Pääsiäisen aikaan olen tavannut pohtia tässä blogin tekeleessäni uskontoihin liittyviä kysymyksiä. Viime vuonna kirjoitin, ettemme hyväksy uskovaisia esimerkiksi yhtä hyvin kuin homoseksuaaleja. Sain tekstistä palautetta, jossa pyydettiin tarkennusta, millä tavoin uskossa olevia syrjitään tai miten heitä ei suvaita.
Vaikka enemmistö kansasta kuuluu edelleen kirkkoon, erityisesti nuorten keskuudessa uskovaiset ovat aidosti vähemmistöä. Nuorista Jumalaan uskoo vain 15 prosenttia, kun taas ei lainkaan uskovien osuus on kolmannes, 34 prosenttia. Muut eivät usko Jumalaan kristinuskon opettamana, ovat epävarmoja tai eivät ole halunneet kommentoida kysymystä. On kuitenkin selvää, että Jumalan olemassaolosta on varmoja paljon pienempi osuus kuin siitä, ettei minkäänlaista jumalaa ole.
Puhuttaessa uskovaisista ongelmana on, että uskovaiset nähdään fundamentalisteina, jotka uhraavat palaviin puuristeihin sidottuja pieneläimiä. Kiihkoilijoina, jotka itsemurhapommittavat väärinajattelijoiden rakennuksia. Konservatiiveina, jotka vastustavat homoutta, evoluutiota ja kymmensormijärjestelmää.
Mut ku ne uskovaiset on suurimmaksi osaksi aika tavallisia ihmisiä.
Useimmat heistä käyvät tavallisissa töissä, he asuvat normaaleissa perheissä ja syövät samoja ruokia kuin ateistitkin. Useimmat heistä eivät kyseenalaista luonnontieteellisiä faktoja eivätkä bongaile viittauksia illuminatiin Disney-elokuvista ja musiikkivideoista. Kaikki uskovaiset eivät pimputtele juuri häiritsevimmillä mahdollisilla hetkillä vieraiden ovikelloja tai julista Jeesusta megafonin kanssa julkisilla paikoilla. Nämä ovat vähemmistöä vähemmistön keskuudessa.
Tiedän tapauksia, joissa uskovaisuutensa takia joku on ollut ei-toivottu vieras juhlissa. Tiedän, että yhä harvempi nuori uskaltaa puhua uskostaan avoimesti leimatuksi tulemisen pelon vuoksi.
Uskosta ei puhuta. Jokainen voi todeta asian vaikka tarkastelemalla Lärvikirjan kaverilistaansa: uskovaisten osuus on 15, ateistien osuus on 34 prosenttia. Ateistien määrä on siis noin kaksinkertainen verrattuna uskovaisiin. Ainakin omista kavereistani avoimesti ateistien osuus avoimesti uskoviin on kuitenkin moninkertainen.
Meitä ateisteja on vainottu uskovaisten toimesta kautta aikain. Jumalan kieltämisestä on saanut pahimmillaan kuolemantuomion. Jälkikäteen tällainen on ymmärrettävästi tuomittavaa. Nyt olemme kasvavaa enemmistöä. Vaikka uskovaisten kohtelu maallistuvassa maailmassa on vielä kaukana ateistien aiemmasta kohtelusta, toivon, ettei heitä tarvitsisi sortaa edes niinkään pienillä asioilla kuin uskon vähättelyllä, ennakkoluuloilla tai puhtaalla syrjinnällä.
----------------------------------------------------------------------------------------------------
- Osa pääsiäisen tekstisarjaa, jossa pohditaan uskontoa ja ateismia.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskonto_Suomessa
www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kotimaa/2468/suomalaisten_usko_jumalaan_ja_kristillisiin_oppeihin_on_vahentynyt
Hienoa pohdintaa ja hyviä pointteja! Aika upeeta kuulla tommosta tavallaan uskovaisia puolustavaa kommenttia ateistilta! Niinhän se on, että jokainen valitsee itse tiensä ja sen miten elää. Asioista saa olla eri mieltä, eivätkä eriävät mielipiteet kuulu asioihin, jotka oikeuttaisivat syrjintään tai kohtelemaan pahasti. Niin usein konservatiivisia kristittyjä syytetään suvaitsemattomuudesta, mutta heitä ei vastavuoroisesti suvaita. Suvaitsevaisuutta tulisi olla valmis itse osoittamaan, jos sitä vaatii muilta.
VastaaPoistaItse olen uskovainen nuori ja avoin siitä. Vaikka moni ehkä kuvailisikin minua sellaiseksi "hihhuliuskovaiseksi" (annan rakkauteni Jeesusta kohtaan näkyä), en koskaan ole kokenut syrjintää tai mitään muutakaan negatiivista kohtelua sen takia. Uskoisin, että asenteeni omaa uskoani kohtaan on ollut vaikuttamassa siihen, miten muut ovat asennoituneet uskoani kohtaan. Jos häpeäisin itse uskoani, kuinka voisin saada sille arvostusta muilta. Olen säästynyt paljolta, sillä useita uskovia ystäviäni on syrjitty ja kiusattu. Tiedän niin monia uskovia, jotka eivät uskalla sanoa sitä ääneen.
Hyvää kevättä sulle!