Candy Crush -addiktio on vaarallista ihmisen aivoille ja tämän kanssaeläjille. Toisaalta addiktit ovat myös ihmisiä. Pekka, Candy Crush -addikti ja ihmisoikeustaistelija, kertoo tarinansa.
Pekka toivottaa minut tervetulleeksi. Väsyneet silmät kertovat hänen tuijottaneen tietokoneen ruutua pitkään. Ennen nukkumaanmenoa Pekka onnistui avaamaan Candy Crushissa kultaisen arkun, joka takaa loputtomat elämät kuudeksi tunniksi. Tilaisuus oli kuulemma ainutlaatuinen, eikä sitä voinut jättää käyttämättä. Yö meni pelatessa.
Olohuoneen Ikea-pöydällä lepää valkoinen, runsaasti kukkiva orkidea. Keittiössä on punaisilla, keltaisilla, vihreillä, oransseilla, sinisillä ja violeteilla karkeilla täytetty kulho ja suljettu Acerin kannettava tietokone. Pekan kämppä näyttää sangen siivolle, jopa tyylikkäälle.
Sitä olisi hankala uskoa narkkiluolaksi.
Ihminen, jota ei ole
Pekka on vaietun väestöryhmän edustaja. Hän on pahasti riippuvainen Candy Crushista.
Candy Crush on tietokoneille ja mobiililaitteille julkaistu karkkiteemainen peli. Pelaaja suorittaa erilaisia karkkiaiheisia tehtäviä, kuten tekee tilauksia, poistaa hyytelöä ja vie kirsikoita maaliin. Kaikki tehtävät suoritetaan asettamalla samanväriset karkit vähintään kolmen karkin riviin. Tällöin karkit katoavat, ne murskataan. Candyt crushataan. Peliään voi edistää maksamalla aitoa rahaa, kun elämät ovat loppuneet tai tarvitsee uuden, 15 seuraavasta tasosta koostuvan jakson auki. Toinen vaihtoehto edistyä on lähettää pelipyyntöjä Facebook-kavereilleen. Kaikki eivät pelipyynnöistä tietenkään riemastu.
Pekka on halunnut kertoa omasta elämästään Candy Crush -addiktina. Millaista on olla koukussa bimboon makeispeliin? Mitä kaikkea se pitää sisällään? Milloin siitä tulee hyväksyttyä? Kysymyksiä on monia, ja niihin vastatakseen Pekka on valmis astumaan julkisuuteen.
Todellisuudessa kaikki on tietysti valetta. Pekan nimi on muutettu.
Itse asiassa Pekkaa ei ole olemassa. Tai no, Pekka ei ole mies, vaan nainen, joka haluaa pysytellä täysin anonyyminä. Hän on aivan tavallinen kuopiolainen, vaaleahiuksinen tradenomiopiskelija, joka tekee viikonloppuisin töitä baareissa.
Pekka itsessään on vain Facebook-tunnus, joka luotiin nettipelien maailmaa varten. Pekalla ei ole Facebookissaan kuvia, oikeita ystäviä tai persoonallisuutta. Hän on vain harmaasta, kasvottomasta Lärvikirjan valmisprofiilikuvasta muodostuva raajaton haamu, joka on valjastettu kokonaan karkkien murskaamiseen, Tiffin loputtoman pituisen seikkailun edistämiseen ja haasteiden ratkomiseen. Unohdettu, näkymätön orja.
Pekka on ihminen, jota ei oikesti ole.
Synty ja vihan vuodet
Pekka muistaa vieläkin vuosien 2009-2011 pelipyyntövainot. Ihmiset julkaisivat Facebookissa ahkerasti pelipyyntövihapuhetta, esimerkiksi julisteita, joissa pelipyyntöjen lähettäjiä käskettiin painumaan vittuun. Pelipyytäjät näytettiin riippuvaisina narkkareina, joiden elämä pyöri vain Facebook-pelien ympärillä. Heitä pahoinpideltiin ja uhkailtiin.
- Olihan se toki totta, että addiktoitunu mäkin olin, mutta siinä hutkimisessa unohdettiin et hei, mäkin oon ihminen.
 |
| Vihapuhe gamereita kohtaan oli yleistä vuosikymmenen vaihteessa. |
- Kaikki vaan vihas FB-gamereita. Se oli sitä aikaa, tiedäthän. Siinä missä punkkarityylistä saattoi saada 70-luvun maalais-Suomessa turpaansa tai väärät kledjut saatto viedä hengen väärässä paikassa kasariaikojen Stadissa, vuosikymmenen vaihteessa meitä gamereita vainottiin. Meidän piti mennä maan alle. Meidän täyty elää, olla, muhia siellä, vaikuttaa yhteiskuntaan kulisseista. Olla salaseura, koska julkisesti meitä ei hyväksyttäisi.
Näissä olosuhteissa syntyi Pekka.
- En halunnut leimautua oudoksi nörtiksi, joten tein erillisen Facebook-tunnuksen Facebook-pelien pelaamiseen.
Kohti karkkien kilisevää koukkua
Alun perin muut pelit veivät Pekan huomion, ja välillä tuli kuivempi kausi. Porttiteorian mukaisesti hän päätyi kuitenkin aina kohti koukuttavimpia Facebook-pelejä. Löytäessään Candy Crushin hän oli lopullisesti mennyttä. Kauniiden karkkien kiliseminen, crushaus, loputtomat pisteet, raidalliset ja käärityt karamellit, miljoonat ja jälleen miljoonat murskatut makeiset veivät mennessään.
 |
| Koristetaulu Pekan kotoa. |
- Aamupalaakin syödessä on pakko pelata kaikki viisi elämää, kerkeää juuri ja juuri. Pari elämää ehtii latautua sitten vaikkapa ennen ensimmäisen oppitunnin alkua. Aina piti päästä ottamaan pienet hitit jossain. Tikkumellien taikaa, tiiät sä.
- Jotenkin on vaan pakkomielle päästä tässä eteenpäin.
Hiljalleen Pekan kokemus karttui. Hän huomasi olevansa haka karkinmurskauksessa. Hän alkoi saada nimeä piireissä. Hän liittyi Facebookissa Candy Crushers ja Candy Crushers All Help -ryhmiin, joista hän löysi kavereita antamaan elämiä, avaamaan uusia jaksoja ja olemaan henkisenä tukena. Hän oli saanut jalan oven väliin piireissä. Pelipyytäjien eliitin piireissä.
Onko Candy Crushilla tarkoitusta?
Alan kovimmat ammattilaiset käyttävät Candy Crushista ytimekkäästi nimeä CC. CC:tä pidetään koukuttavana erityisesti siksi, ettei sitä voi koskaan saada tarpeeksi. Jatkuvasti avautuu uusia jaksoja ja haasteita. Sivupelejä syntyy, kuten Candy Crush Soda Saga, Jelly Saga ja Bubble Witch Saga. Uudistukset ovat pieniä, mutta uutuudenviehätys ei katoa. Juuri kun luulee saavuttaneensa huipun, pelintekijät julkaisevat lisää kamaa – entistä kovempaa sellaista. Tällä hetkellä CC:ssä on 1790 tasoa, eikä loppua näy. Pekka itse on tasolla 1601.
- Mä kävin kerran jo niin lähellä. Mä olin saada sen kaiken: lumijetin ihailut, Tiffin seikkailun päätöksen, kaiken. Sit CC-jumalat julkais kolme uutta jaksoo. Mä olin sen jälkeen ihan vitun pohjalla, mut samalla onnellinen. Oli jokin syy jatkaa taas eteenpäin.
Candy Crushin loppu on askarruttanut pelaajia jo vuosia. Pekka ei itse tiedä, miten suhtautuu siihen. Lopullinen loppu tarkoittaisi elämän tärkeimmän virikkeen katoamista. Toisaalta se mahdollistaisi unelmien toteutumisen, kohoamisen Candy Crushin lopullisesti läpäisseiden sankarien joukkoon.
Legendoja lopusta liikkuu: internetin maailmassa muutamat väittävät päässeensä pelin loppuun asti, mutta ovat olleet päätöksestä vaitonaisia. Kriittisimpien äänien mukaan lopussa ei tapahdu mitään. Pekka itse uskoo, että lopussa on totta kai pakko olla jotain – eihän hänen elämänsä ole voinut olla vain tarkoituksetonta virtuaalikarkkien siirtelyä. Todennäköisimpänä hän pitää vaihtoehtoa, että päätepisteessä häntä odottaa pelaajan paratiisi: loputtomasti murskattavaa karkkia ja 72 ananasrengasta käytettäväksi pelissä.
Candy Crushin addiktoivuutta on tutkittu. Pelin alun helppous aktivoi onnistumisen tunteita ja saa aivot erittämään dopamiinia, mielihyvää ja oppimista edistävää välittäjäainetta. Peli pakottaa pelaajan odottamaan seuraavaa elämää tai jaksoa, ja kun pelaaja viimein pääsee takaisin karkinswaippauksen pariin, synnyttää kokemus palkitsemisen tunteita. Peli perustuu pitkälti tuuriin, sillä satunnaisesti ilmestyvät karkit ratkaisevat strategista silmää todennäköisemmin, meneekö taso läpi vai ei. Tuuriin perustuminen luo samoja jännityksen tunteita kuin uhkapelaaminen. Karkkien valitseminen pelin komponenteiksi ei samoinkaan ole sattumaa, sillä nekin yhdistävät pelaamiskokemuksen makeisten syömisestä syntyvään mielihyvään.
CC on täydellinen design-huume.
Missä crushaajien oikeudet?
CC:n käyttö ei ole koskaan ollut lain mukaan varsinaisesti kiellettyä, mutta pelipyynnöt tai julkisilla paikoilla soimaan räjähtävä tunnusmusiikki ovat olleet paheksuttuja. Hiljalleen harrastuksesta, toisten addiktiosta, on tullut salonkikelpoista. Candy Crush on listautunut pörssiin. Internetin maailmassa mainetta on niittänyt räppäri Iso E:n hitti Karkkikärry, joka kertoo esiintyjän omasta Candy Crush -menestyksestä.
Pekka ei ole kuitenkaan niin varma, että ajat olisivat muuttuneet.
- Kyl mä tiedän et on porukkaa jotka vetää Angry Birdsii, joka kuulemma vaatii ainoostaan taitoo. Niitä kohdellaan jotenkin meitä parempina. Niille on elokuvat ja kaikki. Mitä meille crushaajille on?
- Toki asiat vois olla pahemminkin. Saattaisin pelata jollain kuluneella Nokia Lumialla jotain säälittävää AE Bubblee. Mut ei meillä crushereillakaan liian hyvin mee.
- Ihmisten pitäisi oikeasti alkaa ymmärtää, että Candy Crush on täysin hyväksyttävä ajanviete. Näyttöjä sen aiheuttamista niskakivuista ja ärtyneisyydestä on todella vähän, ja niitä saa ihan samalla lailla esimerkiksi alkoholista tai suuseksistä. Jos Candy Crushista tehtäisiin yleisesti hyväksytympää ja ihmiset alkais käyttää sitä laajemmin, sen aiheuttamat haitat vähenisivät.
Pohdin Pekan puheita. Candy Crush näyttäytyy yhtä aikaa addiktoivana huumeena, tietynasteisena kulttina ja uskontona, yhteisönä, nuorisokulttuurina, jopa ihmisoikeuskysymyksenä. Mitä Candy Crush siis oikeasti on?
- Candy Crush on tuota kaikkea. Mulle Candy Crush ei ole vain peli. Se on elämäntapa.
Päätämme haastattelun. Puen takkini päälle, sanon heipat Pekalle. Hän hyvästelee minut ja istuutuu tietokoneensa äärelle.
Jo väliovea sulkiessani kuulen keittiöstä tuon tutun, rämisevien kellojen epävireisen melodian.
- Digiajan taudinkuvat –sarja esittelee modernin ajan ongelmia. Ensimmäisessä osassa käsiteltiin Sanni-syndroomaa, toisessa somemaniaa.
- Pekka on itse asiassa oikeasti olemassa oleva Facebook-tunnus.
- This Is What Candy Crush Does to Your Brain: https://www.theguardian.com/science/blog/2014/apr/01/candy-crush-saga-app-brain
- Anna toki palautetta tästä tekstistä! Se on aina tervetullutta. Jos huvitti, tälle voi aina painaista peukun. ^^
↓
vitun homo
VastaaPoista:D
saatana homo perkele
VastaaPoista