Vuoteni 2015

Taas se aika koittaa: entisen vuoden loputtua ja uuden jo jonkin verran starttailtua lienee aika luoda katsaus menneeseen. Ladies, gentlemen and all the others, vuosittaisen life & style -blogauksen aika: tällainen oli vuoteni 2015.

Tammikuu

Vuosi vaihtui työn merkeissä: olin aloittanut työt baarialalla joulukuussa, ja vuosikin vaihtui kaataessa asiakkaan lasiin kuohuviiniä. Lupasin vuoden alussa itselleni, että 2015 olisi rennosti ottamisen, matkustelun ja bilettämisen vuosi. Valitettavan harvoin itselleni antamat lupaukset toteutuvat, mutta tämä jopa kävi toteen.

Talven projekteihin kuului lumilautailun opetteleminen, mutta vetinen keli esti taidon opettelun ainakin tältä talvelta. Tammikuu sujui sangen hiljaisesti: tipattoman takia sosiaalinen elämä jäi vähemmälle, mutta innostuin viimein tekemään Instagramin. Kirjoitin ahkerasti: käsittelin tässä blogissa muun muassa transsukupuolisuuteen liitettäviä ennakkoluuloja ja aloitin humoristisen Erilaisia Facebook-kavereita -tekstisarjan.

Helmikuu

Helmikuussa lähdin ensi kertaa reissuun: noin viikoksi Helsinkiin näkemään pitkästä aikaa kavereita. Pääasiallisesti matka sujui alkoholin, pizzan ja hengailun merkeissä, mutta lisäksi kävin eräällä klinikalla hiustensiirtokonsultaatiossa. Olen menettänyt hiuksia muutaman vuoden ajan ja olin toivonut hiustensiirrosta ratkaisua ongelmaani, mutta konsultaatiossa paljastui, ettei hiustensiirtoa voisi tehdä ennaltaehkäisevästi alueelle, josta hiuksia lähtee. Päätin seuraavaksi kokeilla Priorin-vitamiinikuuria pääni säilyttämiseksi.

Tipaton päättyi helmikuussa. Tein samoihin aikoihin myös Tinderin. Kaverin kanssa nautitut Cosmopolitanit edelsivät profiilin tekoa.

Lapissa. Perhana että ihminen voi näyttää pulskalta kelkka-asussa.

Pari viikkoa myöhemmin suuntasin Rovaniemelle Lappiin. En ollut käynyt koskaan ennen Lapissa, ja odotin reissua innoissani! Vietin muutaman päivän paikkakunnalle muuttaneen ystäväni luona: tutustuimme paikallisiin turistirahastuskohteisiin, kävimme moottorikelkkailemassa (huh millainen kokemus – moottoripyörään tottuneelle kelkka tuntuu, noh, jännältä, mutta hauskaa oli!) ja lisäksi kiertelimme paljon paikallisilla kirppareilla. Kelit olivat pienoinen pettymys: ilmastonmuutos on ulottanut lämpimät kätensä Suomi-neidon haaroista ja rinnoista jo päähän asti (tämä härski vertaus kuulosti päässäni paljon hauskemmalta kuin luettuna tekstinä), ja kelit olivat valitettavan vetiset.

Tänne kirjoitin humoristisen tekstin Ankkalinnan asukkaiden seksielämästä.

Töissä vaatesuunnittelijoita haastettiin erilaisilla asuyhdistelmillä ja provosoivuudella. Pukeuduin eräänä päivänä Tuksuksi.

Maaliskuu

Joensuu, great success. Kuvassa Miron kanssa. Huh mikä kuvanlaatu.

Palasin Lapista helmikuun lopussa, ja heti seuraavana päivänä lähdin kaverini Janin mukaan Joensuuhun. En ollut käynyt koskaan idän luvatussa skinien kaupungissakaan, joten odotin kokemusta mielenkiinnolla. Joensuu oli tajuttoman positiivinen yllätys kaikin puolin: ainakin paikallisen Be-Popin hinnat olivat mukavan alhaiset (ja kännini muutoinkin melkoiset), ihmiset mukavia, Roihu-pizzerian tarjonta herkullista, ja lisäksi Joensuussa oli lukemattomasti pieniä putiikkeja, joista teki löytöjä. Eräs vuoden parhaimmista reissuista!

Baaritöissä aikataulut kiristyivät maaliskuussa, kun Tahkon suurin sesonkiaika alkoi. Perjantain ja lauantain lisäksi myös torstai muuttui työpäiväksi, ja kamalaa kyllä joka vuorossa joutui kuulemaan vähintään pari kertaa Antti Tuiskun uuden biisin, Peto on irti. Joka - vitun - päivä.

Blogissani käsittelin siilinjärveläistä graffititaidetta.

Huhtikuu

Huhtikuun alussa tein isoja päätöksiä: hain opiskelemaan. Olin pitkään arponut, mitä haluaisin lopulta tehdä. Jätin ratkaisun viime tippaan.10. huhtikuuta, vain tunti ennen hakuajan sulkeutumista, laitoin paperit vetämään Helsingin yliopiston viestintään sekä kirjallisuuteen (Helsinkiin ja Tampereelle). Epätietoisuus valintojen järkevyydestä kalvoi (ja kalvaa edelleen) minua, mutta kahden välivuoden jälkeen oli selvää, että opiskelemaan täytyi lähteä.

17. päivä täytin 21! Amerikkalainen täysi-ikäisyys! Juhlimme synttäreitäni Petran kattohuoneistossa (ykköskerroksessa Siilinjärven kirkonkylällä) shamppanjaa (Viron tuontisiideriä) juoden ja jatkoimme loisteliaaseen yöelämään (kröhöm eli Santtuun ja Kettuun). Ostin syntymäpäiväni kunniaksi Blue Nunin kultahippujuomaa ja nauhoitimme uudistetun version Miia Kuutamon kuuluisasta kultahippujuomavideosta. Surullista kyllä kaverini eivät tainneet ymmärtää videon olevan parodiaa, vaan osa oikeasti luuli minun vain olevan humalassa ja saaneen samalla ärrävian.

Talvikausi Tahkon töissä päättyi, ja työporukka juhlisti sitä bileillä – elämäni ensimmäiset firman bileet, woo!

Toukokuu

Sain pitkään tekeillä olleen lehtileiketaideteokseni valmiiksi. Olin pari vuotta sitten tehnyt samanlaisen huoneeni seinälle, mutta halusin tehdä uudemman paperille, jotta se kestäisi. Lopputulos jäi jotenkin häiritsemään minua, sillä kirjaimet olisi voinut asetella toisin. Lopulta taulu meni osittain pilalle kehystyksessä (ruskeaa liimaa roiskahti työhön), joten noh, väliäkö hällä enää.

Jesus loves you!

Huhtikuun lopussa suuntasin Vaasaan – taasen eräs paikka, jossa en ole koskaan ollut – vappua viettämään kaverini Emmin luokse. Parin päivän reissun aikana tutustuin kaupunkiin ja järjestimme naamiaisbileet. Olin kasvattanut reilun viikon ajan partaa omaa suoritustani varten: pukeuduin vaatimattomasti Jeesukseksi. Bileissä pelasimme myös legendaarista Tarsko-juomapeliä.

Toiset naamiaisbailut toukokuun alkupuolella. Olin kokohopeinen.

Muutoin toukokuu sujui lueskellen ja lepäillen. Kolmen pääsykokeen materiaali tuntui ajoittain ylivoimaiselta, mutta yritin ottaa rennosti ja keskittyä liian tankkaamisen asemesta ymmärtämään lukemani. Kelien salliessa tein itselleni drinkkejä ulkona ja nautiskelin orastavasta kesästä.

Lopulta suuntasin pääsykokeisiin: ensimmäisenä oli kirjallisuus Tampereella, ja heti seuraavana päivänä viestintä Helsingissä. Ehkä motivaatiotani (tai itsevarmuuttani kokeeseen???) kuvastaa minut yliopistolle saatelleen kaverini Stefun havainto: "nää muut tankkaa hädissään koemateriaalia sä... luet Tuksun blogia?" Kirjallisuuden koe meni hyvin, seuraavana päivänä olleesta viestinnästä jäi huonompi fiilis. Viimeisenä kolmen päivän päästä seurannut Helsingin yliopiston kirjallisuus meni jotensakin, muttei mistään kokeesta jäänyt täysin varma olo. Kutsuin Helsingin kamuni kokoon Esplanadille ja juhlistin tulevaisuutta (tai sen puuttumista) valkkarilla ja kaljalla.

Blogi: Pekka kirjoitti ihan hyvät arvosanat, muttei se kiinnosta ketään

Kesäkuu

Kesäkuussa pääsykokeisiin valmistautuminen oli ohi – siten oli aika ottaa ilo irti (sateisesta) kesästä. Hyttyskesään mahtui monia mukavia hetkiä: kesäkuun alussa kaverini Hennan pienimuotoiset syntymäpäivät Petran luona, Tiinan kaksikymppismökkibileet, Alicen kaksikakkoset, Janin luona olleet juhannusbileet ja lisäksi vielä Petran, Rikon, Katrin, Elinan ja Veeran kanssa tsekattu Jari Sillanpään keikka.

Siltsu bitch.

"Valo vähenee Maaningalta, tää voi olla elämämme tärkein ilta! Kaduilla tuulee, kohti Maaningan Kasinon satulinnaa. Oloni on et oomme täydellisiä. Tänä iltana tanssimme kuin John Travolta ja ansaitsemme kultaa, mutta emme sentään mene Malagaan, vaan Jari Siltsu Sillanpään keikalle! ^^"

Blogissa julkaisin viimein yhdeksännen luokan kuvaamataidon päättytyön Kuolettava luoti ja huumoritekstin Nämä räppärit Suomesta vielä puuttuvat! – josta tuli vuoden luetuin teksti.

Henkilökunnanvessaselfie.

Heinäkuu

Heinäkuun alku meni Viinijuhlilla töissä. Työpäivien aikana pääsi nauttimaan livemusiikista, joskus työvuorot päättyivät sopivasti ennen viimeistä keikkaa. Esimerkiksi Paula Paukku Koivuniemeä pääsin katsomaan sangen hyvältä sijainnilta.

Pääsykokeiden tulokset tulivat, ja uh, pääsin kuin pääsinkin opiskelemaan!

Ampparin pultsarit Jassu ja Erkki.

Reissaaminen jatkui heinäkuussa: suuntasimme Emmin ja Hannan kanssa ystävämme Miian luokse Iisalmeen kaljoittelemaan. Paikallinen yöelämä oli... no, iisalmelaista, ehkei sunnuntai ole paikkakunnan villein baaripäivä, mutta hauskaa oli. Pian Iisalmen jälkeen suuntasin sukuloimaan Savonlinnaan pitkästä aikaa. Ryyppäsimme tätini, tämän aviomiehen ja mutsini kanssa, ja sain todistaa kuinka mutsini tulkitsi Tuure Kilpeläistä tyhjä kuoharipullo mikrofoninaan.

Jokavuotinen kiikkupolttisturnaus, mukana pelaamassa Markus ja Petra (kuvassa), Veera, Jessica ja Riko.

Blogi: Jos nämä heterot olisivatkin homoja

Elokuu

Lahjoitin elokuun alussa menetetyt viisaudenhampaani tieteelle ja upotin ne Cokikseen, blondausaineeseen, hammastahnaan ja yksi on kontrolliryhmänä.

Fiiliksissä, fileis, fileis fileis Larsin kanssa.

Blogissa kirjoitin Tinderin naisten ärsyttävyydestä.

Junassa tabletin valotus sai ihomme niin ruskettuneiksi, että hetken luulimme jo miltei olevamme lentokoneessa Kanarialle – kunnes muistimme, että olemmekin junassa kohti Tamperetta. Kuva voisi olla myös jonkinlainen ennen-jälkeen -kuva Tampereesta, ei ollut niitä menestyksekkäimpiä matkoja. Paska reissu mut tulipahan tehtyä.

Elokuun alussa tie vei Petran kanssa Tampereelle. Mikäli monet reissut kesällä olivatkin kivoja, Tampereen-reissu oli ylivoimaisesti paskin. Tarkoituksemme oli olla kolme yötä Tampereella, mutta päädyimme jo toisen jälkeen lähtemään. Majoittajamme kanssa oli riitaa, ja omalta osaltani välit häneen ovat viilenneet reissun jälkeen huomattavasti. Surullista, mutta haluan ainakin uskoa, että saamme joskus välit parempaan kondikseen.

Tampereen jälkeen suuntasin reiluksi viikoksi Rautavaaralle, mummolaani ja serkkuni seuraksi. Pelailimme pelejä, hoidin puutarhaa yms. En muista koskaan, että elokuun loppupuolella Rautavaaralla olisi ollut niin lämmintä.

Viestinnän fuksiaiset.

Yliopisto ja fuksiriennot starttasivat kuun lopussa. Median fuksiaisissa teemana oli lapsuudenajan tv-hahmot. Olin itse unohtanut koko fuksiaiset, joten ensimmäisen "koulupäivän" eli parin tunnin yliopistoon tutustumisen jälkeen riensin lähimpään pilailupuotiin, jonka valikoimasta ainoa teemaan sopiva asuste oli Luigin, Super Marion veljen, asu. Ilta eteni Gambinaa juoden (joku opiskelijaperinne juoda juuri tätä hirvitystä), tuhdissa ja tukevoituvassa humalassa pikkutunneille. Illan aikana Luigi sukelsi muun muassa suihkulähteeseen. Opiskelijakulttuuri on osoittautunut varsin alkoholipainotteiseksi, sillä alle viikon kuluttua oli jo uusi juominkitapahtuma, juomapeliturnaus.

Syyskuu




Syyskuussa opinnot starttasivat toden teolla. Ensimmäisiin kursseihini kuului viestinnän tutkimuksen johdantoa, julkisuuden tutkimuksen ympärillä pyörinyt kirjapiiri ja yhteiskuntatilastotieteiden ensimmäinen osa.

En ollut opiskelujen alkuun mennessä löytänyt Helsingistä omaa kämppää, joten ensimmäisen opintokuukauteni ravasin pääkaupunkiseudun ja Kuopion väliä Onnibusilla (onneksi se on niin pirun halpa). Matkailu yhdistettynä työntekoon Savossa kieltämättä väsytti, mikä näkyi syksyn aikaan vähempänä aktiivisuutena esimerkiksi blogiharrastukseni parissa. Jälkikäteen olen kuitenkin erittäin onnellinen, että jaksoin odottaa sopivaa kämppää enkä ottanut kiireessä jotain kallista ja huonoa. Syyskuun lopussa sain tietää saavani kämpän Helsingin Koskelasta.

Communication bitches.

Syyskuussa juhlimme ensimmäisiä sitsejämme viestinnän opiskelijoiden ja muiden valtsikkalaisten seurassa.

Lokakuu

Lokakuun alussa kirjoitin vuokrasopparit ja pääsin muuttamaan Koskelaan. Etenkin alkuun sisustus oli sangen askeettinen: minulla oli vain tiskiainetta ja vessapaperia. Pari tuntia vuokrasopimusten skriivausten jälkeen lähdimme ajelemaan kaverini Jessican kuorma-autolla ympäri pääkaupunkiseutua ostellen tori.fi-romua ja käyden Ikeassa. Perustarpeet asumiselle syntyivät.

Tän piti olla avaimet käteen ja jouluksi taloon. Ja niin olikin.

Savossa pakkasin pian muuton jälkeen kamani ukkini lainaamaan Skodaan, ja lähdimme viemään vähäistä omaisuuttani uuteen kotiini Petran kanssa. Paluu Helsinkiin oli surkuhupaisa:

Pakkasin illasta romuni ja suuntasin ukin lainaaman Skodan Stadia kohti Petra muuttoapunani. Matkaan on mahtunut muutamia mutkia, esimerkiksi hetken mielijohteesta Kuopion Gigantista ostamani 55-tuumainen televisio ei meinannut mahtua kyytiin ja piti irroittaa takapenkit kaarasta. Sähköt pitäisi saada netistä tilaamalla minuuteissa, mut hupsista, näköjään ne saa vain 8-18 välillä. Kynttilöissä ja taskulampussa on tunnelmaa. Viime viikolla tekemäni Citymarketin ostokset olin jättänyt tulevaisuuden (eli nykyisen) Erkin purettavaksi. Suolapaketti oli mennyt rikki kulmasta, ja tavara oli valunut suoraan shampoopurkkiin, jonka korkki oli myös auennut kassissa (millä todennäköisyydellä tällaista tapahtuu?). Luulin ostaneeni Ikeasta kaksi tyynyä ja peiton, mut hahhaa, paketteja aukaistessssa tyynyjä onkin kolme ja peittoja nolla. Näin starttaa ensimmäinen yö omassa kämpässä. Hyvää yötä. : D

Oma kämppä totisesti takaa töitä. Entinen asukas oli terrorisoinut kotiani jättämällä keittiöön ja kylpyhuoneeseen mauttomia sisustustarroja. Revin ne pois ensimmäisinä tekoinani.

Tinder jatkoi inspiroimistani: photoshoppasin ja kirjoitin julkkisten Tinder-profiileita. Tekstistä tuli yksi viime vuoden luetuimmista.

Lähdin lokakuun lopulla Petran ja Rikon kanssa Lontooseen kokemaan kaikki Iso-Britannia -jutut, jotka eläessään pitää tehdä.

Marraskuu

Marraskuun alussa paluu Lontoosta ja arkeen sopeutuminen oli kuin naaman saaminen vasten asfalttia. Viikossa monet juuri alkaneet koulukurssit olivat ehtineet edetä pirun pitkälle.

Roosan kanssa Ruotsin-laivalla ja kuva Turun kauniista Aura-joesta.

Muuttoni kunniaksi päätin järjestää Savossa läksiäisbileet. Vuokrasin mökin, ja kaiken kaikkiaan 41 vierasta saapui.

Marraskuun lopulla suuntasin perheen kanssa Ruotsin-risteilylle. Tukholman-matka oli painajainen, sillä laiva ryskäsi ja keinui myrskyssä kuin viimeistä päivää. Tukholmassa oli joka tapauksessa kiva käydä.

Joulukuu

Käytiin katsomassa Sannin Larsin kanssa ja viskattiin sille meikän bokserit lavalle. Tasa-arvojuttuja, viskotaanhan miesartisteillekin naisten alushousuja.

Joulukuussa opintojen syyslukukausi veteli viimeisiään. Hiljalleen kämppäni oli joulukuuhun tultaessa alkanut näyttää kodilta, vaikka hankittavaa oli (ja on vieläkin tätä kirjoittaessa) pirusti. Elämä oli hetken aika arkista: olin joulun ajan iltaisin apulaisena Helsingin Postilla. Elämässäni oli rytmi!

Eräs kohokohta joulukuussa oli elämäni ensimmäisen banaanin syöminen (kyllä, en ollut koskaan ennen syönyt yhtään banaania) – jännä, yhtä aikaa miellyttävän maukas mutta myös etova kokemus. Banaani maistuu banaaniliköörille, kappas vain.

Jouluksi tulin Helsingistä kotiin Savoon perheen luokse. Joulupukki toi minulle lahjaksi työkaluja ja flunssan.

Syksystä alkanut hiljainen kausi jatkui, mutta kirjoitin esimerkiksi Cheek-dokumentin poisleikatuista kohtauksista.

Summa summarum: 2015 oli oikein hyvä vuosi. Tuli oltua sosiaalinen ja tutustuttua uusiin ihmisiin, mutta valitettavasti myös toisiin välit viilenivät. Matkailua voisia sanoa vuoden teemaksi: tie vei Helsinkiin, Lappiin, Joensuuhun, Iisalmeen, Savonlinnaan, Tampereelle, Rautavaaralle, Vaasaan, Tukholmaan ja jopa Lontooseen. Oli hyvä ottaa vaihteeksi yhden vuoden ajan rennommin ja vain nauttia elämän pienistä iloista. Eräs elämäni huolettomimmista vuosista, sillä suurimpia stressinaiheita olivat varsin mitättömät asiat, kuten kämpän sisustus (ja noh, okay, tulevaisuuteni, mutta kuitenkin).

On vaikea arvella, mitä vuosi 2016 tuo tullessaan. Opintojen tuomaa kiire, mahdollisesti edessä oleva totaalikieltäytyminen ja toistaiseksi puuttuva kesätyöpaikka huolettavat, mutta ehkä asiat lutviutuvat.

Onhan niillä ollut tapana tehdä niin ennenkin.