Sanotaan, että jokaisen somemenestyksen takana on öisin itsensä uneen itkevä K-kauppias. Toimittaja meni ja otti väitteestä selvää.
Kello 17.50. Tiistai-ilta. Kävelen K-Supermarketin ovista sisään. Suurikokoisessa supermarketissa on jo illasta raukean hiljaista. Yksinäinen, ryppyinen isoäiti, ainoa asiakas, pakkaa ostoskassiinsa Pirkka-varhaisperunoita ja HK:n sinistä.
Leveästi hymyilevä K-kauppias ottaa minut vastaan. Hän kävelee luokseni ja kaivaa käden taskustaan. Nostan omaani kätelläkseni, mutta ennen kuin ehdin huomata, hän on napannut minut vierellensä ja napsaisee puhelimellaan kuvan. Oikeassa kädessä olikin selfien ottoon tarkoitettu iPhone.
- SELFIE TIME!
- Sorry, mä innostun aina vähän tästä puhelimesta ja sometuksesta, kauppias Raimo "Rambo" Rauhanen naurahtaa. Hohottaessaan hänen ihonsa muuttuu keltaiseksi, kitalaki aukeaa täydeksi ja naurunkyyneleitä valuu virtana silmistä. Tämä mies on elävä emoji.
- On niin fantastista oikeesti päästä tähän blogiin! Erkkipekka.blogspot.com, tajutonta rautaa, Suomen paras blogi! Raimo huudahtaa mainosmiesmäisesti ja iskee silmää, vaikkei ketään ole katsomassa. Selfiekäsi ja puhelin näyttävät nousseen ylös taas huomaamattani: aa, pieni videopätkä sosiaalisen median maailmaan.
Emojien takana
Hymyilevien emojien takana kyynelehtii kuitenkin murheellinen mies. Sukunsa jalanjäljillä jatkava Raimo on halunnut antaa tällä kertaa kasvonsa muun kuin työpaikkansa, Jorman Puodin, käyttöön. Tänään on aika vakavoitua ja puhua vakavasta yhteiskunnallisesta syövästä, jonka etäpesäkkeitä yhä useammat suomalaiskauppiaat ja kuluttajat jakavat eteenpäin: somemaniasta.
Somemania on kohonnut yleisön tietouteen viime vuosina. Somemanialla tarkoitetaan sosiaalisen median maanista käyttöä, jota henkilö ei itse enää kykene hallitsemaan. Somemania tarkoittaa maanista sometusta, 24/7 onlinessa olemista. Raimolla sairaus on vuosien mittaan pahentunut saavuttaen yhä eeppisempiä ja vaarallisempia piirteitä.
- Se kaikki alkoi henkilökohtaisesta vasepuukin käytöstä. Huomasin, että kun kirjoitin jotain hassua sinne, sain enemmän tykkäyksiä kuin laittaessani kuvia dildokokoelmastani. Sitten tajusin et haa, ihmiset lukevat mieluummin hauskoja juttuja kuin katsovat kuvia dildokokoelmastani! Sitte mä tajusin et haa, mähän voisin siis kirjoittaa jotain hauskaa enkä laittaa enää kuvia dildokokoelmastani! Ainakaan niin paljoa.
Henkilökohtainen lärvikirjailu sai alkunsa, ja Raimo huomasi olevansa hauska kirjoittaja. Oli ällistyttävää ymmärtää oma sosiaalinen lahjakkuutensa: energinen kirjoittelu, hauskuus, heittäytyvyys – asioita, joita dildokokoelmakuvien takaa ei ollut ennen paljastunut.
- Sit mä sen vasta keksinkin: mähän voisin ruveta tuomaan tätä mun kauppaakin someen!
Jorman Puoti on ollut sosiaalisen median ilmiö. Kaupan Facebook-sivusta tykkää sadattuhannet suomalaiset, joista suuri osa ei ole koskaan Jorman Puotia nähnytkään. Somemenestyksen takana on kuitenkin muutakin kuin emojien raiskauksenomaista liikakäyttöä: ajan hukkaa, hikeä, verta, Pirkan energiajuomaa, turhautumista, heikosti nukuttuja öitä ja rahahuolia. Sanotaan, että jokaisen somemenestyksen takana on öisin itsensä uniin itkevä K-kauppias. Onko tämä totta?
Raimo vakavoituu, katsoo hetkeksi kenkiinsä ja katsahtaa haikealla katseella minuun.
- Ehkä on parempi puhua näistä tuolla takahuoneessa, ettei asiakkaat kummastu.
Asiakkaita ei itse asiassa ole, mutta kassalla oleva nuori myyjätyttö vaikuttaa kuunnelleen puheitamme. Suuntaamme kaupan takahuoneeseen, henkilökunnan tiloihin. Pyhättöön. Paikkaan, jossa Raimo voi olla ainakin hieman enemmän oma itsensä.
Kävelemme hedelmäosaston ohi. Raimo katsahtaa kurkkulaatikkoon ja mutisee jotain ruman käyrästä kurkusta.
Yllättäen hänen silmiinsä syttyy kiilto. Ne avautuvat suuremmiksi, pupillit pienenevät pikkuisiksi pisteiksi. Hän hymyilee minulle kuin vankimielisairaalakarkuri, nappaa puhelimensa ja ottaa kuvan kurkuista. Samassa kuva on ladattu Facebookiin saatetekstin kera.
Kaikki tapahtuu alle kymmenessä sekunnissa. En voi kuin hämmästellä.
Legendan mukaan Raimo ottaa selfien varjoaan nopeammin.
Toisen voitto on toisen tappio – kasvot somemanialle
Takahuoneessa Raimolle iskee katumus.
- Ei saatanan saatana... en tiedä mikä muhun meni... se iski taas... noi kurkut maksaa mulle enemmän kuin 20 senttiä kilolta, eikä mulla ole annettavana kymppitonnia kellekään... ei vitun vittu... just tätä tää on: mä en voi tälle yhtään mitään, se vaan iskee. Tykkäykset ja huomio tuntuvat niin kivoilta...
Päivitystä on liian myöhäistä poistaakaan. Vilkaisemme sitä: muutamassa minuutissa sille on kertynyt jo kolmisen tuhatta tykkäystä. Some-julkisuutta on luvassa taas hetkeksi, mutta huomion hinnaksi realisoituu tappiollinen kurkkukauppa ja kymppitonnin hintainen arvontavoitto. Se ei ole välttämättä huomion arvoista.
- En mä noita kaikkia arvo. Ei ole pakko. Laitan jonkun ehdon, esimerkiksi että jos miljoona tykkää tästä nyt kolmen minuutin sisällä joku voittaa tonnin. Aina on joku urpo, joka uskoo et siinä ajassa saadaan miljoona tykkäystä täyteen. Mä saan ilmaista mainontaa. Mut viime aikoina oon mennyt yhä vaan enemmän tuohon suuntaan. Mä vaan annan rahaa ilmaiseksi. Heitän sitä ilmaan ihan ku oisin thaimaalaisella strippiklubilla.
Raimo painaa kasvot käsiinsä. Sosiaalisen median käytöllä on toki ollut hyötynsä: esimerkiksi paksuja talvirukkasia myytiin viime tammikuussa kymmenkertaisesti viime heinäkuuhun verrattuna, ja syyksi Raimo arvelee juuri Facebookiin kintaista laittamaansa kuvaa. Sosiaalinen media muuttaa maailmaa.
Kolikon kääntöpuoli on sosiaalisen median hinta: ennen tuottoisa Jorman Puoti on nyt miljoonan verran miinuksella. Facebookin arvonnat selittävät leijonasosan. Sosiaalisessa mediassa on lisäksi tärkeää olla täydellinen internetin lisäksi myös todellisuudessa: kaupan kunnostustyöt kuvausystävälliseksi, tappiolliset tarjoukset ja K-kauppiaan orastavaan ohimokaljuun tehdyt hiustensiirto-operaatiot ovat tehneet toiminnasta raskaasti tappiollista. Tuiki tavallisesta, tuottavasta kyläkaupasta on tullut koko kansan tietämä, tappiota tasaisesti tilittävä halpahalli.
Yhä useampi yrittäjä on ottanut mallia Rauhasen "positiivisesti hullusta" tavasta tehdä myyntiä. Yhä useampi K-kauppias ottaa selfieitä hoopoilla ilmeillä tarjoustuotteidensa kanssa. S-marketeissa laitetaan irtokarkkeja alennukseen. Pizzayrittäjät julkistavat pizza-arvontoja ja antavat lopulta voiton jollekulle seksikkäälle blondille. R-kioskiyrittäjät arpovat suklaapatukoita. Sosiaalisessa mediassa jokainen voi voittaa: kuluttaja tavaraa, yrittäjä mainosta. Jorman Puoti tietää totuuden.
Raimo haluaa antaa kasvonsa somemanialle ja olla varoittava esimerkki.
- Mä sanon jokaiselle yrittäjälle, kauppiaalle, kanssaeläjälle et uskokaa mua: some on hyvä renki, mutta huono isäntä. Kun sille antaa pikkurillin, se vie koko käden. En keksi kolmannetta varoittavaa klishee-sananlaskua, mutta tajuutte jo varmaan.
Menestyksen takana on myös muuta: viha. Osa kyläläisistä ei enää asioi kaupassa, sillä koska tahansa voi päätyä kauppiaan tiukkaan selfie-syleilyyn. Arvonnoissa hävinneet ovat kiristäneet boikoteilla, ja jopa tappouhkauksia on kolahtanut Facebookin viestiluukkuun.
Samoin pienoinen kohu syntyi, kun Raimo asetti 15-vuotiaan TET-harjoittelijansa vaimotarjoukseen vain yhtä kamelia vastaan arabiankielisellä päivityksellään, jonka tarkoitus oli houkutella naapurikunnan pakolaisia uudeksi asiakasryhmäksi.
- Se oli kyllä vähän vikatikki. Eihän Suomessa ole edes kameleita myynnissä, naurahtaa Raimo. - Ymmärtääkseni Saaralla... ei kun siis Sabrinalla nykyään, hänellä pyyhkii ymmärtääkseni ihan hyvin Irakissa.
"Mietin joka päivä, onko tämä viimeinen Facebook-päivitykseni"
Rahat loppuvat, eikä suosiokaan ole kiviin kirjoitettu. Tulevaisuuden eteen kerääntyy synkkiä pilviä. Raimo ei tiedä, mihin suuntaa seuraavaksi. Hänestä tuntuu kuitenkin, että loputtomalta tuntuva kujanjuoksu on päättymässä – umpikujaan.
- Mä en tiedä enää kauanko mä jaksan tätä, Raimo sanoo, painaa kasvot käsiinsä. Pienen tauon kuluttua hän jatkaa. - Ihan oikeesti. Mä mietin et kauanko tää voi enää jatkua tällä lailla.
- Mietin joka päivä, et onkohan tää tai tää mun viimeinen Facebook-päivitys. Ja sit mä mietin et jos kuolen niin kuka kirjoittaa siitä Facebookiin. Ja sit mä mietin et tuleekohan siitä kuolinpäivityksestä tarpeeksi hyvä tai hauska ja et paljonkohan se saa tykkäyksiä tai surunaamoja... Ja mietin et tajuiskohan joku mun työntekijä laittaa sit joitain RIP-kynttilöitä vaikka tarjoukseen ja arpoa kaikille tykkääjille hauta-arkun ja --
Salamannopeasti Raimo on jälleen tarttunut älypuhelimeensa. Jorman Puodin sivuille ilmestyy kymmenessä sekunnissa arvonta: tykkääjien, kommentoijien ja jakajien kesken arvotaan hautajaisia varten makkaratarjoilu sekä koristeiksi kynttilöitä ja kukkakimppuja. Hautajaiset saa itse valita: niiden ei tarvitse olla omat, vaan ne voivat olla esimerkiksin jonkun kaverin tai sukulaisen.
- Mä en vaan pysty tekemään enää muuta. Taas peto lähti irti. Tää on viesti teille kaikille. Lopettakaa nyt kun voitte. Muutoin voi olla liian myöhäistä.
Haastatteluun laskeutuu kiusallinen hiljaisuus. Raimo tekee pikapäivityksen: viisituhatta tykkääjää, saman verran euroja jaossa, viisi minuuttia aikaa. Tällä kertaa tavoite ei täyty, ehkä hänen onnekseen, mutta jollain toisella kertaa Jorman Puoti ei ole yhtä onnekas.
Päätämme haastattelun. Poistumme tunkkaisesta takahuoneesta. Kauppa on tyhjillään – mummo ja myyjä ovat kadonneet, sillä menestyvän elintarvikeliikkeen tavoin Jorman Puoti suljetaan jo iltakuudelta. Poistun sivuovesta. Raimo vilkuttaa minulle hyvästiksi, sulkee oven ja lukitsee sen perästäni. Hän itse jää vielä liikkeeseen. Viisi minuuttia myöhemmin Jorman Puodin sivuille ilmestyy kuva shamppanjalasista: "tapaaminen median kanssa, hyvää keskustelua kaupan tilanteesta, suuria juttuja taas tulossa, kaikille tykkääjille arvotaan Jorman Puodin virallisella logolla varustettu pipo!!" Jorman Puodin virallisessa logossa on kaupan nimi ja kuva kuusipuusta.
Ennen tämän kirjoituksen viimeistelyä vilkaisen viimeisen kerran Jorman Puodin sivua. Illan aikana kauppias näyttää värvänneen Antti Tuiskun esiintymään Jorman Puotiin parin kuukauden kuluttua. Promokuvassa Peto-laulaja syö banaania. Tapauksen kunniaksi myös kaikki talon chiquitat ovat alelaarissa.
Raimo-raukka. Ehkä hän pääsee veloistaan. Ehkä hän saa somemaniansa valjastettua kannattavaksi liiketoiminnaksi. Ehkä joskus Jorman Puodista tulee sampo, joka jauhaa sääliä herättävälle omistajalleen loputtomasti kultaa. Sitäkin toivottavampaa olisi, että hän vielä joskus pääsisi eroon rauhattomuudestaan. Nauttisi päivän tai pari ilman puhelinta ja Facebookia. Se tekisi varmasti hyvää. Pohdin, oliko hän onnellisempi aikana, jolloin hän laitteli kuvia omaksi ilokseen, aikana ennen tykkäyshuorausta.
Voi Freud, analysoipa tämä.
------------------------------------------------------
- Digiajan taudinkuvat -sarja esittelee modernin ajan ongelmia. Somemania on sarjan toinen osa. Ensimmäisessä osassa käsiteltiin Sanni-syndroomaa.
- Palautetta teksteistä otan aina mielelläni vastaan. Jos nauratti edes hieman, sille voi painaa myös Facebook-peukun. Hauskempaa kuin Jounin K... Jorman Puodin jutut hei?
↓
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti