikävuoden lähestyessä nautin yhä useammin ennemmin jazzista, kasariklassikoista tai 70-luvun diskosta. Tietyllä tasolla koen tästä perinteestä kiinni pitämisen ajoittain haastavaksi, mutta hei, perinteet ovat perinteitä. Mitä olisi kuukausi ilman ihQutusta?

Ehkä joskus jopa olisi paikallaan järjestää iltama, jossa kaikki ihQutukset soittaisi putkeen? Siihen tulisi varmasti tuhansia osallistujia...

Vuoden 2018 ihQutusbiisien aloituslainaukset mukailivat historian tunnetuimpia viimeisiä sanoja – ehkä myös viitaten tämän perinteen hiljalleen tapahtuvaan kuolemaan. Tunnistatko joitain?

"Sinäkin, ihQutukseni!"
"IhQutusbiisit ovat niitä typeryksiä varten, jotka eivät kuunnelleet eläessään tarpeeksi."
"Minun ei olisi koskaan pitänyt vaihtaa amispopista kuukauden ihQutuksiin."
"Anteeksi, sir. IhQutin sitä tahallani."
"Minä ihQutan."
"Minua on ihQutettu."
"Missähän kelloradioni on?"
"Pysy kaukana, kaveri, älä sekoita ihQutusympyröitäni!"
"En halua muuta kuin kuolettavan hyvän ihQutuksen."
"Olen loukannut Jumalaa ja ihmiskuntaa, koska valitsemani ihQutukset eivät saavuttaneet riittävää laatua."
"IhQuttava mies ei voi tehdä mitään helposti."
"Aplodeja, ystäväni, ihQutus on viimeistelty."

Vuoden 2018 ihQutuksissa kuultiin ranskalaista tanssimusiikkia, remixejä, elektronista indietä sekä Troye Sivanin ja Kim Petrasin kaltaisia teinipopituksia.

Tammikuu: Synapson – Hide Away
Helmikuu: Brian Ferry – Love Is The Drug (Parov Stelar Remix)
Maaliskuu: Petite Miller – Argentina
Huhtikuu: Gromeh feat. Lucas Meijer – Light Me Up
Toukokuu: Dua Lipa – New Rules (Initial Talk 80s Rules Remix)
Kesäkuu: Evelina – Tornado
Heinäkuu: The Knocks featuring Foster The People – Ride Or Die
Elokuu: Magdalena Bay – Move Slow
Syyskuu: Troye Sivan – Bloom
Lokakuu: Kim Petras feat. Elwira – Turn Off The Light
Marraskuu: Two Starz – Play With Me
Joulukuu: Wolf Colony

Joulukuun ihQutusbiisi

Aplodeja, ystäväni, ihQutus on viimeistelty.

Joulukuun ihQuinta on Wolf Colony – Forgiven.

IhQuttava mies ei voi tehdä mitään helposti.

Marraskuun ihQuinta oli Two Starz – Play With Me.

Paskojen joululaulujen haaste vol 10

Se tapahtuu taas! TAAS, MA KERRON!

Saako kulkusten kilinä kehosi kananlihalle? Aiheuttavatko siirappiset sanoitukset oksennusrefleksin? Etkö voi yksinkertaisesti sietää kamalia, julkkisten raiskaamia joululauluja? Herättävätkö artistien yritykset kääntää joululaulu omalle genrelleen vaivaantuneista myötähäpeää?

Et ole yksin. On siis jokavuotisen PASKOJEN JOULULAULUJEN KUUNTELUHAASTEEN AIKA.

10. juhlavuoden kunniaksi tämän vuoden lista on tuplasti tavallisen pituinen ALL THE BEST -kattaus. Mukana on vähintään yksi kappale jokaiselta menneeltä joululta – 17 menneiden vuosien klassikkoa.

Haaste on yksinkertainen.

Avaa oheinen linkki: https://www.youtube.com/watch?v=HYNHDJ-1-cE&list=PLzYao3BhU0lkMAATZDCmrb8z95oWiqThu 

1. Kuuntele lauluista jokainen järjestyksessä. Laulujen pitäisi muuttua jatkuvasti korviaraastavampaan suuntaan.
2. Kuuntele ne kovaa. Kappaleita ei saa hiljentää tai edes osittain mykistää.
3. Kappaleita ei saa skipata.
4. Mahdollisesti mukana olevan kauhean musiikkivideon katsominen on plussaa.

Haasteen suorittaneille on luvassa mainetta ja kunniaa – joskin mahdollisesti kyseenalaista sellaista. Kerro aikanaan tapahtumaan, minne asti selvisit: sorruitko jo ensimmäisten biisien kohdalla, vai kestitkö suorituksen loppuun?

Kaija Koo – Jouluna kotiin
Kaija Koo on tehnyt myös joululauluja! Niitä on kuunneltu haasteen aikana useana vuotena. Jouluna kotiin on vuodelta 2014.

Martina Aitolehti ja Marika Fingerroos – Salajoulu
Salarakkaiden joululaulu ilahdutti joululauluhaasteessa 2011. Teknojumputus + Martina Aitolehti + kepeät kaksimielisyydet + kulkusten kilinä = match made in heaven. ”Miksei pukki voi tulla useammin vuodessa?” Kjeh.

Justin Bieber – Someday at Christmas
Someday at Christmas oli listalla 2010.

Crazy Frog – Last Christmas
Muistaako kukaan ärsyttävää virtuaalisammakkoa? Crazy Frog esiintyi listalla jouluna 2009.

Jessie J – Silent Night
Voiko ääntä käyttää niin paljon, että se menee huutamiseksi? 2014 tästä mahdollisuudesta kuultiin esimerkki Jessie J:n kiljunnan muodossa.

Smurffit – Kulkuset
Smurffit esiintyivät haasteessa 2013. Vuoden 2013 listaa on arvosteltu kaikkien aikojen helpoimmaksi.

Guns N’ Roses – White Christmas
Kaikki yritykset kääntää kappale omalle genrelleen eivät aina onnistu. Se nähtiin esimerkiksi jouluna 2015. Voi Gunnareita.

Ozzy Osbourne feat. Jessica Simpson – Winter Wonderland
Maailman epätodennäköisin duetto laulamassa kulahtanutta joululaulua feikkilumessa ilahdutti haasteessa 2016. Sharon Osbournekin vilahtaa hienolla musiikkivideolla.

Basshunter – Jingle Bells
Muistaako joku vielä Basshunterin? Basso- ja vocoderboostattu Jingle Bells ilahdutti listalla 2009.

Snoop Dogg feat. Anna Kendric – Winter Wonderland / Here Comes Santa Claus
Mikä miellyttävä yritys laulaa kahta kappaletta yhtä aikaa ja yhdistää ne hip hop -genreen! Vuodelta 2015.

Bruce Springsteen – Santa Claus Is Coming to Town
Vuoden 2017 satoa. Mukavan loputtoman tuntuinen live-esitys. Juuri kun kuvittelee kappaleen loppuvan, se jatkuukin vielä puolitoista minuuttia.

Maroon 5 – Happy Christmas (War Is Over)
Vuodelta 2012. Adam Levinen äänellä saadaan aikaan yksi kaikkien aikojen kamalimmista joululauluista.

Katy Perry – White Christmas
Minkä takia joku käheä-ääninen noita-akka laulaa.. hetkinen, se oikeasti on Katy Perry! White Christmas -cover ilahdutti jouluhaasteessa 2011.

Ludacris – Ludachristmas
Tämä jouluräppi oli listan viimeinen 2016.

Petri Nygård – Petri pelastaa joulun
Petri Nygårdin härski jouluräppi aiheutti kakomista jouluhaasteessa 2012. ”Hyvää joulua vittu kaikille.” Jos kiinnostut enemmänkin, tämä ei ole Petrin ainoa joululaulu.

Cyndi Lauper – Early Christmas Morning
Mitä saadaan yhdistäessä lapsikuoro, joululaulu ja Cyndi Lauperin nasaalinen ääni. Vuoden 2017 listauksen vaikein laulu.

Demi Lovato – Wonderful Christmas Time
Demi Lovato, autotune, rokkikitara, kulkuset ja loputtomalta tuntuva poljento. Vuoden 2015 vaikein biisi. Erään henkilön sanomaa: ”Tämän jälkeen haluaisin kuristaa jonkun tontun.” Lovaton poljento sopii hyvin myös tämän listan tyylikkääksi lopetukseksi.

Lokakuun ihQutusbiisi

Olen loukannut Jumalaa ja ihmiskuntaa, koska valitsemani ihQutukset eivät saavuttaneet riittävää laatua.
Lokakuun ihQuinta on saksalainen Kim Petras uudella halloween-/kauhuteemaisella EP-levyllään. Turn Off The Light tuo Michael Jacksonin Thrillerin ja Keshan musiikin kaltaisia viboja. Petras itsessään on kiinnostava hahmo räväköine kommentteineen. Todenäköisesti hän on kansainvälisesti menestynein trans-nainen popmusiikissa.

Syyskuun ihQutusbiisi

En halua muuta kuin kuolettavan hyvän ihQutuksen.

Syyskuin ihQuinta on Troye Sivan – Bloom. Mielenkiintoisen avant-gardistinen, leikittelevä, kiinnostava... ja aikas gay. Australialainen Troye Sivan nousi julkisuuteen Youtuben myötä, päätyi sittemmin tekemään musiikkia ja on toisella levyllään löytänyt tyylinsä. Sivan on kuin kansainvälinen versio Tuure Boeliuksesta sillä erotuksella, että Sivanin musiikki on hyvää. Ariana Granden kanssa tehty Dance To This on samoin mahtava.

K.O.U.K.U.S.S.A. – Kun Frendien katsominen menee liian pitkälle

Olen kamppaillut tämän ongelman kanssa jo pitkään. Siksi minun on aika tunnustaa. Repiä haavat auki. Kerron kaiken.

Olen jo pidempään kärsinyt pahasti addiktiosta Frendit-sarjaan. Katson sitä jatkuvasti Netflixistä. Analysoin sen juonikuvioita. Toistelen yksikseni ja toisille sarjan iskulauseita: How you doing? OH – MY – GOD! Ouh nouh. I know! We were on break! (En muuten tajunnut niiden olevan noin saatanan simppeleitä, ennen kuin kirjoitin ne tähän. Olen ajatellut ne jotenkin syvällisempinä.)

Onhan kyseessä elämää suurempi sarja. Ikuisesti uusintoina elävä sarja, joka todennäköisesti pyörii jollakin tv-kanavalla vielä sittenkin, kun minä ja tämän tekstin lukija ovat jo kuolleet pois.

Pelkästään tänä vuonna Phoebe on synnyttänyt 18 lasta. Rossilla on takana 17 avioeroa. Rumaa alastonta miestä on tiirailtu ikkunasta sen parisensataa kertaa. Pahinta on, etten oikeasti enää edes katso jaksoja – Frendeistä on tullut unisarja, jota katson aina nukkuessani.

En tiedä missä vaiheessa addiktioni pääsi niän pahaksi. Ehkä se alkoi kaamosajan univaikeuksien keskellä. Mitä olisin voinut tehdä, jotta saisin unta? Lukea jotain kirjaa – joka voisi olla liian jännittävä? Meditoida – jos vain osaisin? Juoda oluen – taas tänäänkin? Syödä tukevasti? Masturboida vielä kahdeksannen kerran ennen nukkumaanmenoa?

Tajusin, että minun täytyisi nukahtaa jollain muulla keinolla. Jollakin, joka ei kiihottaisi aistejani. Jollakin, joka ei olisi liian jännittävää. Sen täytyisi olla tarpeeksi helppoa ja passivoivaa. Sen täytyisi olla jotain, joka on niin saatanan tylsää ja tuttua, että nukahdin pakostakin.

Se jokin oli Frendit – tietenkin.

Olen nähnyt ne jaksot lukemattomat kerrat. Vielä yläasteikäisenä toki jännitin, tuleeko Rossille neljäskin avioero, valitseeko Phoebe Miken vai Davidin tai mitä Joeyn näyttelijänuralle tapahtuu. En enää, sillä tiedän vastauksen joka kysymykseen. Ikisarjana televisiouusintojen muodossa kulkeva Frendit on jo opettanut minulle, ettei Joey jaa ruokaansa, mitä unagi tarkoittaa ja ettei kannata sanoa väärää nimeä hääalttarilla.

Frendit jos mikä on sellainen sarja, jonka voi vain laittaa pyörimään taustalle. Viereiselle pöydälle paasaamaan, kun ummistaa silmänsä. Orastavan unenalun läpi kuulen, kuinka Rachel ja Monica kisaavat Joeyta ja Chandleria vastaan tietovisassa, kuinka Ross huutaa ”PIVOT” kannettaessa sohvaa portaikossa ja kuinka Phoebe tulkitsee kaudesta toiseen kappalettaan pahanhajuisesta kissasta. Sarja virtaa kuin kahlitsematon virta, johon voi vain heittäytyä mukaan.

Puhun heistä ystävinäni. Frendeinäni. Kuinka jollekin kaverilleni on tapahtunut jotain ihmeellistä, hauskaa ja mielettömän sitcomimaista. Kuinka frendini synnytti veljelleen kolmoset, koska Frank ja Alice eivät itse voineet enää saada lapsia. Kuinka porukalla törmäämme jatkuvasti ärsyttävän kimeänauruiseen ämmään, joka deittaili Chandleria ikuisuus sitten. Kuinka ystäväni tajusi viime hetkillä rakastavansa Rachelia ja ajoi Phoeben kanssa tulipalovauhtia lentokentälle estääkseen tätä nousemasta Pariisin-koneeseen. Enkä vain puhu – jollain kieroutuneella tasolla myös miellän heidät ystävikseni.

On jakso, jota en koskaan katso: koko sarjan viimeistä jaksoa. Minun fantasioissani valmiiksi naurettu hauskanpito feikki-Nycissä tule koskaan loppuunsa. Se on kuin vuodenajat: ne vaihtelevat ja kiertävät, kaikki palaa ympyränomaisesti takaisin lähtöpisteeseensä. Välillä näyttelijät ovat parikymppisiä vasta-alkajia, välillä meikkivoiteet paakkuuntuvat näyttelijöiden ensimmäisiin ikääntymisen tuomiin ryppyihin.

Eikö ole selvää, että ystäväNI Ross ja Rachel ovat tarkoitettuja toisilleen?

Minulla on kestänyt pitkään ymmärtää, että kyseessä on riippuvaisuus. Vakava addiktio. Missä vaiheessa henkilöistä, joita olen aina pitänyt kavereinani, on tullut minulle pakkomielle, nukkumisen takaaja, unilääkeriippuvuus? En tiedä. Olen järkyttynyt kuin Jani Toivola.

Pahinta on, etteivät nämä niin sanotut ystäväni välitä. Ross eroaa taas kerran, Phoeben menneisyydestä paljastuu jotain hämmentävää lisätietoa ja Joey paljastaa olevansa vitun tyhmä. He jatkavat sitä. He eivät päästä minua irti, vaikka tahtoisin. He pitävät minusta kiinni, vaikka sanon, etten tarvitse heitä.

He eivät välitä. He ovat kuin epätodellisia hahmoja, jotka on luotu liikkumaan ikuisesti riippumatta siitä, katsonko minä heitä vai en.

Olen jo pidempään haikaillut eroavani heistä. Frendeistäni. Elokuussa vietin aikaa maaseudun rauhassa huonomman internetyhteyden ääressä. Välttelin heidän seuraansa. En aukaissut Netflixiä parhaimmillaan viikkoon.

En ole silti uskaltanut otta lopullista askelta: kirjautumaan ulos Netflixistä. Tunnus ei edes ole omani, vaan kaverini. Olen loisinut kaverini Netflixissä lähes kaksi vuotta, ja koko tänä aikana olen katsonut palvelun kautta yhden luontodokumentin sekä (heh) tiedä kuinka vitun monta kertaa unissani kaikki Frendien tuotantokaudet. Koskaan en tästä paskasta maksaisi, mutta kun se on saatavilla, olkoon.

Netflixin varsinainen maksaja ei kerran päässyt katsomaan elokuvia tai sarjoja, sillä minä olen katsomassa Frendejä – tai nukuin komediakuusikon pauhatessa taustalla.

Haikailen kaihoisasti, millaista olisi hylätä heistä jokainen. Ehkä tekisin kuten Rachel kymmenennellä tuotantokaudella: kutsuisin heidät läksiäisissäni yksitellen luokseni ja muistelisin parhaita hetkiä kunkin kanssa. Ehkä sillä erotuksella, etten panisi Rossin kanssa. Sen jälkeen lähtisin kohti uutta elämää.

Jonain päivänä sen teen. Jonain päivänä vapaudun.

En vielä tänään. En vielä uskalla kirjautua ulos: askelta takaisin ei ole.

Sormeni syyhyävät tämän tekstin loppua kirjoittaessani. Pitäisikö minun…? Pitäisikö antaa periksi houkutuksille? Voisinko katsoa taas yhden jakson?

Yritän olla tekemättä niin.

En lupaa mitään.

----------------------------------------------------------------------------

https://www.buzzfeed.com/kaylayandoli/22-signs-youre-addicted-to-friends-cqn5?utm_term=.yrGk6p0nj#.ixnqe9P7K

Elokuun ihQutusbiisi

Olisi oikeasti ihanaa ehtiä kirjoittamaan jotain muutakin kuin jotain näin turhaa. :D Lol.

Pysy kaukana, kaveri, älä sekoita ihQutusympyröitäni!

Elokuun ihQuinta on Magdalena Bay – Move Slow. Magdalena Bay ammentaa musiikkiinsa vaikutteita erityisesti kahdeksankymmentäluvun musiikista. Kappaleen Spotify-versio on viimeistellympi.

Heinäkuun ihQutusbiisi

Minua on ihQutettu.

Kesäkuussa ihQuinta on Evelinan Tornado. Onhan tää aikas menevä biisi?

Missähän kelloradioni on?
Heinäkuun ihQuinta on The Knocks featuring Foster The People – Ride Or Die. Musiikkivideoon ujutettu kymmeniä elokuvaviittauksia.

Toukokuun ihQutusbiisi

Maaliskuun

Minun ei olisi koskaan pitänyt vaihtaa amispopista kuukauden ihQutuksiin.

Maaliskuun ihQuinta oli Petite Miller – Argentina. Ranskalainen taidepoppia vääntävä laulaja on kiinnostava tapaus. Hänen musiikkinsa yhdistelee jazzia, poppia ja tanssimusiikkia.

Huhtikuun
Anteeksi, sir. IhQutin sitä tahallani.

Huhtikuun ihQuinta oli Gromeh feat Lukas Meijer – Light Me Up. Se saattoi olla tämän kevään ainoa hyvä Euroviisu-biisi. Okei, Saara Aaltokin oli ihan jees.

Toukokuun

Minä ihQutan.

Toukokuun ihQuinta on Dua Lipa – New Rules (Initial Talk 80s Rules Remix). 80-luvun henkeen tehdyt remixit ovat olleet viimeiset pari vuotta huudossa, ja tässä on eräs parhaimmista. Tämä versio on ehkä jopa alkuperäistä parempi ja niin uskottava kasarimiksaus, että siihen ensi kertaa törmätessäni meinasin luulla sitä oikeaksi kasarikappaleeksi. Remixille tehty "musiikkivideo" on täyttä timanttia.

Hellulle

Sairaalan käytävä on valkoinen

On hiirenhiljaista, vain askeleeni kaikuvat hiljaa

Loisteputkilamput upotettuina katossa

hohkavat kelmeää valoaan

Sairaanhoitaja tervehtii minua

valkoisessa asussaan

Avaan huoneesi oven, lepäät

valkoisissa lakanoissa

Tunnistat minut,

minä en melkein enää sinua

Olet hiljainen, itsesi vastakohta,

väri paennut ennen eloisilta kasvoilta

Ei ole enää puhuttavaa, annan ajan kulua

Lumi pieksää huoneesi pientä ikkunaa

Nousen tuolilta, sanon viimeiset sanat

Hyvästi ystävä

Suljen oven

Kyyneleet puhkeavat, sumentavat maailman

Ja jotkut vielä sanovat

että kuoleman väri

on muka musta