Ajon jälkeen otettu, lavastettu propagandakuva. |
Pohjois-Savossa on yksi sisärata, jolla kartingia voi käydä kokeilemassa. Matkasimme kaverini Jukan kanssa Siilinjärven hoodeilta Tervoon ja ajoimme 20 minuuttia kartingia. Aluksi olin harkinnut puolta tuntia, mutta ehkä aivan hyvä, että päädyimme kahteenkymmeneen minuuttiin, sillä hommassa nousi hiki sangen nopeasti. Jännää, että ratin kääntely voi noinkin pian alkaa tuntua muun muassa niskoissa.
Tulokset. |
Yleisesti ottaen kummankin kierrosajoissa näkyivät samat ilmiöt: alku hankalaa, mutta siitä kierrosajat sitten lähtivät paranemaan. Kilpailuviettini heräsi jälleen.
Tärkeintä ei ole voittaminen, vaan se, että pärjää ainakin kaveria paremmin. Jupetsu oli nuorempana ajanut jonkin verran kartingia, mutta lopulta omat kierrosaikani (ja paras kierros) olivat aavistuksen verran paremmat. Vaikka ero oli sekunnin murto-osissa, voitto se on sekin saatana.
Muahahaha, päivän parhaat ja ainoat kierrosajat. |
Kiinnostavaa kokeilusta myös teki sen, että siinä ihan oikeasti vain ajettiin. Missään vaiheessa radalle ei ilmestynyt laatikoita, joista olisin voinut saada ohjuksia, pommeja tai nitroja Jukan kulkua hidastamaan. Lopussa voittajaa ei odottanut palkintopallit ja hehkeä animetyttö julistamassa saavutustani. Eikä turbojakaan voinut tehdä. Voivatko videopelit valehdella? Onko Crash Team Racing opettanut minulle lapsuudesta asti epärealistista kuvaa kartingista??? Please Crash, has all this been just a... just a lie?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti