Vaikkei miltei mitään alkuperäistä osaa olekaan jäljellä, olet juhlasi ansainnut. Ensimmäisen teinivuoden angsteihin mahtui joulukuussa tapahtunut soittoäänien mykistyminen, mutta ehkä ne palautuvat joskus, kuten kävi aikoinaan muutaman kuukauden ajan poissa olleen värinän kanssa.
Muistan, kuinka 2006 isäukkoni sanoi minulle: "heivaa tuo jo helvettiin, tuohan on jo ikiwanha." Tänä vuonna tuosta tapahtumasta tulee kuluneeksi kymmenen vuotta. Onneksi en heivannut.
Nykyaikana kaikki täytyy vaihtaa. Kaiken täytyy olla uutta ja tehokasta. Onneksi ainakin omassa taskussani on vielä tilaa jollekin esineelle, joka ei tätä ajattelua edusta. Jollekin kestävälle, pysyvälle ja ajattomalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti