Väkivallan kierre – muumimuki ja nettikirppikset suistivat Kirsin raiteiltaan

Facebookin kirpputorit johtivat Kirsin, 35, väkivallan kierteeseen. Nettikirpputorien aggressio ajoi hänet ahtaalle. Onko hän internetmuiluttajana ja oman käden oikeuden ottajana nettikirpputorien suojeleva Robin Hood – vai ihan vain psykopaatti?

Kirsi on käyttänyt Facebookia muutaman vuoden ajan. Ulkoisesti hän näyttää täysin tavalliselta: hänellä on 231 kaveria ja profiilikuva, jossa hän hymyilee leveästi punaisella huulipunalla ehostettuna. Hän tykkää Frendeistä, Salatuista elämistä ja Maija Vilkkumaasta. Totuus on toinen. Kirsi on nettimuiluttaja.

Ennen Facebookin kirpputoreja Kirsi ei olisi koskaan uskonut, millaiseen määrään väkivaltaa hän kykenisi tarvittaessa. Nettikirpparit muuttivat kaiken: niiden aggressiivisuus, kiireisyys, toisten vähättely ja avoin kiistely näyttäytyivät hänelle villinä läntenä.

- Sillon mä tajusin, et jotain saadakseni mun täytyy ottaa se. Säännötön tai säännöllinen kirppari, aina sama homma: laki ei päde ruudun tällä puolella.

Viimeinen pisara

Viimeinen pisara oli muumimuki, jollaisesta Kirsi oli haaveillut pitkään. Muumipeikon fantasiassa Muumipeikko unelmoi Niiskuneidistä Pikky Myyn katsoessa vierestä. Normaalisti kahdellakymmenellä eurolla jokaisessa sisustusliikkeessä, ruokakaupassa ja halpahallissa myytävä muki tuli myyntiin nettikirppikseltä 12 eurolla. Kirsi oli ovela ja nopea: hän huomasi ilmoituksen heti ja kirjoitti salamannopeasti taikakirjaimet: av.

Keskustelu sai kuitenkin ikävän käänteen. Myyjän ystävätär Rauni kommentoi myynti-ilmoitukseen, että hän olisi voinut ostaa mukin, jos olisi tiennyt myyjän olevan myymässä sitä. Myyjä ja Rauni sopivat, että muki menee Raunille.

Vaikka Kirsi oli sanonut ensin av. Se tarkoittaa sentään alustavaa varausta.

- Join siinä pari kaljaa vitutukseen ja istuin sohvalla. Mun posse Riku, Kari ja Hakkaraisen Henri tulivat kylään, juotiin kaljaa. Vitutus ei hävinnyt ja mä päätin vaatia oikeutta. Mä palasin Facebook-kirppikselle, katoin sen saatanan akan nimen ja mietin. Nollakakkosesta sain sen osoitteen. Sanoin äijille et nyt lähdetään vierailulle. Muilutetaan se harpyija.

- Olin itse siinä vaiheessa jo niin kännissä että päätin antaa auton avaimet Rikulle. Ei sillä korttia ole ja se itsekin oli humalassa, mutta piti vaan päästä liikkeelle hinnalla millä hyvänsä. Otin pesäpallomailan mukaan ja sitten me lähdettiin naapuripitäjään vähän opettamaan netikettiä.

- Ei sitä kauaa tarvinnu pieksää niin mulla oli jo Muumipeikon fantasia kätösessä. Mä vannotin sille lutkalle ettei koskaan kertois tästä kellekään, tai me tultais uudestaan. Potkasin sitä lähtiessä ja hyppäsin takas Nissaniin. Riku ajo meidät takas kotiin. Illalla paikallisbaarissa mä juhlin muumimuki mukanani – kerranki niin päin et vein mukanani sinne jotain, yleensä vaan pöllin sieltä tuoppeja.

Kierre syvenee

Muumimuki ei jäänyt ainoaksi tapaukseksi.

- Vitun usein näkee sitä, etteivät ihmiset noudata sääntöjä. Vittu missä on ihmisten käytöstavat? Kirsi huudahtaa sylkien päin kasvojani ja tumpaten tupakkansa kämmenpöytääni.

Toisena turpaansa sai ”rasittava mulkku”, noin kolmekymppinen mies, joka oli neuvotellut Facebookin kirpputorilla alennusta tablettiin, jota Kirsikin oli katsellut. Rasittava mulkku oli huomauttamat mallin vanhentumisesta ja kuvassa näkyvistä käytön jäljistä ja neuvotellut hintaa alemmas, lopulta viiteenkymppiin ja kaljakoriin.

- Kaljakoriin! Kuka vittu käy kauppaa kaljakorilla? Me lähdettiin porukalla taas liikenteeseen ja se nörtti varmaan toivoo nyt, ettei olisi tiennyt niin paljoa tietotekniikasta. Tabletti särkyi tappelun yhteydessä, mutta napattiin korvaukseksi siltä pari kaljaa.

Kolmannes Kirsin uhri (tai opetettava, kuten hän ilmaisee) oli ”vittumainen pissis”, joka oli tohtinut arvostella Kirsin myymää tavaraa. Ihmisten pieksämisen ohella Kirsi harrastaa myös posliinimaalausta ja neulomista. Itseneulomiaan tyynynpäällisiä Oulun säännötön kirppis -ryhmässä kaupitellut Kirsi sai tuta kriitikoiden sivaltavat sanat: pissis arvosteli tyynynpäällisiä rumiksi ja kyseli, onko pakko tehdä noita, jos ei aio itse käyttää. Kommentoijaa ärsytti, että kirppis hukkui itse tehtyyn rihkamaan.

- Vittu ne tyynynpäälliset on designia.

Tai olivat. Kirsi miltei onnistui tukehduttamaan pissiksen tyynynpäällisiinsä, kunnes Riku halusi estää murhasyytteen saamisen. Pikaisessa paossa tyynynpäälliset unohtuivat nuoren naisen kotiin. Kirsi arvelee, ettei syytettä kuulunut, koska tyttö huomasi koristeiden tyylikkyyden ja alkoi tyytyväisenä käyttää niitä.

Myöhemmin tappeluja on tullut lisää. Facebookin kirpputorien lisäksi kohteiksi on valikoitunut esimerkiksi Tori.fi-myyjiä. Joskus joku on napannut tuotteen, vaikka toinen on sanonut av, joskus joku idiootti on kaupitellut tavaraa kauppojen uusia tuotteita kalliimmilla hinnoilla. Kaikesta on saanut rangaistuksensa. Kuin Mustanaamio iskee sormuksellaan pysyvän leiman rikollisten leukoihin, iskee Kirsi nettikirppishäiriköiltä (tai muuten vain ärsyttäviltä tyypeiltä) hampaita pois pesäpallomailallaan.

”En kadu mitään!”

Kirsi, tavallinen 35-vuotias suomalaisnainen, on ajautunut huomaamattaan väkivallan kierteeseen. Se on tuonut mukanaan poliisiauton ohikulkiessa nousevan pelon. Se on tuonut toisten Kirsiä kohtaan tuntemaa pelkoa, jota voi myös sanoa arvovallaksi.

Kirsi ei kadu tekosiaan. Vaikkei Suomen laki oman käden oikeutta sallikaan, hän katsoo toimivansa oikeutetusti. Valta ei tule itsestään, se on otettava.

- Kuten Jeanne d’Arc sanoi, ei ole mitään pelättävää. Roikun toisten nettikirppisten käyttäjien vuoksi ristillä Golgatan aavikolla, jottei heidän tarvitsee kestää sitä, mitä olen joutunut itse kokemaan.

Viime aikoina Kirsi on pohtinut yhdistystä, joka ryhtyisi valvomaan sääntöjen noudattamista nettikirpputorien kierossa maailmassa. Valvonta tapahtuisi kiertelemällä kirpputorien ilmoituksien liepeillä. Myös kaduilla voisi partioida katsomassa, ettei ihmisten käymä kauppa riko sääntöjä. Muumimukitapauksen inspiroimana Kirsi on miettinyt jotain pehmeän muumimaista nimeä järjestölle.

- Soldiers of Moomin tuntuis aika luontevalta.

- Kierreltäisiin vaan katsomassa että homma toimii. Ei varastettuja polkupyöriä, ei alihintaisia muumimukeja. Ei valitusta toisten myymästä tavarasta. Ei av:n vähättelyä.

Pohdin keskusteluamme. Aiemmissa tämän sarjan osissa on ollut jonkinasteinen opetus. Sanni-syndroomasta kärsivä nuorukainen totesi syndrooman aivan mahtavaksi asiaksi ja osaksi persoonallisuuttaan. Somemaniasta kärsivä K-kauppias taasen halusi olla varoittava esimerkki sosiaalisen median liiallisen käytön vaaroista. Candy Crush –addikti taasen puhui harrastuksensa hyväksymisestä ja ihmisoikeuksista: pelipyyntöjenkin lähettäjät ovat ihmisiä.

Kirsi vaikuttaa täysin vastuuttomalta, aggressiiviselta ja puolivillaisista syistä huligoimaan rupeavalta. Katuuko hän väkivallan kierrettään? Ei. Haluaako hän varoittaa lukijoita nettikirppisten aggressiivisuudesta? Ei. Mikä tämän tekstin opetus sitten on?

- Se että noudattakaa nyt vittu niitä FB-kirppisten sääntöjä.

--------------

- Digiajan taudinkuvat -sarja esittelee modernin ajan ongelmia. Nettimuilutus on sarjan viimeinen osa. Sarjan aiemmat osat:

- Sanni-syndrooma
- Somemania
- Candy Crush –addiktio

- Palautetta saa aina antaa! Painaise ainakin FB-peukku.
↓