Näin Ankkalinna harrastaa seksiä

Disney-sarjakuvissa on muutamia asioita, joita ei käsitellä. Eräs näistä asioista on poliitikka: noin vuosi sitten paljastin Ankkalinnan asukkaiden poliittisia taustoja. Toinen asia, jota ei ankkamaailmassa ei sivuta, on seksi. Siksipä on aika kaivaa esiin, millaista seksiä Ankkalinnassa harrastetaan. Ei ihme, ettei Disney halua aiheesta paljastuksia: totuus voi yllättää monen osalta.


Mortti ja Vertti

Mikki tapaa esitellä toisinaan luonaan asustelevat pojat, Mortin ja Vertin, veljenpoikinaan. Todellisuus on kuitenkin toista: vain Mortti (oikealta nimeltään Mortimer) on Mikille sukua, eikä silloinkaan kyse ole veljenpojasta, vaan omasta, biologisesta vahinkolapsesta. Vertti on Mortin poikaystävä, murrosikäiset hiiripojat ovat seurustelleet jo jonkin aikaa. Mikkiä poikien homous kuitenkin hävettää, joten hän valehtelee myös Vertin olevan veljenpoika.

Roope Ankka

Roope säilyttää nuoruuden rakkautensa, Kultu Kimalluksen, hiustupsua muistolaatikossaan. Aika creepy, eikö? Eikä hiustupsu ole ainoa esine. Itse asiassa Roope omistaa myös Kultun käyttämät korkokengät. Ja palan Kultun mekkoa. Ja alushousut. Ja sukat. Roope on perverssi haistelija!

Hannu Hanhi
Hyvästä onnestaan tunnetulla Hannulla käy flaksi myös naisrintamalla: urheiluautolla, hyvin laitetulla tukalla ja trimmatulla kropalla saa hyvin myös Ankkalinnan yöelämässä. Runsaista määristä naisista huolimatta Hannu ei erityisesti välitä vastakkaisesta sukupuolesta: hänellä on 99 ongelmaa, kaikki ämmiä. Naiset toimivat hänelle vain laastareina. Octopussy, kahdeksan ämmää, mutta ei, ei mikään Hannulle riitä ei Hannulle ei. Sliipatun ulkokuoren ja aktiivisen seksielämän alla piilee herkkä, haavottuvainen, aseksuaalinen Hannu Hanhi. Sen takia hän ottaa iisisti, flexaa. Ah.

Tupu, Hupu ja Lupu

Identtisinä kolmosina Tupun, Hupun ja Lupun tilanne on ihanteellinen. Mikäli edes yksi kolmikosta onnistuu löytämään seksuaalisesti aktiiviisen tyttöystävän, jokainen pojista saa: riittää, että pian seksin jälkeen seuraava ankanpoika vaihtaa lakkia edellisen kanssa. Kätevää!

Leenu, Liinu ja Tiinu
Iineksen ”siskontyttäret” (eli äpärälapset) Leenu, Liinu ja Tiinu ovat tietenkin jokainen petihirmuja, jotka harrastavat seksiä miehen kanssa mieluiten niin, että muutkin sisarukset ovat mukana. Olen itse ainakin katsonut netistä elokuvia, joissa identtiset kaksoset suorastaan taistelevat siitä, kumpi pääsee tyydyttämään miestä. Sama homma pätee varmaan myös identtisissä kolmosissa.

Pelle Peloton

Yksinäinen keksijä Pelle keksi aikoinaan helpotuksen halujaan varten: mitäpä veikkaatte, mihinköhän tarkoitukseen Pikku apulainen alun perin suunniteltiin?

Karhukopla

Aikuisia, karvaisia, raavaita miehiä naamioleikeissä... kimppakivaa harrastavia homojahan ne ovat siinä missä moottoripyöräkerholaisetkin. Todellisuudessa karhuveljekset eivät ole edes veljiä: veljeys on vain armeijan tapaan kiertoilmaisu homostelulle.

Minni Hiiri
Sievistelevä ja imagostaan tarkka Minni on yhtä kuiva ja pikkumainen myös sängyssä: esileikiksi käy vain suutelu, suuseksiä hän antaa korkeintaan kaksi minuuttia, ainoa hyväksyttävä asento on lähetyssaarnaaja. Minni ei ole koskaan ymmärtänyt, mitä hauskaa uusien asioiden kokeilemisesta voisi muka seurata. Seksi on tarkoitettu korkeintaan kahdenkymmenen minuutin pituiseksi tumppaukseksi, jonka aikana nainen sitten nauttii tai ei.

Mikki Hiiri

Itsekeskeinen, ärsyttävä kusipää Mikki on sängynkin puolella itsekäs paska. Tämän takia Mikin tyttöystävä Minnikin näyttää usein niin happamalta. Parhaimman tyydytyksen Mikki saa runkkaamalla itselleen peilin edessä.

Simo Sisu
Nimensä mukaisesti Simo Sisu on sisukas rakastaja. Simo jaksaa painaa rakastettuaan montakin tuntia. Yleisesti ottaen Sisun rakastajattaret ovat olleet tyytyväisiä: esimerkiksi tätä juttua varten haastateltu Aluna Hemmu (nimi muutettu) ylistää Sisun sinnikkyyttä, mutta antaa noottia liiasta suorittamisesta. Nauttiiko poliisimestari itse yhtään?

Etsivä Kaasi
Vuodesta toiseen jatkuneen sikarien tupruttelun takia Kaasi on ollut jo ikuisuudet impotentti. Tylsällä etsivän työllä ei hirveästi tuheroa irtoa, ja vaikka irtoaisikin, ei Kaasi saa alapäätään paisumaan edes suurennuslasilla. Hänen seksielämänsä koostuukin itkunsekaisista iltakätösistä: useimmiten hän vänkää löysää veitikkaansa katsellen salaa ihailemansa Minni Hiiren kuvaa, laueten lopulta hiirulaisneidon foton päälle.

Indiana Hopo
Let's face the facts: Aku Ankan taskurkirjoissa seikkaileva Indiana Hopo rakastaa matkustelua. Kirjat naamioivat Hopon maailman ääriin suuntautuvat matkat arkeologisiksi tutkimusretkiksi, mutta strippien ulkopuolelle jää kokonaan toinen syy reissaamiseen: seksiturismi. Indianaa kiinnostaa arkeologisten harvinaisuuksien ja aarteiden pelastamisen lisäksi myös eri kulttuurien seksitapahtumat: seksiä saksalaisten kääpiöiden kanssa, rakastajattaren lihan syömistä aktin jälkeen keski-amerikkalaisessa intiaaniheimossa, uudet käyttötarkoitukset syömäpuikoille Kiinassa, kiinnostavat venytykset afrikkalaisissa heimoissa ja niiden vaikutus nautintoon, mustasukkaisuudesta vapaa eskimokulttuuri, orientin haaremit... Kokeiltavaa riittää!

Iines Ankka
Hesari haastatteli syksyllä 2014 seksistä riippuvaista ”Kirsiä”. Kirsi on todellisuudessa polyamorinen Iines Ankka, jolla kumppanit vaihtuvat jatkuvasti. Vakipanonaan eli ”poikaystävänään” Iines pitää Akua, mutta hänen tiedetään heilastelevan myös Hannu Hanhen kanssa. Akun ja Hannun välillä onkin usein kilpailuasetelma. Kunpa Iines voisi ottaa molemmat!

Lisäksi Iines on päätynyt kokeilemaan hauskanpitoa myös Simo Sisun kanssa. Hansu Hanhi sai samoin Iinekseltä käsihoidon, kun Ankkojen suku kerääntyi Kaino-Vieno Ankan maatilalle pari syksyä sitten omenajuhliin: hyväuskoisen Akun ja muiden lähtiessä omenoita keräämään, jäi Hansu maatilalle nukkumaan ja Iines viilaamaan kynsiään. Odotellessa aika kävi pitkäksi ja... niin, he keksivät tekemistä.

Taannoin Iines päätyi yksiin myös Kroisos Pennosen kanssa, kun Pennonen järjesti näyttävät juhlat kattohuoneistossaan. Muutaman sihijuomalasillisen (sihi ei ehkä sittenkään ole vain limpparia, vaikka alkoholi on pyritty sensuroimaan Ankka-sarjakuvista) jälkeen Iines ja Kroisos päätyivät suutelemaan rajusti ja lukittautuivat Pennosen näköalatoimistoon.

Villeimpinä vuosinaan Iines meni myös harrastamaan tyttökivaa Klaara Kotkon kanssa. Seksiaddikti Iines pisti kokeilun humalan piikkiin, mutta Klaaralle jäi hommasta kiusallinen jälkimaku suuhun (hän oli ottava osapuoli). Sen takia häntä ei ole viime aikoina nähty enää paljoa Ankka-sarjakuvissa, sillä kalkkunaneitokainen on pyrkinyt ottamaan etäisyyttä kiusalliseen tapahtumaan.

Hessu Hopo
Hessu, voisiko hänellä olla muka seksielämää? Voi, voipa hyvinkin! Hessu ei ehkä ole maailman tyylikkäin deitti, mutta hän saa naiset nauramaan. Ja hauskat miehet, ne saavat. Hessu on jokaisen Ankkalinnan asukkaan salarakas! Deittipalstoilla hän hakee seuraa nimimerkillä Epäedustava Salarakas. Hohohoo!

Mustakaapu

Anonyymiys on Mustakaavun juttu! Lateksi- ja kumiasut, kasvonaamiot, kaulapannat, nahkapuvut... Grr.


Musta Pekka
Sisään, tumps tumps tumps aahhhhrhhhhhh ja ulos.

Kulta-Into Pii
Kulti-Into Bi. Ehe ehe.

Touho Ankka

Touho Ankka on panseksuaali pangender. Panseksuaalina Touho voi tuntea seksuaalista vetovoimaa sukupuolesta riippumatta keneen tahansa: mieheen, naiseen, transsukupuoliseen, intersukupuoliseen, sukupuolettomaan, ankkaan, hanheen, koiraan, lehmään, hiireen... Ankkalinnassa kun ollaan, rajat ovat häilyviä. Pitkähiuksisena ja hieman androgyynisenä miehenä Touho ei koe kuuluvansa mihinkään tiettyyn, luokittelevaan sukupuolikategoriaan, vaan hän luokittelee (ironista, eikö) itsensä pangenderiksi.

Taavi Ankka
Kaiken tietävä ja tunteva Taavi Ankka on käyny myös seksologiaan liittyviä opintoja. Hän on opiskellut itselleen seksuaaliterapeutin pätevyyden kaikkien muiden tutkintojensa ohella. Hänellä käy säännöllisesti erilaisia potilaita erilaisten seksuaalitapausten kanssa kuin Freudilla ikään. Taavi jos kuka tietää, kuinka naiselle kuuluu antaa suuseksiä. Taavi osaa paikantaa g-pisteet ja antaa neuvoja mahdollisimman nautinnolliseen ja vähän sattuvaan anaaliseksiin. Taavi Ankka tuntee ihmis-, ankka- ja koirakehon herkimmät alueet. Ainoa ongelma on, ettei hän itse pääse koskaan taitojaan käyttämään, sillä hän on tylsä, ihmissuhdetaidoton ja liian harvoin suihkussa käyvä vanha harppu, jolle ei koskaan irtoa. No, ainakin hän osaa asiat teoriatasolla.

Aku Ankka

Aku on ihan tavallinen mies.
Tai nainen. Toisinaan hän pukeutuu Iinekseksi, jonka tyyliä hän rakastaa. Eikö aivan selvää ole, että toisinaan sarjakuvissa nähtävä ”Iines” on oikeasti Aku?

Hansu Hanhi
Hansu yhdistää ruokahimonsa myös sängyssä: kermaa Iineksen rinnoilta, karkkeja navan alta ja puuroa jaloista. Toinen Hansun himo on tirkistely: koska pullealle ja epäsosiaaliselle maatilan rengille tarjoontuu harvoin tuheroa tarjolle, hän ottaa ilon irti toisten aktien katselemisesta.

Kaino-Vieno ”Mummo” Ankka

Eristäytynyt tila keskellä maaseutua. Mitä siellä voisi tehdä? HEILUTTAA RUOSKAA TIETTY. Kaino-Vieno ”Milf” Ankalla on salattu puoli, josta vain harvat tietävät. Koska mummoporno on yksi suosituimpia netin aikuisviihdetarjonnan muotoja, on Mummo keksinyt hyvän tulonlähteen tilansa pelastamiseen: miten muutenkaan vain muutamasta lehmästä koostuva maatila tulisi tehomaatalousaikana toimeen?

Kaino-Vienosta on kouriutunut Ritva-Rietas, kaikkien aikojen milf. Milffien milffi. Kovista otteista tykkäävä ankkarouva on saanut videoilleen valtaisan yleisön. Muun muassa pormestari Pösö käy alistumassa Ritva-Riettaalle, muttei näitä videoita nähdä redducktubeorg -saitilla tunnetun poliitikon maineen suojelemiseksi. Jokainenhan valtaa pitävä, voimakas persoona haluaa joskus luopua vallasta. Alistua nahkakahleilla ja kaulapannalla. Domina saa Pösön röhkimään tyytyväisenä.

------------------------------------------------------------------

- Kuvat ovat itseni piirtämiä. Osa ankkahahmoista on tuttuja entuudestaan, osan piirsin ensimmäistä kertaa (mikä voi näkyä tulosten tasossa).
- Kiitoksia Hannu Hanheen, Hansuun ja Hessu Hopoon liittyneisiin ideoihin kahdelle henkilölle. Tiedätte, keitä olette <3
- Palaute on äärimmäisen tervetullutta: tämä huumoriteksti yhdistettynä sarjakuvamaiseen kuvitukseen on eräs isoimpia projektejani hetkeen.
- Mikäli nauratti, lukaise myös Näin Ankkalinna äänestää .

Helmikuun ihQutusbiisi

Kuvittele maailma, jossa ihmiset olisivat kahlittuina luolaan, jossa kuulisivat vain kaikuja suomi-hopista. Se olisi heille musiikkia: kaikki, mitä he kykenevät kuulemaan. Jos jonain päivänä joku heistä pääsisi pakenemaan luolasta ja kuulisi kaikki maailman sulosoinnut, kuulisi ne paremmista äänentoistolaitteista ja sitten palaisi takaisin luolaan, olisi lähes mahdoton selittää yhä kahleissa kiinni oleville eroa heidän todellisuutensa ja todellisen todellisuuden välillä. Se on ihQutusbiisin tehtävä: tuoda hyvä lähelle kuuntelijaansa.

Helmikuun ihQuinta kamaa on Madonnan uusi kappale Hold Tight. Myönnettävä on, että osa naikkosen uusista kappaleista on vienyt häntä musiikillisesti hieman huolestuttavaan suuntaan, mutta Hold Tight on esimerkki siitä, että her Madgesty osaa tehdä edelleen hyviä biisejä. Se on Madonnaa parhaimmillaan: sen vieno äänimaailma kuljettaa pois täältä, kohti kauniin utuista maisemaa.

Madonnan tuotantoa on ollut ihQutuksessa aiemminkin: Devil Wouldn't Recognize You huhtikuussa 2008, Give It 2 Me heinäkuussa 2008 ja Celebration elokuussa 2009. Kylie Minoguen ohella Madonna on neljällä ihQutuksella ihQutetuin artisti.

Erilaisia Facebook-kavereita, osa 3: Yhteiskunnalliset vaikuttajat

Aiemmin erilaisissa Facebook-kavereissa olen käsitellyt Jakajia ja Nobodyja. Seuraavaksi ryhmä, joihin kuuluu vähemmän ihmisiä, mutta sitäkin taitavammin osaavat olla esillä: yhteiskunnalliset vaikuttajat.

Milloin? Useimmat ”Poliitikot” ovat täysi-ikäisiä ja useimmiten sosioekonomiselta asemaltaan muita heikommassa asemassa olevia.
Miten? Yhteiskunta hoitaa tämän asian puolestasi, aina on joku, josta tulee some-poliitikko. Jos ei muuta, innosta jotakuta valittamaan.
Millainen? ”Poliitikko” ottaa kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin kansantajuisella ilmaisulla: suomeksi hän ei siis ymmärrä asioista hölkäsen pöläystäkään. Ominaisinta on valitus ja omien kehitysideoiden puute. ”Polen” koulutukseen kuuluu usein elämän koulu.

”vittu ku ei täällä suomessakaan voi toimia tuo terveyden huolto... vihaan lääkäreitä. taas kerran doc vastaan otti minut yli TUNNIN myöhässä, eikä lopulta osannut sanoa että mikä minua vaivaa vaan määräsi ainoastaan särky lääkkeitä ja sano vaan et varmaan tavallinen kausi flunssa ja kyllä minä siitä toivun... MIKSEI TERVEYDEN HOITOON SAADA ENENMMÄN RAHAA??”
(kahden viikon kuluttua)
”kiva, tuli sitten palkka ja taas meni yli neljännes tuloista pelkkiin vero maksuihin... mukava aatella et nekin rahat vaan menee kaiken maailman korriptoituneille päivi räsäsille ja jyrki kataisen kreikkaan niin kyllähän tuo vituttaa maksaa.kyllä ihmisten pitäisi maksaa vähemmän veroja, ei tuu mitään tästä sääntö Suomesta...”

”Opintotuki ei kyl riitä mihinkään, onko meidän opiskelijoiden tarkoitus elää köyhyydessä koko ikämme?? Sanompa vaan, että ärsyttää oikeasti, nytkin meinaa olla rahat tiukilla, en tiedä riittääkö rahat loppukuuksi edes ruokaan. Onneksi elämää kuitenkin piristää ensi hiihtolomalla luvassa oleva Lapin laskettelureissu kultsin kaa, ja kesällä olisi tarkoitus ainakin Barcelonassa ja Lontoossa käydä kummassakin viikko vierähtämässä lomailun ja bilettämisen merkeissä! :)”

”Kyllähän tuollainen ranskassa ollut terrorismi pistää ainakin itseni miettimään että tarvitaaanko näitä rätti päitä lisää tänne Suomeenkin? Tulee vaan turvattomampaa ja kohta kukaan ei ymmärrä toisiaan ja kaikki palvotaan Allahia. Toisaalta kyllä ymmärränkin niitä, kyllä minuakin ärsyttäisi jos omia arvojani loukattaisiin mauttomilla pilakuvilla, miksi sellaisia on edes pitänyt julkaista.”

Milloin? Täysi-ikäisyyden kynnyksellä osa aktivoituu poliittisesti.
Miten? Poliitikon saa kaverikseen helposti. Poliitikolle 1 Kaveri = 1 Potentiaalinen Äänestäjä.
Millainen? Poliitikkoja on pääasiallisesti kahta tyyppiä: Vasemmistoälykköä ja Oikeistolaismenestyjää. Kummankin argumentit ovat usein päinvastaisia ja he viittaavat tutkimuksiin, jotka ovat ristiriidassa keskenään. Molempien hankkiminen kokoelmaan on välttämätöntä täydellisyyden saavuttamiseksi. Vasemmistoälykölle tyypillistä on milloin kenenkin sympatisoiminen ja saarnaaminen yhteiskunnan ongelmista, Oikeistolaismenestyjää huolestuttaa hullujen hyysääminen.

VÄ: ”Haluan esittää tukeni eilen kaikille laittomaan lakkoon osallistuneille työntekijöille. Vaikkei lakolla saatukaan aikaan mitään ja monet menettivät päivän palkkansa vaikeuttaen samalla lukemattomien sivullisten arkea lakollaan, minusta jokainen työntekijä on oikeutettu puolustamaan oikeuksiaan. Oli väärin työnantajaosapuolelta, että hän huomautti työntekijälleen toimistotarvikkeiden varastamisesta. Toimistotarvikkeiden omiminen itselle kuuluu työntekijän perusoikeuksiin, sillä yritysten voitot revitään duunarien selkänahasta. On kumma, kuinka nykyisin kaikkea vasemmiston saavuttamaa yritetään polkea maahan ja työolosuhteita pyritään kiristämään. On yhteiskunnan ja työnantajan vika, jos huonopalkkaiseen ja masentavaan työhön hankkiutunut henkilö saa selkävian tai masentuu. Siksi katsonkin, että yhdyskunnan parasta ajaisi työviikkojen lyhentäminen 20-tuntisiksi, palkankorotukset ja verojen tuntuva nostaminen.”

OM: ”Ammattiliitot kiusasivat taas jopa lapsia (joiden lapsilisät pitäisi lakkauttaa, on vanhempien tehtävä huolehtia jälkikasvustaan) ja vanhuksia (joiden eläkkeitä pitäisi pienentää, ihmisten kuuluisi itse säästää rahansa vanhuuden varalle) eilisellä laittomalla lakollaan. Milloin ay-liike saadaan kuriin? Suomalainen kilpailukyky on heikentynyt maailmanmarkkinoilla merkittävästi: esimerkiksi Helsingissä kunnalliset siivoajat saavat aivan liian hyvää palkkaa, mikä haittaa suomalaisen siivoustyön vientiä ulkomaille ja heikentää kansantuotetta. Mikäli siivoojien palkkoja pudotettaisiin ja yrityksille annettaisiin suurempi osa voitoistaan ennen kuin ne vievät katteensa kansainvälisiin veroparatiiseihin, tästä ylikalliista, sääntöjen riivaamasta ja paisuneen julkisen sektorin syövyttämästä maasta tulisi parempi paikka myös duunareille. Hyvinvointivaltio pelastuisi, koska sitä ei enää olisi olemassa. Tervetuloa vapaa markkinatalous ja globaalit yritykset, kyllä H&M minut vaatettaa ja McDonald's ruokkii! #liberalismi ”

VÄ: ”Keskusteltaessa 20 ihmisen kuolemaan johtaneesta joukkomurhasta haluaisin muistuttaa, että ilmiötä tarkasteltaessa kuuluisi kiinnittää huomiota sen synnyn perimmäisiin syihin. Mitkä saivat murhaajan tällaisiin tekoihin? Itse arvelen, että yhteiskunnan olisi pitänyt pystyä puuttumaan paremmin hänen mielentilaansa. Hän on selvästi mentaalisesti epästabiili, joten häntä täytyy ymmärtää. Toivottavasti hän saa osakseen kriisiapua ja ihmiset myös kiinnittäisivät huomiota hänen netissään ilmaisemiin ajatuksiinsa. Ampuessaan 20 nuorta Mäkkärin kassajonossa hän halusi kiinnittää huomiota kansainvälisten yritysten ylivaltaan ja niiden mukanaan tuomiin riskeihin.”
OM: ”Ihminen on itse vastuussa teoistaan, ja katson, ettei eilisessä hirmuteossa ole mitään lieventävää asianhaaraa tai syytä puolustukseen. Mitäs ne kaksikymmentä nuorta ääliötä menivät Mäkkäriin syömään epäterveellistä moskaa? Ihminen on itse vastuussa itsestään ja valinnoistaan.”

Oma ryhmänsä, joskin harvinaisempi ja vaikeammin saatava, on Vihreä. Vihreiden päivitykset liittyvät kasvissyöntiin, ympäristönsuojeluun ynnä muuhun saatanalliseen toimintaan.
”Tässäpäs taas maittava illallinen höyrytetyistä pavuista ja ihanista salaatinlehdistä! :3 Nam! Kaikki eivät kasvisten maukkautta ymmärrä, mutta jos itse kukin söisi vaikkapa puoli vuotta elämästään tällaista paskaa, kyllä se nälästä ja keripukista kärsiessä alkaisi mennä kurkusta alas :).”
”Kävin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni #metsä ssä! Todella siisti kokemus, vain hyttyset (joiden rauhoittamista olen esittänyt ajettavaksi Euroopan Unionissa) olivat pettymys, sillä ihooni nousi paukamia. Olin luullut, että ne vain pyydettäessä imisivät verta haavasta desinfioiden sen. Joka tapauksessa on mahtavaa nähdä työnsä tuloksia ja tietää, mitä on viimeiset vuodet elämässään puolustanut!”
”Matkalla Etelä-Amerikkaan uuteen ilmastokokoukseen, jossa puidaan parin viikon kuluttua Kanadassa järjestettävän ilmastopaneelin asialistan järjestystä. Kanadan jälkeen matka jatkuu Pekingiin, jossa käydää viimeisiä neuvotteluja ilmastonmuutoksen vastaisten tekojen suunnittelun aloittamisesta. Ilmastonmuutoksen torppaus vaatii matkustelua! :) #tänään #kinkybileet ”

Milloin? Parhaiten ekolesboon tutustuu silloin, kun ihmiset ovat epävarmimpia seksuaalisuudestaan eli innokkaimpia kailottamaan siitä jokaiselle eli teini-iässä.
Miten? Juttele ja sano hyväksyväsi hänet lesboudesta huolimatta. Ekolesbon pitäminen kavereissa on kuitenkin haastavaa, sillä hän voi tulkita sinulla olevan jotain häntä vastaan ja siten poistaa sinut. EKLBTLF-ihminen on hankalin kaveriryhmä.Millainen? Ekolesbotelaketjufeministi ei voi sietää hetero-olettamuksia, on avoimesti ylpeä seksuaalisuudestaan ja kyseenalaistaa naiseuteen liitettäviä stereotypioita joka päivä. Joka päivä.

”Annoin ihan kaikessa rauhassa suuseksiä tyttöystävälleni S-marketin kassajonossa, kun takana ollut vanha eukko rupesi paheksumaan rakkauttamme. Todella suvaitsematonta. Vittu herätkää jo, nyt on 2000-luku! Olen lesbo ja ylpeä siitä!!”
”Kuuntelin Carry Me -nimistä kappaletta, jossa nainen laulaa miehelle toivovansa tämän kantavan hänet kotiin. Todella stereotypista alistaa nainen laulussa kannettavaksi objektiksi, johon miehellä on huolehtiva ylivalta. Miksei voitaisi tehdä sanoituksia, jossa kaltaiseni jääkiekkoa ja punttisalia harrastava nainen kantaa miehen kotiin? Tai miksei voitaisi laulaa naista kantavasta naisesta? Onkohan tuotakaan tehdessä edes ajateltu seksuaalivähemmistöjen tunteita, sillä eihän kaltaiseni lesbo voi samaistua noihin sanoihin.”
”Olen ylpeä seksuaalisuudestani eikä kenelläkään ole siihen mitään sanomista! Se, että olen täysin lesbo enkä koskaan ole tuntenut pientäkään himoa miehiä kohtaan, on täysin oma asiani, eikä toisten ihmisten huutelujen tai juoruilujen aihe. Olen täysin ylpeä itsestäni juuri sellaisena kuin olen, ja jos jollakulla on siihen jotain sanottavaa, en halua kuulla, vaan pitäkää omana tietonanne. Joskus tuntuu, että joillekin ihmisille tämä asia on ongelma. Yrittäessäni sormettaa lapsuusaikojen parasta ystävääni välimme muuttuivat viileiksi. Hänkin on aina näennäisesti ollut avomielinen ja kannattanut avioliittolakeja, mutta eipä voinut kuitenkaan enää olla ystäväni seksuaalisuuteni takia. Törkeää.”

Erilaisia Facebook-kavereita, osa 2: Nobodyt

On aika jatkaa taivalta erilaisten Facebook-kaverityyppien parissa! Aiemmin käsittelyssä oli jakajien ryhmä. Nyt on aika ottaa tarkasteluun toinen ääripää: nobodyt. Nobodyt eivät ole erityisen aktiivisia sosiaalisen median käytössään, tai ainakaan he eivät aina onnistu harmaudellaan siellä erottumaan.

Kerää ne kaikki!

Milloin? Herra/rouva Salaperäinen on avattavissa Facebook-kaverina heti rekisteröitymisen jälkeen. Jo yläasteikäisenä voi hankkia kaverikseen Salaperäisen, joka oikeassa elämässä tarkoittaa useimmiten tavanomaisen tylsää, verbaalisesti kömpelöä, mutta silti rakkautta ja huomiota kaipaavaa perusjannua/jannustiinaa.
Miten? Juttele pari kertaa kasvotusten ja totea, että voisitte olla myös Lärvikirjassa kamuja. 
Millainen? Salaperäisen päivitykset pursuavat arvoituksia tämän epäkiinnostavasta elämästä, josta hän raottaa verhoa, muttei kuitenkaan paljasta koko totuutta: joko sosiaalista kömpelyyttään tai elämänsä arkisuutta peitelläkseen.

”olipa sitten tällainen päivä... just...

Kaveri: ?? : O
Salaperäinen: : (
Kaveri: Mitä on tapahtunut??
Salaperäinen: ei vaan mee aina niin hyvin... :( ”

”olipas taas kivaa käydä pitkästä aikaa reissussa :)”

”huh, aikamoinen työ päivä, tapahtui vaikka mitäjännää.
Kaveri: Noo mitäs? =D
Salaperäinen: ;) en viiti ny tähän selittää”

Milloin? Hillevi is acquired yleensä ammattikoulu- tai lukioiässä, kun yläasteen jälkeen suuren osan tila- ja kuvapäivittely hiljenee. Yläasteikäisille tyypillistä on kaikki mahdollinen raportoiminen lähtien hampaiden harjaamisesta uuteen hiusväriin, lukioikäisenä tai ammattikoulussa monet alkavat elää omaa elämäänsä, josta ei haluta kertoa jokaista yksityiskohtaa. Viimeistään ihmisten siirtyessä työelämään hiljaisia hilleveitä alkaa ilmaantua itse kunkin kaverilistalle kuin sieniä sateella. 
Miten? Tutustu tarpeeksi moneen ihmiseen, niin ajan kanssa osasta kehittyy hilleveitä.
Millainen? Hillevin päivittely ja muu vuorovaikutus on pääosin passiivista. Hillevi saattaa toisinaan tykätä jostain tilapäivityksestäsi tai kuvastasi, hän vaihtaa itse profiilikuvansa 1-3 kertaa vuodessa. Kuvat ovat useimmiten aika samanlaisia, ja eroina niissä voi olla kuvakulma, hiusten muuttunut pituus tai se, että Hillevin h

”Hillevin kaveri n:o 2: Tässäpäs tytsyjen kaa Onnelassa : ) – with Hillevi and 3 others”
armaus on muuttanut sävyään. Useimmiten Hillevin näkee tagattuna kavereidensa ”pitkästä aikaa tyttöjen iltaa viettämässä!!! <33” -päivityksiin ja -kuviin.

”Hillevin kaveri: tyttöjen iltaa pitkästä aikaa!!! - with Hillevi and 4 others”

 

Milloin? Yleensä Unohdetun huomaa kavereissaan pari vuotta peruskoulun, ammattitutkinnon tai ylioppilastutkinnon jälkeen.
Miten? Unohda koko tyyppi, ja muista hänen olemassaolonsa uudestaan (ensimmäinen osa on helppo, jälkimmäinen hyvin vaikea).
Millainen? Jonain päivänä kaverilistaa tai paikalla olevia kavereita selatessa huomaa Unohdetun, jota ei muista ajatelleensa vuosiin, eikä ole aivan edes varma, mistä tämän tuntee. Ehkä se oli samalla kemian kurssilla lukiossa? Ehkä se aloitti saman alan linjaa amiskassa, mutta lopetti ensimmäisen viikon jälkeen, eikä kukaan huomannut hänen lähtöään? Ehkä se oli yläasteella samalla rinnakkaisluokalla? Naama näyttää ainakin tutulta. Tsekattaessa, mitä Unohdetulle kuuluu, huomaa, ettei näköjään mitään. Vaikkei Unohdettua muista, se on aina töröttänyt huomaamattomasti kaverilistalla, katsomassa kuvia, elämän onnistumisia ja parisuhteen muutoksia – onnittelematta, tykkäämättä tai muutenkaan mitenkään mihinkään reagoimatta.

Milloin ja miten? Venaile keski-ikää tai lisää sukulaistäti kaveriksesi. Koska kaikkien sukulaistädit eivät ole Facebookissa, Tädin saaminen Facebookiin ei välttämättä ole helppoa, mutta kun sellaisen kerran saa, siellä se on ja pysyykin.
Millainen? Täti on käytännössä hiljainen katselija. Useimmiten Täti täyttelee erilaisia testejä ja spämmää persoonallisuuttaan esittelevät tulokset seinälle: saatpahan ainakin tietää, mikä kukka, kuka Beatlesin jäsen tai mikä vuodenaika hän on. Erilaisten pelien pelaaminen on myös yleistä, kuten myös Sitaatit ja sanonnat -sivun aforismien jakaminen. Toisinaan kasvojen sijasta profiilikuvana on esimerkiksi otos omasta koirasta.

”Arvasin tämän tuloksen, olen aina pitänyt ruusuista. =) Olen ruusu! =) Annukka, mikä sinä olisit? =)”
”Täti, sait 9/10 oikein! Olet selvästi tuleva Mensan jäsen tämän testin mukaan.”
”Olet Vibraattori. Pieni ja pippurinen, aina liikkeessä. Tarkalta silmältäsi mikään ei jää huomaamatta. Tarjoat iloa kaikille ympärilläsi oleville ihmisille.”
”Niin totta :) Sitaatit ja sanonnat: 'Olen kiinnostava, ihmiset vain eivät tiedä sitä.' ”

Huom! Tätiä ei tule sekoittaa Setään, joka vastaa iältään tätiä, mutta on miessukupuolinen eikä kirjoita elämästään (tai mahtavien testien tuloksistaan) edes sitä vähää mitä Täti. Setä ei yleensä kirjoita Lärvikirjaan mitään.

LuQnurkkaus

Siitä onkin aikaa, kun viimeksi raportoin lukemistani kirjoista! Kiireisen kesän jälkeen olen viimein talvella ehtinyt uppoutua kirjallisuuden maailmaan. Monesti olen pohtinut, kiinnostaako LuQnurkkaus ketään, mutta ainakin pari kaveriani on sanonut löytäneensä tiiviiden, pohdiskelevien mutta sopivasti spoilerittomien arvioideni avulla lukuelämyksiä – tämä on ollut ilo tietää!

Viihdekirjallisuutta on tullut luettua hieman tavanomaista vähemmän: nyt olen keskittynyt klassikoihin. Todennäköisesti jatkan samalla linjalla.

Uuno Kailas - Palava laulu
Uuno Kailas on mielenkiintoinen hahmo suomalaisen runollisuuden historiassa. Tuberkuloosiin menehtynyt, tukahdetusta homoseksuaalisuudestaan lääkärien mukaan kärsinyt runovirtuoosi kirjoitti lyhyen elämänsä aikana paljon koskettavia tekstejä. Palava laulu pitää sisällään suurimman osan Kailaan klassikkoteksteistä. Omiksi suosikeikseni valikoituivat muun muassa ennestään tuntematommat Pitkäperjantai ja Sairaalan ikkuna, mutta toki tunnetummat Paljain jaloin ja Pallokentällä ovat samoin mestarillisia. Kailaan riipaisevan kauniissa runoissa ei ole läsnä kauneus, vaan kuolema, sairaus ja suru. Haluan ainakin tutustua hänen novellikokoelmaansa.

En muista, milloin viimeksi luin runokokoelman – varmaankin vuosia sitten. Runojen lukemisen etu ja samanaikainen haitta on, ettei niitä voi lukea montaa kerralla. Siten tämä kokoelma kesti käytössä viime heinäkuusta pitkälle syyskuuhun.

Oscar Wilde - Dorian Gayn muotokuva
Kirjaklassikossa taiteilija maalaa kuvan nuoresta Dorian Graysta, joka toivoo upeaa, mutta haavoittuvaa ulkonäköään katsoessaan säilyvänsä aina yhtä nuorena. Toive toteutuu, mutta jokainen Dorianin tekemä synti näkyy ikääntymisenä muotokuvassa. Pian taulusta katsoo vastaan hirviö.

Dorian Grayn muotokuva on kiinnostavan pohdiskeleva teos, joka on täynnä oivaltavia sutkauksia. Erityisesti lordi Henry Wottonin hahmo on loistava: viettelyksiä harrastava mies, joka houkuttelee tietoisesti Doriania paheisiin nerokkaiden lausahduksiensa säestämänä. Dorianin kauneutta, hairautta ja viattomuutta ymmärtävä Basil Hallward, lordi Wottonin ystävä, edustaa toista ääripäätä: hän ei haluaisi "pilata" nuorukaista, vaan säilyttää hänet viattomana, tahrattomana.

Dorian Grayn muotokuva on ajatuksia herättävä ja inspiroiva teos, joka sisältää paljon kuolemattomia ajatuksia taiteen, elämän ja ihmisyyden teemoista ja niiden vaikutuksesta toisiinsa. Suosittelen.

Johanna Sinisalo - Auringon ydin
****+

Voiko Sinisalo epäonnistua? Auringon ydin esittelee meille erilaisen Suomen: 2010-luvun loppupuolen Suomi on tasavalta, joka pyrkii takaamaan ihmisille mahdollisimman terveen elämän: nautintoaineet ovat kiellettyjä, lisääntymistä säädellään, valtion kontrolli ulottuu kaikkialle. Naisista vain miestä miellyttämään pyrkivät, tarpeeksi tyhmät ja mahdollisimman vähän itse ajattelevat saavat lisääntyä. Rumemmat ja älykkäät morlokit joutavat lisääntymiskyvyttömiksi. Myös miehien keskuudessa on kaksi alarotua: maskot saavat lisääntyä, puutteelliset miinusmiehet steriloidaan. Suomesta on tullut överiksi mennyt, "lapasesta lähtenyt" (Hs.fi) hyvinvointivaltio. Viimeisimpien kiellettyjen nautintojen joukossa on chili, joka näyttelee tarinassa olennaista osaa: nuori Vanna, jonka siskon epämääräinen katoaminen varjostaa elämää, alkaa välittää sitä kuin huumetta ikään.

Sinisalolle tyypilliseen tapaan kirjan tarinakokonaisuus rakentuu pienistä osasista: kertojana vuorottelevat Vanna ja tämän diilauskaveri Jare, erinäiset artikkelit tehostavat vaihtoehtoisen yhteiskunnan tunnelmaa – suuri osa on mielikuvitusta, mutta osa lähteiden todenperäisyydestä voi yllättää. Nopeat leikkaukset kertovat kaiken olennaisen jättäen lukijan mielikuvitukselle tilaa.

Kirjan teemat ovat kiinnostavia. Teos pohtii paljon sukupuolia ja niihin liitettäviä normeja. Miten voidaan määritellä oikea mieheys tai naiseus, onko sellaista olemassakaan? Samoin teksti nostaa esille mahdollisuuden, jossa hyvinvointiin pyrkiminen menee epäeettisen totalitarismin puolelle. Viime aikoina hyvinvoinnin nimeen ihmisten elämää on rajoitettu entistä radikaalimmin. Ihmisten yhteiseksi hyväksi on ehdotettu hyvinkin radikaaleja vaihtoehtoja: kokoomusnuorten puheenjohtaja on kummastellen pitänyt lapsilisiä heikomman aineksen lisääntymisen tukena, miesliikkeen johtohahmo on syyttänyt naisten vastahakoisuutta miesten pahoinvoinnista.

Vannan tarina on taidokkaasti rakennettu. Vain Sinisalon kaltainen lahjakkuus voi luoda sekä syvällisiä ajatuksia että vahvoja tunteita herättävän teoksen chilin käyttämisestä, naiseudesta ja hulluksi karanneesta hyvinvointivaltiosta.


Sofi Oksanen - Kun kyyhkyset katosivat
**+
Kun kyyhkyset katosivat kertoo Viron toisen maailmansodan natsimiehityksen aikaan sijoittuvan tarinan. Rolandin nuori rakas Rosalie murhataan, ja Roland palaa halusta saada tekijän selville. Oliko se joku kyläläinen? Oliko se joku saksalainen? Samalla puidaan myös Edgarin ja Juuditin ongelmallista avioliittoa. Kunkin henkilön elämä kokee erilaisia muutoksia, kun Neuvostoliitto miehittää Viron, Saksa miehittää myöhemmin maan Neuvostoliitolta ja lopulta Neuvostoliitto tulee jäädäkseen.

Kirjassa on paljon hyviä puolia: Oksasen tarkka kuvaus virolaisten elämästä ja sota-ajasta on usein eläväistä, ja hänen yleissivistyksensä taso lähtien pellavanteosta kansanuskomuksiin on suorastaan hämmästyttävää. Rosalien murha, kuten myös Edgarin ja Juuditin ongelmallinen avioliitto, saavat lukijan kiinnostumaan.

Ongelmalliseksi Oksasen kirjoissa tulevat juuri ne hetket, jolloin lukija kiinnostuu. Aluksi mukaan kirjailijan kelkkaan voi olla hankala päästä, mikä ei ole miellyttävintä, mutta ainakin se on palkitsevaa. Juuri kun kirja tuntuu alkavan vetää lukijaa maailmaansa, Oksanen katkaisee kaiken: jos edellisellä sivulla kerrotaan 40-luvun pariskunnan ihmissuhdeongelmista natsimiehityksen aikana, seuraavalla sivulla ollaan toisella puolella Viroa 60-luvun Neuvostoliiton miljöössä seuraamassa kirjailijan urasta haaveilevan miekkosen urakehitystä virkamieskoneiston rattaiden puristuksessa. Tunnelma lopahtaa täysin. Omasta mielestäni Oksaselle tyypilliset pomppimiset aikatasolta toiselle eivät ole toimivin ratkaisu tarinan kannalta, ei ainakaan liikaa käytettynä.

Toiseksi ongelmaksi kirjassa muodostuu hahmot itsessään: vaikka esimerkiksi Juuditin ja Edgarin liiton ongelmat ja Rosalien epämääräinen kuolema kiinnostavat, henkilöistä ketään kohtaan ei tunne erityisesti sympatiaa. Lopulta on aivan yhdentekevää mitä kullekin tapahtuu, sillä hahmojen päiden sisälle kurkistetaan valitettavan harvoin. Henkilöhahmojen kaksiulotteisuus on vaivannut minua jo aiemmin esimerkiksi Puhdistuksessa, mutta tällöin odotin pahvisuuden johtuvan siitä, että teksti on käännetty romaaniksi alunperin näytelmästä.

Kun kyyhkyset katosivat on ajoittain mielenkiintoinen, parhaimmillaan lukijaa palkitseva teos, joka kaatuu epäsamaistuttaviin henkilöhahmoihin ja nopeasti, toistuvasti lässähtävään tunnelmaan. Myös osa kirjan käänteistä on valitettavan ennalta-arvattavia.

Riikka Forsström - Kaunis turhuus
Kaunis turhuus esittelee Ranskan 1600- ja 1700-luvun hovikulttuuria: eliitin loputonta kulutusjuhlaa, mahtipontisia vessanpönttöjä, ylellisyysesineitä, naurettavuuksiin asti menevää hiusmuotia, säätyjen rajoja korostavia lakeja, ruokapöytää, keikareita, keimailevia kurtisaaneja ja ennen kaikkea kaiken tämän dramaattista päättymistä vuoden 1789 vallankumouksessa.

Kirja pitää sisällään runsaasti faktoja, ja pidin itse kirjoittajan asiapainotteisesta, tiiviistä tavasta latoa tietoa. Kuvailu ja kuvitus täydentävät toisiaan sopivasti. Kiinnostavaa huomata, kuinka perusta länsimaiselle kulutuskulttuurille luotiinkin itse asiassa jo aatelisajan Ranskassa: teollisuuden kehittyminen 1800-luvulla vain mahdollisti runsaamman kulutuksen myös muille säädyille. Tai vessanpöntön ylellisyys, status quon asema, esittelemisen arvoinen esine, jolla istuessaan kuninkaat ovat ottaneet vastaan vieraitaan. Värjätyt liköörit, taideteosten kaltaiset ruoat, joita ei ole osattu syödä aterimilla vaan käsin. Runsaat hiuslisäkkeet, myrkylliset lyijypuuterit, parfymoidussa maidossa kylpeminen köyhien nähdessä nälkää... ja kaiken tämän brutaali loppu. Suosittelen jokaiselle historiasta, yhteiskunnallisista asiasta ja mahdollisesti myös kauneudenhoidosta kiinnostuneille.

Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
Bulgakovin klassikossa Saatana saapuu kummallisen seurueensa kanssa vierailulle Moskovaan. Kauaa ei tarvitse odottaa, kun alkaa tapahtua: viattomat kärsivät, paikallisessa teatterissa oleva mustan magian näytös saa moskovalaiset sekaisin ja ihmisiä katoaa. Saatana saapuu Moskovaan kertoo kahta, toisiinsa Saatanan kautta punoutuvaa tarinaa: pimeyden ruhtinaan eriskummallista ja surkuhupaista visiittiä Neuvostoliittoon sekä romaaniaan työstävän Mestarin ja tämän rakastajatar Margaritan rakkaustarinaa.

Surkuhupaisat sattumukset pirun riivaamassa Moskovassa ovat viihdyttävää ja jopa nauramaan saavaa luettavaa. Ne myös kertovat kiinnostavasti Neuvostoliitossa elämisen arjesta: vaikka historioitsijat pyrkivät antamaan tuon ajan Venäjästä ankeaa kuvaa, on maassa ollut myös niitä, jotka ovat eläneet mukavaa elämää korkeakulttuurin parissa. Samalla teos myös satirisoi venäläisten tuolloisten elämää ja toverikansan pinnan alla kommunismista huolimatta kytevää ahneutta. Margaritan ja Mestarin rakkaustarina taasen edustaa lennokkaan haikeaa ja toivoa täynnä olevaa fantasiaa: platoniselle tasolle yltävää rakkautta, jonka vuoksi on valmis astumaan vaikka mielisairaalan kalterien läpi tai tekemään palveluksen pirulaiselle.

Ei ole ihme, miksi Saatana saapuu Moskovaan käsitetään merkittävänä maailmankirjallisuuden klassikkona: sen kuvaus on elävää, lennokasta ja runollista. Omassa mielikuvituksessani Saatana saapuu Moskovaan on kohtauksineen myös visuaalisesti komea öisine luudalla ratsastamisineen, mielisairaalaympäristöineen ja näyttävine kaupunkimiljööineen. Tämä on toistaiseksi eniten pitämäni venäläisklassikko peitoten Dostojevskin, Gogolin... ja ehkä jopa Tolstoin?

Franz Kafka - Oikeusjuttu
Kafkan klassikossa tarinan päähenkilö Josef K herää eräänä aamuna kuullakseen joutuvansa kuulusteluun. Häntä syytetään rikoksesta, jota hänelle ei koskaan paljasteta. Josef yrittää tehdä töitä pankissa, mutta oikeusprosessi syö kasvavissa määrin hänen aikaansa: hän joutuu surrealistisesta tilanteesta toiseen yrittäessään hoitaa prosessiaan. Asioita riittää hoidettavaksi eri toimipisteillä ja virastoissa. Kaikki tuntuu tapahtuvan yhtä aikaa lain puitteissa, mutta silti irrallaan normaalista, päivänvalossa olevasta hallinnosta.

Oikeusjuttu on ristiriitainen teos: se on itseään toistava, paikoillaan junnaava, ehkä loppujen lopuksi jopa ideaton, sisältököyhä ja päämäärätön teos. Vai onko se sittenkin lukijansa haastava, yhteiskunnallinen satiiri, joka kuvaa nerokkaasti ihmisten kokemia tunteita byrokratian terävissä hampaissa? Kafka ei koskaan saanut kirjaa lopullisesti valmiiksi, sillä tuberkuloosi vei hänen työkykynsä. Teos julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen. Joitakin kappaleita on valitettavasti jäänyt kesken, mikä syö lukunautintoa. Onneksi loppuratkaisu kuitenkin on, vaikkakin nykykirjallisuudessa moinen lopetus saisi kritiikkiä hätäisyydestä ja mielikuvituksen puutteesta.

Oikeusjuttu on toki tuntemisen arvoinen teos, mutta jos se tuntuu liian toistavalta, lukija voi mielestäni lukea vain ensimmäiset kolme-neljä kappaletta sekä lopetuksen, jolloin sisällöstä saa tarpeeksi kattavan kuvan. Teos saa pohtimaan klassikkoa käsitteenä: olisiko tällainen kirja menestys, jos se kirjoitettaisiin nyt? Onko kyseessä moniulotteinen satiiri vai päämäärätön, jälkikäteen brändätty ja kirjailijan kuolemalla glorifioitu eepos? Minulla ei ole tähän kysymykseen vastausta. Saatan tutustua vielä muihin Kafkan kirjoihin, mutta ongelmalliseksi koen, ettei kaikissa ilmeisesti ole lopetusta. Ehkä valmistuneet novellit voisivat raottaa myös Kafkan mielenmaailmaa.

Dan Brown - Murtamaton linnake
***½
Brownin esikoisessa sukelletaan yhdysvaltalaisen NSA:n maailmaan. Susan saa yllättäen kutsun tulla viikonloppuna töihin: asia, jota ei usein tapahdu viraston kryptologian osastolla. NSA:n koodinmurtajalaite vaikuttaa kohdanneen voittajansa: koodin, jota se ei osaa murtaa. NSA:n leivistä riitaisasti lähtenyt japanilaisnero aikoo antaa koodillaan kaikille mahdollisuudet viestitellä ilman riskiä urkituksi tulemisesta: siinä sivussa turvallinen viestintä on mahdollista myös pedofiileille, terroristeille ja tiedä minkälaisille pahiksille. Susanin mies David on lähetetty Espanjaan etsimään koodin avainta, jota japanilainen todennäköisesti kantaa mukanaan. Aikaa on vain muutama tunti. 

Murtamaton linnake on täynnä toimintaa ja juonenkäänteitä Brownille tyypilliseen tapaan: luotettavaan ei voikaan luottaa, eikä kaikki ole miltä näyttää. Teknologiaan ja vakoiluun keskittyvän romaanin aihevalinta on kiinnostava, vaikkei kaikki koodeihin liittyvä itselleni täysin auennutkaan. Vuorottelevat Davidin kiireinen seikkailu Espanjassa ja Susanin tuskantäyteinen tietokonepäätteen tapittaminen peilaavat toimivasti toisiaan.

Toki kirjalla on huonotkin puolensa: osa juonenkäänteistä on hieman ennalta-arvattavia, ja erityisesti Susanin hahmo tuntuu epäuskottavalta. Nainen on yhtä aikaa älykkö, mutta käyttäytyy ajoittain kuin herkkäuskoinen, epälooginen bimbo. Välillä tarina tuntuu junnaavan paikoillaan. Pääasiallisesti Brown kuitenkin kuljettaa lukijaa oivaltavasti ja kiintoa ylläpitäen. Tyyli on esikoiselle tyypillisesti hieman uudenkarhea – samalla hioituneisuuden puute tuo tekstiin originelliuden tunnetta, mutta voi tehdä joistain ratkaisuista epäammattimaisia.

Erityisesti plussaa ansaitsee rohkea valinta käsitellä NSA:ta – vuonna 1998, jolloin virasto oli oikeasti tuntematon ja ei kovinkaan suosittu aihe. Monet kirjassa esitetyt faktat, joiden hankkimiseen Brown on nähtävämmin joutunut oikeasti näkemään vaivaa, ovat myöhemmin osoittautuneet tosiksi. Go Brown! Aion lukea häneltä vielä ainakin Da Vinci -koodin: hassua kyllä, olen lähes kaiken muun tältä kirjailijalta jo lukenutkin.

Erilaisia Facebook-kavereita, osa 1: Jakajat

Ihmiset käyttäytyvät eri tavoin sociaalisessa mediassa, ja näiden käyttäytymismallien mukaisesti heidät voidaan jakaa erinäisiin ryhmiin. Jakajat keskittyvät kertomaan jatkuvasti yhdestä elämänsä olennaisesta a
siasta tai sitten he yksinkertaisesti jakavat koko elämänsä yksityisimmätkin hetket kaveriensa nähtäväksi.

KERÄÄ NE KAIKKI! Onko lärvikirjakamukokoelmasi täydellinen? Jos ei, niin tässä vinkkejä kaikkien rasittavien eri frendien hankkimiseksi kamulistalle. Kattavamman kokoelman omistaja taasen voi miettiä, mihin kategoriaan frendejään sijoittelee.

Milloin? Äitikaverit saa yleensä unlockattua omien kaksikymppisten tienoilla, kun ensimmäiset henkilöt lähipiiristä ovat hankkineet lapsia. Jos itsellään on vanhempia kavereita, Äidin saa avattua jo aikaisemmin.
Miten? Tutustu mahdollisimaan moneen naishenkilöön, mahdollisesti voit käydä jopa itse viskaamassa jollekulle pullat uuniin, jos mitään ei ole tapahtunut kaksikymppiseksi mennessä.
Millainen? Äidit kirjoittelevat parhaimmillaan (tai pahimmillaan) monta kertaa päivässä pikkuisesta Veeti-Eevertistä tai Mirkku-Emiliasta. Kiinnostuksella odottaen, miten lapsi suhtautuu kaikille nähtävissä oleviin vaippakuviin ja ripulitilapäivityksiin kymmenen vuoden kuluttua.

”Tässäpä koko perheen kanssa blää blää ---”
”Voi ei, Veeti-Eevertti oli mennyt syömään lattialta koiran paskaa ja nyt se oksentelee ja ripuloi pitkin taloa. -__- Onneksi ehdin istahtaa kirjoittamaan aiheesta tänne kuitenkin.”
”Kuka sanoo, etteivät vauvat ole söpöjä? =)) Kyllä minusta on! :-) Tässä kahdeksas kuva Mirkku-Emiliasta tälle viikolle! Ääeetin oma mussukka siinä sylissä! ”

Huom! Äitiä ei saa sotkea hyvin samanlaisia piirteitä omaavaan Eläinten ystävään, joka tapaa jakaa jatkuvasti kuvia kissoistaan, koiristaan tai kaikista niistä. Eläinten ystävällä voi olla kodissaan jopa yhdeksän kissaa, chinchilla, dalmatialainen koira, neljä kania ja vesimatoja.

Milloin? Yleensä osa ihmisistä suorastaan syntyy julkkiksiksi, ja jotkut voivat aloittaa seuratun some-elämän jo yläasteikäisinä! Mitään varsinaista ikärajaa Julkkiksen saamiselle kavereihin ei ole – tosin yleensä kahdenkymmenen ikävuoden jälkeen monet ex-feimit haluavat aloittaa ”normaalin”, tylsän tavallisen elämän, jota he eivät ole tietääkseen eläneet (todellisuudessa ovat, mutta he vain ovat raportoineet elämästään kaikille ihan vitusti).
Miten? Useimmiten Julkkikset ovat naissukupuolisia, mutta toisinaan myös homopojat ja urheilulukiolaiset ovat potentiaalisia vaihtoehtoja saadakseen Julkkiksen omaan kokoelmaan. Julkkikseen ei tarvitse tutustua perinpohjaisesti, vaan kaveripyynnön voi laittaa viimeistään yhden tapaamisen (ohi kulkeminen kadulla lasketaan) jälkeen. Tavatakaan ei tarvitse välttämättä. Voit vain lähettää hänelle kaveripyynnön, todennäköisesti saat heti myöntävän vastauksen, sillä feimilogiikalla 1 Kaveri = 1 Fani. Osa on tosin ruvennut käyttämään seuraustoimintoa, jolloin tarpeeksi rumat voi jättää vain seuraajiksi ja sopivan hyvännäköisillä tyypeillä voi näyttää olevansa myös sosiaalinen tyyppi julkisuuden valokeilan tuomasta yksinäisyydestä huolimatta.
Millainen? Julkkiksia on kahta eri alalajia. Molemmat ovat tietysti perfektionistille keräilemisen arvoisia, mutta peruskeräilijälle yksi jompaakumpaa riittää. Ensimmäistä tyyppiä oikeasti seurataan ja joitakin hänen stoorinsa päivän asukokonaisuuksista ja kotona tietokoneella istumisesta saattaa kiinnostaakin. Toinen ja yleisempi tyyppi on se, jonka bullshitti ei herätä suurtakaan mielenkiintoa. Kummankin käyttäytyminen on samanlaista: Instagram-kuvien ja blogijuttujen jatkuva tykittäminen kaiken kansan katsottavaksi, vaihtelevan tasoinen englannin kieli sekä passiivinen yhteydenpito.

”Joo tässäpäs tällainen mun 33 lukijan suuruisen paskablogin uusin juttu, jossa ei ole oikeastaan mitään uutta tähänkään aiheeseen, mutta lukekaa silti. Kisses my fans xoxo”
”right now editing new video, cant wait till u c it! it seems like many of you havent lately watched my new youtube videos but im sure this v log post about my new t shirt vill be really worth waschin!”
”Nobody eli kaveri: Toi sun uusi paitas on todella siisti! :)”
Julkkis: Ok ”

Milloin? Useimmiten juopon saa avatuksi 20-vuotiaaana, kun ikäluokka pääsee käsiksi vahvoihin viinoihin ja homma lähtee lopullisesti käsistä. Alkujuoppoja voi tavata jo yläaste- ja lukioiässä, mutta useimmiten nämä eivät ole vielä oikeita, Juopon tuntomerkit täyttäviä tyyppejä.Miten? Alle 20-vuotiaana: tutustu henkilöön, joka nuorempana täyttää erilaisia riskikäyttäymisen merkkejä: peliriippuvuutta, huonoa keskittymiskykyä, erilaisten päihdyttämiskulttuurien ihailua ja punttisalilla käymostä. Myöhemmin on hyvin mahdollista, että tästä henkilöstä kehittyy Juoppo. 20-vuotiaana tai vanhempana: mene baariin.Millainen? Juopon elämän kohokohdat koostuvat juomisesta, siihen liittyvistä kuvista ja teksteistä. Juoppo ehkä jopa kuvittelee, että hänen surkean surullisesta elämäntilaanteesta (jossa hän ei näe mitään vikaa) voi repiä jotain runollista. Useimmiten juopot esiintyvät pareina tai laumoina.

”säästä vesi kaloille”
”ei muuten kossua mutta perjantaihin se sopii – with Juoppo”
”Vaimon kanssa lähettiin – with Juoppo at Onnela Kuopio”
”Tässä santtuun menossa – with Alkujuoppo and Juoppo”
”Hih olenhumalassa[^^] ”
”Tarjoon kaljan sille joka käy siivoamassa mun kämpän.
Mieluiten sillä aikaa kun olen kännissä.”
”oh no – drinking shamppanjaa with Juoppo at Malaga Airport”

Huom! Juopon alalajiin kuuluu Sedula-lortot eli liian pieniin mekkoihin ahtautuvat Onnela-pissikset, jotka muistavat aina päivittää olevansa viettämässä iltaa siinä kaikkein ihQuimmassa yökerhossa. Sedula-lortot kuuluvat osaksi täydellistä kokoelmaa, mutta ongelmalliseksi voi tulla kaverityypin säilyminen: monet lakkaavat olemasta Sedula-lorttoja sinä päivänä, kun he täyttävät 20 vuotta.

Milloin? Useimmiten Modernia Descartesia tapaa noin 23,4-vuotiaaksi asti. Tämän jälkeen käytös useimmiten muuttuu. 
Miten? Hanki kaveri, jolla on liikaa aikaa. 
Millainen? ”Sometan, olen siis olemassa.” => ”En someta, en ole olemassa.” Jokainen teko täytyy kirjoittaa muistoksi Facebookiin kaikkien kavereiden luettavaksi. Kolmen vuoden kuluttua päivityksistä Descartes yleensä katuu noloja juttujaan ja poistelee niitä (kertoen tietty kavereilleen asiasta tilapäivityksellä).

”kiva ilta, oon nyt pitänyt huolta terveydestäni ja tilasin baarissa vain veden ilman jäitä :) baarimikon piti vielä ihan varmistaa, että ilman jäitä vaiko jäillä. illan jälkeen käytiin subway, ja otin sieltä itselleni täysjyväruissämpylän ja täytteeksi vetistä salaattia, ilman jäitä tietty : D”

”Huomenna taas koulunpenkki kutsuu, takana hauska viikonloppu, käytiin viihteellä ja sillai. :-) Sunnuntaina katsottiin missatut salkkari jaksot kultsun kaa ja musta tuntuu, että se on alkanut tykätä salkkareista, vaikkei viel myönnäkään... eilen satoi niin paljon lunta, että ihan lumiukoksi tunsi itsensä kun tuli ulkoa kävelemästä! Ja ja oon miettinyt pitäiskö mun pitkästä aikaa vaihtaa hiusteni väriä tai muuttaa uudelle paikkakunnalle tai kokeilla seksiä vastakkaisen sukupuolen kanssa, mitäs aattelette jos olisinkin punatukkainen helsinkiläinen lesbo? : D Mut se saa vielä odottaa, sillä koulua kuitenkin jäljellä ja mulla on ihana kulta. ;p <3”

”oon nyt katsottuani kaksi jaksoa BB:tä ehtinyt muodostaa listan suosikeistani! Aluksikin raineri on todella hauska tyyppi ja jotenkin karismaattinen, jotenkin tosi kiinnostava tarina et syntynyt forssassa ja päätynyt sitten työttömäksi Helsinkiin. Sirkku-liisa seuraa heti kakkosena, sillä on niin hurjat jutut, jotenkin piristävää huomata että polttomurhankin tehneet ihmiset ovat, well, ihmisiä, ja uskomaton elämäntarina! aatu jotenkin ärsyttää, kun se jaarittelee koko ajan kaikesta turhasta.”

Harrastajia on useita erilaisia, ja Harrastajat ovat läheisessä suhteessa Hehkuttajien kanssa. Harrastajista erottuu kolme pääryhmää: Taiteilijat, Automiehet ja Muusikot.

Milloin? Taiteilijat ja Muusikot ilmestyvät kaverilistalle yläasteella, kun osa kokee taiteellisen heräämisen ja haluaa ulostaa teiniangstinsa ulos runoina, laulusanoituksina, maalauksina, piirroksina tai ”musiikkina”. Automiehet aloittavat yleensä kavereissa Mopo- tai Kevaripoikina, mutta siirtyvät iän salliessa nelipyöräisiin. Varsinaisen Automiehen saa siis avattua useimmiten vasta täysi-ikäisenä. 
Miten? Kolmesta Harrastajan päätyypistä helpointa on tutustua Muusikkoon, jolle 1 Kaveri = 1 Musiikin kuuntelija lisää. Mopopojat eivät usein ole tarkkoja siitä, kenet ottavat kavereikseen, joten pyynnön voi vaan lähettää ja toivoa hyväksymistä. Vaikeinta on tutustua Taiteilijaan, jonka sosiaaliset taidot ja kaverien tarve ovat pienimmät. Taiteilija on myös todennäköisin poistamaan sinut kavereistaan, ellet tykkäile tarpeeksi aktiivisesti hänen John Lennon -piirroksista tai tusseilla tehdyistä lohikäärmeistä. 
Millainen? Kaikille Harrastajille on ominaista jatkuva raportointi omasta intohimostaan, oli se kuinka epäkiinnostavaa tai huonosti toteutettua tahansa. Taiteilija esittelee töitään, uransa juuri tällä hetkellä menossa olevaa epäluovaa vaihetta ja alkoholismiaan. Automies tuunaa jatkuvasti autoaan (useimmin BMW tai joku romu Nissan) ja ilmoittaa pienistäkin muutoksista. Muusikko pitää itsestään ehkä eniten ääntä: on bändin logoa, kuvia instrumenteista, bändin promoamiskuvia, joitain lyriikoiden alkuja, bändin uudistettua logoa, mainintoja bändiporukalla baariin menosta, lisää promokuvia... entäs musiikki? Noh, sitä ei yleensä välttämättä koskaan kuulla, mutta kuitenkin.

”Our band in new promo pixx. Whatcha guys think? ;)”
”new logo for our band pretty cool isn't it?”
”having #fun at a bar with the band crew! #rocknrolllife”

Offline

Tammikuun ihQutusbiisi

IhQutan, olen siis olemassa.

Tammikuun ihQutusbiisin paikan ansaitsee Galantis, ruotsalainen tuottaja- ja lauluntekijäduo, kappaleellaan Runaway (U & I). Biisi on tyylikkään kokeilevaa ja korvaa miellyttävää, laadukasta house-musiikkia, joka kuljettaa kuuntelijansa pois tästä maailmasta.

Galantis on Bloodshy & Avant ja Miike Snow -yhtyeissä vaikuttavan Christian Karlssonin uusi projekti, jota hän työstänyt Linus Eklöw -nimisen miekkosen kanssa. Tällä hetkellä tauolla, mutta kolmatta levyään työstävä Miike Snow on tehnyt varsin kokeilevaa tanssimusiikkia luoden samalla myös ajatuksia herättäviä, suorastaan kummallisia musiikkivideoita, jotka eivät päästä katsojaansa helpolla. Miike Snow'n mystisyys, kokeilevuus ja puhdas outous kuuluu myös Galantiksen musiikissa ja näkyy bändin videolla. Kokonaista levyä odotellessa – sellaisen pitäisi olla tulossa tänä keväänä. Tähän mennessä julkaistu kama kuulostaa hyvältä. Miten naapurimaassa aina osataan?

Vuoden 2014 ihQutukset:
2014 ihQutukset -soittolista

Tammi: Union J - Loving You Is Easy
Helmi: Patsy Cline - I Fall to Pieces
Maalis: Lady Gaga - G.U.Y.
ja Avicii - Addicted to You
Huhti: Santana feat Samuel Rosa - Saideira
Touko: Róisín Murphy - Ancora Ancora Ancora
Kesä: Sander Kleinenberg - We-R-Superstars
Heinä: Lily Allen - Take My Place
Elo: Volbeat feat Sarah Blackwood - Lonesome Rider
Syys: Secret - I'm in Love
Loka: Paula Koivuniemi - Joutsenet
Marras: Jari Sillanpää - Tanssii kuin John Travolta
Joulu: Tuomas Kauhanen feat Setä Tamu - Stalkkeri

2014 kuukauden ihQutusten paljastamista edelsi erinäisiä sananlaskuja, jotka useimmiten suhtautuvat tähän perinteeseeni sangen ironisesti:
Parempi ihQutusbiisi soittolistalla kuin kymmenen virttä tietokoneella.Mikään biisi ei ole ihQutusbiisi syntyessään.
Jos ei sauna, viina ja terva auta, siinä on potentiaalia kuukauden ihQutukseksi.Ei kantovesi kaivossa pysy eikä ihQutusbiisi kuuntelijan mielessä.
Tyhmä paljon tunnareita soittaa, viisas kuuntelee ihQutusviisun.
Kun antaa ihQutusbiisille korvannipukan, se vie koko kuuloaistin.
IhQutusviisu ei tule kello kaulassa.
Oma musa mansikka, ihQutusbiisi mustikka.
Huonoja, sanoi kettu ihQutusbiiseistä.
Joka toiselle biisiä ihQuttaa se itse yksin sitä popittaa.
Suattaapi olla ihQ tai olla olematta.
IhQulla on paskanen loppu.

Vuoteni 2014

Vuoden jo jokusen viikko sitten vaihduttua on aika kirjoittaa tämä kiusallinen, mutta lukutilastojen perusteella myös ihmisiä kiinnostava, jokavuotinen teksti: vuoden ainoa life&style -blogaus. Tässä vuoteni 2014.

Ajattelin tarkastella kulunutta vuotta tällä kertaa erilaisten teemojen kautta kronologisen etenemisen sijasta (mikä taisi olla huono idea, mut tehty mikä tehty).

TyöVuosi alkoi työelämän osalta aika hiljaisesti, vain koulumaailmassa oli tarjolla tienestejä. Tammikuun alussa heitin lyhyen opettajasijaisuuden entiselle lukiolleni äidinkielen lehtorina, oli huippuhauskaa päästä näkemään lukiotuttuja ja nähdä koulumaailma opettajanpöydän toiselta puolen. Luennointi itseä kiinnostavista aiheista varmisti myös käsitystäni siitä, ettei lääkis ehkä sittenkään olisi juttuni: eihän se kiinnostaisi minua lainkaan! Ehkä sittenkin olisi parempi hakea opiskelemaan jotain, josta oikeasti pitää?

Joitain muistoja vuoden töistä, joita myös tänne blogiin olen vuoden aikana tykittänyt: Anne-Marin ja Sannan työt
ylhäällä, Sonjan saviveistos ja Tommin maalaus alhaalla.

Vuodenvaihteessa olin tavannut eräässä kaveriporukassa opiskelijan, joka kertoi koululleen etsittävän alastonmallia. Hain koululle (Muotoiluakatemia) ja olen heittänyt siellä keikkaa siitä lähtien. Pian vuoden alkamisen jälkeen aloitin myös kuvataiteilijoiden ryhmälle mallina Ingmanilla, ja myöhemmin keväällä palasin Ingmanille vielä kuvanveistoon malliksi. Extremein alastonmallikokemus oli varmaankin Portaanpään kristillinen opisto, jolta otettiin yhteyttä syksyllä taidekasvatuksen ryhmää varten – en ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että sielläkin voitaisiin tarvita mallia! Vuoteen mahtui tämän duunin ansiosta paljon kivoja piirroksia, maalauksia ja savitöitä. Omissa ajatuksissa oleminen on monilta osin inspiroivaa, ja erään kerran jälkeen kirjoitin Loiseläjät-nimisen novellin toukokuussa. Pidän sitä yhtenä parhaimmista teksteistäni, vaikka itse kerskunkin.

Maaliskuussa kävin kokeilemassa feissarin työtä. Kokeiluksi jäikin, ei ollut juttuni. Teltan kokoisessa liivissä rahan kerjääminen kadulla olisi jo ollut tarpeeksi nöyryyttävää, mutta vielä kiusallisempaa oli hankkia lahjoittajia menemällä heidän kotiovilleen asti. Lisäksi tunsin epäeettiseksi, että yhdistys, jolle lahjoittajia hankin, oli ulkoistanut varainhankintansa: toisin sanoen osa lahjoituksesta menee voittoa tavoittelevalle yritykselle. Sellaisen paikka ei ole minun mielestäni hyväntekeväisyydessä.

Huhtikuussa sain tietää päässeeni henkilökohtaiseksi avustajaksi kahdelle kehitysvammaiselle miehelle. Toisin kuin taidemallin työstä, tästä en ole kirjoittanut nimeksikään minnekään avustettavieni yksityisyyttä suojatakseni. Avustan heitä vielä nykyisinkin. Yhdeksän kuukauden aikana koen oppineeni paljon kehitysvammaisuudesta. On kiinnostavaa, kuinka normaalia, joskin usein avustettua, elämää monet elävätkään. Oma toimenkuvani on ollut viriketoiminnan tukeminen: vuoden kohokohtiin ovat mahtuneet käyminen sirkuksessa, Siltsun keikalla ja teatterissa. Perseitä en ole siis joutunut pyyhkimään tai mitään vastaavaa. Vaikka kussakin tapahtumassa käydessä vastuu painaa, joskus teatteriesityksestä tai vastaavasta on ehtinyt nauttiakin. Totta kai hyvien päivien lisäksi on tullut koettua myös huonoja. Kaiken kaikkiaan avustajan virka on avartanut maailmankuvaani valtavasti. Yleensä suhtaudun tekemääni työhön kylmänviileän ammattimaisesti, mutta toisinaan olen kokenut hämmentävää onnentunnetta siitä, kuinka olen pystynyt tekemään toisen unelmista totta työni ansiosta.

Kesätöiksi pääsin sairaalalle siivoamaan. En voi sanoa erityisesti pitäväni sairaalamaailmasta, mutta kokoaikaisuuden ansiosta tienasin sangen hyvin. Loppukesästä rankka työputki, sairaalatyö ja siihen päälle avustaminen, alkoi näkyä väsymyksen piirteinä, mutta elokuun loppuun mennessä rahnua oli kertynyt sangen mukavasti. Kannatti ponnistella. Sairaalan huvittavimpiin hetkiin kuului muun muassa naisten pukuhuonetta siivotessani raivoamaan tullut nainen, joka kauhisteli sitä että olen mies. Hah, entä jos miehetkin alkaisivat mäkättää naissiivoajille näiden tehdessä vain työtään? Gosh, kuinka sukupuolittunut maailma. Samoin sairaalasiivouksen inspiroima novellini herätti kohua eräällä osastolla, sillä eräs hoitaja tulkitsi kahvihuoneeseen viihteeksi jättämäni tekstin olevan jonkinlainen ”viimeinen hätähuuto, merkki että sillä Erikillä on paha olla työssään”. Vain sairaalassa.

Loppuvuodesta pääsin uusiin piireihin, ravintola-alalle! Joulukuussa aloitin blokkarina Tahkolla. Tarkoitus olisi, että lasien keräilemisen lisäksi siirtyisin hoitamaan baarimikkojen taukoja tiskin taakse. Duuniin pääsyä auttoi viinaharrastukseni, aikoinaan käyty drinkkikurssi, itse kustantamani anniskelupassi ja aikoinaan tehdyt baarimikkokeikat eräässä ählämibaarissa. Toistaiseksi olen viihtynyt yöelämätyössä mitä parhaimmin, sillä se sopii unirytmin kuin myös rennomman työilmapiirin osalta meitsille kuin nenä päähän.Tyyli

Valokuvaajaystäväni Hellu Lintu (kaikki copyt hänelle tästä) tarvitsi puolialastonta mallia koulutyöhönsä.

Kuka muu muka kuka muu muka EE ÄR QUU
Jos sä et mun tyylii tajuu, se meinaa et sulla on tyylitajuu. / Alicen otos

Loppuvuodesta 2013 olin värjännyt itselleni pinkki-violetin hinttitukan. Yhdistelin violettiin pääasiassa harmaan, sinisen ja punaisen sävyjä. Kuvia tuli otettua valitettavan vähän, mutta oli mahtavaa kokeilla violetti kunnon kirkkaana. Aiemmin olin ollut violettipäinen keväällä 2010, mutta tuolloin sävy oli ollut punertavampi. 

Osaan hymyilläkin. / Alicen otos

Keväällä tarkoitukseni oli vaihtaa violetin sävyä vaaleampaan violetin sävyyn, mutta vahingon myötä sävystä tulikin yksinkertaisesti kamala: pinkki tukka lilasävytteisellä juurikasvulla. Vaalensin kiireesti tukan ja keksin laittaa päähän ylimääräistä sinistä hiusväriä. Kevät meni siis turkoosipäisenä! Vaatteissa pyrin käyttämään raikkaita puhtaan valkoisen, sinisen ja vihertävän sävyjä.

Google varastaa kuvat mun koneelta, mut näköjään se tekee myös tällaisia gifejä. Siistii.
Lokakuun yhdeltä kuvailuhetkeltä fotoa.

UV-hohto!

Kesäkuussa tein taas värinvaihdoksen ja muutuin sinisestä neonkeltaiseksi. Keltainen oli oikeastaan viimeinen puuttuva väri fledassani. Tukka itsessään oli kesän ja syksyn parhaimpia vitsin aiheita, sillä se oli niin vihreän ja keltaisen rajalla, että sain kuulla jatkuvasti vittuilua kavereilta (ja jopa isäukoltani) sen vihreydestä. Myös itse vitsailin huomioliivitukastani useaan otteeseen esimerkiksi  Kutsumua-kirjoituksella ja kerran kommentoimalla raksatyöläisten asua:
”Jos tuntisin vetoa tuollaisiin miehekkäisiin remonttiukon körmyihin, menisin varmaan iskemään niitä sanomalla et 'hei, sun huomioliivit ja mun tukka sopivat hyvin yhteen'.” Öhö öhö.

Lokakuussa minusta tuli vahingon kautta mustavalkoinen, kun suunnitelma ampiaistukasta kariutui. Olin ajatellut tehdä mustat pesukarhuraidat ja muuttaa keltaisen sävyä neonväristä tummempaan, ”keltaisempaan” keltaiseen. Musta väri kuitenkin levisi hieman vaaleaan tukkaan, joten keltainen ei tarttunut tasaisesti. Päätin sitten nauttia elämästä seeprana.ReissutTien päällä tuli oltua 2014 varsin vähän. Helmikuussa tein pikavisiitin Helsinkiin, jossa viivyin alle vuorokauden moottoripyörän ostamisen merkeissä. Ehdin kyllä vetää vuorokauden aikana myös pyörää juhlistaakseni aikamoiset perseetkin, sillä olin aivan fiiliksissä syntyneestä kaupasta. Vedettyäni alkuja kaverieni Jonnan ja Jessican (joka on myös moottoripyörien ystävä) kämpillä siirryin metrolla Ullanlinnaan jatkoille, ja huomasin olevani metrossa yksin. Aloin siis laulaa, ja ehdin Rautsille mennessä tulkita useamman kappaleen tyhjässä metrovaunussa. Noustessani poistuakseni huomasin takanani istuneen jätkän, joka kehui laulutaitojani ja kysyi, olisiko mulla antaa hänelle viinaa.

Tampereen-matkan ABC-visiitin mitä HERKULLISIMMAN NÄKÖINEN lättänäpurilainen. Peukut sille.

Helmikuussa tuli pistäydyttyä myös pikaisesti Tampereella, kun muutimme Petran kanssa Sinin Tampereelle. Ajoin elämässäni ensimmäistä kertaa pakettiautoa. Tietysti nämä kokeilut piti tehdä Tampereen ruuhkaisessa keskustassa auto täynnä huonekaluja ja seurana kahden ihmisen lisäksi neljä maukuvaa ja täysin sekaisin olevaa kissaa!

Kesällä joka ikinen suunniteltu reissu peruuntui. Oli tarkoitus käydä seurustelukumppanin kanssa Turussa Ruisrockissa, mutta homma kusi omalta osaltani. Viroon jo miltei meinattiin päästä, kunnes heti matkan oston jälkeen menoautosta hajosi kytkin. Uutta kaaraa ei saatu tilalle. Tampereen viikonloppuvisiitti jäi samoin tekemättä. Voe voe.

Tampere on kaunis kaupunki, ja illan ensimmäisiä lonkeroita juodessa otin kaupungista kuvankin.
Lopulta se näköjään jäi reissun myös viimeiseksi.

Syyskuussa oli aika vaihtaa vapaalle! Iskimme Petran kanssa Tampereelle, tulipahan käytyä sielläkin ensimmäistä kertaa kunnolla. Hengailimme Sinillä, joka pääasiassa katsoi Uutta Päivää olohuoneessaan meitsin hengatessa kavereideni kanssa lukittuna porraskäytävään (Petra haki meille ruokaa) ja myöhemmin sain raivot päälleni huonosti pestyistä astioista (Petra sai Whatappinsa täyteen todistusaineistoa tästä hirmuteosta). Tuli nähtyä vanhoja tuttuja sekä eräs pitkäaikainen nettituttava viimein livenä! Tampereen yöelämä oli mukava kokemus, kävimme Rodeossa ja seuraavana päivänä Leimarit-homppelibailuissa. Rodeo osoittautui sangen fantsuksi paikaksi, joskaan en muista loppuillasta paljoa. Eiköhän se tarkoita, että oli kivaa? Eksyimme noin 300 metrin pituisella matkalla Sinin luo niin pahasti, että GPS:stä tarkistaessa olimme kahden kilometrin päässä hänen kotoaan. Huups.

Marraskuussa elinikäinen haaveeni toteutui ja pistäydyimme Virossa viinaa hakemassa! Hassua huomata, että näköjään Petra oli lähes jokaisella tämän vuoden matkallani mukana. Tarvitsen niin kovasti hänen Nissan Sunnyaan, tätä pillumagneettia, jota myös omaksi kaarakseni on luultu.

Blogi ja kirjoittaminen
2014 oli ensimmäinen täysi vuosi jaaritteluilleni blogger-pohjaisena. Vuoden luetuimpiin teksteihin kuuluivat huumoritekstit Jos homoista puhuttaisiin kuin heteroista ja Vapise Tipaton tammikuu – täältä tulee Seksitön syyskuu!, myös alastonmallin työstä kertovat kirjoitukset ja Fruittari, katoava laji keräsivät kiinnostusta. Itse pidin erityisesti ”Jos homoista puhuttaisiin kuin heteroista...” -tekstistä, sekä huumoriteksteistä Arvostelussa: Toinen maailmansota, Näin Ankkalinna äänestää ja Tässä teille neuvoja elämään!

Vakavammista teksteistä olen erityisen tyytyväinen tekstiin Missä feminiininen Mr Gay Finland?, jossa käsittelin Mr Gay Finland -kilpailun yksipuolista kauneuskäsitystä. Myös Pitäisikö Tampereen nigganaario lopettaa? toi mielestäni kiinnostavan näkökulman syksyllä ajankohtaiseen delfinaariokeskusteluun.

Julkaisin ensimmäistä kertaa blogissani novelleitani koko kansan nähtäville: Paikka, jossa ne hyvänmakuiset lehmäkarkit eivät koskaan lopu kesken osallistui Portti-lehden novellikilpailuun syksyllä 2013, ja menestyksen käännyttyä muiden kirjoittajien puoleen, päätin julkaista lopullisen version myös muille kuin Facebook-kavereilleni. Juo kuin viimeistä päivää osallistui NOVA-kirjoituskilpailuun, ja tulosten julki tultua (ei palkintojasijoja) julkaisin myös sen elokuun alussa. Vuoden aikana kirjoitin kolme uutta novellia, mutta erään niistä koin liian kokeilevaksi, joten en julkaissut sitä tavalliseen tapaani FB-kaverieni luettavaksi. Uusista teksteistä Loiseläjät kertoo vastikään kotoaan muuttaneesta teinitytöstä, jonka kotona alkaa tapahtua kummia. Tekstin idea syntyi eräällä taidemallitunnilla. Odottavan ilta kuvaa seksiseuraa ja läheisyyttä iskelmämusiikin säestämältä tanssilattialta etsivästä naisesta. Tämä ajatus alkoi kyteä, kun kävin avustettavani kanssa katsomassa Jari Sillanpään keikkaa tuusniemeläisessä tanssilavalla. Viimeistelin ja julkaisin tekstin elokuussa.

Runoja kirjoitin paljon, mutta julkaisin vähän monien henkilökohtaisuuden ja keskeneräisyyden takia. Ehkä mainitsemisen arvoiseksi sanoisin lyriikan Ei elämästä elokuvaa saa, jo pidempään mielessäni kummitelleen riimikokonaisuuden, jonka viimeistelin heinäkuussa silloisen parisuhteeni mennessä huonommin (vedellessä viimeisiään). Inspiraationa toimi tammi-helmikuussa paljon kuuntelemani Patsy Clinen haikeat kantrikappaleet, erityisesti upea ”I've Loved and Lost Again”.

Satunnaisia juttuja

Vuoteen mahtui paljon kaikkea uutta ja hauskaa kokeilua. Helmikuussa ostin itselleni Husqvarnan 600-kuutioisen supermoto-moottoripyörän, jolla tuli ajeltua maaliskuusta alkaen marraskuun loppuun. Vapaa liikkuminen ketterällä ja vauhdikkaalla pyörällä oli yksinkertaisesti mahtavaa. Myös motskari itsessään osoittautui hyväksi valinnaksi, sillä ongelmat ovat olleet vähäisiä ja suuresta kuutiotilavuudestaan huolimatta baikki on soveltunut passelisti ensipyöräksi. Pyörää valitessa suurta roolia näytteli eräs kaverini, jonka enduro- ja moottoripyöräharrastustausta mahdollistivat auttavan asiantuntijan. Muutamaa kaveriakin ehdin käyttää ajelulla, ensi vuonna sitten lisää.

Huhti- ja toukokuussa kävin kokeilemassa stand up -komiikkaa paikallisessa ravintolassa. Komediaklubi jäi kesätauolle, mutta syksyllä en palannut komiikan pariin, sillä työn ja vastikään tapahtuneen eron jälkeen en kokenut oloani erityisen hauskaksi lavaa varten. Ehkäpä jonkinlaista paluuta (comeback kahden keikan jälkeen, hah) voisi harkita paremmin ajan ja ilon riittäessä nyt 2015 alkaen.

Pienempinä uusina kokeiluina tuli käytyä muun muassa maailmanpyörässä korkean paikan kammoa voittamassa, kart-autoa ajamassa ja kosmetologilla hoidettavana ensi kertaa.

Kesällä investoin omaan tietokoneeseen (eikö olekin ihana taustakuva?) ja syksyllä hankin tabletin, josta uskon olevan hyötyä opiskelemaan lähtiessä. Loppukesästä investoin baariharrastukseeni ja hankin ammattilaistason baarivälineet boston shakerista baarimestarin lusikkaan ja siivilään. Alkoholikokoelmaharrastus on muutenkin lähtenyt 20-vuotiaana lapasesta, sillä liköörikokoelma on muuttunut laajaksi viinakokoelmaksi ja pullomäärä kasvanut noin kahdestakymmenestä vajaaseen viiteenkymmeneen. Oma mielipiteeni on, että jos tyytyy vain juomaan perushanakaljaa baarissa eikä kokeile mitään uutta, missaa paljon. Eihän kirjastakaan lueta vain yhtä sivua.

Sosiaalinen elämä

Pidän vuosittain joulu- ja tammikuun tipattomina, joten yleensä helmikuusta alkaen olen jälleen sosiaalisempi: onhan alkoholi mitä parhain syy kokoontua yhteen. Alkuvuodesta aikaa tuli vietettyä erityisesti kaverini Marjutin luona, hän oli muuttanut lähes naapuriin. 

Kesäkuvia! (valittakaa kamut jos ette halua jotakin näistä kuvista tänne :D)

Kevään ja kesän tilanteissa seura vaihteli, mutta tekeminen oli usein sangen samanlaista ( : D ). Välillä biletys meinasi lähteä lapasestakin, kiipesimme Petran ja Aleksin kanssa siilinjärveläisen uimahallin katolle ja well... mut hauskaa oli!

Parhaimpina ryyppyhetkinä erityisesti pussikaljat puistossa ja Marjutin kotona olleet juhlat alkuvuodesta. Totta kai myös eräs kohokohta bilettämisen osalta oli huhtikuussa järjestäni 20-vuotisjuhlat, joihin tuli käymään noin 45 kaveriani. Elämäni ensimmäiset onnistuneet syntymäpäiväjuhlat.

Keikoillakin tuli käytyä, haha, vuoden ainoat keikat olivat kaksi Frederikin esitystä: toinen Kunnonpaikassa Siilinjärvellä, toinen Puikkarissa Kuopiossa. Molemmilla kerroilla mukana oli Suomen suurin Reetu-fani, kaverini Emmi!

Vuoteen mahtui hieman romantiikkaakin: helmikuussa tutustuin erääseen poikaan kaverini kautta. Aloimme nähdä ja jossain vaiheessa tunnustin ihastukseni häntä kohtaan Borat-leffaa katsoessamme (eikö Borat ole kuin tehty tällaista varten?). Tunteet olivat molemminpuolisia, joten tapaamiset saivat uuden sävyn. Lopulta pyysin häntä yhteen huhtikuussa. Etenkin suhteen ensimmäiset kuukaudet olivat mitä ihanimpia, mutta ajan saatossa myös ongelmat alkoivat nostaa päätään. Valitettavasti kävi ilmi, ettei suhteemme probleemat olleet korjattavissa, ja erosimme elokuun alussa. Etenkin ensimmäiset viikot oloni oli kamala, sillä kaikki oli alkanut niin huumaavasti ja olin tosissani uskonut meihin. It wasn't always perfect but it wasn't always bad. Se on nyt ohi, mutta onhan aina kuvat ja muistot, joissa nyt jo pahaan sekoittuneet, laimentuneet tunteet elävät edelleen puhtaina ja voimakkaina. Niissä näkyvä kahden ihmisen onni saa minut kiinnostavalla tavalla sekä haikeaksi että hyväntuuliseksi. Huonojakin hetkiä oli, mutta pyrin muistamaan niitä hyviä. Olihan niitä kuitenkin enemmän, harmi, ettei kaikkea suunniteltua kivaa ehtinyt tehdä. Toivottavasti myös hänelle jäi edes jotain positiivista käteen hieman alle puoli vuotta kestäneestä elämän jakamisesta meitsin kanssa.

Sosiaalisen median osalta ei tapahtunut mitään radikaalia: tein ask.fm-tunnuksen (erkkiperkele) keväällä. Välillä olen pitänyt sivua hauskana ja jopa inspiroivana, mutten ole aina jaksanut edes vastailla saamiini kysymyksiin. Viime aikoina olen jossain määrin kokenut sosiaalisen median ahdistavana: aikaa vievänä turhakkeena, ihmisiä valvovana silmänä, ihmisiä manipuloivana käärmeenä. Ehkä siksi päivittelyni ja kirjoittaminen myös tähän blogiin on tuntunut välillä hieman väkinäiseltä ja jäänyt vähemmälle.

2015

Yäh, aina omasta elämästä vakavasti kertoessa alan tuntea itseni jotenkin tyhmäksi. Lifestylebloggarit, miten pystytte tähän jopa päivittäin? Noh, se on nyt kirjoitettu, ja näköjään tämä teemoittain käsittely oli vähemmän toimiva ratkaisu mitä ajattelin. Vuoteen näyttää mahtuneen ihan mukavasti kaikkea, kohta pitänee siirtyä puolivuosittaismuisteluihin.

Tulevaisuutta on mahdoton ennustaa, mutta jonkinlaisia arveluita siitä voinee esittää. Tänä vuonna tarkoitus olisi lähteä opiskelemaan – en voi sanoa mitä ja minne, mutta jätän kertomatta vain siksi, etten tiedä varmaksi vielä itsekään. Muutto Savosta lienee siten edessä.

Viime vuonna tuli kiirehdittyä työelämän osalta niin paljon, että tänä vuonna ajattelin ottaa rennommin: rahaa on jo tarpeeksi, nyt kaipaan elämyksiä ja matkoja. Helmikuussa 2015 olen aikeissa käydä Helsingissä ja Lapissa, maaliskuussa ainakin Vaasassa, ehkä myös ulkomaan matkalle ehtisi lähteä.

Tulevaisuudessa ihaninta on sen arvaattomuus: koskaan ei tiedä, mistä kaikesta tulee totta. Just wait and see!