Joulukuun ihQuinta on Tuomas Kauhanen feat Setä Tamu - Stalkkeri. Viime vuonna läpimurtonsa tehnyt Tuomas Kauhanen räppää mukavan pirteää hyvän mielen musiikkia, jossa useimmat riimitkin pelittävät. Stalkkeri on taitavasti tehty pop-koukutus.
tiistai 30. joulukuuta 2014
Joulukuun ihQutusbiisi
IhQulla on paskanen loppu.
Joulukuun ihQuinta on Tuomas Kauhanen feat Setä Tamu - Stalkkeri. Viime vuonna läpimurtonsa tehnyt Tuomas Kauhanen räppää mukavan pirteää hyvän mielen musiikkia, jossa useimmat riimitkin pelittävät. Stalkkeri on taitavasti tehty pop-koukutus.
Joulukuun ihQuinta on Tuomas Kauhanen feat Setä Tamu - Stalkkeri. Viime vuonna läpimurtonsa tehnyt Tuomas Kauhanen räppää mukavan pirteää hyvän mielen musiikkia, jossa useimmat riimitkin pelittävät. Stalkkeri on taitavasti tehty pop-koukutus.
maanantai 29. joulukuuta 2014
Mitätön palanen
" ' Ja tiedättekö, minusta tuntuu, että täällä on oikein mukava olla. Ei
kannata isotella suurin suunnitelmin, rakas naapuri, aivan totta! Minä
esimerkiksi halusin kiertää koko maapallon. No, mitäpä tuosta, kävi
ilmi, ettei niin ollut suotu. Saan nähdä vain mitättömän palasen tätä
palloa. Luulen ettei se ole paras osa siitä, mutta toistan ettei sekään
niitä hulluimpia ole. ' "
(lainaten Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan)
(lainaten Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan)
lauantai 27. joulukuuta 2014
Joulu, rikosten ja pelon aika
Moskova, 28. marraskuuta, 2014
Eräs unohdettu tietovuotaja Edwad Snowdenin vuotama dokumentti paljastaa, että NSA:lla on ollut todennäköisesti koko toimintansa ajan Suomessa yhteystaho, jonka kanssa on vaihdettu tietoa yksityishenkilöistä ja tehty jopa yhteisiä urkintaprojekteja. Tiedonvaihto on ollut molemminpuolista. Snowden ei ole ollut halukas kommentoimaan tarkemmin, kuka tai mikä asiakirjoissa koodinimellä "santac666" esiintyvä taho on.
Helsinki, 3. päivä joulukuuta 2014
Keski-ikäinen naishenkilö huomasi saunoessaan saunalauteiden alla häntä vakoilleen vanhan miehen. Nainen onnistui tavoittamaan käsillään metallisen löylykauhan ja iski tirkistelijän tajuttomaksi voimakkaalla iskulla. Mies oli noin kuusissakymmenissä, 140-senttimetrinen, parrakas, pukeutunut punaisiin vaatteisiin. Mukanaan hänellä oli mobiililaite, jolla hän todennäköisesti oli raportoinut jo jonkin aikaa naisen liikkeitä ja tekemisiä toistaiseksi tuntemattomalle taholle. Miestä odottavat syytteet ainakin törkeästä kotirauhan rikkomisesta ja yksityisyyden loukkaamisesta, syytteet tarkentuvat myöhemmin. Miehen päästyä vapaalle jalalle hän on kadonnut jäljettömiin.
Kuopio, 5. päivä joulukuuta 2014
Vanhemmat antoivat paikallisen kauppakeskuksen henkilökunnalle huolestunutta palautetta keskuksessa karkkia lapsille jakaneesta mieshenkilöstä. Lapsille karkit olivat olleet iloinen yllätys, mutta vanhemmat ilmaisivat huolensa 'namusedästä'. Poliisi piti silmällä miestä, muttei huomannut hänen toimintatavoissaan mitään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön viittaavaa tai siihen pyrkivää käyttäytymistä. Juteltaessa mies itse hohotteli, höpisi jostain joulun hengestä ja antoi poliiseillekin karkin. Poliisi katsoi ilmiannon aiheettomaksi, mutta kauppakeskuksen henkilökunta vaati hohottavaa ja epäilyttävästi käyttäytynyttä ukkoa poistumaan.
Pihtipudas, 10. päivä joulukuuta 2014
Yksin mökissään asuva, lievästä Alzheimerin taudista kärsivä 78-vuotias rouva oli jo viikko ennen rikosilmoitusta ilmaissut lähisukulaisille huolensa koputtelusta ja hänen "vakoilemisestaan". Rouvan tytär oli aluksi vähätellyt asiaa, sillä piti äitinsä huolta lähinnä vanhukselle tyypillisenä vainoharhaisuutena. Vierailtuaan äitinsä kotona nainen kuitenkin vakuuttui äitinsä huolien vakavastiotettavuudesta, sillä hän kuuli keskiyöllä mökin tuvassa hiippailtavan. Aamulla myös tuvan ikkunan alta löytyi pieniä jalanjälkiä. Poliisi on tutkinut mökin ja löytänyt sieltä esimerkiksi pari harmaata hiusta, jotka eivät DNA-testien mukaan kuulu asunnon naisasukkaalle. Ikkunan alta löydettyjen jalanjälkien tutkimuksissa on saatu alustavia tuloksia, joiden mukaan kengät olisivat todennäköisesti olleet vanhanaikaiset tuohivirsut.
Rovanniemi, 18. päivä joulukuuta 2014
Lapin poliisi on ratsannut Savukosken kunnassa sijaitsevan toimiston, jonka tietokoneilta ja paperiarkistoista on löytynyt satojatuhansia suomalaislapsia ja -nuoria koskevia tietoja. Osa tiedoista on ollut hyvinkin arkisia, osa sisältänyt hyvinkin intiimiä tietoa nuorten elämästä. Eräässä dokumentissa noin 13-vuotiaasta, jämsäläisestä mieshenkilöstä esitetään huolestuneita arvioita varhain aloitetusta tupakoinnista, mopolla ajamisesta ilman korttia ja vastuuttoman oloisesta sukupuolielämästä. Henkilöistä kerrotaan heidän nimillään, ja dokumenttien yhteydessä esiintyy heidän sosiaaliturvatunnuksensa sekä erinäisiä yhteystietoja.
Poliisin mukaan laajat tiedot sadoistatuhansista suomalaislapsista viittaavat järjestelmälliseen stalkkerointiin. Onko kyseessä pedofiilirinki, vai miksi kansalaisia valvotaan vastaavalla tavalla? Tutkittavaa on niin paljon, että ns. Korvatunturigate voi olla vyyhti, jonka purkamiseen menee useampi vuosi. Alustavasti toimiston vastuuhenkilöä odottavat syytteet laittoman rekisterin ylläpidosta ja törkeästä kotirauhan ja yksityisyyden rikkomisesta.
Vantaa, 20. päivä joulukuuta 2014
Vantaalainen lelutehdas teki rikosilmoituksen 19. ja 20. päivien välisenä yönä tiloihinsa tehdystä murrosta. Tehtaan tuotantolinjoilla on ollut kiire lokakuusta lähtien, kun lelumarkkinat ovat joulua kohti tultaessa kiihtyneet. Poikkeuksellisen menekin takia kauppoihin oli tarkoitus tuoda vielä uusi erä tehtaan eri hyödykkeitä 21. päivä joulukuuta. Erä valmistui 19. päivä, ja 20. päivä tuotteiden oli tarkoitus lähteä matkaan jälleenmyyjille. Murron yhteydessä tiloihin tehtiin mittava varkaussarja, sillä erityisesti joulun halutuimpia tuotteita vietiin. Tehtaan henkilökunta on pahoillaan jälleenmyyjilleen ja asiakkailleen sattuneesta, ja aikoo tulevaisuudessa vaihtaa vartiointifirmaansa ja panostaa tuotteiden turvallisuuteen entistä enemmän. Vastaavaa sattui pienemmässä mittakaavassa jo kaksi vuotta aiemmin, mutta varastettujen tuotteiden määrä oli paljon pienempi.
Tampere, 24. joulukuuta 2014
Poliisi epäilee iäkästä mieshenkilöä törkeistä liikenneturvallisuusrikkomuksista, joihin liittyy pysäköintivirheiden lisäksi virkavallan vastustaminen, ylinopeus, ajaminen katsastamattomalla ajoneuvolla ja mahdollisesti myös rattijuopumus. Mieshenkilö parkkeerasi kulkupelinsä keskelle Hämeenkatua ja aiheutti arvaamattomalla käytöksellään muun muassa sen, että useampi auto ajoi hänen peräänsä. Mieshenkilö itse poistui käymään useammassa asuinrakennuksessa, viipyen yhteensä poissa puolisen tuntia. Tämän aikaa hänen ajoneuvonsa oli tientukkeena.
Ajoneuvo itsessään on kuvailtu varsin kummalliseksi: se on ollut kookas reki, jonka edessä on ollut muutama poro. Reen ohjasten yhteydessä on ollut teknisiä laitteita, joita poliisi ei ole tuntenut.
Poliisi saapui paikalle noin kymmenen minuuttia ajoneuvon parkkeeramisen jälkeen, koska yhteydenottoja vaaratilanteesta ja yleisestä sekasorrosta oli tullut niin paljon. Ajoneuvon poishinaamista harkittiin, mutta ajoneuvon edessä olevat porot osoittautuivat ongelmallisiksi: miten hinaus voidaan toteuttaa, kun ajoneuvon olennaisena osana on pitkä letka luontokappaleita? Voiko hinaus aiheuttaa vaaraa eläimille, saako koko sekasortoa edes lähteä hinaamaan? Minne hinauskoukut edes voisi kiinnittää?
Kesken pohdintojen ajoneuvon kuljettaja saapui paikalle. Miestä oli tarkoitus jututtaa tapahtuneen kolarin vuoksi (rikesakko pysäköintivirheestä oli jo kiinnitetty reen ohjaksiin), mutta hän itse suhtautui asiaan vähättelevästi, hohotteli humalaisen oloisesti, hyppäsi ajoneuvoonsa ja kiisi uskomattomalla kiihdytyksellä pois. Poliisi mittasi miehen lähtiessä hänen nopeudekseen noin 300 kilometriä tunnissa, ja vauhti kiihtyi silminnähden vielä tämänkin jälkeen.
Syytteistä esimerkiksi rattijuopumus on osoittautunut ongelmalliseksi, sillä mieshenkilön ei nähty ajavan ajoneuvoaan ratilla, vaan ohjaksilla. Mieheen ei ole saatu yhteyttä, sillä rekiyhdistelmässä ei ollut rekisterinumeroa tai valmistussarjaa, joka johdattaisi laillisen omistajan jäljille. Miestä kuvaillaan iäkkääksi, noin 180 senttiä pitkäksi ja keskivartalolihaksi. Hänellä oli valkoinen, tuuhea ja noin rintakehälle asti ylettyvä parta. Hän oli pukeutunut mustiin kenkiin, punaisiin housuihin ja punaiseen nuttuun, jonka hihansuut ja takinliepeet olivat valkoista karvaa. Poliisi pyytää ihmisiä ottamaan yhteyttä, mikäli he tunnistavat miehen oheisista tuntomerkeistä ja ovat tietoisia hänen tämänhetkisestä olinpaikastaan.
...
Joulu halutaan nähdä rauhan ja hiljentymisen aikana, mutta siihen liittyy myös ikäviä asioita: vakoilua, varkauksia, välinpitämättömyyttä toisia ihmisiä kohtaan. Miksi maailmaan on luotu järjestelmä, jossa yhdellä ihmisellä on niin paljon valtaa, että hän voi vakoilla ketä tahansa tai käyttäytyä miten tahansa?
Hyvää joulua jokaiselle. Aika kultaa muistot vielä tämän joulun jäljiltä, mutta varokaa, vain reilut 360 päivää ja se on taas täällä...
Eräs unohdettu tietovuotaja Edwad Snowdenin vuotama dokumentti paljastaa, että NSA:lla on ollut todennäköisesti koko toimintansa ajan Suomessa yhteystaho, jonka kanssa on vaihdettu tietoa yksityishenkilöistä ja tehty jopa yhteisiä urkintaprojekteja. Tiedonvaihto on ollut molemminpuolista. Snowden ei ole ollut halukas kommentoimaan tarkemmin, kuka tai mikä asiakirjoissa koodinimellä "santac666" esiintyvä taho on.
Helsinki, 3. päivä joulukuuta 2014
Keski-ikäinen naishenkilö huomasi saunoessaan saunalauteiden alla häntä vakoilleen vanhan miehen. Nainen onnistui tavoittamaan käsillään metallisen löylykauhan ja iski tirkistelijän tajuttomaksi voimakkaalla iskulla. Mies oli noin kuusissakymmenissä, 140-senttimetrinen, parrakas, pukeutunut punaisiin vaatteisiin. Mukanaan hänellä oli mobiililaite, jolla hän todennäköisesti oli raportoinut jo jonkin aikaa naisen liikkeitä ja tekemisiä toistaiseksi tuntemattomalle taholle. Miestä odottavat syytteet ainakin törkeästä kotirauhan rikkomisesta ja yksityisyyden loukkaamisesta, syytteet tarkentuvat myöhemmin. Miehen päästyä vapaalle jalalle hän on kadonnut jäljettömiin.
Kuopio, 5. päivä joulukuuta 2014
Vanhemmat antoivat paikallisen kauppakeskuksen henkilökunnalle huolestunutta palautetta keskuksessa karkkia lapsille jakaneesta mieshenkilöstä. Lapsille karkit olivat olleet iloinen yllätys, mutta vanhemmat ilmaisivat huolensa 'namusedästä'. Poliisi piti silmällä miestä, muttei huomannut hänen toimintatavoissaan mitään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön viittaavaa tai siihen pyrkivää käyttäytymistä. Juteltaessa mies itse hohotteli, höpisi jostain joulun hengestä ja antoi poliiseillekin karkin. Poliisi katsoi ilmiannon aiheettomaksi, mutta kauppakeskuksen henkilökunta vaati hohottavaa ja epäilyttävästi käyttäytynyttä ukkoa poistumaan.
Pihtipudas, 10. päivä joulukuuta 2014
Yksin mökissään asuva, lievästä Alzheimerin taudista kärsivä 78-vuotias rouva oli jo viikko ennen rikosilmoitusta ilmaissut lähisukulaisille huolensa koputtelusta ja hänen "vakoilemisestaan". Rouvan tytär oli aluksi vähätellyt asiaa, sillä piti äitinsä huolta lähinnä vanhukselle tyypillisenä vainoharhaisuutena. Vierailtuaan äitinsä kotona nainen kuitenkin vakuuttui äitinsä huolien vakavastiotettavuudesta, sillä hän kuuli keskiyöllä mökin tuvassa hiippailtavan. Aamulla myös tuvan ikkunan alta löytyi pieniä jalanjälkiä. Poliisi on tutkinut mökin ja löytänyt sieltä esimerkiksi pari harmaata hiusta, jotka eivät DNA-testien mukaan kuulu asunnon naisasukkaalle. Ikkunan alta löydettyjen jalanjälkien tutkimuksissa on saatu alustavia tuloksia, joiden mukaan kengät olisivat todennäköisesti olleet vanhanaikaiset tuohivirsut.
Rovanniemi, 18. päivä joulukuuta 2014
Lapin poliisi on ratsannut Savukosken kunnassa sijaitsevan toimiston, jonka tietokoneilta ja paperiarkistoista on löytynyt satojatuhansia suomalaislapsia ja -nuoria koskevia tietoja. Osa tiedoista on ollut hyvinkin arkisia, osa sisältänyt hyvinkin intiimiä tietoa nuorten elämästä. Eräässä dokumentissa noin 13-vuotiaasta, jämsäläisestä mieshenkilöstä esitetään huolestuneita arvioita varhain aloitetusta tupakoinnista, mopolla ajamisesta ilman korttia ja vastuuttoman oloisesta sukupuolielämästä. Henkilöistä kerrotaan heidän nimillään, ja dokumenttien yhteydessä esiintyy heidän sosiaaliturvatunnuksensa sekä erinäisiä yhteystietoja.
Poliisin mukaan laajat tiedot sadoistatuhansista suomalaislapsista viittaavat järjestelmälliseen stalkkerointiin. Onko kyseessä pedofiilirinki, vai miksi kansalaisia valvotaan vastaavalla tavalla? Tutkittavaa on niin paljon, että ns. Korvatunturigate voi olla vyyhti, jonka purkamiseen menee useampi vuosi. Alustavasti toimiston vastuuhenkilöä odottavat syytteet laittoman rekisterin ylläpidosta ja törkeästä kotirauhan ja yksityisyyden rikkomisesta.
Vantaa, 20. päivä joulukuuta 2014
Vantaalainen lelutehdas teki rikosilmoituksen 19. ja 20. päivien välisenä yönä tiloihinsa tehdystä murrosta. Tehtaan tuotantolinjoilla on ollut kiire lokakuusta lähtien, kun lelumarkkinat ovat joulua kohti tultaessa kiihtyneet. Poikkeuksellisen menekin takia kauppoihin oli tarkoitus tuoda vielä uusi erä tehtaan eri hyödykkeitä 21. päivä joulukuuta. Erä valmistui 19. päivä, ja 20. päivä tuotteiden oli tarkoitus lähteä matkaan jälleenmyyjille. Murron yhteydessä tiloihin tehtiin mittava varkaussarja, sillä erityisesti joulun halutuimpia tuotteita vietiin. Tehtaan henkilökunta on pahoillaan jälleenmyyjilleen ja asiakkailleen sattuneesta, ja aikoo tulevaisuudessa vaihtaa vartiointifirmaansa ja panostaa tuotteiden turvallisuuteen entistä enemmän. Vastaavaa sattui pienemmässä mittakaavassa jo kaksi vuotta aiemmin, mutta varastettujen tuotteiden määrä oli paljon pienempi.
 |
| Oletko nähnyt tämän näköistä miestä jouluaattona? |
Tampere, 24. joulukuuta 2014
Poliisi epäilee iäkästä mieshenkilöä törkeistä liikenneturvallisuusrikkomuksista, joihin liittyy pysäköintivirheiden lisäksi virkavallan vastustaminen, ylinopeus, ajaminen katsastamattomalla ajoneuvolla ja mahdollisesti myös rattijuopumus. Mieshenkilö parkkeerasi kulkupelinsä keskelle Hämeenkatua ja aiheutti arvaamattomalla käytöksellään muun muassa sen, että useampi auto ajoi hänen peräänsä. Mieshenkilö itse poistui käymään useammassa asuinrakennuksessa, viipyen yhteensä poissa puolisen tuntia. Tämän aikaa hänen ajoneuvonsa oli tientukkeena.
Ajoneuvo itsessään on kuvailtu varsin kummalliseksi: se on ollut kookas reki, jonka edessä on ollut muutama poro. Reen ohjasten yhteydessä on ollut teknisiä laitteita, joita poliisi ei ole tuntenut.
Poliisi saapui paikalle noin kymmenen minuuttia ajoneuvon parkkeeramisen jälkeen, koska yhteydenottoja vaaratilanteesta ja yleisestä sekasorrosta oli tullut niin paljon. Ajoneuvon poishinaamista harkittiin, mutta ajoneuvon edessä olevat porot osoittautuivat ongelmallisiksi: miten hinaus voidaan toteuttaa, kun ajoneuvon olennaisena osana on pitkä letka luontokappaleita? Voiko hinaus aiheuttaa vaaraa eläimille, saako koko sekasortoa edes lähteä hinaamaan? Minne hinauskoukut edes voisi kiinnittää?
Kesken pohdintojen ajoneuvon kuljettaja saapui paikalle. Miestä oli tarkoitus jututtaa tapahtuneen kolarin vuoksi (rikesakko pysäköintivirheestä oli jo kiinnitetty reen ohjaksiin), mutta hän itse suhtautui asiaan vähättelevästi, hohotteli humalaisen oloisesti, hyppäsi ajoneuvoonsa ja kiisi uskomattomalla kiihdytyksellä pois. Poliisi mittasi miehen lähtiessä hänen nopeudekseen noin 300 kilometriä tunnissa, ja vauhti kiihtyi silminnähden vielä tämänkin jälkeen.
Syytteistä esimerkiksi rattijuopumus on osoittautunut ongelmalliseksi, sillä mieshenkilön ei nähty ajavan ajoneuvoaan ratilla, vaan ohjaksilla. Mieheen ei ole saatu yhteyttä, sillä rekiyhdistelmässä ei ollut rekisterinumeroa tai valmistussarjaa, joka johdattaisi laillisen omistajan jäljille. Miestä kuvaillaan iäkkääksi, noin 180 senttiä pitkäksi ja keskivartalolihaksi. Hänellä oli valkoinen, tuuhea ja noin rintakehälle asti ylettyvä parta. Hän oli pukeutunut mustiin kenkiin, punaisiin housuihin ja punaiseen nuttuun, jonka hihansuut ja takinliepeet olivat valkoista karvaa. Poliisi pyytää ihmisiä ottamaan yhteyttä, mikäli he tunnistavat miehen oheisista tuntomerkeistä ja ovat tietoisia hänen tämänhetkisestä olinpaikastaan.
...
Joulu halutaan nähdä rauhan ja hiljentymisen aikana, mutta siihen liittyy myös ikäviä asioita: vakoilua, varkauksia, välinpitämättömyyttä toisia ihmisiä kohtaan. Miksi maailmaan on luotu järjestelmä, jossa yhdellä ihmisellä on niin paljon valtaa, että hän voi vakoilla ketä tahansa tai käyttäytyä miten tahansa?
Hyvää joulua jokaiselle. Aika kultaa muistot vielä tämän joulun jäljiltä, mutta varokaa, vain reilut 360 päivää ja se on taas täällä...
tiistai 23. joulukuuta 2014
Ne kauneimmat joululaulut 6
On perinteisen jouluhaasteen aika.
Olisiko mitään kauniimpaa kuin julkkisten tulkinnat joululauluista? On suorastaan hankala arvioida, mikä on ihaninta: raskasta musiikkia tekevien metalliset vaiko sitten amerikkalaisstarojen muoviset tulkinnat, jouluräppi vai jouludisko, läpät vai vakavissaan korkeimpiin oktaaveihin kohoavat kiljumiset.
Haaste on yksinkertainen: kuuntele oheiset yhdeksän joululaulua ja yritä kestää. Videoiden kuunteleminen muuttuu biisi biisiltä tuskaliaammaksi, ja lopussa viimeistään Celine Dionin luulisi räjäyttävän korvat verille korkealla äänellään. Videoita ei saa skipata (poikkeuksena Ariane Granden video siinä vaiheessa, kun itse kappale on loppunut). Lopuksi kerro selviytymistarinasi tai mainitse, missä kohtaa listaa oli pakko lopettaa.
Tässä kappaleet valmiina Youtube-soittolistana:
https://www.youtube.com/watch?v=jQU5efRXWOk&list=PLYDpU3FaaPD3JYnivEPbCmGjlXAZ9H-4J
Olisiko mitään kauniimpaa kuin julkkisten tulkinnat joululauluista? On suorastaan hankala arvioida, mikä on ihaninta: raskasta musiikkia tekevien metalliset vaiko sitten amerikkalaisstarojen muoviset tulkinnat, jouluräppi vai jouludisko, läpät vai vakavissaan korkeimpiin oktaaveihin kohoavat kiljumiset.
Haaste on yksinkertainen: kuuntele oheiset yhdeksän joululaulua ja yritä kestää. Videoiden kuunteleminen muuttuu biisi biisiltä tuskaliaammaksi, ja lopussa viimeistään Celine Dionin luulisi räjäyttävän korvat verille korkealla äänellään. Videoita ei saa skipata (poikkeuksena Ariane Granden video siinä vaiheessa, kun itse kappale on loppunut). Lopuksi kerro selviytymistarinasi tai mainitse, missä kohtaa listaa oli pakko lopettaa.
Tässä kappaleet valmiina Youtube-soittolistana:
https://www.youtube.com/watch?v=jQU5efRXWOk&list=PLYDpU3FaaPD3JYnivEPbCmGjlXAZ9H-4J
Matti
Nykänen – Jälleen joulu
on
Ariana Grande – Santa Tell Me
Gunther – Christmas Song
Kaija Koo – Jouluksi kotiin
Elastinen – Joulubiisi
Elize Ryd feat Tony Kakko – Julen är Här
Various artists – Santa Baby (rap version)
Jessie J – Silent Night
Celine Dion – Oh Holy Night
Tämän vuoden kauheimmat kappaleet ovat UPEAAN äänenkäyttöön luottavia tulkintoja. Tämän vuoden lista on mielestäni sangen monipuolinen: mukana on niin hip hopin kuin raskaammankin musiikin tekijöitä, unohtamatta tietenkään läppäbiisejä, amerikkalaista muovihuttua ja muita myötähäpeää aiheuttavia lauluja. Kokonaisuudessaan pidän listaa itse aika helppona, mutten kuitenkaan niin helppona kuin viime vuonna. Ehkäpä tulevaisuudessa pitäisi tehdä The Best Of -listaus, jossa mukana olisi aiempina vuosina kuullut Miley Cyrusin, Katy Perryn, Maroon 5:n, Lil Waynen, Petri Nygårdin ynnä muiden ihanuuksien tulkinnat kaikki yhdessä paketissa?
Ariana Grande – Santa Tell Me
Gunther – Christmas Song
Kaija Koo – Jouluksi kotiin
Elastinen – Joulubiisi
Elize Ryd feat Tony Kakko – Julen är Här
Various artists – Santa Baby (rap version)
Jessie J – Silent Night
Celine Dion – Oh Holy Night
Tämän vuoden kauheimmat kappaleet ovat UPEAAN äänenkäyttöön luottavia tulkintoja. Tämän vuoden lista on mielestäni sangen monipuolinen: mukana on niin hip hopin kuin raskaammankin musiikin tekijöitä, unohtamatta tietenkään läppäbiisejä, amerikkalaista muovihuttua ja muita myötähäpeää aiheuttavia lauluja. Kokonaisuudessaan pidän listaa itse aika helppona, mutten kuitenkaan niin helppona kuin viime vuonna. Ehkäpä tulevaisuudessa pitäisi tehdä The Best Of -listaus, jossa mukana olisi aiempina vuosina kuullut Miley Cyrusin, Katy Perryn, Maroon 5:n, Lil Waynen, Petri Nygårdin ynnä muiden ihanuuksien tulkinnat kaikki yhdessä paketissa?
lauantai 13. joulukuuta 2014
Pullamössösukupolvet
Voi noita 30- ja 40-luvulla syntyneitä pullamössövanhuksia! Niiden ei tarvinnut sodissa taistella, vaan saatiin rauhassa elellä arkielämää. Monet saivat viettää nuoruutta sodanjälkeisessä Suomessa, jälleenrakentamisen ansiosta kiihtyvästi kasvavassa kansantaloudessa. Eläkkeelle päästiin reilusti ennen 60 ikävuotta. Koska lääketiede ehti kehittyä ja elintaso parantua reilusti elämän alkuvuosista, monet ovat eläneet paljon odotettua pidempään. Niin ne vain nykyajan hemmotellut vanhukset makaavat kotona/hoitolaitoksessa ja antavat eläkkeiden kerääntyä lottopotiksi pankkitileilleen, tai sitten nämä kaiken saaneet mummelit ja papparat matkustelevat ja humputtelevat rahojaan kuin mitkäkin tyhjäpäät. Eikö ne vain voisi suostua kuolemaan kuten wanhoina hyvinä aikoina?
Ovat nuo 40-luvun lopulla ja 50-luvulla syntyneet myöhäiskeski-ikäiset onnekkaita tapauksia! Nuoruus vietettiin huolettoman jälleenrakentamisen aikana. Töitä sai kuka tahansa. 60- ja 70-luvun korkea inflaatio söi asuntolainat, korkotilannekin oli inhimillinen. Omaisuus kasvoi kohisten. Eläkkeille hankittiin kaiken maailman superkarttumat, joita aiemmat sukupolvet eivät saaneet, ja jotka vedettiin tulevilta sukupolvilta pois. Eläkkeitä tullaan saamaan enemmän mitä ollaan maksettu, nuorempien kustannuksella tietty.
Voi noita 60- ja 70-luvulla syntyneitä pullamössösukupolvia! Nuoruus saatiin viettää rauhaisana aikana, jolloin Neuvostoliittoa ei enää tarvinnut pelätä. Elintaso oli kohonnut jo valmiiksi aiempiin sukupolviin verrattuna: tuoreet kansalaiset pääsivät valmiiksi katettuun juhlapöytään. 70- ja 80-luvun nousukausina työpaikkoja oli tarjolla työvoimapulaksi saakka ja musiikkikin oli niin elämäniloista, ettei bileille näkynyt koskaan loppua. Suuri osa sai jostain julkisen puolen syövereistä itselleen suojatyöpaikan, ja 90-luvun alussa nähty lama meni parissa vuodessa ohi viedäkseen Suomen vain uuteen nousuun Nokian ja muun elektroniikkahuuman myötä.
Sääliksi käy 80- ja 90-luvun lapsia. Opiskelupaikoista on kovempi taisteilu kuin koskaan, eikä akateemisella koulutuksellakaan saa vuorenvarmasti työtä. Oma asunto vaatii koko elämän ajan lyhennettävän velan. Nuoret ovat eläneet lamasta toiseen ja saaneet toivottomina seurata, kuinka heitä koskeviin palveluihin lähtien lapsilisistä mielenterveysohjelmiin on tehty leikkauksia keski-ikäisten poliitikkojen toimesta. Neljällä laudaturilla valmistunut ylioppilas pääsee lukion jälkeen viettämään välivuotta K-kaupan kassalle, puhelinmyyjäksi tai siivoojaksi – määräaikaisin pätkätyösopimuksin, tietenkin. Jos irtisanomisia tarvitsee tehdä, ne kohdistetaan ensiksi totta kai nuoriin, etteivät kiintiösairaslomiaan nauttivat vanhemmat joutuisi luopumaan yltiöhyvin palkatuista suojatyöpaikoistaan. Tulevaisuudessa tikittää vinoutuvasta huoltosuhteesta, taantuvasta kansantaloudesta ja epävarmasta urasta koostuva aikapommi. Pian "ansaituille" eläkkeilleen vanhemmat sukupolvet osaavat antaa hyviä neuvoja: "ajat ovat erilaiset, nyt tarvitaan luovuutta. Lykkyä tykö!"
Voi voi.
Jäätyäni ilman työpalveluspaikkaa syksyllä 2013, siviilipalvelukseen varattu aika muuttui välivuodeksi. Työnteko maistui, joten päätin pitää toisen. Kuluneen puolentoista vuoden aikana olen toiminut potilaskuljettajana/sairaalasiivoajana, alastonmallina, postityöntekijänä, lukion lehtorin sijaisena, järjestötyöntekijänä, henkilökohtaisena avustajana ja baarityöntekijänä. Vain yksi työ on ollut kokoaikainen, ja vain yksi toistaiseksi voimassa oleva. Olen ollut monia muita ikätovereitani onnekkaampi: jotain työtä on ollut aina tarjolla, eikä yhtään viikkoa ole tarvinnut viettää toimettomana. Omaan työhistoriaan verraten omien vanhempien ansioluettelot tuntuvat kummallisilta: kaksikymppisinä he olivat tehneet vain paria duunia, jotka olivat tarjonneet täydet työviikot ja kestäneet pitkään. Tämä on saanut minut pohtimaan monin tavoin maailman muutosta.
Monesti saa kuulla vanhempien sukupolvien valitusta nykynuorista: laiskasta pullamössösukupolvesta, joka sai kaiken valmiina eikä ole valmis kantamaan korteaan kekoon. Usein unohdetaan, että vanhemmat sukupolvet pääsevät itsekin nyt nauttimaan kohonneesta elintasosta. He voivat olla varmoja, että he saavat ylipäätään eläkettä vanhuuden päivinään.
Puoli vuosisataa sitten olisi ollut ennen kuulumatonta, että 80-vuotias haluaa kokeilla uutta ja nauttia elämästä tai 60-vuotias voi olla virkeä ja yhä työelämässä – saati sitten se, ettei 20-vuotiaille ole tarjolla töitä.
Nuorten maailma on hyvin erilainen muihin sukupolviin verrattuna: työtä on tarjolla vähän, pätkissä ja useimmiten vain osa-aikaisena. Vaikka me nuoret olemmekin päässeet nauttimaan valmiista yhteiskunnasta, ilman omaa ponnisteluamme meitä jo ennen syntymäämme odottaneesta korkeasta elintasosta, tulevaisuus näyttää epävarmalta: kouluttautuipa sitten opettajaksi, hoitajaksi tai teollisuustyöläiseksi, työpaikan saaminen ei koskaan ole täysin varmaa. Ehkei nykynuoriakaan pitäisi niin usein syyllistää laiskuudesta ja pullamössöilystä: tälläkään sukupolvella kaikki ei ole ollut helppoa, eikä ainakaan tule olemaan. Tulevaisuuden suhteen vain epävarmuus on varmaa.
------------------
http://www.hs.fi/talous/a1397730826362
keskiviikko 10. joulukuuta 2014
Kosmetologilla
Aloitimme jalkahoidolla. Emmin mielestä kasvohoito on mukavampi tehdä, joten fantsut jutut säästettiin loppuun.
Jalkahoito aloitettiin rentouttavasti laittamalla jalat lämpimän veden astiaan. Sen jälkeen jaloista poistettiin kenkien hankaamisesta johtuvaa kovettumaa skalpellilla ja rullukaksi kutsutulla, ruskeateräisellä poralla. Iho suorastaan pöllysi pois! Ai saamari että kutitti.
Tämän jälkeen sondilla (mistäköhän ne kosmetologistit repivät näitä nimiä työkaluilleen?) putsailtiin kynnenalusia ja kynsinauhoja. Lopuksi päätimme vielä lakata meitsin varpaankynnet, jee! Yleensä pidän mustia varpaankynsiä, mutta tällä kertaa valitsin väriksi turkoosin ja violetin (joka tosin näyttää kuvissa tummansiniselle). Aika fabulousit kynnet, etten sanoisi.
Tämän jälkeen lyhyt jalkahieronta ja jalkarasvaa. Myöhemmin kävellessä jalkahoidon tulokset huomasi: jalat tuntuivat jotenkin kevyemmiltä, suorastaan leijuin. Hyi saatana kun tämä alkaa kuulostaa joltain oman elämän hienoutta hehkuttavalta life&style -tekstiltä: ihihii, mulla oli niin ihana olo. Mut minkäs sille mahtaa, mulla oli! Ihana on ehkä vähän liian gay sana kuvaamaan olotilaa, joten käytettäköön vaikka adjektiivia rentoutunut. Rela.
Tämän jälkeen pärstäni sai osakseen huolenpitoa: naama kuorittiin, ja sen jälkeen seurasi mekaaninen puhdistus komedoraudalla: raudalla painellaan mustapäitä, jolloin niiden sisällä oleva tali (paska) pursuaa ulos. Nenän ja otsan alueille tehty mekaaninen puhdistus oli kasvohoidon parasta antia, sillä muut jutut voi tehdä jotensakin kotona, mutta tämä ei olisi ainakaan kovin helppoa tehdä yksin. Puristelu sattui aivan perkeleesti, mutta hei, kauneuden vuoksi täytyy vähän kärsiäkin.
Mekaanista puhdistusta seurasi rauhoittava kasvonaamio, joka tuntui iholla kummalliselta. Ei ehkä niin freesiltä kuin televisiosarjoista saa kuvan. Merilevä haisikin itse asiassa pahalle, ja en saanut silmieni päälle tyylikkäitä kurkkuja vaan pumpulitupot. Perhana! Ennen kasvohoitoa en ollut ajanut parransänkeäni, ja kasvonaamio meinasi poistettaessa tarttua siihen. Olin ensimmäinen mies, jolle Embo oli koskaan kasvohoidon tehnyt! Huh, naurua riitti.
Kasvohoidon jälkeen naama punoitti noin vuorokauden mekaanisen puhdistuksen jäljiltä. Hiljalleen punoitus laski ja uskalsin seuraavana päivänä pistää jo tavaraakin taas naamaan.
Emmi ei suostunut hienoon kosmetologiposeeraukseen tätä juttua varten, vaikka pyysin hartaasti. Emmi on kuitenkin tästä huolimatta sangen mahtava tyyppi! Joskus (humalassa?) sanoin sille, että se on paras asia mitä minulle on tapahtunut, heti Rihannan tissien jälkeen. Emmistä on täysin normaalia ajaa autoa avattu maitopurkki kädessä. Kävimme katsomassa Frederikiä Kuopiossa marraskuussa: tässä idoli ja Suomen suurin Reetu-fani Embo!
Takaisin asiaan eli kosmetologijuttuihin. Kokonaisuudessaan jalka- ja kasvohoidoista koostunut sessiomme oli erittäin rentouttava. Kasvohoitoa olin jo aiemmin miettinyt, sillä kasvoilleni on viime aikoina ilmaantunut silloin tällöin finnejä, joten oli jo aikakin hoitaa ihoa ammattilaisella. Pidin eniten kuitenkin jalkahoidosta, jonka jälkeen kävely tuntui eri lailla kevyeltä. Vaikkei jaloissani paljoa kovettumaa ollutkaan, sen vähänkin ottaminen teki jalkapohjista paljon mukavamman tuntuiset. Sileät kuin vauvan peppu! Kokemuksia nämäkin kauneudenhoitojutut: jos tällainen ronskimpi äijäkin uskaltaa kokeilla, kannattaa muidenkin!
torstai 4. joulukuuta 2014
Tallinnan-risteilyllä
Vuoden suunnittelun, jankkaamisen ja epäonnistumisten sarjan se vaati, mutta viimein, oi viimein, pääsin toteuttamaan elämässäni pitkään vallinneen ykköstavoitteen: hakemaan viinaa Virosta, halvan juoman maasta.
Teimme Petran kanssa dramaattisen päätöksen maanantaina 17. marraskuuta. Varasimme risteilyn Tallinnaan, sillä aika kävi meille kummallekin. Mukaan lähtivät Riko ja Markus. Meillähän oli siis huipputiimi koossa! Hytille hintaa tuli vain 54 euroa, eli 13,50 per nuppi. Ei paha. Toki automatka toi lisäkustannuksia.
Starttasimme Petran Nissan Sunnyn kello yhdentoista maissa – aluksi suunnitelmissa oli ollut lähteä jo puoli kymmeneltä, mutta Petra jäi meikkaamaan luomivärejään paremmiksi (idiootti). Onneksi aikaa Stadiin matkaamiseen oli varattu reilusti, joten pieni luomivärimyöhästyminen ei tuhonnut koko matkasuunnitelmaa.
Ehdimme Stadiin sopivasti iltapäiväneljän ruuhkaan. Markus napattiin mukaan joltakin teatterilta, ja ennätimme perille juuri sopivaksi kuudeksi. M/S Baltic Queen irrotti ankkurinsa ja riensimme matkaan Suomenlahden toiselle puolelle. Taxfree-myymälän auettua kävimme nappaamassa matkarasitusten helpottamiseksi evästä eli alkoholia.
Taxfree-myymälässä koin itseni kuin lapseksi karkkikaupassa. Viinaa, viinaa, niin paljon enemmän tarjontaa ja halvemmalla kuin Suomessa! Olin aiemmin kotona koonnut listan kaikista tuotteista, joita halusin ostaa. Osa laivan puteleista oli jopa Viron hintatasoa halvempia, joten jo ensimmäisenä matkapäivänä pääsin alko-shoppailun makuun.
Olimme suunnitelleet Petran kanssa, että reissusta tulisi tyylikkään ammattilaismainen: "juodaan vain pari-kolme silloin illalla niin jaksetaan sitten herätä ajoissa aamulla shoppailemaan". Suunnitelma ei ihan toteutunut, sillä intouduimme pelaamaan juomapelejä (kyllä tabletit sitten ovat käteviä vehkeitä!), ja lopulta aamukahdeksalta ainoa hereillä ollut olin minä. Minä sen takia, että olin ensimmäinen, joka oksensi ja sammui. Tätä se laivaan liitettävä glamour kai on.
Vietin ensimmäiset tunnit Tallinnan kaduilla eri kauppoihin tutustuen. Kaupunki yllätti pienuudellaan: jo muutaman sadan metrin päässä satamasta oltiin ydinkeskustassa. Kaupat olivat pienoinen pettymys: paikallisia putiikkeja oli tuskin nimeksikään, pääasiassa liikkeet olivat samoja kuin koto-Suomessakin: homoa et ämmää, newyorkereita ja seppälöitä. Kommunismin perujako sitten lienee, ettei paikallisia yrityksiä hirveästi keskustassa näkynyt.
Matkailu avartaa aina. Kiinnitin huomiota esimerkiksi joihinkin liikennekulttuurin kiinnostaviin eroihin: tallinnalaiset loikkivat paljon rohkeammin autojen alle suojateille kuin porukka Suomessa. Suomessa puhutaan monesti huonosta taloustilanteesta ja huomautellaan, kuinka asiat Virossa ovat yrittäjille niin paljon paremmin. Moisista väitteistä huolimatta kaupungilla oli paljon tyhjää liiketilaa.
Super-Alko oli kierrokseni viimeinen osio. Uus-Sadaman Kadun jättiläiskokoinen viinakauppa oli hauskan varastomainen. Tuotteiden esillepano oli hieman kiinnostavaa (lue: hankalaa), mutta ajan kanssa kaikki nettikaupastakin tutut tuotteet ehti etsiä. Ja ne hinnat, ne hinnat! Olin päättänyt jo ennakkoon ostaa tavaraa kunnolla, tänne asti kun oli kerran tultu.
Palatessani Baltic Queenille sain huomata, ettei mikään ollut muuttunut. Siellä ne muut makasivat edelleen. Riko havahtui:
"Ai sä tulit jo! Me voitais kohta lähteä maihin!"
"No jos te haluatte käydä maissa nii teillä on kymmenen minuuttia aikaa pistäytyä siellä."
Matka kotiin sujui joutuisasti. Oli hieman kuumottavaa ajaa Helsingin keskustan iltapäiväruuhkassa krapulassa täydellä viinalastilla (idiootti Petra ei suostunut), mutta me selvisimme. Puoleenyöhön mennessä kaikki olivat päässeet koteihinsa. Oh my G, reissu onnistui!
Olen tavannut pitää joka vuosi kaksi tipatonta kuukautta putkeen. Yksi tipaton kuukausi on kuulemma turhaa, se voi olla jopa haitallista terveydelle, joten olen ollut alkoholitta joulu- ja tammikuun. Kun kotona on nyt lähes tulkoon täydellinen, miltei 50 pulloa käsittävä kokoelma, jolla voi tehdä miltei minkä tahansa klassikkodrinkin ja jotain erikoisempaakin, koskaan aiemmin tipattoman aloittaminen ei ole vituttanut yhtä paljon. Yhy.
Onneksi rakkaani odottavat minut helmikuuhun. Silloin räjähtää jälleen! <3
Teimme Petran kanssa dramaattisen päätöksen maanantaina 17. marraskuuta. Varasimme risteilyn Tallinnaan, sillä aika kävi meille kummallekin. Mukaan lähtivät Riko ja Markus. Meillähän oli siis huipputiimi koossa! Hytille hintaa tuli vain 54 euroa, eli 13,50 per nuppi. Ei paha. Toki automatka toi lisäkustannuksia.
Starttasimme Petran Nissan Sunnyn kello yhdentoista maissa – aluksi suunnitelmissa oli ollut lähteä jo puoli kymmeneltä, mutta Petra jäi meikkaamaan luomivärejään paremmiksi (idiootti). Onneksi aikaa Stadiin matkaamiseen oli varattu reilusti, joten pieni luomivärimyöhästyminen ei tuhonnut koko matkasuunnitelmaa.
Ehdimme Stadiin sopivasti iltapäiväneljän ruuhkaan. Markus napattiin mukaan joltakin teatterilta, ja ennätimme perille juuri sopivaksi kuudeksi. M/S Baltic Queen irrotti ankkurinsa ja riensimme matkaan Suomenlahden toiselle puolelle. Taxfree-myymälän auettua kävimme nappaamassa matkarasitusten helpottamiseksi evästä eli alkoholia.
Taxfree-myymälässä koin itseni kuin lapseksi karkkikaupassa. Viinaa, viinaa, niin paljon enemmän tarjontaa ja halvemmalla kuin Suomessa! Olin aiemmin kotona koonnut listan kaikista tuotteista, joita halusin ostaa. Osa laivan puteleista oli jopa Viron hintatasoa halvempia, joten jo ensimmäisenä matkapäivänä pääsin alko-shoppailun makuun.
Olimme suunnitelleet Petran kanssa, että reissusta tulisi tyylikkään ammattilaismainen: "juodaan vain pari-kolme silloin illalla niin jaksetaan sitten herätä ajoissa aamulla shoppailemaan". Suunnitelma ei ihan toteutunut, sillä intouduimme pelaamaan juomapelejä (kyllä tabletit sitten ovat käteviä vehkeitä!), ja lopulta aamukahdeksalta ainoa hereillä ollut olin minä. Minä sen takia, että olin ensimmäinen, joka oksensi ja sammui. Tätä se laivaan liitettävä glamour kai on.
 |
| Dagen efter -kuva laivalta. |
Vietin ensimmäiset tunnit Tallinnan kaduilla eri kauppoihin tutustuen. Kaupunki yllätti pienuudellaan: jo muutaman sadan metrin päässä satamasta oltiin ydinkeskustassa. Kaupat olivat pienoinen pettymys: paikallisia putiikkeja oli tuskin nimeksikään, pääasiassa liikkeet olivat samoja kuin koto-Suomessakin: homoa et ämmää, newyorkereita ja seppälöitä. Kommunismin perujako sitten lienee, ettei paikallisia yrityksiä hirveästi keskustassa näkynyt.
Matkailu avartaa aina. Kiinnitin huomiota esimerkiksi joihinkin liikennekulttuurin kiinnostaviin eroihin: tallinnalaiset loikkivat paljon rohkeammin autojen alle suojateille kuin porukka Suomessa. Suomessa puhutaan monesti huonosta taloustilanteesta ja huomautellaan, kuinka asiat Virossa ovat yrittäjille niin paljon paremmin. Moisista väitteistä huolimatta kaupungilla oli paljon tyhjää liiketilaa.
Super-Alko oli kierrokseni viimeinen osio. Uus-Sadaman Kadun jättiläiskokoinen viinakauppa oli hauskan varastomainen. Tuotteiden esillepano oli hieman kiinnostavaa (lue: hankalaa), mutta ajan kanssa kaikki nettikaupastakin tutut tuotteet ehti etsiä. Ja ne hinnat, ne hinnat! Olin päättänyt jo ennakkoon ostaa tavaraa kunnolla, tänne asti kun oli kerran tultu.
 |
| Riko ja Petra iloisina ja pirteinä laivaan tullessa... |
 |
| ...ja laivalta lähtiessä. Idiootti Petra. Mukana myös Markuksen jalat. |
Palatessani Baltic Queenille sain huomata, ettei mikään ollut muuttunut. Siellä ne muut makasivat edelleen. Riko havahtui:
"Ai sä tulit jo! Me voitais kohta lähteä maihin!"
"No jos te haluatte käydä maissa nii teillä on kymmenen minuuttia aikaa pistäytyä siellä."
Matka kotiin sujui joutuisasti. Oli hieman kuumottavaa ajaa Helsingin keskustan iltapäiväruuhkassa krapulassa täydellä viinalastilla (idiootti Petra ei suostunut), mutta me selvisimme. Puoleenyöhön mennessä kaikki olivat päässeet koteihinsa. Oh my G, reissu onnistui!
Olen tavannut pitää joka vuosi kaksi tipatonta kuukautta putkeen. Yksi tipaton kuukausi on kuulemma turhaa, se voi olla jopa haitallista terveydelle, joten olen ollut alkoholitta joulu- ja tammikuun. Kun kotona on nyt lähes tulkoon täydellinen, miltei 50 pulloa käsittävä kokoelma, jolla voi tehdä miltei minkä tahansa klassikkodrinkin ja jotain erikoisempaakin, koskaan aiemmin tipattoman aloittaminen ei ole vituttanut yhtä paljon. Yhy.
Onneksi rakkaani odottavat minut helmikuuhun. Silloin räjähtää jälleen! <3
maanantai 1. joulukuuta 2014
Marras
Keltaisia lehtiä puissa, sadepisaroita ikkunassa
Synkkä syksy luokseni on jälleen saapumassa
Keltaiset katuvalot kiiltää kujien märässä asfaltissa
Niitä pitkin kuljen yksinäisten sydänten kaupungissa
Turvaa tuomassa kotona palaa kynttilöitä
Keltaiset liekit lepattaen valaisevat mun öitä
Ei kultaa vierel muttei kans yhtään häiriköitä
Vain minä, pohdin ratkaisemattomia yhtälöitä
Ei puistot, ei metsät eikä niityt mulle enää huminoi
Ne kuolleen keltaisina vain talven tuloo oottaa voi
Pyörivät puunlehdet tuulessa hiljaa kahisee, luonto musisoi
Ehkä yksinäisyyden, mut myös vapauden tää marras mulle toi
Synkkä syksy luokseni on jälleen saapumassa
Keltaiset katuvalot kiiltää kujien märässä asfaltissa
Niitä pitkin kuljen yksinäisten sydänten kaupungissa
Turvaa tuomassa kotona palaa kynttilöitä
Keltaiset liekit lepattaen valaisevat mun öitä
Ei kultaa vierel muttei kans yhtään häiriköitä
Vain minä, pohdin ratkaisemattomia yhtälöitä
Ei puistot, ei metsät eikä niityt mulle enää huminoi
Ne kuolleen keltaisina vain talven tuloo oottaa voi
Pyörivät puunlehdet tuulessa hiljaa kahisee, luonto musisoi
Ehkä yksinäisyyden, mut myös vapauden tää marras mulle toi
sunnuntai 30. marraskuuta 2014
Marraskuun ihQutusbiisi
Suattaapi olla ihQ tai olla olematta.
Marraskuun ihQuinta on Jari Sillanpää - Tanssii kuin John Travolta. Eihän tätä edes perustella tarvitse.
Baila baila baila, Siltsu bitch!
Marraskuun ihQuinta on Jari Sillanpää - Tanssii kuin John Travolta. Eihän tätä edes perustella tarvitse.
Baila baila baila, Siltsu bitch!
keskiviikko 26. marraskuuta 2014
Syyslukukauden satoa
Kuluneen syksyn aikana tuli poseerailtua Portaanpään kristillisellä opistolla (kolme ensimmäistä kuvaa) ja Muotoiluakatemialla. Tässä joitakin omia suosikkejani syyslukukaudelta. Monia hienoja töitä on jäänyt valitettavasti kuvaamatta, nämä eivät ole ainoat kursseilla syntyneet työt, joita pidän hienoina.
Portaanpäällä vietin yhden intensiivisen viikonlopun taidekasvatuksen aikuisryhmän parissa. Oppilaista suurin osa oli keski-ikäisiä naisia, jotka työskentelevät lastenhoito- ja koulualalla. Osalle elävästä mallista maalaaminen oli tuttua ennestään, osalle homma oli täysin uutta. Ymmärtääkseni joitakin piirroksia valittiin kurssin jälkeen koulussa pidettyyn näyttelyyn. Koulu kohteli mallia erityisen ystävällisesti, minulle järjestettiin jopa yösija Lapinlahdelta. Muotoiluakatemialla tunteja oli useamman ryhmän kanssa. Erityisesti pidin sisustusarkkitehtien ryhmästä, jolla oli hauskan rento tekemisen meininki. Eräs oppilas sanoikin, että heidän välillään on positiivinen kilpailu siitä, kuka tai ketkä ovat luovimpia. Myös tältä ryhmältä koottiin töitä koulun ruokasaliin ja aulaan, mutta vain osassa kuvista mallina olen minä, sillä koululla on lisäkseni toinenkin miesmalli ja naismalli. Monilla Muotoiluakatemian kursseilla oppilaat saivat heittäytyä ulos täysin realistisen kuvaamisen parista ja kuvata myös mallin mielensisäistä maailmaa. Hauskaa oli huomata, kuinka mallin persoona vaikutti tulkintaan: monet piirsivät alkusyksystä "mielensisäiseni maailman" keltaiseksi mahdollisesti neon-keltaisen hiusvärini innoittamana. Usein kuvatut ympäristöt olivat futuristisia tai musta-valkoisia (kuten muuten tämän hetkinen tukkatyylikin). Naismallista näkemissäni piirroksissa esiintyi paljon lämpimiä sävyjä, toisesta miesmallista tehdyissä töissä oli paljon luontoympäristöä. Työt ovat aikajärjestyksessä alkaen syyskuusta päättyen marraskuun loppuun. Oppilailla on tekijänoikeudet tekemiinsä töihin. Töiden mahdolliseen julkaisuun olen pyytänyt kuvaushetkellä luvan. |
| Heidin kolme työtä. Oranssi liitu mustalla pahvilla saa piirrokset hehkumaan kiinnostavalla tavalla. |
 |
| "Draw me like one of your French girls." Jaanan työ. |
 |
| Marikan työ. |
 |
| Utuinen, mystinen metsämaisema. Sofian työ. |
 |
| Anne-Marin työ. Luulin lepääväni alustalla raukeana, mutta poskiltani näyttäisikin vierivän kyynel viikatemiehen lähestyessä. :'D Tämä on hervoton! |
 | ||
| Tämä ja ylempi ovat Tommin töitä. Pidän erityisesti värien käytöstä ja alemmman maalauksen henkeäsalpaavasta maisemasta. |
sunnuntai 16. marraskuuta 2014
Converse-merkki tennareissa on kuin hakaristi paidanhihassa
Ihminen on aina loppujen lopuksi sosiaalinen eläin. Olen monesti miettinyt, kuinka jännää onkaan, että vaikka elämme yksilökeskeisintä aikaa koskaan, muoti määrittelee ihmisiä suunnattomasti. Se on suorastaan paradoksaalista: voisi luulla, etteivät muotivirtaukset enää kiinnostaisi, kun individualistiyhteiskunta korostaa omaa tyyliä, omaa vapautta, omaa valintaa. Näyttää kuitenkin siltä, että muodilla on merkitystä niin aikuisten kuin nuortenkin keskuudessa.
Savon Sanomien pääkirjoituksessa 10.11.2014 Talvihaalarivarustelua Outi Poikonen kirjoittaa vanhemmista, jotka saattavat syytää vuosittain satoja euroja lastensa toppahaalareihini: tietyt brändit, esimerkiksi Polarn O. Pyret, ovat satsaamisen arvoisia. Hiekkalaatikolla rämpivän kersan ylläpitämä haalari kertoo nähtävästi yllättävän paljon myös lapsen vanhemmista. Halpa-Hallin kuteissa rämpivän lapsen vanhemmat voivat olla muita vanhempia huonompia ihmisiä.
"Pikkuhiljaa sitä havahtuu ensimmäisen mukulansa kanssa läheisen leikkipuiston hiekkalaatikolla. Miksi kaikilla muilla lapsilla näyttäisi olevan lähes identtinen univormu. Väri vaihtelee, mutta malli ja materiaali toistuvat."
Hesari taasen kirjoitti (Paljonko maksaa olla suosittu teini?) brändejä seuraavista ja halpismerkkejä kaihtavista yläasteteineistä pari kuukautta aiemmin, elokuussa.
"Mutta nyt Maunulan yläkoulun kello soi. Poikien on mentävä tunnille.
He heittävät selkäänsä Niken reput – kaikilla on samanlainen, mutta erivärinen."
Facebookin kohdemainokset osaavat tyrkyttää minulle ajoittain eri vaatekauppojen Facebook-sivuja ja tarjouksia. Kerran jouduin hieraisemaan silmiäni, kun eräs miehille farkkuja myyvä liike myi pöksyjään poikkeuksellisen suorasanaisella mainoslauseella: "näillä farkuilla saat." Siis mitä saan? Leluja? Karkkia? Viinaa? Pillua? Aa, niin joo, pillua tietty. Siitä tämä puutoksessa eläminen johtuukin, en käytä oikeita farkkuja.
Vaatteet tekevät miehen. Tai naisen. Tai ihan vaan kunnollisen ihmisen. Ilmiö on tuttu jo ennen teollistumisen myötä syntynyttä kulutusyhteiskuntaa: jo uudella ajalla Ranskan hovissa kehittyi kulttuuri, jossa aateliset pyrkivät korostamaan itseään mitä yltiöindividualistisin tavoin ja samalla kuitenkin seuraamaan toisten oikkuja, matkimaan kuin apinat kaikkein tärkeintä muodin keisaria, kuningasta. Aurinkokuninkaan valtakaudella touhu kasvoi ennennäkemättömiin mittasuhteisiin: hovissa jonkun naisen ulkonäön yksityiskohtia saatettiin ruveta matkimaan pelkästä epäilyksestä, että kyseessä saattaa olla kuninkaan uusi rakastajatar. Muoti on määritellyt yksilökeskeisiä ihmisiä jo satoja vuosia sitten.
Minusta Conversen merkit tennareissa ja Hollister-logot huppareissa ovat tavallaan moderneja hihamerkkejä tai timanttikaulanauhoja. Siinä missä natsiajan Saksassa hihaan kiinnitetty kansallissosialistisen puolueen merkki kertoi ihmisen olevan normaali, hyväksyttävissä tai jopa muita arvokkaampi, samaa ajaa nyt krokotiilin kuva kengässä (tosin hei haloo, Lacoste on jo poissa muodista!) tai Ray-Ban aurinkolaseissa. Siinä missä Ranskan hovissa keimailtiin ryhtiä haittaavilla jalokivikoruilla ja massiivisilla tukkalaitteilla, nyt omasta paremmuudesta kertoo Guessin kello. Minulla on varaa, sinulla ei.
Ei merkeissä ole mitään vikaa. Merkkitietoisuudesta on hyötyäkin: ainakin omien kokemuksieni perusteella esimerkiksi Conversen kengät ovat muita tennareita kestävämpiä. Mutta yhteiskunnassa, jossa ihmisen hierarkinen asema määräytyy pidettävän vaatteen merkin perusteella, on (tai ainakin pitäisi olla) pelottavaa elää.
-----------
http://www.hs.fi/raha/a1408684411439
http://www.hs.fi/raha/a1408684286530
http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/talvihaalarivarustelua/1930431
Savon Sanomien pääkirjoituksessa 10.11.2014 Talvihaalarivarustelua Outi Poikonen kirjoittaa vanhemmista, jotka saattavat syytää vuosittain satoja euroja lastensa toppahaalareihini: tietyt brändit, esimerkiksi Polarn O. Pyret, ovat satsaamisen arvoisia. Hiekkalaatikolla rämpivän kersan ylläpitämä haalari kertoo nähtävästi yllättävän paljon myös lapsen vanhemmista. Halpa-Hallin kuteissa rämpivän lapsen vanhemmat voivat olla muita vanhempia huonompia ihmisiä.
"Pikkuhiljaa sitä havahtuu ensimmäisen mukulansa kanssa läheisen leikkipuiston hiekkalaatikolla. Miksi kaikilla muilla lapsilla näyttäisi olevan lähes identtinen univormu. Väri vaihtelee, mutta malli ja materiaali toistuvat."
Hesari taasen kirjoitti (Paljonko maksaa olla suosittu teini?) brändejä seuraavista ja halpismerkkejä kaihtavista yläasteteineistä pari kuukautta aiemmin, elokuussa.
"Mutta nyt Maunulan yläkoulun kello soi. Poikien on mentävä tunnille.
He heittävät selkäänsä Niken reput – kaikilla on samanlainen, mutta erivärinen."
Facebookin kohdemainokset osaavat tyrkyttää minulle ajoittain eri vaatekauppojen Facebook-sivuja ja tarjouksia. Kerran jouduin hieraisemaan silmiäni, kun eräs miehille farkkuja myyvä liike myi pöksyjään poikkeuksellisen suorasanaisella mainoslauseella: "näillä farkuilla saat." Siis mitä saan? Leluja? Karkkia? Viinaa? Pillua? Aa, niin joo, pillua tietty. Siitä tämä puutoksessa eläminen johtuukin, en käytä oikeita farkkuja.
Vaatteet tekevät miehen. Tai naisen. Tai ihan vaan kunnollisen ihmisen. Ilmiö on tuttu jo ennen teollistumisen myötä syntynyttä kulutusyhteiskuntaa: jo uudella ajalla Ranskan hovissa kehittyi kulttuuri, jossa aateliset pyrkivät korostamaan itseään mitä yltiöindividualistisin tavoin ja samalla kuitenkin seuraamaan toisten oikkuja, matkimaan kuin apinat kaikkein tärkeintä muodin keisaria, kuningasta. Aurinkokuninkaan valtakaudella touhu kasvoi ennennäkemättömiin mittasuhteisiin: hovissa jonkun naisen ulkonäön yksityiskohtia saatettiin ruveta matkimaan pelkästä epäilyksestä, että kyseessä saattaa olla kuninkaan uusi rakastajatar. Muoti on määritellyt yksilökeskeisiä ihmisiä jo satoja vuosia sitten.
Minusta Conversen merkit tennareissa ja Hollister-logot huppareissa ovat tavallaan moderneja hihamerkkejä tai timanttikaulanauhoja. Siinä missä natsiajan Saksassa hihaan kiinnitetty kansallissosialistisen puolueen merkki kertoi ihmisen olevan normaali, hyväksyttävissä tai jopa muita arvokkaampi, samaa ajaa nyt krokotiilin kuva kengässä (tosin hei haloo, Lacoste on jo poissa muodista!) tai Ray-Ban aurinkolaseissa. Siinä missä Ranskan hovissa keimailtiin ryhtiä haittaavilla jalokivikoruilla ja massiivisilla tukkalaitteilla, nyt omasta paremmuudesta kertoo Guessin kello. Minulla on varaa, sinulla ei.
Ei merkeissä ole mitään vikaa. Merkkitietoisuudesta on hyötyäkin: ainakin omien kokemuksieni perusteella esimerkiksi Conversen kengät ovat muita tennareita kestävämpiä. Mutta yhteiskunnassa, jossa ihmisen hierarkinen asema määräytyy pidettävän vaatteen merkin perusteella, on (tai ainakin pitäisi olla) pelottavaa elää.
-----------
http://www.hs.fi/raha/a1408684411439
http://www.hs.fi/raha/a1408684286530
http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/talvihaalarivarustelua/1930431
sunnuntai 2. marraskuuta 2014
Hengitätkö ilmaa? Se voi olla vaarallista!
Hengitätkö sinäkin ilmaa? Viime vuosikymmenien aikana hankittujen tietojen mukaan ilman hengittäminen tai muu ilman kanssa tekemisissä oleminen voi olla jopa hengenvaarallista. Ilma ei ole tyhjyyttä – se on useista eri aineista koostuva hajuton ja väritön seos, joka painaa ja jolla on merkittäviä, TUHOAVIA VAIKUTUKSIA terveyteesi. Katso kuusi syytä, miksi ilma tappaa!
Pienhiukkaset
Alle 2,5 mikrometrin kokoiset pienhiukkaset ovat kiinteitä hiukkasia, jotka leijuvat ilmassa. Silmä ei näe niitä, mutta siellä ja täällä ne ovat, kaikkialla ympärillämme, valmiina iskemään ja tappamaan. Siinä missä isommat hiukkaset eivät pääse keuhkorakkuloihin asti niiden juuttuessa usein jo nenän ja nielun alueille, pienhiukkaset pääsevät. Ne aiheuttavat hengitystie-elinsairauksia, sydänongelmia ja astmaa. Pienhiukkasia esiintyy pääasiassa kaupungissa, mutta myös maaseudulla. Niitä syntyy teollisuuden, tavallisen kulutuksen, energian tuottamisen, autolla ajamisen ja jopa kasvillisuuden tuottamien höyryjen takia – missään ei voi olla turvassa!
Muut myrkyt
Pienhiukkaset eivät riitä: ilma on täynnä myös muita saasteita, jotka tuhoavat terveyden ja pelottelevat pikkulapsia. Esimerkiksi alailmakehän otsonia ei voi havaita kaasumaisen olomuotonsa vuoksi tavan tallaajan toimesta, mutta pienetkin pitoisuuden lisäykset voivat tuottaa hengitystieoireita. Otsoni voi tehostaaa karsinogeenejä (syöpää altistavia tekijöitä) tai toimia itse sellaisena.
Happolaskeuma
Oi kultaista kuusikymmenlukua, jolloin lapset saattoivat tanssia virkistävässä kesäiltapäivän sateessa piirissä leikkien. Nyt se on mahdotonta, kiitos hapanlaskeuman. Lapset syöpyisivät happosateessa! Lähes koko pohjoisen pallonpuoliskon kattava happolaskeuma saa aikaan syöpymisreaktioita ja ekosysteemien sekoittumista. Se jopa vapauttaa raskasmetalleja maaperästä, mikä johtaa metallien kertymiseen kasveihin ja eläimiin. Tämä taas johtaa siihen, että ruokaketjun takia raskasmetallit rikastuvat ihmisessä. SOS, acid everywhere!
Ilmaston lämpeneminen
Talvisin saattaa vielä paleltaakin, mutta ilmamme myös lämpenee koko ajan. Ilmaston lämmetessä napajäät sulavat, valtameret nousevat, järvet kuivuvat, kaupungit hukkuvat ja kaikki kuolevat.
Ultaviolettisäteily
Vaikka ilmakehään absorboituu suurin osa vaarallisesta, Auringosta tai muualta avaruudesta tulevasta säteilystä, ulkona oleminen altistaa ihmistä erityisesti ultraviolettisäteilylle, joka pidemmän päälle aiheuttaa muutoksia solujen perimässä toimien siten syövälle altistavana tekijänä. Mitä enemmän olet ulkona, sitä enemmän altistut turmiolliselle UV-säteilylle ja varmistat paikkasi syöpätautiosastoilla. Varo!
Mikrobit
Ilma suorastaan kuhisee erilaisista mikrobeista, kuten bakteereista, homeista, hiivoista, alkueliöistä ja viruksista. Monet niistä aiheuttavat sairauksia. Influenssavirus voi matkata ilmassa kymmeniä metrejä toisen aivastuspärskähdyksestä seuraavan, viattoman, pahaa-aavistamattoman uhrin limakalvoille.
Hengitätkö ilmaa? Oletko ilman kanssa tekemisissä? Se voi olla vaarallista! Vältä ilmaa heti!
Juotko maitoa? Istutko liikaa? Seisotko? Ajatko autolla? Käveletkö? Se voi olla vaarallista!
Juotko alkoholia? Se voi olla vaarallista!
Oletko absolutisti? Se voi olla vaarallista!
Istutko käytetyllä sohvalla! Se voi olla vaarallista!
Harrastatko zumbaa! Se voi olla vaarallista??
ELÄTKÖ??? SE VOI VAARALLISTA.
vittu kaikki kuolee
Pienhiukkaset
Alle 2,5 mikrometrin kokoiset pienhiukkaset ovat kiinteitä hiukkasia, jotka leijuvat ilmassa. Silmä ei näe niitä, mutta siellä ja täällä ne ovat, kaikkialla ympärillämme, valmiina iskemään ja tappamaan. Siinä missä isommat hiukkaset eivät pääse keuhkorakkuloihin asti niiden juuttuessa usein jo nenän ja nielun alueille, pienhiukkaset pääsevät. Ne aiheuttavat hengitystie-elinsairauksia, sydänongelmia ja astmaa. Pienhiukkasia esiintyy pääasiassa kaupungissa, mutta myös maaseudulla. Niitä syntyy teollisuuden, tavallisen kulutuksen, energian tuottamisen, autolla ajamisen ja jopa kasvillisuuden tuottamien höyryjen takia – missään ei voi olla turvassa!
Muut myrkyt
Pienhiukkaset eivät riitä: ilma on täynnä myös muita saasteita, jotka tuhoavat terveyden ja pelottelevat pikkulapsia. Esimerkiksi alailmakehän otsonia ei voi havaita kaasumaisen olomuotonsa vuoksi tavan tallaajan toimesta, mutta pienetkin pitoisuuden lisäykset voivat tuottaa hengitystieoireita. Otsoni voi tehostaaa karsinogeenejä (syöpää altistavia tekijöitä) tai toimia itse sellaisena.
Happolaskeuma
Oi kultaista kuusikymmenlukua, jolloin lapset saattoivat tanssia virkistävässä kesäiltapäivän sateessa piirissä leikkien. Nyt se on mahdotonta, kiitos hapanlaskeuman. Lapset syöpyisivät happosateessa! Lähes koko pohjoisen pallonpuoliskon kattava happolaskeuma saa aikaan syöpymisreaktioita ja ekosysteemien sekoittumista. Se jopa vapauttaa raskasmetalleja maaperästä, mikä johtaa metallien kertymiseen kasveihin ja eläimiin. Tämä taas johtaa siihen, että ruokaketjun takia raskasmetallit rikastuvat ihmisessä. SOS, acid everywhere!
Ilmaston lämpeneminen
Talvisin saattaa vielä paleltaakin, mutta ilmamme myös lämpenee koko ajan. Ilmaston lämmetessä napajäät sulavat, valtameret nousevat, järvet kuivuvat, kaupungit hukkuvat ja kaikki kuolevat.
Ultaviolettisäteily
Vaikka ilmakehään absorboituu suurin osa vaarallisesta, Auringosta tai muualta avaruudesta tulevasta säteilystä, ulkona oleminen altistaa ihmistä erityisesti ultraviolettisäteilylle, joka pidemmän päälle aiheuttaa muutoksia solujen perimässä toimien siten syövälle altistavana tekijänä. Mitä enemmän olet ulkona, sitä enemmän altistut turmiolliselle UV-säteilylle ja varmistat paikkasi syöpätautiosastoilla. Varo!
Mikrobit
Ilma suorastaan kuhisee erilaisista mikrobeista, kuten bakteereista, homeista, hiivoista, alkueliöistä ja viruksista. Monet niistä aiheuttavat sairauksia. Influenssavirus voi matkata ilmassa kymmeniä metrejä toisen aivastuspärskähdyksestä seuraavan, viattoman, pahaa-aavistamattoman uhrin limakalvoille.
Hengitätkö ilmaa? Oletko ilman kanssa tekemisissä? Se voi olla vaarallista! Vältä ilmaa heti!
Juotko maitoa? Istutko liikaa? Seisotko? Ajatko autolla? Käveletkö? Se voi olla vaarallista!
Juotko alkoholia? Se voi olla vaarallista!
Oletko absolutisti? Se voi olla vaarallista!
Istutko käytetyllä sohvalla! Se voi olla vaarallista!
Harrastatko zumbaa! Se voi olla vaarallista??
ELÄTKÖ??? SE VOI VAARALLISTA.
vittu kaikki kuolee
perjantai 24. lokakuuta 2014
Lokakuun ihQutusbiisi
Joka toiselle biisiä ihQuttaa se itse yksin sitä popittaa.
Lokakuun hienointa kamaa on Paula Koivuniemen tulkinta PMMP:n kappaleesta Joutsenet. Tulkinta on yksinkertaisuudessaan koskettava. Paulan käheän kaunis ääni tuo kappaleeseen rosoa ja haikeutta. Vasta nyt olen itse ymmärtänyt, kuinka upean sanoituksen Mira Luoti ja Paula Vesala ovat luoneet jo laulajauriensa alkuvaiheessa.
"Sitä mitä koitin sussa koskettaa
Tajusin ei oo olemassakaan
--
Lumi on syönyt kaiken
Routa raiskaa tämän maan
Joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan"
Muutenkin juuri Paula Koivuniemi on ollut Vain elämää -sarjan kolmannen kauden suurin positiivinen yllättäjä. Itselläni oli ennakkokäsityksenä, ettei hän välttämättä kykenisi heittäytymään juttuun mukaan, mutta ainakin monipuoliset esitykset ovat osoittaneet todellisuuden jopa päinvastaiseksi. Samaa ei voi sanoa esimerkiksi Jenni Vartiaisesta, jonka esitykset tai oma päiväkään eivät tuoneet artistista esiin mitään uutta. (Don't get me wrong, Jenni on mahtava nainen, mutta hänen pidäyttäytyvä esiintymisensä ja vanhoilla linjoilla jatkavat laulutulkinnat ovat olleet pettymys.)
Vain elämää -sarja on hatunnoston myös minun suunnaltani ansainnut. Kokonaisuudessaan ohjelman idea on nerokas: joukko tunnettuja laulajia viettää yhdessä aikaa, kukin avaa uraansa ja avautuu, ja päivän lopuksi tulkitaan jonkun mukana olevan kappaleita. Suomen etuna on pienet julkkispiirit: kaikki ovat katsojalle tuttuja. Todennäköisesti vastaavanlainen formaatti ei toimisi esimerkiksi Yhdysvalloissa. Hollannissa ja erityisesti Ruotsissa vastaavat ohjelmat ovat olleet jättimenestyksiä. Harva ohjelma kykenee koskettamaan ja viihdyttämään katsojaansa yhtä paljon kuin Vain elämää. Vaikka ohjelmassa vollotetaan aika auliisti (Vain itketään ehe ehe), kokonaisuudessaan sarja on ihastuttavan positiivinen: ei kilpailua, ei mollaamista, vain pieni, intiimi ryhmä fiilistelemässä. Okei, mukana on tietty massiivinen tuottajatiimi, bändi ja joka paikkaan seuraavat kamerat, mutta silti.
Lokakuun hienointa kamaa on Paula Koivuniemen tulkinta PMMP:n kappaleesta Joutsenet. Tulkinta on yksinkertaisuudessaan koskettava. Paulan käheän kaunis ääni tuo kappaleeseen rosoa ja haikeutta. Vasta nyt olen itse ymmärtänyt, kuinka upean sanoituksen Mira Luoti ja Paula Vesala ovat luoneet jo laulajauriensa alkuvaiheessa.
"Sitä mitä koitin sussa koskettaa
Tajusin ei oo olemassakaan
--
Lumi on syönyt kaiken
Routa raiskaa tämän maan
Joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan"
Muutenkin juuri Paula Koivuniemi on ollut Vain elämää -sarjan kolmannen kauden suurin positiivinen yllättäjä. Itselläni oli ennakkokäsityksenä, ettei hän välttämättä kykenisi heittäytymään juttuun mukaan, mutta ainakin monipuoliset esitykset ovat osoittaneet todellisuuden jopa päinvastaiseksi. Samaa ei voi sanoa esimerkiksi Jenni Vartiaisesta, jonka esitykset tai oma päiväkään eivät tuoneet artistista esiin mitään uutta. (Don't get me wrong, Jenni on mahtava nainen, mutta hänen pidäyttäytyvä esiintymisensä ja vanhoilla linjoilla jatkavat laulutulkinnat ovat olleet pettymys.)
Vain elämää -sarja on hatunnoston myös minun suunnaltani ansainnut. Kokonaisuudessaan ohjelman idea on nerokas: joukko tunnettuja laulajia viettää yhdessä aikaa, kukin avaa uraansa ja avautuu, ja päivän lopuksi tulkitaan jonkun mukana olevan kappaleita. Suomen etuna on pienet julkkispiirit: kaikki ovat katsojalle tuttuja. Todennäköisesti vastaavanlainen formaatti ei toimisi esimerkiksi Yhdysvalloissa. Hollannissa ja erityisesti Ruotsissa vastaavat ohjelmat ovat olleet jättimenestyksiä. Harva ohjelma kykenee koskettamaan ja viihdyttämään katsojaansa yhtä paljon kuin Vain elämää. Vaikka ohjelmassa vollotetaan aika auliisti (Vain itketään ehe ehe), kokonaisuudessaan sarja on ihastuttavan positiivinen: ei kilpailua, ei mollaamista, vain pieni, intiimi ryhmä fiilistelemässä. Okei, mukana on tietty massiivinen tuottajatiimi, bändi ja joka paikkaan seuraavat kamerat, mutta silti.
keskiviikko 22. lokakuuta 2014
Ihanaa, kun on joku jota nöyryyttää
Jos tarkastellaan nykyajan televisiokulttuuria, tositelevisio on merkittävästi ohjelmistoa dominoiva tyyppi. On selviytyjiä, uskomattomia maailman ympäri meneviä kilpailuja, laihduttamista läskeille, poliiseja, palomiehiä, hätänumeroita, teiniäitejä, isoveljeä, Martina Aitolehteä milloin viidakossa, äitinä tai hengenpelastajana... Tosi-tv:tä tehdessä ei tarvitse maksaa näyttelijöille, kilpailijoille riittää lupaus palkinnosta. Käsikirjoittajiakaan ei tarvita ainakaan paria enempää, sillä kilpailijat itse muodostavat käsikirjoituksen tekemisillään.
Tosi-teeveen suosion syitä pohditaan paljon. Monet ehdottavat, että terveydestä kiinnostuneet ihmiset katsovat Suurinta pudottajaa, koska siinä oppii paljon kuntoilusta ja terveydestä. Voi olla myös niinkin. Usein kuulee ehdotettavan, että Viidakon tähtösten suosio perustuu pelkkiin bikineihin verhottuihin julkkistisseihin. Voi ollakin. Sanotaan, että Big Brotherissa viehättää mahdollisuus tirkistellä.
Taustalla voi olla kuitenkin muutakin. Minä väitän, että menestyksen avain on nöyryyttäminen. On aina mukava katsoa, kun jotakuta nöyryytetään. Se ei ole varmasti ainoa syy kaikkien tosi-tv-formaattien menestykseen, mutta useissa tapauksissa uskoisin sen voivan olla jopa avaintekijä menestykseen.
Katsotaanko laihdutusohjelmia terveysvinkkien vai kilokasojen tuskan sävyttämän kuntoilun takia? Läskit hikoilevat muutaman tonnin takia, valmentajat karjuvat, hihii ne ovat aivan punaisia ja hikisiä, siinäpähän pudottavat itse keräämiään kilojaan ja syövät kengänpohjan makuista ruokaa. Lopetetaan se tekopyhyys terveyden kiinnostavuudesta: on ilo huomata olevansa itse suhteellisen hyvässä kuosissa ja katsella sohvalta, kuinka paksukainen punnertaa. Hihii, kato, se ei jaksa enää vaan lyyhistyy lattialle!
Maikkarilla pyörinyt Rakas, sinusta on tullut pullukka! keräsi ensimmäisellä kaudellaan keskimäärin 400 000 katsojaa per jakso. Suurinta pudottajaa (englanniksi The Biggest Loser) on tehty Suomessa neljä ja Yhdysvalloissa 16 tuotantokautta: Suomessa kolmannen tuotantokauden päätösjaksoa seurasi parhaimmillaan 700 000 ihmistä: noin 14 prosenttia finskeistä.
Viidakon tähtöset on rikkonut Subin katsojaennätyksiä. Ensimmäisen tuotantokauden avausjaksoa katsoi lähes 500 000 suomalaista: joka kymmenes kansalainen siis nauliintui toosan ääreen tapittamaan Martina Aitolehden tai Henna Kalinaisen bikinipeppuja ja viidakon kuumuun vuoksi hiestä kiiltäviä muovitissejä. Tai sitten ulkonäkö ei kiinnostanut, vaan oli yksinkertaisesti mukava tuijottaa, kuinka ärsyttävät turhikset joutuvat nöyryyttämään itseään viidakossa. Viimein ne rasittavat akat saavat sitä, mitä ne ansaitsevat, hahhaa, hyttysverkolla varustettu telttakin on luksusta nyt! Monet tuttavani (ja minä itsekin) toivoivat sarjaan Johanna Tukiaista: oikeasti, haluaako porukka nähdä Tuksun seksikkäänä bikineissä vai nolaamassa itsensä jossain hassunhauskassa tehtävässä?
Tämän vuoden Big Brother -kaudella on havahduttu ja toimittu havaintojen mukaan: koska aivokuolleisuutta osoittavat keskustelut ja bileörvellykset eivät jostain syystä enää kiinnosta ihmisiä kymmenen kauden jälkeen yhtä paljon kuin ennen, katsojia voi houkutella ruudun ääreen nolaamalla kilpailijoita luovilla keinoilla. Jo aiemmin sarjassa on nähty erilaisia nolaamisen elementtejä, mutta nyt tavaraa on keksitty vielä lisää. Tällä kaudella asukkaiden yksilöllisyyttä on riisuttu vankiasuilla, ja kaksi rääväsuuta ovat joutuneet pitämään suussaan tutteja
Viime aikoina on puhuttu paljon kiusaamisesta. Kouluissa on viimeisimmän vuosikymmenen aikana pyritty kitkemään kiusaamista erilaisilla kampanjoilla ja opettajille suunnatuilla ohjeistuksilla. Työpaikkakiusaamisestakin saa jo puhua ääneen, ja joitain työpaikalla tapahtuneita tapauksia on puitu mediassakin laajasti. Kutsumua-kampanja on nostanut tunteita pintaan kertoessaan selviytymistarinoita ja tilityksiä, millaisia vaikutuksia kiusaamisella on ollut.
Nyky-yhteiskunta on siinä mielessä masentava, ettei ketään enää saisi kiusata. Onneksi meillä on kuitenkin televisio, jonne ihmiset tulevat ihan vapaaehtoisesti häpäistäviksi muutamien roposien ja pintaliitojulkisuuden tähden. Thank God we have television.
Sanotaan, että hauskuus on kadonnut maailmasta. Ei se ole, mutta se on muuttunut. Hauskuudesta on tullut vahingoniloa. Empatia toisia kohtaan on vähentynyt. Ne ovat vain ruudussa nähtäviä mielikuvitushahmoja, eivät oikeita ihmisiä. Kiusaaminen ulkoistetaan koulun häpäreiltä rahan perässä maassa ryömiville reality-julkisuustyrkyille. Tiedä sitten, mitä tällainen kertoo yhteisöstämme.
Lupsuta vain sitä tuttia BB-Dani. Se saa minut ja muut muistamaan, että olemme sinua parempia ihmisiä.
---------
http://www.radionova.fi/ajankohtaista/uutiset/-Rakas--sinusta-on-tullut-pullukka--saa-jatkoa---ohjelmaan-haetaan-osallistujia-31702.html
http://www.mtv.fi/ohjelmat/sivusto2008.shtml/viihde/suurin_pudottaja_2010/uutiset?1075195
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suurin_pudottaja
http://fi.wikipedia.org/wiki/Viidakon_t%C3%A4ht%C3%B6set
Tosi-teeveen suosion syitä pohditaan paljon. Monet ehdottavat, että terveydestä kiinnostuneet ihmiset katsovat Suurinta pudottajaa, koska siinä oppii paljon kuntoilusta ja terveydestä. Voi olla myös niinkin. Usein kuulee ehdotettavan, että Viidakon tähtösten suosio perustuu pelkkiin bikineihin verhottuihin julkkistisseihin. Voi ollakin. Sanotaan, että Big Brotherissa viehättää mahdollisuus tirkistellä.
Taustalla voi olla kuitenkin muutakin. Minä väitän, että menestyksen avain on nöyryyttäminen. On aina mukava katsoa, kun jotakuta nöyryytetään. Se ei ole varmasti ainoa syy kaikkien tosi-tv-formaattien menestykseen, mutta useissa tapauksissa uskoisin sen voivan olla jopa avaintekijä menestykseen.
Katsotaanko laihdutusohjelmia terveysvinkkien vai kilokasojen tuskan sävyttämän kuntoilun takia? Läskit hikoilevat muutaman tonnin takia, valmentajat karjuvat, hihii ne ovat aivan punaisia ja hikisiä, siinäpähän pudottavat itse keräämiään kilojaan ja syövät kengänpohjan makuista ruokaa. Lopetetaan se tekopyhyys terveyden kiinnostavuudesta: on ilo huomata olevansa itse suhteellisen hyvässä kuosissa ja katsella sohvalta, kuinka paksukainen punnertaa. Hihii, kato, se ei jaksa enää vaan lyyhistyy lattialle!
Maikkarilla pyörinyt Rakas, sinusta on tullut pullukka! keräsi ensimmäisellä kaudellaan keskimäärin 400 000 katsojaa per jakso. Suurinta pudottajaa (englanniksi The Biggest Loser) on tehty Suomessa neljä ja Yhdysvalloissa 16 tuotantokautta: Suomessa kolmannen tuotantokauden päätösjaksoa seurasi parhaimmillaan 700 000 ihmistä: noin 14 prosenttia finskeistä.
Viidakon tähtöset on rikkonut Subin katsojaennätyksiä. Ensimmäisen tuotantokauden avausjaksoa katsoi lähes 500 000 suomalaista: joka kymmenes kansalainen siis nauliintui toosan ääreen tapittamaan Martina Aitolehden tai Henna Kalinaisen bikinipeppuja ja viidakon kuumuun vuoksi hiestä kiiltäviä muovitissejä. Tai sitten ulkonäkö ei kiinnostanut, vaan oli yksinkertaisesti mukava tuijottaa, kuinka ärsyttävät turhikset joutuvat nöyryyttämään itseään viidakossa. Viimein ne rasittavat akat saavat sitä, mitä ne ansaitsevat, hahhaa, hyttysverkolla varustettu telttakin on luksusta nyt! Monet tuttavani (ja minä itsekin) toivoivat sarjaan Johanna Tukiaista: oikeasti, haluaako porukka nähdä Tuksun seksikkäänä bikineissä vai nolaamassa itsensä jossain hassunhauskassa tehtävässä?
Tämän vuoden Big Brother -kaudella on havahduttu ja toimittu havaintojen mukaan: koska aivokuolleisuutta osoittavat keskustelut ja bileörvellykset eivät jostain syystä enää kiinnosta ihmisiä kymmenen kauden jälkeen yhtä paljon kuin ennen, katsojia voi houkutella ruudun ääreen nolaamalla kilpailijoita luovilla keinoilla. Jo aiemmin sarjassa on nähty erilaisia nolaamisen elementtejä, mutta nyt tavaraa on keksitty vielä lisää. Tällä kaudella asukkaiden yksilöllisyyttä on riisuttu vankiasuilla, ja kaksi rääväsuuta ovat joutuneet pitämään suussaan tutteja
Viime aikoina on puhuttu paljon kiusaamisesta. Kouluissa on viimeisimmän vuosikymmenen aikana pyritty kitkemään kiusaamista erilaisilla kampanjoilla ja opettajille suunnatuilla ohjeistuksilla. Työpaikkakiusaamisestakin saa jo puhua ääneen, ja joitain työpaikalla tapahtuneita tapauksia on puitu mediassakin laajasti. Kutsumua-kampanja on nostanut tunteita pintaan kertoessaan selviytymistarinoita ja tilityksiä, millaisia vaikutuksia kiusaamisella on ollut.
Nyky-yhteiskunta on siinä mielessä masentava, ettei ketään enää saisi kiusata. Onneksi meillä on kuitenkin televisio, jonne ihmiset tulevat ihan vapaaehtoisesti häpäistäviksi muutamien roposien ja pintaliitojulkisuuden tähden. Thank God we have television.
Sanotaan, että hauskuus on kadonnut maailmasta. Ei se ole, mutta se on muuttunut. Hauskuudesta on tullut vahingoniloa. Empatia toisia kohtaan on vähentynyt. Ne ovat vain ruudussa nähtäviä mielikuvitushahmoja, eivät oikeita ihmisiä. Kiusaaminen ulkoistetaan koulun häpäreiltä rahan perässä maassa ryömiville reality-julkisuustyrkyille. Tiedä sitten, mitä tällainen kertoo yhteisöstämme.
Lupsuta vain sitä tuttia BB-Dani. Se saa minut ja muut muistamaan, että olemme sinua parempia ihmisiä.
---------
http://www.radionova.fi/ajankohtaista/uutiset/-Rakas--sinusta-on-tullut-pullukka--saa-jatkoa---ohjelmaan-haetaan-osallistujia-31702.html
http://www.mtv.fi/ohjelmat/sivusto2008.shtml/viihde/suurin_pudottaja_2010/uutiset?1075195
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suurin_pudottaja
http://fi.wikipedia.org/wiki/Viidakon_t%C3%A4ht%C3%B6set
keskiviikko 15. lokakuuta 2014
Toiset leikkii
Jotkut leikkii pikkuautoilla
Jotkut leikkii puupalikoilla
Jotkut leikkii sähköjunill'
Jotkut leikkii Kinder-munill'
Jotkut leikkii pehmoleluilla
Jotkut leikkii marmor'kuulilla
Jotkut leikkii palapeleill'
Jotkut leikkii Barbie-nukeill'
Jotkut leikkii Keneillä
Jotkut leikkii ihmisillä
Toiset leikkii ihmisillä.
Jotkut leikkii puupalikoilla
Jotkut leikkii sähköjunill'
Jotkut leikkii Kinder-munill'
Jotkut leikkii pehmoleluilla
Jotkut leikkii marmor'kuulilla
Jotkut leikkii palapeleill'
Jotkut leikkii Barbie-nukeill'
Jotkut leikkii Keneillä
Jotkut leikkii ihmisillä
Toiset leikkii ihmisillä.
maanantai 13. lokakuuta 2014
Cheekin riimien "parhaimmistoa"
(Kuka muu muka, 2013)
Puolet räppäreist ei tajuu rimmaamisest mitään
Ennen mikkiin päästämistä pitäis kirjalliset pitää
--
Kuka muu muka, kuka muu muka
J H T
Jos sä et mun tyylii tajuu,
Se meinaa että sulla ei oo tyylitajuu
--
Nuorii dokaajakinkkui
Muotiblogaajamirkkui
--
Ego on I S O
Rullaan reikä päässä J F K
(Parempi mies feat. Samuli Edelmann, 2013)
Rahamies, muttei sentään ihan sahamies
(Vihaajat vihaa, 2013)
Moninkertainen kesähittikingi
Forumin kulman kundi
Hymyilee kuin Hangon keksi
Kun taas kotiin kurvaa rundilt
Tänään Linnassa Jennin ja Salen kaa(Linnan juhlissa 6.12.2012 toimittajan pyynnöstä improvisoituna vedetty räppäys)
Jos olet ulkona, varmasti paleltaa
Aa, mikä sen parempaa kuin itsenäistä Suomea yhdessä rakentaa
Teema, teot ja työt, jaksakaa pakertaa
Vaikka välillä masentaa ja duuni... jotain ja sitten näin.
Mä oon yhden naisen mies, mut se ei oo kukaan just nyt,(Avaimet mun himaan, 2004)
Tuntuu et pitää likapannuu kuuraa just nyt
Kannui Zuumaa just ny
Klubeil luuraa just ny,
Vetää tuubat ja Mikki Hiirii tuuraa just ny
Jos tekee tänään mieli vetää pari(Sokka irti, 2012)
Ni siin on sit turha sievistellä, Jani.
Jos veri vetää, veri vetää.
Ei muuta ku läträämään eli vetään.
--
Vaikka selitykset alkaa ontumaan
Mä en ota morkulaa.
Tän kesän läträän, mä vedän häppää.
Tallaan omaa polkua.
En haluis olla yksin täällä, en haluis yksin jäädä(Mitä tänne jää, 2009)
Seistä rokkareiden seassa ainoana ty-ty-tyylikkäänä
Pitkätukist saa skalpeerattuu päänahkoja helpommin
Silti uusii emciit venaillessa jään katsomaan kellooni
Ja mä tiedän että en oo ainoo joka venaa
Ootko miettiny mitä tapahtuu jos mä delaan?
Mä elän, tää jatkuu
Ja niin kauan kenenkää ei tarvii pelätä laskuu
Faijan tavoin valinnu nää reissumiehen saappaat(Anna mä meen feat Jonne Aaron, 2012)
Voi tätä taakkaa, aah!
Ei natsannu ekal, koitin uudestaan ku Dalia.(Jippikayjei, 2010)
Nyt tätä koko genree kuunnellaan mun takia, hähää.
Ja jos mimmillä ei riitä se monistetaan,(Fiiliksissä feat Diandra, 2013)
Double up - niin nää kakut koristetaan
--
Aa - taas kerran mennään
Jengi on se kasi, niinku kaks kertaa neljä
(Liiku feat Jonna, 2005)
Eikä se sekään mitään, mut miten se tanssi
Miten se liikku, miten se trankki
Pomppi ja pyöri, se komppia lyö sil
Pakko tunnustaa et voisin ronkkia yön sitä
Mul on all good everything(Flexaa - feat Sanni ja VilleGalle, 2013)
Nää Guccin kengät on sulaa laavaa-aa
--
Oon piirtänyt tieni karttaan
suotta kai kohtaloaan karttaa
--
Mut tätä duunii ei voi jättää
Tyydyn pitää hauskaa ja vetää häppää
Aha, jee, hähä. Cheek, Sam the Man. Jotain tuttua, klassikko, ha.(Kyyneleet feat Sami Saari, 2012)
--
Oon kiitollinen jäbis, mietin hitto miten kävi,
pikkurikollinen räkis ohi isompien räki.
Saatan istuu ykkösluokas mietiskellen menestystä,
eessä sit mustaa mätii, josta mä en edes tykkää.
Pinta on pintaa, hinta on hintaa - mut mitä sisäl tuntee kun illal on hiljaa?
Tai jos skoudet laittaa maijan vilkkumaan.(Ohituskaistalla feat Mikael Gabriel, 2012)
Ne huutaa: "Seis!" Mä sanon: "Ei!" ku Maija Vilkkumaa.
Mä painan pilkkuun taas maljaa Miklun kaa.
Aah, en maindaa vittuukaan.
Cheekin riimien parhaimmiston kokoamisesta hidasta teki se, että kappaleet täytyi myös kuunnella sanoitusten lukemisen lisäksi läpi. Tämä lista käsittänee kuitenkin Cheekin riimien mielenkiintoisimmat oivallukset.
Yleisesti ottaen riimien rimmaavuus näyttäisi vähenevän vuosi vuodelta – todennäköisesti taustalla on Cheekin musiikin muuttuminen entistä tanssittavampaan suuntaan. Tällöin riimeillä ei ole niin paljoa väliä. Ilmiö on tuttu myös kansainvälisessä musiikissa: esimerkiksi Pitbullin räppäyksissä on saman sanan toistoa, sanoja joita ei ole olemassa, ei kauhean toimivia riimejä ynnä muuta non-sensea. Hankalasti ymmärrettävän räpin jälkeen tuleva kertosäe on helppo, mikä on ominaista nykyajan hiteillä – näin Pitbullin hittien tapauksessa, kuin myös Cheekin kappaleissa. Tanssittavuus lienee eräs merkittävimmistä syistä, miksi Poski niin suosittu onkin.
Jotkut kritisoivat, että Cheek räppäisi vain autoista, naisista ja rahasta. Tämä ei pidä paikkaansa, hän räppää myös itsestään ja urastaan.
Vaikken voi sanoa olevani hänen musiikkinsa ystävä ja tähän on koottu joukko vähemmän toimivia riimejä, on miekkosen tuotannossa myös oikeasti hyviä lyriikoita. Esimerkiksi Timantit on ikuisia ja Elastisen kanssa tehty Profeetat ovat minusta oikeasti toimivia sanoituksia: Profeetat-kappaleessa riimit ovat kohdallaan, ensimmäisenä mainitussa kappaleessa taasen on hyödynnetty hauskasti James Bond -elokuvien nimiä sanoituksessa (luovaa!).
Joskus on arveltu, sanoittaako räppäri biisinsä itse vai onko taustalla sittenkin joku levy-yhtiön biisinikkari. Tietyt ilmaisut (esimerkiksi usein toistuva, alkoholin nauttimista kuvaava slangi-ilmaisu vetää häppää) paljastavat, että sanojen takana on yksi henkilö. Tekihän Cheek musiikkiaan jo vuosia ennen läpimurtoaan, välillä omakustanteisena.
Tietyt asiat ovat muuttuneet biiseissä: esimerkiksi tutuksi tullut "ah" ei ollut alkutuotannossa yhtä yleinen, vaan esimerkiksi huudahdus "ha" esiintyi myös kappaleissa. Eräs mielenkiintoinen muutos on tapahtunut Housut roikkuu -biisistä, jossa Cheek räppää, ettei perusta muodista tai uusista kengistä, vaan keskittyy musiikkiin ja sanomaan. Uudemmissa kappaleissa korostuu taasen brändit ja luksus.
Listaan voinee suhtautua huumorilla niin Cheekin fanit kuin vihaajatkin. Ja hei, vaikka joku Cheekii vihaa, se vaan takas vilkuttaa.
keskiviikko 8. lokakuuta 2014
Hetken olin melkein hyvä ihminen
Sen piti olla ihan tavallinen tiistai-iltapäivä.
Ajelen töistä kohti kotia mutsin Volkswagenilla (hävettää, mutta moottoripyörä on huollossa ja aamukuuden pakkasissa ajellessa paleltaisi), kunnes huomaan jotain yllättävää: Siilinjärven eräällä risteysalueella on puoliksi ojaan ajettu auto, jonka yksi rengas on vielä ajokaistalla. Mitä on tapahtunut? Ohi ajaessa huomaan: EI HERRANJUMALA, auton kuski istuu pää painuneena paikoillaan, otsa lähes ratissa kiinni.
Sairaskohtaus!
Eikä kukaan jaksa kiinnittää huomiota! Porukka jatkaa vain matkaansa!
Ei perhana, en jaksaisi millään rankan päivän jälkeen, mutta pakkohan ihmistä on auttaa. Ajan Vokkelon (en kutsu Volkswagenia koskaan autoksi – jos puhun autosta, tarkoitan jotakin muuta merkkiä) kiireellä lähellä olevan Halpa-Hallin pihaan. Nousen VW:n kuskinpaikalta ja kiiruhdan autoa kohti.
Kävellessä ehdin nähdä jo maineen ja iltapäivälehtihaastattelut: kun tyyppiä on autettu, kutsuttu mahdollisesti tarvittava ambulanssi paikan päälle ja tehty kaikki voitava hänen hyväkseen, kirjoitan tästä kokemuksesta Facebook-päivityksen. Kauhistelen sitä, kuinka kukaan ei pysähtynyt auttamaan rattia vasten vajonnutta mieskuljettajaa. Korostan, että onneksi minä sentään autoin, hyvät teot kunniaan saatana. Sitten kaverini alkavat jakaa tilapäivitystäni, heidän kaverinsa jakavat sitä eteenpäin ja niin edelleen, kunnes kulovalkean lailla leviävä statukseni on viikon tykätyin juttu. Iltapäivälehdet ottavat yhteyttä, minua haastatellaan, maakuntalehti Savon Sanomat tekee minusta henkilökuvan. Hesarikaan ei voi olla noteeramatta meitsiä.
Näen otsikot: "ERIK PELASTI MIEHEN HENGEN: 'OLIN AINOA, JOKA PYSÄHTYI AUTTAMAAN' ", "NUORUKAISEN FACEBOOK-PÄIVITYS KOSKETTAA: AINOA, JOKA PYSÄHTYI AUTTAMAAN SAIRASTA", sitä rataa. Savon Sanomien henkilökuvan väliotsikot kuuluvat " 'Harrastin nelosluokalla partiota' " ja "Erikillä on loistava seksielämä". Tämä blogikin mainitaan, ja lukijoiden määrä nousee 28:sta 29:ään.
Ehkä minut kutsutaan jopa televisioon, mutta Degeneresin show'ta on liian aikaista miettiä. On vielä paljon tehtävää: täytyy auttaa hädässä olevaa ja kirjoittaa huolellisin sanavalinnoin tehty Facebook-päivitys.
Koputan auton ikkunalasiin.
Kuski nostaa päätään kysyvästi. Avaan oven ja kysyn, onko kaikki ok.
Tajuan sen olleen näppäilemässä kännykkäänsä.
"Joo?" nuori miekkonen vastaa kysyvän oloisesti. Jos minä olisin parkkeerannut autoni puoliksi ojaan risteysalueella ja jostain ilmestyisi keltahiuksinen hobitti ikkunalasiin kysymään, olenko ok, en pitäisi sitä noin itsestäänselvänä juttuna.
"Okei ei sit mitään. Mä et sulle oli tullut jotain. Älähä parkkeeraa autoos risteysalueelle", mutisen jotain hämmentyneen nolostuneena ja laitan auton oven kiinni.
Saatana. Se oli ok. Mikä pettymys. Hetken ajan koko maailma oli ulottuvillani. Nyt joudun palaamaan Vokkelon rattiin ilman mitään, ei edes kuskilta saatua kiitosta ylihuolehtivaisuudesta. Oikeastaan koko tyyppi ärsyttää minua. Vittuako se parkkeeraa kaaraansa mihin sattuu näpelöidäkseen kännykkäänsä? VW ei edes meinaa käynnistyä, siinä palkkioni auttavaisuudesta.
Mikä tämän tarinan opetus on? Lapset, nuoret, miehet ja naiset, tietäkää eräs asia: älkää auttako ihmistä, ellette ole täysin varmoja hänen hädästään. Jos homma paljastuukin vääräksi hälytykseksi, olet vain nolannut itsesi jonkun nähden, etkä pääsekään kirjoittamaan avuliaisuudestasi Facebookiin.
Sehän ihmisten auttamisessa on tärkeintä.
Ajelen töistä kohti kotia mutsin Volkswagenilla (hävettää, mutta moottoripyörä on huollossa ja aamukuuden pakkasissa ajellessa paleltaisi), kunnes huomaan jotain yllättävää: Siilinjärven eräällä risteysalueella on puoliksi ojaan ajettu auto, jonka yksi rengas on vielä ajokaistalla. Mitä on tapahtunut? Ohi ajaessa huomaan: EI HERRANJUMALA, auton kuski istuu pää painuneena paikoillaan, otsa lähes ratissa kiinni.
Sairaskohtaus!
Eikä kukaan jaksa kiinnittää huomiota! Porukka jatkaa vain matkaansa!
Ei perhana, en jaksaisi millään rankan päivän jälkeen, mutta pakkohan ihmistä on auttaa. Ajan Vokkelon (en kutsu Volkswagenia koskaan autoksi – jos puhun autosta, tarkoitan jotakin muuta merkkiä) kiireellä lähellä olevan Halpa-Hallin pihaan. Nousen VW:n kuskinpaikalta ja kiiruhdan autoa kohti.
Kävellessä ehdin nähdä jo maineen ja iltapäivälehtihaastattelut: kun tyyppiä on autettu, kutsuttu mahdollisesti tarvittava ambulanssi paikan päälle ja tehty kaikki voitava hänen hyväkseen, kirjoitan tästä kokemuksesta Facebook-päivityksen. Kauhistelen sitä, kuinka kukaan ei pysähtynyt auttamaan rattia vasten vajonnutta mieskuljettajaa. Korostan, että onneksi minä sentään autoin, hyvät teot kunniaan saatana. Sitten kaverini alkavat jakaa tilapäivitystäni, heidän kaverinsa jakavat sitä eteenpäin ja niin edelleen, kunnes kulovalkean lailla leviävä statukseni on viikon tykätyin juttu. Iltapäivälehdet ottavat yhteyttä, minua haastatellaan, maakuntalehti Savon Sanomat tekee minusta henkilökuvan. Hesarikaan ei voi olla noteeramatta meitsiä.
Näen otsikot: "ERIK PELASTI MIEHEN HENGEN: 'OLIN AINOA, JOKA PYSÄHTYI AUTTAMAAN' ", "NUORUKAISEN FACEBOOK-PÄIVITYS KOSKETTAA: AINOA, JOKA PYSÄHTYI AUTTAMAAN SAIRASTA", sitä rataa. Savon Sanomien henkilökuvan väliotsikot kuuluvat " 'Harrastin nelosluokalla partiota' " ja "Erikillä on loistava seksielämä". Tämä blogikin mainitaan, ja lukijoiden määrä nousee 28:sta 29:ään.
Ehkä minut kutsutaan jopa televisioon, mutta Degeneresin show'ta on liian aikaista miettiä. On vielä paljon tehtävää: täytyy auttaa hädässä olevaa ja kirjoittaa huolellisin sanavalinnoin tehty Facebook-päivitys.
Koputan auton ikkunalasiin.
Kuski nostaa päätään kysyvästi. Avaan oven ja kysyn, onko kaikki ok.
Tajuan sen olleen näppäilemässä kännykkäänsä.
"Joo?" nuori miekkonen vastaa kysyvän oloisesti. Jos minä olisin parkkeerannut autoni puoliksi ojaan risteysalueella ja jostain ilmestyisi keltahiuksinen hobitti ikkunalasiin kysymään, olenko ok, en pitäisi sitä noin itsestäänselvänä juttuna.
"Okei ei sit mitään. Mä et sulle oli tullut jotain. Älähä parkkeeraa autoos risteysalueelle", mutisen jotain hämmentyneen nolostuneena ja laitan auton oven kiinni.
 |
| Fail. Nyt vituttaa. |
Mikä tämän tarinan opetus on? Lapset, nuoret, miehet ja naiset, tietäkää eräs asia: älkää auttako ihmistä, ellette ole täysin varmoja hänen hädästään. Jos homma paljastuukin vääräksi hälytykseksi, olet vain nolannut itsesi jonkun nähden, etkä pääsekään kirjoittamaan avuliaisuudestasi Facebookiin.
Sehän ihmisten auttamisessa on tärkeintä.
lauantai 4. lokakuuta 2014
Suomalaista paskajournalismia
Kokosin neljä esimerkkiä suomalaisesta paskajournalismista.
Nyt tarvitaan luovuutta – taloustieteilijän neronleimaus
Iltalehdistö, aikakauslehdet kuin myös sanomalehtien valtakunnalliset ykkösaviisit syyllistyvät tähän rasittavaan kirjoitukseen ajoittain. Media tapaa pohtia ajoittain syitä Suomen alamäkeen, mutta myös heikosta taloustilanteesta nousua ja sen keinoja pohditaan. Useimmiten rasittavan loppupäätelmä tiivistyy yhteen lauseeseen: "nyt tarvitaan luovuutta".
En ole koskaan tajunnut näitä hupatusartikkeleita. Toimittaja korostaa omaa älykkyyttään selittämällä XYZ-sukupolvesta, innovatiivisuudesta, luovuudesta, moderneista ajoista ja lässynlää ilman mitään konkreettista ideaa tai ehdotusta tilanteen korjaamiseksi. Itsensä jalustalle nostaminen ei ole koskaan ollut yhtä helppoa: kirjoita hienoilla termeillä varustettu teksti, jossa peräät luovuutta, lässytät innovatiivisuudesta ja toteat lopuksi "hei maailma on erilainen, nyt tarvittais luovuutta". Se oikea luovuus / innovatiivisuus / poikkeava toiminta / luova hulluus jää jollekulle toiselle.
Luovuus, siinä se on. Kappas vain, noinko helppoa se onkin, ai no sit nyt me ruvetaan luoviksi ja Suomi nousee taantumasta!
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1404100192030?jako=f8fb2607fd575692d27d40eabb08aefb&ref=fb-share
http://www.savonsanomat.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/nyt-tarvitaan-luovuutta/1867969
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/suomi-tarvitsee-luovaa-hulluutta-mista-sita-loytyy/
Nyt parannuttuani kaikki on paremmin kuin ennen
Vähintään kerran kukin julkaisu naistenlehdistä Hesariin syyllistyy kirjoittamaan Vesa-Matti Loirista. Jutun kaava on aina sama, ja useimmiten juttu julkaistaan syksyllä. Vesku kertoo, että ei perhana, tullut laihduttua tässä taas 20 kiloa ja nyt ollaan elämän kunnossa. Puoli vuotta sitten oltiin ihan alamaissa, ei saatana että meni huonosti, pumppu meinasi pettää ja tiapeetes otti lujille. Mutta onneksi nyt kaikki on hyvin.
Jutun julkaisun jälkeen alkaa Veskun joulukonserttikiertue, jonka aikana saadaan lukea ja kuulla huolestuttavia arvioita taiteilijan nykykunnosta. Ehkä joku keikka keskeytyy tai peruutetaan. Ai ai.
Puolen vuoden kuluttua Vesku on taas lehdessä. Aprillipäivän uutisista myöhästyneessä haastattelussa maestro kertoo olevan elämänsä kunnossa. Joulukiertueella oli vähän rankkaa ja meinasi sairaudet ottaa niskalenkin, mutta nyt ollaan taas huippuvireessä. Uusi kiertuekin saattaa starttailla. Sama kaava jatkuu syksyllä. Omien laskujeni mukaan Veskun on täytynyt laihduttaa ainakin 400 kiloa.
Naistenlehdissä vastaavat jutut kertovat burnoutin saaneista näyttelijättäristä: joo oli tota vähän stressii kun mun uralla tuli kerrankin menestystä, mua kiskottiin joka paikkaan, tuli paha olo sain burnoutin ja vetäydyin kolmeks kuukaudeks julkisuudesta. Nyt mulla on parempi olla ja oon tällä välin kirjoittanut terapeuttisena kokemuksena kirjan, tähditän kuukauden kuluttua julkaistavaa uutta leffaa, esiinnyn jonkun tusinabändin musiikkivideolla, levytin joululaulu-cd-levyn ja kävin Intian ja Tiibetin temppeleissä etsimässä itseäni.
http://www.hs.fi/tyoelama/a1410241177375
Lutka kaataa päälleensä jäävettä hyväntekeväisyyden takia - katso kuvat kastuvasta t-paidasta ja sen läpi törröttävistä nänneistä!
Miksi kirjoittaa sulavista jäävuorista tai tuhoutuvista sademetsistä, meillähän on tissejä! On tavallaan jännää, että maailmassa on noin 7 miljardia tissiä (mukaan on laskettu vain naiset: meillä Suomessahan myös keski-ikäiset miehet kantavat onneksi kortensa kekoon), mutta silti niiden vilahtelu jaksaa kiinnostaa meitä niin paljon. Copy-pastetaan Rihannan rantabikinikuvat tai linkataan video Katy Perrysta kaatamassa päälleen jäävettä... uuuhh.
Viime aikoina surullisin esimerkki tästä on ollut niin sanottu Ice Bucket Challenge, jossa kaadetaan päälle ämpärillinen jäävettä. Erityisesti rapakon takana julkkikset ovat ottaneet haasteen omakseen. Jääveden olisi tarkoitus kuvastaa hermoja rappeuttavasta ALS-taudista kärsivän ihmisen olotilaa. Jääveden kaatamisen jälkeen haasteen suorittajan pitäisi lahjoittaa vähintään kymmenen dollaria ALS-järjestöille. Varojenkeruun lisäksi haasteen on toivottu lisäävän tietoutta sairaudesta. Kampanjan uutisointi on kuitenkin surkeimmillaan ollut hyvinkin suuripiirteistä: eräs "uutinen" totesi bikinikuvien yhteydessä vain, että haasteen toivotaan lisäävän tietoa ALS-sairaudesta. Ei siitä taudista sen enempää.
Menestysporno
Eräs omia inhokkejani paskajournalismin eri artikkelityypeistä on erityisesti Hesarin harjoittama menestysporno, jossa haastatellaan menestyneitä suomalaisia ja paukutetaan "kaikki on susta itestäs kiinni, oot ite oman elämäs seppä" -henkistä liturgiaa.
Mielenkiintoinen esimerkki on Helsigin Sanomien tuore artikkeli 23-vuotiaana tohtoriksi valmistuneesta naikkosesta, joka antaa ohjeeksi, ettei tarjotuista mahdollisuuksista kannata kieltäytyä. Loppuvaikutelmaksi jää, että menestys on kiinni ihmisestä itsestään, hänen asenteestaan. Totta kai artikkelissa olisi voitu mainita, että naisen opinahjona toiminut Päivölän opisto on yksityinen opisto, jossa opiskelu maksaa 400-500 euroa kuukaudessa. Totta kai olisi voitu ottaa huomioon, että jos perhe muuttaa tytön nuoruudessa Saksaan, haastateltavan äiti tuskin on ollut siivoaja tai isä talonmies.
Varmasti ihmisen asenne vaikuttaa menestykseen omassa elämässä, mutta hyvistä lähtökohdista tulevilla on totta kai paremmat mahdollisuudet menestykseen. Mitenkään haluamatta kuulostaa katkeroituneelta kommunistilta, "sun oma asenne ratkasee kuule" -hokema tuntuu rasittavalta kultalusikka suussa syntyneen sanomana. Kirjoitan tämän nimimerkillä Ei ollut jokaiseen lukiokirjaan varaa.
http://www.hs.fi/ihmiset/a1412138701521
Nyt tarvitaan luovuutta – taloustieteilijän neronleimaus
Iltalehdistö, aikakauslehdet kuin myös sanomalehtien valtakunnalliset ykkösaviisit syyllistyvät tähän rasittavaan kirjoitukseen ajoittain. Media tapaa pohtia ajoittain syitä Suomen alamäkeen, mutta myös heikosta taloustilanteesta nousua ja sen keinoja pohditaan. Useimmiten rasittavan loppupäätelmä tiivistyy yhteen lauseeseen: "nyt tarvitaan luovuutta".
En ole koskaan tajunnut näitä hupatusartikkeleita. Toimittaja korostaa omaa älykkyyttään selittämällä XYZ-sukupolvesta, innovatiivisuudesta, luovuudesta, moderneista ajoista ja lässynlää ilman mitään konkreettista ideaa tai ehdotusta tilanteen korjaamiseksi. Itsensä jalustalle nostaminen ei ole koskaan ollut yhtä helppoa: kirjoita hienoilla termeillä varustettu teksti, jossa peräät luovuutta, lässytät innovatiivisuudesta ja toteat lopuksi "hei maailma on erilainen, nyt tarvittais luovuutta". Se oikea luovuus / innovatiivisuus / poikkeava toiminta / luova hulluus jää jollekulle toiselle.
Luovuus, siinä se on. Kappas vain, noinko helppoa se onkin, ai no sit nyt me ruvetaan luoviksi ja Suomi nousee taantumasta!
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1404100192030?jako=f8fb2607fd575692d27d40eabb08aefb&ref=fb-share
http://www.savonsanomat.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/nyt-tarvitaan-luovuutta/1867969
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/suomi-tarvitsee-luovaa-hulluutta-mista-sita-loytyy/
Nyt parannuttuani kaikki on paremmin kuin ennen
Vähintään kerran kukin julkaisu naistenlehdistä Hesariin syyllistyy kirjoittamaan Vesa-Matti Loirista. Jutun kaava on aina sama, ja useimmiten juttu julkaistaan syksyllä. Vesku kertoo, että ei perhana, tullut laihduttua tässä taas 20 kiloa ja nyt ollaan elämän kunnossa. Puoli vuotta sitten oltiin ihan alamaissa, ei saatana että meni huonosti, pumppu meinasi pettää ja tiapeetes otti lujille. Mutta onneksi nyt kaikki on hyvin.
Jutun julkaisun jälkeen alkaa Veskun joulukonserttikiertue, jonka aikana saadaan lukea ja kuulla huolestuttavia arvioita taiteilijan nykykunnosta. Ehkä joku keikka keskeytyy tai peruutetaan. Ai ai.
Puolen vuoden kuluttua Vesku on taas lehdessä. Aprillipäivän uutisista myöhästyneessä haastattelussa maestro kertoo olevan elämänsä kunnossa. Joulukiertueella oli vähän rankkaa ja meinasi sairaudet ottaa niskalenkin, mutta nyt ollaan taas huippuvireessä. Uusi kiertuekin saattaa starttailla. Sama kaava jatkuu syksyllä. Omien laskujeni mukaan Veskun on täytynyt laihduttaa ainakin 400 kiloa.
Naistenlehdissä vastaavat jutut kertovat burnoutin saaneista näyttelijättäristä: joo oli tota vähän stressii kun mun uralla tuli kerrankin menestystä, mua kiskottiin joka paikkaan, tuli paha olo sain burnoutin ja vetäydyin kolmeks kuukaudeks julkisuudesta. Nyt mulla on parempi olla ja oon tällä välin kirjoittanut terapeuttisena kokemuksena kirjan, tähditän kuukauden kuluttua julkaistavaa uutta leffaa, esiinnyn jonkun tusinabändin musiikkivideolla, levytin joululaulu-cd-levyn ja kävin Intian ja Tiibetin temppeleissä etsimässä itseäni.
http://www.hs.fi/tyoelama/a1410241177375
Lutka kaataa päälleensä jäävettä hyväntekeväisyyden takia - katso kuvat kastuvasta t-paidasta ja sen läpi törröttävistä nänneistä!
 |
| Saako tässä kuvassa huomiota enemmän ALS vai sittenkin Katy Perryn rinnat? |
Miksi kirjoittaa sulavista jäävuorista tai tuhoutuvista sademetsistä, meillähän on tissejä! On tavallaan jännää, että maailmassa on noin 7 miljardia tissiä (mukaan on laskettu vain naiset: meillä Suomessahan myös keski-ikäiset miehet kantavat onneksi kortensa kekoon), mutta silti niiden vilahtelu jaksaa kiinnostaa meitä niin paljon. Copy-pastetaan Rihannan rantabikinikuvat tai linkataan video Katy Perrysta kaatamassa päälleen jäävettä... uuuhh.
Viime aikoina surullisin esimerkki tästä on ollut niin sanottu Ice Bucket Challenge, jossa kaadetaan päälle ämpärillinen jäävettä. Erityisesti rapakon takana julkkikset ovat ottaneet haasteen omakseen. Jääveden olisi tarkoitus kuvastaa hermoja rappeuttavasta ALS-taudista kärsivän ihmisen olotilaa. Jääveden kaatamisen jälkeen haasteen suorittajan pitäisi lahjoittaa vähintään kymmenen dollaria ALS-järjestöille. Varojenkeruun lisäksi haasteen on toivottu lisäävän tietoutta sairaudesta. Kampanjan uutisointi on kuitenkin surkeimmillaan ollut hyvinkin suuripiirteistä: eräs "uutinen" totesi bikinikuvien yhteydessä vain, että haasteen toivotaan lisäävän tietoa ALS-sairaudesta. Ei siitä taudista sen enempää.
Menestysporno
Eräs omia inhokkejani paskajournalismin eri artikkelityypeistä on erityisesti Hesarin harjoittama menestysporno, jossa haastatellaan menestyneitä suomalaisia ja paukutetaan "kaikki on susta itestäs kiinni, oot ite oman elämäs seppä" -henkistä liturgiaa.
Mielenkiintoinen esimerkki on Helsigin Sanomien tuore artikkeli 23-vuotiaana tohtoriksi valmistuneesta naikkosesta, joka antaa ohjeeksi, ettei tarjotuista mahdollisuuksista kannata kieltäytyä. Loppuvaikutelmaksi jää, että menestys on kiinni ihmisestä itsestään, hänen asenteestaan. Totta kai artikkelissa olisi voitu mainita, että naisen opinahjona toiminut Päivölän opisto on yksityinen opisto, jossa opiskelu maksaa 400-500 euroa kuukaudessa. Totta kai olisi voitu ottaa huomioon, että jos perhe muuttaa tytön nuoruudessa Saksaan, haastateltavan äiti tuskin on ollut siivoaja tai isä talonmies.
Varmasti ihmisen asenne vaikuttaa menestykseen omassa elämässä, mutta hyvistä lähtökohdista tulevilla on totta kai paremmat mahdollisuudet menestykseen. Mitenkään haluamatta kuulostaa katkeroituneelta kommunistilta, "sun oma asenne ratkasee kuule" -hokema tuntuu rasittavalta kultalusikka suussa syntyneen sanomana. Kirjoitan tämän nimimerkillä Ei ollut jokaiseen lukiokirjaan varaa.
http://www.hs.fi/ihmiset/a1412138701521
tiistai 30. syyskuuta 2014
Syyskuun ihQutusbiisi
Huonoja, sanoi kettu ihQutusbiiseistä.
Etelä-korealainen Secret tekee tanssittavaa musiikkia, johon on sekoitettu ripaus jazz- ja bluesvaikutteita. Tyttöbändin tuore kappale I'm in Love on mukava tanssirenkutus.
Etelä-Koreasta tuleva musa on kiinnostava yhdistelmä länsimaalaista ja aasialaista musiikkityyliä. Poika- ja tyttöbändeissä yhdistyvät länsimainen individualismi (bändin jäsenien huolitellut tyylit) ja samalla aasialaisille kulttuureille tyypillinen kollektiivisuus (yksilöllisyydestä huolimatta tiukka ryhmä- ja itsekuri). Musiikkivideoiden visuaalisuuteen panostetaan moninkertaisilla potensseilla länsimaalaiseen musiikkiteollisuuteen verrattuna.
Etelä-korealainen Secret tekee tanssittavaa musiikkia, johon on sekoitettu ripaus jazz- ja bluesvaikutteita. Tyttöbändin tuore kappale I'm in Love on mukava tanssirenkutus.
Etelä-Koreasta tuleva musa on kiinnostava yhdistelmä länsimaalaista ja aasialaista musiikkityyliä. Poika- ja tyttöbändeissä yhdistyvät länsimainen individualismi (bändin jäsenien huolitellut tyylit) ja samalla aasialaisille kulttuureille tyypillinen kollektiivisuus (yksilöllisyydestä huolimatta tiukka ryhmä- ja itsekuri). Musiikkivideoiden visuaalisuuteen panostetaan moninkertaisilla potensseilla länsimaalaiseen musiikkiteollisuuteen verrattuna.
sunnuntai 28. syyskuuta 2014
Pitäisikö Tampereen nigganaario lopettaa?
Tampereella on käyty viime aikoina keskustelua siitä, pitäisikö nigganaario, tummaihoisista ihmisistä koottu ihmistarha, ajan myötä lopettaa. Tamperelaisvaltuutetun Juhani Niemivuon ehdotuksessa tehtäisiin selvitys nigganaarion toiminnan alasajamisesta luonnollisen poistuman tai jopa vapauttamisen kautta. Vanhin nigganaarion neekeri on syntynyt 1890-luvulla, nuorin on syntynyt 1933. Selvityksessä kuultaisiin neekereihin perehtyneitä kansalaisjärjestöjä ja muita asiantuntijoita.
- Ennen kaikkea kyse on eettisestä kysymyksestä: neekerit ovat tutkitusti älykkäitä ja itsestään ja ympäristöstään tietoisia olentoja.
Toukokuun 26. päivä 1954 jätetyn aloitteen on allekirjoittanut Niemivuon lisäksi 20 muuta valtuutettua. Aloite katsoo nigganaarion jäänteeksi ajalta, jolloin tummaihoisista ihmisistä oli vähemmän tietoa. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä vaikuttanut rotuoppi vääristi paikoin hyvinkin pahasti ihmisten asenteita ei-vaaleaa ihonväriä kohtaan. Uudemmat tutkimustiedot kertovat kuitenkin, etteivät esimerkiksi neekerit ole geneettisesti kaukaasialaisia ihmisiä vähemmän älykkäitä.
- Kun olento on tietoinen itsestään ja ympäristöstään, se on alttiimpi myös psykologiselle kärsimykselle. Tällä hetkellä nigganaarion asukkaita pidetään noin 120-neliöisessä sisätilassa, mikä vastaa keskikokoista omakotitaloa. Ulkoilumahdollisuudet ovat heikot, vaikka ihmisen tiedetään tarvitsevan ulkoilmaa. Ihmisen pitäisi kävellä joka päivä noin 10 000 askelta, mutta tällaisen matkan tekeminen noin pienessä tilassa on käytännössä mahdotonta. Liian vähäiseksi jäävän liikunnan lisäksi pieni elinympäristö passivoi ja lisää masentuneisuutta, aloitteessa kerrotaan.
Aloitteen allekirjoittaneen valtuutetun mielestä pelkät taloudelliset hyödyt eivät voi toimia perusteina nigganaarion ylläpitämiselle.
- Onko neekerien pitäminen vankeudessa yleisesti ottaen edes oikein? Anna Kaakko kysyy.
Nigganaario kuuluu osaksi Härkäniemen huvipuistoa. Härkäniemen hallitukseen kuuluva Kari Imelä torjuu ajatuksen nigganaarion alasajosta.
- Päinvastoin, minusta nyt pitäisi nostaa keskustelua sperman tuomisesta muista jäljellä olevista ihmiseläintarhoista ja lisääntymiskykyisten naaraiden tuomisesta tänne. Eikä neekereitä kohdella siellä huonosti: hoitohenkilökuntaa on paikalla aina, ruoka tuodaan ajallaan, heille on jopa oma lääkärikin hankittu. Ei nigganaariossa neekereitä kiduteta, niistä pidetään siellä hyvää huolta. Samalla tarjoamme yleisölle elämyksiä, kun he pääsevät näkemään neekereitä ja tutustumaan niihin paremmin.
Perussuomalaisten Anssi Kanerva arvioi, että nigganaarion lopettaminen pitäisi eettisten pohdintojen sijaan tehdä faktatietoihin perustuen. Hän kertoo itse käyneensä tutustumassa nigganaarioon ja sen asukkaisiin.
- Kattokaa nyt tätä: minä silitän neekerin pörröpäätä, tässä minä teen tempun neekerin kanssa. Tämä on juuri sitä ympäristöä, johon neekeri kuuluu ja jossa se viihtyy", Kanerva esittelee tutustumisreissullaan ottamia kuvia.
Kristillidemokraattien Sari Siipelä kummastelee intoa lopettaa nigganaario.
- Vaalit ovat tulossa, ja se näkyy. Tummista yritetään tehdä poliittisia pelinappuloita. Kun itse olen käynyt nigganaariossa, en ole koskaan nähnyt surullista neekeriä. Päinvastoin, ne näyttävät aina onnellisilta! Because I'm happy / Clap along if you feel like a room without a roof / Because I'm happy / Clap along if you feel like happiness is the truth / Because I'm happy / Clap along if you know what happiness is to you / Because I'm happy / Clap along if you feel like that's what you wanna do", Siipelä laulaa puheenvuoronsa lopuksi. "Happyy happyy happyy."
Osa ehdotuksen aloitteen vastustajista on huolissaan siitä, että suljettaessa neekerit laskettaisiin Suomen luontoon, missä ne eivät pärjäisi. Aloitteen tekijät huomauttavat, ettei kyse olisi luontoon laskemisesta, vaan toiminnan ajamisesta luonnollisen poistuman kautta. Toinen vaihtoehto olisi antaa tummille tasa-arvoinen asema yhteiskunnassa.
Anssi Kanerva palaa vielä kritisoimaan aktivistiryhmiä.
- Ne haluavat antaa kaikille tasa-arvoiset oikeudet saatana. Naisille, neekereille, homoille, kehitysvammaisille... Pitäisiköhän sitten huolestua myös sirkustyöntekijöiden tai näyttelijöiden oloista? Hekin esiintyvät ihmisille ja viihdyttävät!
Siipelä perustelee vielä, miksi pitää neekereitä onnellisina.
- Olen syönyt Pepe-lakuja ja lukenut Tintti Afrikassa -sarjakuvan. Pystyn sen perusteella sanomaan, että valkoisten hampaiden vilke kertoo onnellisuudesta.
Orhan Tyrkkynen huomauttaa, etteivät Siipelän lähteet ole parhaita mahdollisia.
- Meillä on psykologia, sosiaalipsykologia, älykkyystutkimukset ja biologiset tosiasiat tiedossa tummien yhtäläisestä älykkyydestä verrattuna vaaleisiin. Ehkä näillä on enemmän painoarvoa kuin sillä, että on lukenut Tintti-sarjakuvia.
Muualla maailmassa ihmistarhoja on suljettu, ja niitä on jäljellä yhä vähemmän. Aloitteen tekijät ovat huolissaan Tampereen imagosta: nigganaario näyttää heidän mielestään vanhalta jäänteeltä, eikä sellaista heidän mukaansa enää nykyisin perustettaisi. Aloitteen tekijät huomauttavat, että suuri osa neekereiden jälkeläisistä kuolee, mikä kertoo huonoista oloista ja siitä, etteivät ne pääse toteuttamaan luonnollisesti itseään.
Lopettamisen vastustajilla oli myös eräs huomattava näkökulma asiaan:
- Nigganaario kuuluu olennaisesti kulttuuriimme.
Valtuusto päätyi lopulta äänestämään nigganaarion jatkamisen puolesta äänin 45-16 syyskuun 15. päivänä 1954. Nigganaario pysyy.
---------------------------
Oheisen kaltainen keskustelu tuntuisi nykyaikana mahdottomalta, mutta tekstissä esitetty nigganaario on ollut muinaisessa menneisyydessä ihan hyvin mahdollinen: niin sanotut human zoot eli ihmistarhat olivat täyttä totta 1800-luvulta lähtien aina 1960-luvulle asti. Näyttelyt aloittivat 1800-luvulla erikoisia eläimiä esittelevien näyttelyiden yhteydessä: osassa näyttelyissä on esitelty jopa 20 erilaista ihmisrotua ja esimerkiksi siamilaisia kaksosia.
Ihmistarhojen asukkaiden kohtelu on ollut hyvinkin nöyryyttävää, ja nykyisin varmasti lähes jokainen ymmärtää, ettei moinen toiminta ole eettisesti hyväksyttävää. Ihmistarhat olivat onneksi vain oman aikansa ilmiö, ja niitä ei enää – luojan kiitos – maailmalla ole muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Oheinen keskustelu parodisoi syyskuun 15. päivänä Tampereen valtuustossa käytyä keskustelua delfinaarion lopettamisesta. Delfinaarion jatkamisen puolesta olevat argumentit ovat yhtä surkeita kuin kuvitellun nigganaarion jatkamista puolustavat.
Ihmistarhat tuntuvat nyt vastenmieliseltä ilmiöltä, mutta joskus ne olivat mielenkiintoinen huvite. Delfinaarion asema on samanlainen. Tampereen valtuusto ei sitä ymmärtänyt, mutta toivottavasti lähitulevaisuudessa yhä useampi ymmärtäisi olevan väärin, että älykäs, itsestään tietoinen laji joutuu elämään sille täysin vääränlaisissa olosuhteissa vain jonkun toisen taloudellisen hyödyn ja huvituksen vuoksi. Särkänniemeen on syntynyt 15 delfinin poikasta, mutta vain kaksi on selvinnyt hengissä. Ehkä sekin kertoo jo jotain siitä, ettei ympäristö ole kyseisille nisäkkäille sopiva.
Joskus olemme sokeita oman aikamme epäoikeudenmukaisuuksille, mutta uudet tuulet puhaltavat. Toivottavasti faktat ja eettisyys voittavat tulevaisuudessa argumentit voitontavoittelusta, luontodokumenttien katsomisesta ja huvituksesta. Jos jokin asia on väärin, sitä ei voida säilyttää sen takia, että se on osa kulttuuriamme.
Lähteitä:
Nyt: Kyllä, nämä asiat sanottiin delfiineistä eilen Tampereen valtuustossa
Tampereen valtuuston kokous (n. 1:26:00 alkaen delfinaariokeskustelu)
Yle: Delfinaariot siirtymässä historiaan
Särkänniemen delfinaario halutaan sulkea
Aamulehden artikkeli aloitteesta
Deep Racism: The Forgotten History of Human Zoos
Wikipedia: Human zoo
- Ennen kaikkea kyse on eettisestä kysymyksestä: neekerit ovat tutkitusti älykkäitä ja itsestään ja ympäristöstään tietoisia olentoja.
Toukokuun 26. päivä 1954 jätetyn aloitteen on allekirjoittanut Niemivuon lisäksi 20 muuta valtuutettua. Aloite katsoo nigganaarion jäänteeksi ajalta, jolloin tummaihoisista ihmisistä oli vähemmän tietoa. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä vaikuttanut rotuoppi vääristi paikoin hyvinkin pahasti ihmisten asenteita ei-vaaleaa ihonväriä kohtaan. Uudemmat tutkimustiedot kertovat kuitenkin, etteivät esimerkiksi neekerit ole geneettisesti kaukaasialaisia ihmisiä vähemmän älykkäitä.
- Kun olento on tietoinen itsestään ja ympäristöstään, se on alttiimpi myös psykologiselle kärsimykselle. Tällä hetkellä nigganaarion asukkaita pidetään noin 120-neliöisessä sisätilassa, mikä vastaa keskikokoista omakotitaloa. Ulkoilumahdollisuudet ovat heikot, vaikka ihmisen tiedetään tarvitsevan ulkoilmaa. Ihmisen pitäisi kävellä joka päivä noin 10 000 askelta, mutta tällaisen matkan tekeminen noin pienessä tilassa on käytännössä mahdotonta. Liian vähäiseksi jäävän liikunnan lisäksi pieni elinympäristö passivoi ja lisää masentuneisuutta, aloitteessa kerrotaan.
Aloitteen allekirjoittaneen valtuutetun mielestä pelkät taloudelliset hyödyt eivät voi toimia perusteina nigganaarion ylläpitämiselle.
- Onko neekerien pitäminen vankeudessa yleisesti ottaen edes oikein? Anna Kaakko kysyy.
Nigganaario kuuluu osaksi Härkäniemen huvipuistoa. Härkäniemen hallitukseen kuuluva Kari Imelä torjuu ajatuksen nigganaarion alasajosta.
- Päinvastoin, minusta nyt pitäisi nostaa keskustelua sperman tuomisesta muista jäljellä olevista ihmiseläintarhoista ja lisääntymiskykyisten naaraiden tuomisesta tänne. Eikä neekereitä kohdella siellä huonosti: hoitohenkilökuntaa on paikalla aina, ruoka tuodaan ajallaan, heille on jopa oma lääkärikin hankittu. Ei nigganaariossa neekereitä kiduteta, niistä pidetään siellä hyvää huolta. Samalla tarjoamme yleisölle elämyksiä, kun he pääsevät näkemään neekereitä ja tutustumaan niihin paremmin.
Perussuomalaisten Anssi Kanerva arvioi, että nigganaarion lopettaminen pitäisi eettisten pohdintojen sijaan tehdä faktatietoihin perustuen. Hän kertoo itse käyneensä tutustumassa nigganaarioon ja sen asukkaisiin.
- Kattokaa nyt tätä: minä silitän neekerin pörröpäätä, tässä minä teen tempun neekerin kanssa. Tämä on juuri sitä ympäristöä, johon neekeri kuuluu ja jossa se viihtyy", Kanerva esittelee tutustumisreissullaan ottamia kuvia.
Kristillidemokraattien Sari Siipelä kummastelee intoa lopettaa nigganaario.
- Vaalit ovat tulossa, ja se näkyy. Tummista yritetään tehdä poliittisia pelinappuloita. Kun itse olen käynyt nigganaariossa, en ole koskaan nähnyt surullista neekeriä. Päinvastoin, ne näyttävät aina onnellisilta! Because I'm happy / Clap along if you feel like a room without a roof / Because I'm happy / Clap along if you feel like happiness is the truth / Because I'm happy / Clap along if you know what happiness is to you / Because I'm happy / Clap along if you feel like that's what you wanna do", Siipelä laulaa puheenvuoronsa lopuksi. "Happyy happyy happyy."
Osa ehdotuksen aloitteen vastustajista on huolissaan siitä, että suljettaessa neekerit laskettaisiin Suomen luontoon, missä ne eivät pärjäisi. Aloitteen tekijät huomauttavat, ettei kyse olisi luontoon laskemisesta, vaan toiminnan ajamisesta luonnollisen poistuman kautta. Toinen vaihtoehto olisi antaa tummille tasa-arvoinen asema yhteiskunnassa.
Anssi Kanerva palaa vielä kritisoimaan aktivistiryhmiä.
- Ne haluavat antaa kaikille tasa-arvoiset oikeudet saatana. Naisille, neekereille, homoille, kehitysvammaisille... Pitäisiköhän sitten huolestua myös sirkustyöntekijöiden tai näyttelijöiden oloista? Hekin esiintyvät ihmisille ja viihdyttävät!
 |
| Nehän hymyilevät! Have u ever seen a sad nigga huh?? |
Siipelä perustelee vielä, miksi pitää neekereitä onnellisina.
- Olen syönyt Pepe-lakuja ja lukenut Tintti Afrikassa -sarjakuvan. Pystyn sen perusteella sanomaan, että valkoisten hampaiden vilke kertoo onnellisuudesta.
Orhan Tyrkkynen huomauttaa, etteivät Siipelän lähteet ole parhaita mahdollisia.
- Meillä on psykologia, sosiaalipsykologia, älykkyystutkimukset ja biologiset tosiasiat tiedossa tummien yhtäläisestä älykkyydestä verrattuna vaaleisiin. Ehkä näillä on enemmän painoarvoa kuin sillä, että on lukenut Tintti-sarjakuvia.
Muualla maailmassa ihmistarhoja on suljettu, ja niitä on jäljellä yhä vähemmän. Aloitteen tekijät ovat huolissaan Tampereen imagosta: nigganaario näyttää heidän mielestään vanhalta jäänteeltä, eikä sellaista heidän mukaansa enää nykyisin perustettaisi. Aloitteen tekijät huomauttavat, että suuri osa neekereiden jälkeläisistä kuolee, mikä kertoo huonoista oloista ja siitä, etteivät ne pääse toteuttamaan luonnollisesti itseään.
Lopettamisen vastustajilla oli myös eräs huomattava näkökulma asiaan:
- Nigganaario kuuluu olennaisesti kulttuuriimme.
Valtuusto päätyi lopulta äänestämään nigganaarion jatkamisen puolesta äänin 45-16 syyskuun 15. päivänä 1954. Nigganaario pysyy.
---------------------------
Oheisen kaltainen keskustelu tuntuisi nykyaikana mahdottomalta, mutta tekstissä esitetty nigganaario on ollut muinaisessa menneisyydessä ihan hyvin mahdollinen: niin sanotut human zoot eli ihmistarhat olivat täyttä totta 1800-luvulta lähtien aina 1960-luvulle asti. Näyttelyt aloittivat 1800-luvulla erikoisia eläimiä esittelevien näyttelyiden yhteydessä: osassa näyttelyissä on esitelty jopa 20 erilaista ihmisrotua ja esimerkiksi siamilaisia kaksosia.
Ihmistarhojen asukkaiden kohtelu on ollut hyvinkin nöyryyttävää, ja nykyisin varmasti lähes jokainen ymmärtää, ettei moinen toiminta ole eettisesti hyväksyttävää. Ihmistarhat olivat onneksi vain oman aikansa ilmiö, ja niitä ei enää – luojan kiitos – maailmalla ole muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Oheinen keskustelu parodisoi syyskuun 15. päivänä Tampereen valtuustossa käytyä keskustelua delfinaarion lopettamisesta. Delfinaarion jatkamisen puolesta olevat argumentit ovat yhtä surkeita kuin kuvitellun nigganaarion jatkamista puolustavat.
Ihmistarhat tuntuvat nyt vastenmieliseltä ilmiöltä, mutta joskus ne olivat mielenkiintoinen huvite. Delfinaarion asema on samanlainen. Tampereen valtuusto ei sitä ymmärtänyt, mutta toivottavasti lähitulevaisuudessa yhä useampi ymmärtäisi olevan väärin, että älykäs, itsestään tietoinen laji joutuu elämään sille täysin vääränlaisissa olosuhteissa vain jonkun toisen taloudellisen hyödyn ja huvituksen vuoksi. Särkänniemeen on syntynyt 15 delfinin poikasta, mutta vain kaksi on selvinnyt hengissä. Ehkä sekin kertoo jo jotain siitä, ettei ympäristö ole kyseisille nisäkkäille sopiva.
Joskus olemme sokeita oman aikamme epäoikeudenmukaisuuksille, mutta uudet tuulet puhaltavat. Toivottavasti faktat ja eettisyys voittavat tulevaisuudessa argumentit voitontavoittelusta, luontodokumenttien katsomisesta ja huvituksesta. Jos jokin asia on väärin, sitä ei voida säilyttää sen takia, että se on osa kulttuuriamme.
Lähteitä:
Nyt: Kyllä, nämä asiat sanottiin delfiineistä eilen Tampereen valtuustossa
Tampereen valtuuston kokous (n. 1:26:00 alkaen delfinaariokeskustelu)
Yle: Delfinaariot siirtymässä historiaan
Särkänniemen delfinaario halutaan sulkea
Aamulehden artikkeli aloitteesta
Deep Racism: The Forgotten History of Human Zoos
Wikipedia: Human zoo
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)