Viisi harvinaisen rehellistä vinkkiä kesätyöpaikkahaastatteluun – näillä et voi epäonnistua!

"Ai että oot raskaana, sehän kiva, tietenkään se ei vaikuta siihen tullaanko ottaan sua töihin vai ei.
Mä soittelen jos jotain työtä tässä ilmaantuu."

Kesätyöpaikan saamiseen annettavat neuvot ovat yleensä valitettavan samanlaisia. Suurin osa tietää, että työhaastatteluun täytyy mennä edustavana ja ajoissa. Samoin ansioluettelon moitteettoman kielen kuuluisi olla itsestäänselvyys. Haastattelu on kuitenkin tärkein käännekohta paikkaa hakiessa, eikä fiksu ulkonäkö ja asianmukainen cv aina riitä. Nämä viisi röyhkeän rehellistä vinkkiä takaavat työpaikan.

Valkoinen vale ei ole koskaan tappanut ketään. Ansioluetteloon ei kannata valehdella puhuvansa sujuvasti ranskaa, osaavansa muokata ammattitasoisesti valokuvia tai mitään muutakaan palturia. Pienet, latteat liioittelut eivät sen sijaan haittaa ketään. Olitko lyhyen aikaa siivousfirmassa tai pikaruokalassa töissä? Minkä tahansa työn kuvauksessa voit mainita saaneesi vastuuta, jota uskalsit myös ottaa. Lyhyestäkin työkokemuksesta voi sanoa oppineensa alan perusteet.

Et ole koskaan sairaana. Kukaan ei halua sairasta työntekijää, sillä sellainen aiheuttaa kustannuksia sairausajan palkan ja tilalle hankittavan sijaisen muodossa. Palkkaaja ei varsinaisesti saa kysyä haastattelussa työntekijän terveydentilasta mitään. Tämä voidaan kuitenkin kiertää toisella kysymyksellä. Jos työhaastattelija pyytää sinua kertomaan sairauksistasi, jotka on ”otettava työtä suunniteltaessa huomioon”, kerro sairastavasi vain kerran vuodessa kausiflunssan – joka sekin menee yhdessä yössä ohi. Jos luettelet työnantajalle työn suunnittelua varten diabeteksen, selkävaivat, keskivaikean masennuksen ja ajoittain pahasti kipeytyvän ranteen, älä turhaan ihmettele, miksei haastattelija koskaan soitakaan takaisin.

Totta kai olet valmis jatkamaan syksyllä ja tekemään ylitöitä! Kesätyöläisten suhteen on varaa valita, sillä kaupungit ja kylät ovat täynnä joutilaita, osaavia nuoria. Kun haastattelija kysyy, miltä ensi syksy näyttää tai oletko halukas tekemään välillä ylitöitä, korosta työn olevan sinulle ykkösasia. Lupaus jatkaa syksyllä tai jäädä ylitöihin sesonkipäivinä on merkki motivaatiosta. Jos et haluakaan jäädä kauniina kesäpäivänä ylitöihin tai syksyllä työnteko ei kiinnostakaan, tämä suullinen, alustavan luonnosmainen lupaus on helppo jättää lunastamatta.

Keksi ansioluettelon aukoille pätevät perustelut. Tipahditko koulusta tai olitko pitkän pätkän vailla töitä? Ansioluettelon aukoille on keksittävä järkevät syyt, jotka eivät saa sinua vaikuttamaan täyshullulta tai laiskalta nahjukselta. Koulun lopettamisen tai sieltä putoamisen voi perustella esimerkiksi sillä, ettet halunnut käyttää (kallista) aikaasi opiskellaksesi alaa, joka ei ollutkaan juttusi. Vaikka olisit ollut edellisen kesän vailla työtä, voit korostaa panostaneesi tänä aikana kouluun tai vaikka vain ymmärtäneesi levon arvon ja päädyttyäsi käyttämään kalliin aikasi tällä kertaa lomailuun.

Heikkoutesi ovatkin vahvuuksiasi. Jokainen osaa luetella vahvuuksiaan, mutta työhaastattelussa kysytään usein heikkouksista. Väärä vastaus on luetella todellisia kehityskohteitaan ryhmätyötaidottomuudesta kehnoon englantiin ja aamu-unisuuteen. Parhaiden hakijoiden heikkoudet voidaan kääntää heidän vahvuuksikseen: ”joskus suhtaudun tekemiini asioihin liiankin intohimoisesti” tai ”olen perfektionisti” ovat liikavarpaita tai nukahtamisongelmia parempia vastauksia.

------------------------------

- Tämä teksti syntyi osana yliopisto-opinnoissa käymääni journalistisen työn kurssia. Eräs tehtävistä oli kirjoittaa ns. neuvokki, joka on juttutyyppinä yleistynyt lehdistön parissa. Tekstistä tuli mielestäni aidosti työnhakua auttava ja ihan hauskakin, joten mitäpä sitä turhaan jättää tällaista matskua tietokoneen kätköihin.

Harhaluuloja transsukupuolisuudesta

Translakiin esitetyt muutokset, jotka poistavat lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksen ja pakon muuttaa parisuhdetilannetta, ovat törmänneet hallituksessa muun muassa kristillisdemokraattien vastustukseen. Osa nettikeskustelijoista ei haluaisi suoda transsukupuolisille oikeutta säilyttää lisääntymiskykyä eikä tunnu ymmärtävän, että kyse on ihmisoikeusasiasta.

Olen itse ottanut ajattelussani lähtökohdaksi sen, että yhteiskunnan on pyrittävä olemaan sellainen, jossa jokaisella on mahdollisimman hyvä olla. Tämä tarkoittaa yhdenvertaisuutta, kunnioitusta ja oikeudenmukaisuutta.

Olen viime aikoina käsitellyt varsin vähän mitään yhteiskunnallisia kysymyksiä, sillä olen kokenut, ettei minulla vain ole mitään uutta tuotavaa keskusteluun. En esimerkiksi osannut tuoda mitään uutta sukupuolineutraalia avioliittoa koskevaan keskusteluun, joten koin tarpeettomaksi kirjoittaa siitä. Netissä on mielestäni ollut tarpeeksi tekstejä, joissa on käsitelty virheellistä argumentointia homojen avio- ja adoptio-oikeutta vastaan. Tästä aiheesta on kirjoitettu vähemmän.

On aika oikaista translakiin ja sukupuolivähemmistöihin yleisesti liitettyjä virhepäätelmiä ja harhaluuloja.

Itsepähän valitsevat kohtalonsa kun vaihtavat sukupuolensa.

Valtaosassa tapauksista kyse ei ole mistään sukupuolensa valitsemisesta, vaan vahvasta tunteesta, ettei synnynnäinen sukupuoli ja/tai sukupuoli-identiteetti tunnu omalta. Sukupuolivähemmistöjen kirjo on laaja: osa kokee tarvitsevansa kaiken mahdollisen hoidon hormoneista genitaalikirurgisiin toimenpiteisiin kokeakseen olonsa luonnollisemmaksi, osalle saattaa riittää rintojen poisto tai rintojen saaminen, osalle riittää oikeaksi koetun sukupuolen juridinen tunnustaminen.

Transsukupuolisuuden perimmäisiä syitä ei vieläkään tiedetä täysin. Voi olla, että transsukupuolisuutta selittää myös psykososiaaliset tekijät, mutta eniten tutkijat kannattavat teorioita ilmiön synnynnäisyydestä, biologisesta puolesta. Tätä tukee usein tieto, että transsukupuoliset ovat usein jo lapsuudessaan osoittaneet käytöksessään vastakkaiselle sukupuolelle ominaisia piirteitä.

Vaikka miesten ja naisten väliset erot aivoissa ovat pieniä, todistettuja eroja on olemassa. Kannatusta on saanut ajatus, että raskauden aikana sikiön aivot ja muu fyysinen keho kehittyvät eri sukupuolille.

Eräs australialainen tutkijaryhmä on huomannut, että androgeenireseptoreita koodaava geeni on transnaisilla (syntymässä määritellyltä sukupuoleltaan mies, joka kokee itsensä naiseksi) pidempi kuin keskimäärin. Siten androgeenit eli mieshormonit voivat tulla reseptorigeeneissä huonommin rekisteröidyiksi. Tällä voi olla vaikutusta sukupuolikokemuksen syntyyn sikiön kehittyessä kohdussa.

Sukupuoli on ihmisen oma asia. Sukupuolta ei vaihdeta, sillä päänsisäinen sukupuoli on ollut henkilöllä aina sama. Juridisilla toimenpiteillä (kuten henkilön oikeaksi kokemansa sukupuolen vahvistamisella passissa) ja lääketieteellisillä toimenpiteillä (hormonihoidot, genitaalikirurgia) vahvistetaan sukupuolikokemusta ja ne katsotaan korjaaviksi toimenpiteiksi.

Ei translaissa ole kysymys ihmisoikeuksista.

On. Vaikka transihminen haluaisi vain oikeaksi kokemansa sukupuolen tunnustettavan juridisesti (nimi, henkilötunnus), on hänen nykyisen lain takia oltava lisääntymiskyvytön, muutettava avioliittonsa rekisteröidyksi parisuhteeksi tai toisin päin tai erottava, ja alistuttava pahimmillaan jopa yli vuoden venyviin tutkimuksiin. On hankalaa, että pieni juridinen toimenpide vaatii siinä sivussa lääketieteellistä hormonihoitoa, josta ei voi kieltäytyä. Vähemmistön sterilointi vasten tahtoaan on ihmisoikeusongelma, sillä siinä puututaan toisen fyysiseen koskemattomuuteen. Miltä sinusta tuntuisi, jos et steriloimisen uhalla voisi olla sellainen kuin koet? Sukupuolen kuuluisi olla itsemäärämisoikeus.

Myös transsukupuolisuuden vahvistavat tutkimukset ovat saaneet kritiikkiä. Kansainvälisten ihmisoikeussuositusten mukaan sukupuolen vahvistamisen kuuluisi olla sujuva ja yksilön yksityisyyttä ja ihmisyyttä kunnioittava prosessi. Kaikilta osin tämä ei toteudu: tutkimukset kestävät yleensä noin vuoden, mikä on pitkä aika. Samoin monet transsukupuoliset kokevat psykiatriset tutkimukset nöyryyttäviksi: vaikka ihminen haluaisi vain yhteiskunnan tunnustavan hänet naisena miehen sijaan (tai toisin päin), hän joutuu käymään läpi jos jonkinasteisia testejä, joilla ei ole mitään tekemistä sukupuolen tai sukupuolikokemuksen kanssa. Tutkimusvaihe on saanut kritiikkiä myös siitä, että potilaat kokevat usein henkilökunnan odottavan heiltä stereotypista käytöstä henkilön henkisen sukupuolen mukaisesti: transnaiselta jokin maskuliiniseksi miellettävä piirre voi saada osakseen kummeksuntaa ja toisin päin.

Olen päässyt lukemaan ystäväni transsukupuolisuusdiagnoosin, ja voin lukemani perusteella vahvistaa tutkimuksiin liitettävien väitteiden pitävän paikkansa. Diagnoosissa puidaan hyvinkin tarkasti hänen pukeutumistaan, hiustyyliään ja muuta olemusta. Tämä ei vastaa ainakaan omaa käsitystäni inhimillisestä kohtelusta.

Muun muassa YK:n kidutuksen vastainen erityisraportoija on ottanut kantaa steriloimista vastaan. Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu Nils Muižnieks ja Suomen tasa-arvovaltuutettu ovat samoin huomauttaneet Suomea transihmisten oikeuksien heikosta toteutumisesta. Merkittävimmät ihmisoikeusjärjestöt, muun muassa Amnesty, vaativat transihmisten oikeuksien parantamista. Myös Tampereen ja Helsingin yliopistollisilta sairaaloilta transpalvelujen henkilökunta on ilmaissut puoltavansa esitettyjä muutoksia.

Ei paina transsukupuolisten oikeuksien puolustajan päätä valtionvelka, ei kasvava ja monimutkaistuva EU- ja kotimainen byrokratia, ei valuuttakurssit, ei teollisuutemme näivettyminen, ei työttömyys, ei maahanmuuton ongelmat, ei terveyden- tai vanhusten hoito, mutta ladyboyn ongelmat vaivaa. Miksei energiaa voisi kohdistaa joskus tällaisiinkin asioihin?

Osoitat itsekin huolehtivasi noin useasta asiasta, eivätköhän sukupuolivähemmistöjen edustajat ja oikeuksien puolustajat ole huolissaan myös muistakin yhteiskuntamme ongelmista. Yksi asia ei sulje pois toista.

Transsukupuolisille annettavat hoidot toimivat ennaltaehkäisevästi: ne ovat tutkitusti tuloksekkaita ja parantavat potilaan itsetuntoa. Siten ne ovat yhteyksissä terveys- ja sosiaalipalveluihin.

Luulisi, että hallituksella olisi parempaakin tekemistä kuin jaaritella translaeista.
Niinpä! Kunpa kaiken maailman päiviräsäset tajuaisivat lopettaa translain torppaamisen ja muun vatvomisen ja hoitaisivat asian muun hallituksen kanssa nopeasti pois alta. En ymmärrä, miksi yhden asian estämiseen käytetään noin rutkasti energiaa. Lakiesitykset ovat jo valmiit. Ainoa mitä vaadittaisiin olisi niiden vieminen eduskuntaan ja hyväksyminen siellä.

Minusta on vain hyvä, jos hallitus saa edes jotain positiivista tällä kaudella aikaiseksi. Kataisen six-pack ja sitä seurannut Stubbin hallitus kun ovat olleet monilta muin osin valitettavan päätöksentekokyvyttömiä.

Minä en ymmärrä, miksi joku haluaa vaihtaa sukupuoltaan tai haluaa pukeutua naiseksi tai miksei joku koe sukupuoltaan omakseen.
En minäkään! Penishän on huippukätevä vehje, miksi joku haluaa eroon sellaisesta? Ihmisiä on kuitenkin erilaisia. Se, ettei ymmärrä toisen perinteistä poikkeavaa sukupuoli-identiteettiä, ei ole syy pyrkiä estämään toista olemasta oma itsensä. Sukupuoli-identiteettejä on monenlaisia, ei vain perinteistä nais- ja mieskuvaa.

Sukupuoli on pysyvä asia, joka määritellään syntyessä. Joko mies tai nainen. Sukupuoli on biologian määrittelemää. Sukupuoli on biologisesti yksinkertainen: olet joko XY eli mies tai XX eli nainen. On vain miehiä tai naisia.

Sukupuoli ja sukupuoleen liitettävät asiat koostuvat muustakin kuin kromosomeista ja sukupuolielimistä. Myös subjektiivinen sukupuolikokemus ja muu ilmiasu vaikuttavat. Kukaan tuskin katsoo, että mies lakkaa olemasta mies, jos hän menettää sukupuolielimensä onnettomuudessa. Nainen on nainen, vaikkei voisikaan synnyttää tai vaikka häneltä puuttuisi kohtu.

Sukupuolen kehitystä ohjaa ns. SRY-alue, joka toimii lähtölaukauksena yksilön sukupuolikehittymiselle. SRY-alue sijaitsee Y-kromosomissa: ilman Y-kromosomia sikiö kehittyy naiseksi, Y-kromosomin omaava sikiö kehittyy mieheksi. Tämä on kuitenkin pääsääntö, eikä kaikki ole aina näin yksinkertaista: SRY-alue voi siirtyä X-sukupuolikromosomiin, jolloin XX-sukupuolikromosomiparin omaavasta tuleekin mies. Samoin SRY-alue voi kadota kokonaan, jolloin XY onkin nainen. Erilaisia sukupuolikromosomien genotyyppejä voi olla yleisimpien XX:n ja XY:n lisäksi esimerkiksi XXY, XXXY, XXX, XXXX, XYY.

Jokainen syntynyt sikiökään ei ole ilmiselvästi mies tai nainen: Suomessa syntyy vuosittain parisenkymmentä lasta, joilla on kummallekin pääsukupuolelle ominaisia piirteitä tai sukupuoliset tunnusmerkit ovat epäselviä. Tällöin puhutaan intersukupuolisuudesta. Sukupuolen määritteleminen ei siis ole biologiankaan kannalta täysin selvää.

Intersukupuolisia lapsia on ollut etenkin aiemmin tapana muokata vanhempien tai hoitohenkilökunnan päätöksestä jompaakumpaa pääsukupuolta vastaaviksi plastiikkakirurgisin toimenpitein. Myöhemmin osa leikatuista on hakeutunut transhoitoihin, kun jonkun toisen hänelle valitsema sukupuoli ei olekaan tuntunut oikealta. On tavallaan kummallista, että osa transihmisten oikeuksien vastustajista kauhistelee sukupuolta korjaavia hoitoja luonnottomina, mutta intersukupuolisten lasten leikkaaminen ei sitä nähtävästi ole.

Sukupuolielinten lisäksi edellä on käsitelty myös aivojen biologiaa: pääsääntöisesti nykyisin arvioidaan, että sukupuolikokemus on pitkälti synnynnäinen ja yhteyksissä raskauden aikaisiin hormonaalisiin tapahtumiin.

Homous ja transuus ovat mielisairauksia.
Homoseksuaalisuus poistettiin tautiluokituksesta 1981.

Sukupuolen moninaisuuteen liittyviä tautiluokituksia on poistettu viime vuosina (esimerkiksi F64.1 kaksoisroolinen transvetisismi poistettiin keväällä 2011). Tavanomaiseksi mielletyistä sukupuoli-identiteeteistä poikkeavien luokitteleminen sairauksiksi tai häiriöiksi on sikäli ongelmallista, että useat (esim. transvestiitit) eivät tarvitse identiteettinsä kanssa hoitoa (tautiluokituksen tarpeellisuus asettuu kyseenalaiseksi) ja niiden lääketieteellinen käyttö on ongelmallista/epäselvää. Trans- ja muunsukupuolisuus on pidetty tautiluokituksessa sukupuoli-identiteetin häiriönä, jotta niihin olisi saatavissa hoitoa.

Transpalveluiden käytön este on, mikäli arvioidaan, että sukupuolikokemus johtuu mielenterveysongelmista. Esimerkiksi jos potilaan havaitaan kärsivän psykoosista, hoitoja ei aloiteta.

Voi voi, sääliksi tässä käy ainoastaan näitä trans-henkilöitä, jotka kuvittelevat että tänään ollaan miehiä ja huomenna ehkä naisia.
Sukupuolta korjaavia toimenpiteitä ei koskaan tehdä hetken mielijohteesta, vaan ne edellyttävät harkintaa. Toimenpiteet eivät ole edestakaisia, sillä esimerkiksi genitaalikirurgialla tehtävät muutokset ovat peruuttamattomia. Päätöksen lopullisuus tehdään myös hoitoihin haluavalle selväksi.
Transsukupuolisille tehtävät hoidot ovat tutkitusti tuloksekkaita. Vain noin prosentti katuu hoitojaan.

Hohhoijjaa, vaikka ne kuinka yrittäisivät niin ei niistä koskaan täysin miehiä tai naisia tule!

Entä sitten?

On totta, ettei kaikkiin biologisen sukupuolen mukanaan tuomiin rakenteisiin, kuten luustoon (kasvot, hartiat, lantio) tai karvoitukseen, voida täydellisesti vaikuttaa hormonihoidoilla. Esimerkiksi transnaisella saattaa hormoni- ja laserhoitojenkin jälkeen kasvaa partaa, joskin heikentyneesti. Hormonihoidot ja kontrollikäynnit jatkuvat koko elämän, joskin hormonien määrää lasketaan ajan kanssa.

Lisääntyminen ei ole mahdollista – transmiehelle rakennetut kivekset eivät tuota siittiöitä eikä transnaisella ole munasoluja tuottavia munasarjoja. Lisääntymiskykyinen naaras on kuitenkin eri asia kuin naiseus, tai lisääntymiskykyinen uros on eri asia kuin mieheys. Useimmille sukupuolenkorjaustoimenpiteisiin meneville transihmisille on tärkeämpää se, että keho itsessään tuntuu oikealta.

Lisääntymiskyky ei itsessään määrittele ihmisen sukupuolta: vaikka maailmaan syntyy kohduttomia tyttölapsia, ei heitä katsota vähemmän naisiksi kuin kohdullisia naisia.

Hoidot ovat kalliita!! Tähänkö yhteiskuntamme rahoja käytetään????
Hoitokustannuksista liian ison osan muodostaa sukupuolen varmistamiseen liittyvät tutkimukset, jotka vievät paljon aikaa psykiatrilta ja muulta hoitohenkilökunnalta. Mikäli juridinen sukupuoli olisi itsemääräämisoikeus, saataisiin aikaan paljon säästöjä, kun tutkimuksia ei tarvittaisi. Prosessia voisi hyvin keventää silloin, kun kyse on vain juridisesta toimenpiteestä.

Jokainen transpalveluiden käyttäjä ei halua kalliita genitaalikirurgisia toimenpiteitä: Helsingin Sanomien mukaan vuonna 2013 palveluihin hakeutuneista noin puolet halusi. Tämäkin luku voi vielä lopulta muuttua. Iso osa haluaa vain sukupuolensa juridisen vahvistamisen ja mahdollisesti hormonihoidot.

Transpalvelut ovat monilta osin ennaltaehkäisevää toimintaa, sillä ne luovat käyttäjilleen hyvinvointia. Yhdessä asiassa kuluttaminen vähentää menoja toisessa.

Jos sterilointi poistetaan, nehän voivat tehdä lapsia! Mitäköhän siitäkin seuraa, kun miehet rupeavat synnyttämään ja naiset siittämään lapsia?
Sterilointipakko on ongelmallinen niille, jotka eivät halua hormonihoitoja, vaan ainoastaan vahvistettavan, että oikeaksi koettu sukupuoli on myös virallinen. En ymmärrä, miksei transnainen, joka elää naisen elämää, kokee itsensä naiseksi ja joka nähdään muidenkin osalta naisena, voisi siittää lasta.

Ne, jotka haluavat hormonihoitoja ja genitaalikirurgisia toimenpiteitä, tulevat steriloiduiksi omasta tahdostaan eivätkä siten voi saada lapsia. Mieheksi korjatun kohdussa kasvaneita hormonivauvoja on turha pelätä.

(* lyö Raamatulla päähän *) Tämä on kristittyjä arvojani vastaan.
Jos kristinuskon arvoihin kuuluu toisten eriarvoinen kohtelu ja heikommassa asemassa olevan lapsellinen kiusaaminen pyrkimällä estämään tämän oikeuksia, jotka olisi helppo toteuttaa yksinkertaisilla päätöksillä, niin kai transihmisten oikeudet sitten loukkaavat kristittyjä arvojasi. Itse olen elänyt siinä luulossa, että yhdenvertaisuus ja heikomman puolustaminen olisivat kristinuskon perusarvoja.

---

Lähteitä:
- Paksunnetut väitteet on napattu nettikeskusteluissa, osa sellaisinaan, osa muokattuina.
- Terveyskirjasto: Transseksuaalien hoito. Vuodelta 2003 oleva lääketieteellinen ja kirurginen yleiskatsaus transihmisten hoitoon. Termeistä transseksuaali on vanhentunut ilmaus, ja osa uusina esitettävistä hoidoista on tietysti nyt jo vähemmän uusia, mutta kokonaisuudessaan napakka, hyvin tiivistävä ja kiinnostava tietopaketti transpalveluista. http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo93871.pdf
- Terveyskirjasto: Transsukupuolisuus.  http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00525
- Amnestyn kannanotto transihmisten oikeuksiin ja korjausta vaativiin ongelmakohtiin. https://www.amnesty.fi/tyomme/teemat/itsemaaraamisoikeus-sukupuoleen/
- 2013 Suomeen hakeutui ennätysmäärä transpalveluihin: http://yle.fi/uutiset/sukupuolenkorjaukseen_haluavien_maara_kasvaa_vauhdilla/6666766
- Australialaisryhmän tutkimus transsukupuolisuuden ja pidemmän androgeenireseptorigeenin yhteydestä: http://helihamalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/88717-bbc-geeneettinen-yhteys-transsukupuolisuuteen-on-loytynyt / http://news.bbc.co.uk/2/hi/health/7689007.stm
- Tasa-arvovaltuutetun kannanotto transihmisten oikeuksiin 2011: http://yle.fi/uutiset/tasa-arvovaltuutettu_transsukupuolisten_ihmisoikeudet_eivat_toteudu/5454949
- Wikipedia: Intersukupuolisuus http://en.wikipedia.org/wiki/Intersex
- Vihreä Lanka: Huovinen: Translaki on ihmisoikeusasia http://www.vihrealanka.fi/uutiset-kotimaa/huovinen-vastaa-r%C3%A4s%C3%A4sen-uhkaukseen-translaki-on-ihmisoikeusasia
- Transtukipiste sisältää kattavasti tietoa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä ja perusterminologiasta: transtukipiste.fi

Onnenluku

Vaalihumun alla koulut ovat tavanneet järjestää nuorten varjovaaleja, joiden tulkinnat ovat saaneet osakseen kuukauden välein julkaistavien vaaligallupien tavoin ylitulkintaa. Myös eurovaalien alla järjestettiin tällä kertaa ensimmäistä kertaa Allianssi ry:n toimesta nuorten varjovaalit, joiden tulokset vaikuttavat mielenkiintoisilta: suomalaisnuoret äänestävät ylivoimaisesti eniten kokoomusta, jonka ehdokkaista Alexander Stubb loistaa kirkkaimpana tähtenä. Varsinainen kohu kuitenkin on itsenäisyyspuolueen kannatus: se nousisi varjovaalien perusteella neljänneksi suurimmaksi puolueeksi kokkareiden, vihreiden ja kepun jälkeen.

Maltan tuskin odottaa, millaisia otsikoita itsenäisyyspuolueen tuloksesta voidaan vielä repiä: "Suomen nuoriso haluaa itsenäisen Suomen!" "Näin nuoriso äänesti: EU-kriittiselle IPU:lle jytky!" "Nuorten varjovaalit: itsenäisyyspuolueen murskavoitto – SDP pohjasakkaa!" Tulosotsikointia seuraavat tulkinnat, joissa pohditaan syitä vasemmistopuolueiden murskatappioille, kokoomuksen menestykselle ja itsenäisyyspuolueen yllätysvoitolle. Vasemmisto ei selvästikään uppoa enää nuoriin, jotka omaksuvat porvarillista ajattelua elintason kasvun myötä. EU-kriittisyys nostaa päätään erityisesti nuorten keskuudessa, sillä perussuomalaiset ovat viidentenä, kolmanneksi tulleen keskustan suosituin ehdokas on EU-skeptinen Paavo Väyrynen, ja lisäksi vielä Euroopan Unionista eroamista ajava itsenäisyyspuolue on neljänneksi suurin. Ehkäpä perussuomalaisten linja ei olekaan tarpeeksi kriittinen, ja nuoret äänestävät IPU:a. Miten Timo Isosaari, tuntematon viisikymppinen nokialaisagrologi, saavutti moisen kansansuosion?

Syy itsenäisyyspuolueen menestykseen on kuitenkin Suomen nuorison poliittisia mielipiteitä yksinkertaisempi. Se on oikeastaan vain kaksi numeroa. Se on se seksiasento. 69.

Nuorten varjovaalien menestyjiä yhdistää vaali toisensa jälkeen yksi asia: ei puolue, ei ikä, ei sukupuoli. Heitä jokaista yhdistää 69 vaalinumerona.

69 on jotenkin vain legendaarinen asento. Partnerit hyväilevät toistensa sukupuolielimiä suillaan, namn. Molemminpuolista nautintoa. Kannattaa kokeilla. 69 on lisäksi loistava läppä, jota voi tavata kaikkialla lähtien GTA-peleistä bändien nimiin.

Siilinjärven nuoriso äänesti kunnallisvarjovaaleissa 2012 valtuustoon tuntemattoman kuusysin. Vuoden 2011 eduskuntavarjovaaleissa 12/14 vaalipiirissä valituksi tuli ehdokas numero 69.Voi myös miettiä, kuinka tosissaan Suomen nuoriso on äänestänyt kymmenien nettimeemien lähteenä olevaa kristillisdemaripuheenjohtaja Päivi Räsästä, joka on saanut kahmittua noin neljänneksen puolueensa saamista äänistä (eikö joku Essayah ole samoin aika tsoukki?). Samoin, jos yli puoluerajoin suosiota nauttiva Stubb saa kaksi kolmannesta kokoomuksen äänistä, onko Suomen nuoriso kokoomuslaistunut? Voisiko olla peräti niin, että on äänestetty henkilöä? Kyuu Eturauttikin (Muutos 2011) kuulostaa hauskalle nimelle. Hah, joku Eturautti.

Analysointi on jo alkanut. Hesarissa itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja Martti Pohjolainen selittää Suomen nuorison pettyneen EU:n lunastamattomiin lupauksiin työpaikoista. Puolueeseen onkin kuulemma liittynyt myös paljon nuoria. Poliitikan tutkija Ville Pitkänen sentään toppuuttelee ja arvioi syyksi vaalinumeroa.

Kuusysin menestys kertoo nuorten poliittista karttaa enemmän nuorten suhtautumisesta äänestämiseen (varjovaaleissa) ja politiikkaan: homma on pääasiassa läppää. Miksi alaikäiset jaksaisivatkaan perehtyä johonkin, johon heillä ei todellisuudessa ole vaikutusvaltaa? Ongelmallista on myös se, että joissakin äänestäminen on saattanut olla joillekin pakollista, ja joissakin tapauksissa on saanut jonkun muun edun äänestämisen yhteydessä: ainakin omina yläaste- ja lukioaikoinani pari opettajaa pakottivat kaikki oppilaansa tunnilla äänestämään, osa taasen "kannusti äänestysaktiivisuuteen" antamalla oppilaiden käydä äänestämässä kesken oppituntia – mikä loistava tapa kadota luokasta vaikkapa vartiksi. Tällöin vaalit eivät anna objektiivista tulosta.

Tulos jää viihteelliseksi, turhaksi uutiseksi, jolla saadaan muutamia klikkauksia ja aikaan jonkinlaista poliittiseksi keskusteluksi nimitettävää "tätä nuorisomme haluaa" -skeidaa. Jos joitain päätelmiä voidaan varovaisesti tehdä, ne ovat:
1) ei kiinnosta, ainakaan vielä tässä iässä
2) vasemmisto ei kiinnosta
3) äänestetään sitä, jolla on isoin budjetti, levein hymy ja/tai joka on eniten esillä mediassa
4) vanhempien poliittiset mielipiteet eivät periydy yhtä selkeästi jälkikasvulle kuin voisi odottaa.

Kolmeatoistaa on pidetty huonon onnen lukuna, vaikkei siitä ole tainnut olla haittaa vaalimenestykselle. Ehkä 69 on tällöin onnenluku: sekä sängyssä että nuorison varjovaaleissa.

-------------
http://www.hs.fi/kotimaa/Itsen%C3%A4isyyspuolue+rynni+nuorten+vaaleissa/a1400574839877
http://www.aantenlasku.fi/
http://www.alli.fi/sitenews/view/-/nid/3411/ngid/40
http://www.nokianuutiset.fi/Uutiset/1194902318631/artikkeli/jos+nuoret+paattaisivat+nokialainen+timo+isosaari+valittaisiin+europarlamenttiin.html

Kalju vailla tasa-arvoa

Kaikilla on päivänsä. Naistenpäivä on 8. maaliskuuta, miestenpäivää vietetään 19. marraskuuta. Rasismin vastainen päivä on 21. maaliskuuta, homo- ja transfobiaa vastaan ollaan 17. toukokuuta. Vammaisten päivä on 3.12., lasten 20. marraskuuta. Ketään ei unohdeta, ketään ei syrjitä. Ai niin, paitsi yhtä ryhmää: puhun tietysti kaljuista ja kaljuuntuvista.

Länsimaisessa kulttuurissa ihannoidaan tuuheita hiuksia, ja kaljuus nähdään epäesteettisenä, jopa rumana. Myönnän, ei se miellyttävältä näytä niin toisilla kuin omassa kuontalossakaan. Monesti kalju liitetään moniin negatiivisiin asioihin, kuten rikollisuuteen, rasismiin, sairauksiin, epäterveellisiin elämäntapoihin ja välinpitämättömyyteen omasta ulkonäöstä. Pahimmassa tapauksessa asian takia voi joutua syrjityksi. Eräs mieleenpainuneimmista kaljuihin liitettävistä ennakkoluuloista on tapaus, jossa varhain kaljuuntunut nuori mies kertoi maahanmuuttajataustaisten nuorten pahoinpidelleen hänet porukalla: hiustyylinsä (tai sen puutteen) vuoksi häntä oli luultu skinheadiksi!

On totta, että myös sairauksilla ja elintavoilla on vaikutusta, mutta suurimmaksi osaksi kaljuuntuminen johtuu perinnöllisistä tekijöistä: todennäköisyys on noin neljä seitsemästä, että miehellä on kaljuuntumisen geeni.

Kalju ihminen on usein unohdettu ihminen: kaljun oikeuksista tai tasa-arvosta ei puhuta, koska ei tulla edes ajatelleeksi, että sellaiselle olisi tarvetta. Näin kuitenkin on: tutkitusti kalju mies tienaa reilusti vähemmän mitä mies, jolla tukka on pysynyt päässä. Arviot nousevat jopa 20 prosentin suuruiseen tuloeroon, kaljupäisellä ja hiuksensa säilyttäneellä miehellä on siis yhtä reippaasti tuloeroa kuin naisten ja miesten välillä. Niin sanottuun "naisten euroon" on löydetty joitakin selityksiä: naiset työskentelevät pienipalkkaisemmilla aloilla miehiä useammin (kunnalliset virat ja hoitoala), perhe voi rauhoittaa riskinottoa työelämässä ja vähentää mahdollisuuksia edetä uralla, mieslääkärit päivystävät naislääkäreitä hanakammin, äitiysloma tuo taukoa työelämään... Varsinaista sukupuolisyrjintää palkoissa on arveltu olevan vain 4-5 prosenttia, mikä ei sekään ole mitenkään väheksyttävä asia. Mutta miten kaljun miehen ja hiuspäisen miehen välinen palkkakuilu selitetään?

Kalju menestyy huonommin myös politiikassa: Yhdysvaltain senaattoreista alle 20% on kaljuja/kaljuuntuvia, vaikka tilastollisesti väestöstä 45 vuotta täyttäneistä miehistä puolet (50%) ovat kaljuja tai kaljuuntuvia. Myös suomalaisessa poliitikassa ei nähdä kaljupäitä läheskään yhtä paljon kuin heitä on suhteellisesti olemassa – mielenkiintoisena poikkeuksena tosin Kekkonen, jonka tavaramerkiksi hiukseton pää ehti muodostua. Myös maailman rikkaimpien ihmisten keskuudessa tukan omaavat muodostavat normaalista väestöllisestä jakaumasta poikkeavan enemmistön. Voisi kai sanoa, että kiiltävä kalju vie loiston pois ihmisen persoonasta.

Oma kaljuni ei ehkä ole mistään näyttävimmästä päästä, mutta ohimoiltani hiusraja on silminnähden lähtenyt juoksemaan karkuun. Kuulun niihin harvoihin "onnekkaisiin", joilla hiustenlähtö alkoi jo puberteetti-iässä, 13-vuotiaana. Mikäli (tai ennemminkin kun) tulen sukuuni, hiusraja  tulee olemaan takaraivon tietämillä jo 25-vuotiaana. Viimeisen parin vuoden aikana tahti on lisääntynyt: siinä missä parturi leikkasi paksua pehkoani vielä 2010 ja 2011 naisten hinnaston mukaan, nyt joudun tyytymään tavalliseen miesten hintaan. Joskus olen kuullut väitteitä, joiden mukaan kaljuuntumiseni johtuisi hiusharrastuksestani ja värjäämisestä, mutta todettakoon, että aloitin erikoisemmat hiuskokeilut huomattuani ensimmäiset hiusten ohenemisen merkit. Sitä ennen hiukset olivat olleet minulle vain turhaa, päästä kasvavaa massaa. Niinhän sitä sanotaan, että jonkin asian arvon tajuaa vasta sen menettäessään. Onneksi vielä takaraivossa, niskassa ja päälaella on hiusta.

Herättyäni etsimään tietoa voin ilokseni kertoa, että kaljuilla on sittenkin olemassa jonkinlainen oma päivänsä: 14. lokakuuta. Toistaiseksi päivän asema ei kuitenkaan ole millään tavoin virallinen, mutta suuri ja vääryyttä osakseen saanut ryhmä ansaitsisi sen. Kaljut miehet, on aika nousta baarikadeille, heittää kiiltävää takaraivoa peittävä tupee tai pipo pois, heilauttaa comb over tieltä, antaa karkaavan hiusrajan näkyä ja huutaa: "olen kalju, olen yhtä hyvä ja olen samanarvoinen kuin kaikki muutkin!"


-------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ps. Kaljuuntuminen ei toki ole vain miesten ongelma: myös monet naiset joutuvat kärsimään hiuslähdöstä vaihdevuosien jälkeen. Naisille tosin kaljuuntuminen ei ehdi työuran loppupuolella aiheuttaa ainakaan niin suurta haittaa, mitä se voi aiheuttaa nuoremmalle, kaljuuntuvalle miehelle. Onneksi paljas pää on nykyisin kohonnut välillä jopa trendikkääksi sekä naisilla että miehillä!

Tutustu toki myös näihin artikkeleihin:
http://www.businessinsider.com/the-ugly-tax-2011-8
http://usatoday30.usatoday.com/money/companies/management/2008-03-13-bald-ceos_n.htm
http://en.wikipedia.org/wiki/Hair_loss
http://www.daysoftheyear.com/days/bald-and-free-day/

Pienikin vallan väärinkäyttö on tuomittavaa

Parisen viikkoa sitten Savossa ja myös valtakunnallisesti kohistiin Pohjois-Savon poliisilaitoksen toiminnasta, kun kesäajasta talviaikaan siirryttäessä (26.-27. lokakuuta) poliisi määräsi ravintolat sulkemaan ovensa tuntia aikaisemmin. Valviran ohjeistuksen mukaan jatkoaikaluvan saaneet ravintolat voivat sulkea ovensa kello neljältä talviajan mukaisesti sinä yönä, jolloin siirrytään kesäajasta talviaikaan – tällöin saadaan yksi ylimääräinen anniskelutunti korvaamaan tuntia, joka on menetetty siirryttäessä aiemmin keväällä kesäaikaan. Täten siis Pohjois-Savon poliisilaitoksen yleisjohtajana toiminut komisario Jyrki Haapala toimi vastoin Valviran virallista ohjetta. Myöhemmin on osoittautunut vielä, että Haapala oli tiettävästi tietoinen tästä ohjeesta, vaikka mies aluksi muuta väittikin.

Osa nettikeskustelijoista ovat kummastelleet (vähätelleet) asiaa toteamalla, että miksi teinit jaksavat valittaa yhdestä menetetystä ryyppäystunnista. Samoin Haapala itse väheksyi epäillen, olisivatko ravintolat edes ylimääräistä tuntia tarvinneet.

Ehkä lähtökohtaisesti kohu ja siitä syntynyt keskustelu kuulostaa vain lapselliselta kostonhalulta ("me ei saatu ryypätä ylimääräistä tuntia niin sinähän koppalakki saat siitä nyt maksaa"), mutta koko keissiin liittyy myös jotain syvempää ja huolestuttavampaa. Enkä puhu nyt ravintoloitsijoiden kommenteista, joiden mukaan menetetyllä lisätunnilla on merkittävä vaikutus talouteen, vaan ihan vain siitä, että viranomainen on käyttänyt valtaansa röyhkeästi väärin oman mielipiteensä johdattelemana.

Jo muutama vuosi aikaisemmin samainen komisario yritti saada suljettua Kuopion baarit aikaisemmin talviaikaan siirryttäessä. Tällöin yrittäjä Harri Kauhanen oli luetuttanut hänelle Valviran ohjeen. Haapala oli todennut, että "herrat sitä pitää ravintolaa auki silloin, kun huvittaa". Nyt Haapala yritti toteuttaa fantasiansa uudelleen ja onnistui siinä.

Vaikka monet varmasti sympatisoivat Haapalan mielipiteitä, en usko (tai ainakaan toivo) kenenkään olevan sitä mieltä, että poliisilla tai millään muullakaan viranomaisella on oikeus polkea lakia. On yksinkertaisesti väärin, että yksittäisen ihmisen oma, henkilökohtainen mielipide on pystynyt kumoamaan lainvoimaisen ohjeen vain siksi, että henkilöllä sattuu olemaan sopivalla hetkellä tarpeeksi vaikutusvaltaa. Ravintola-ajat voivat olla pieni juttu, muttei pienintäkään rikkomusta kuulu hyväksyä: jos pahalle antaa pikkurillin, se syö hiljalleen koko käden. Maailmanhistoria on täynnä esimerkkejä siitä, miten käy, kun viranomaistaholle annetaan mahdollisuus väärinkäyttää valtaansa. Niitä ei tarvitse toistaa.

Asiaan onkin reagoitu oikein: komisarion toimista on käynnistetty aivan syystäkin esitutkinta.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------

http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/haapala-ei-voinut-olla-tietamaton-valviran-ohjeesta/1705513
http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/tulkitsin-lainsaadantoa-kellonajan-perusteella/1703816
http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/baarit-ihmeissaan-kuopiossa-poliisi-maarasi-yokerhot-kiinni-etuajassa/1703492
http://www.hs.fi/kotimaa/a1382929910347

Olen mahdollisesti narsisti

Elämme narsistisinta aikaa koskaan. Kun 60-luvulla Beatlesit lauloivat meistä ja rakkaudesta, 2000-luvulla yleisimmät teemat hittibiiseissä koskevat minua ja seksiä. Raportoimme elämästämme ja jaamme sen kaiken kansan näkyviin Lärvikirjassa, gallerioissa ja blogeissa. Me jokainen olemme enemmän tai vähemmän narsistisia, mutta silti omien narsistisien piirteiden myöntäminen on useimmille tabu. Joskus aloitettuani keskustelun narsismista olen itse asiassa huomannut, että juuri eniten tämän asian tuntomerkkejä täyttävät ihmiset (suuri määrä kavereita sosiaalisessa mediassa, ulkonäkökeskeisyys, kykenemättömyys nauraa itselleen, automaattinen oletus omien juttujensa/oman elämänsä kiinnostavuudesta) pyrkivät yleensä toteamaan, etteivät he ainakaan sellaisia ole.

Miksemme voisi myöntää suosiolla, että olemme narsistisia? On fakta, että meissä jokaisessa asuu ainakin niin sanottu "pieni narsisti" – jos itsekkyys ei olisi ohjannut alkuihmisen toimintaa, lajimme olisi todennäköisesti kuollut sukupuuttoon. Individualismi astuu kollektiivisuuden edelle. Minä myy enemmän kuin me, onhan armas kapitalismimme sen onnistunut vuosikymmenien saatossa todistamaan niin viihteen kuin kulutustuotteiden parissa. Aikamme mainonta, televisio-ohjelmat, musiikki ja oikeastaan kaikki käsittelee yksilöä. Länsimainen individualismi ylettyy jopa roskapusseihin (niitä on tarjolla esimerkiksi vaaleanpunaisina) ja puhelimen erilaisiin kuoriin.

Minusta on puhtaasti tervettä myöntää omat narsistiset piirteensä. Minusta on ihan hyvä ja täysin loogista todeta, että esimerkiksi sekalaista sontaa suoltava savolaispoika (jonka elämän suurimpiin saavutuksiin lukeutuu kuukausittainen ihQutusbiisin julkaisu) saattaa olla narsisti. Ei itsekritiikki ainakaan pahasta ole, liika kehu tekee meidät sokeaksi omille virheillemme. Itserakkautensa myöntäminen ei tarkoita sitä, että toisella olisi narsistinen persoonallisuushäiriö. Ehkä nykyaikana voisi olla ihan hyvä todeta joskus itselleen ja muille AA-miitin tavoin: "Minun nimeni on Erik ja olen hieman narsisti".

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------

http://www.yeint.fi/index.php?main=64&productCat=2684&productID=9500
Tästä voit tilata itsellesi vaaleanpunaisia roskapusseja!

Ajattelet suomeksi etkä englanniksi – ainakin parempi olisi

On monia asioita, jotka saavat minut näkemään punaista: eräs niistä on nykyaikana usein kuultava lausahdus, jossa henkilö kertoo ajattelevansa englanniksi. Toivon, että henkilö pyrkii vain korostamaan englannin taitojaan, eikä oikeasti tee sanomansa mukaan. Valitettava totuus on, että jos suomalainen ajattelee englanniksi, hänen ajattelunsa on todennäköisesti helvetin yksinkertaista.

Emme tule läheskään aina ajatelleeksi, että syvällisin ajattelumme tapahtuu äidinkielellämme. Yleisesti ottaen ihminen pystyy ymmärtämään täydellisesti vain äidinkielensä kaikki vivahteet ja kielen sävyt. Ihminen hallitsee äidinkielellään laajemmalti käsitteitä ja käsitekokonaisuuksia kuin vieraalla kielellä. Äidinkieli luo ajattelumme perustan: mitä paremmin hallitsee äidinkielensä, sitä parempaa myös ajattelun taso on.

En oikein tiedä, mitä ajatella ihmisistä, jotka kirjoittavat elämästään englannin kielellä esimerkiksi Lärvikirjaan. Miksi jokin asia pitää kirjoittaa englanniksi, kun sen voisi tehdä myös suomeksi ja vieläpä kieliopillisesti oikeaoppisemmin? Entä miksi esiintyä netissä kosmopoliittisena kielitieteilijänä, jos ei osaa edes omaa äidinkieltään, ajattelunsa perustaa? Äidinkielemmehän luo perustan myös toisten kielten osaamiselle. Samoin nähtyäni joskus, kuinka sanojensa mukaan pääasiassa englanniksi ajatteleva suomalainen on kirjoittanut kielioppi- ja ajatteluvirheitä pursuavan tekstin omalla äidinkielellään, olen pysähtynyt pohtimaan, minkä tasoista hänen ajattelunsa on sitten englanniksi. Kuinka paljon yksinkertaisemmaksi se voi vielä mennä?

Totta kai ajattelu englanniksi on mahdollista. Olen kokeillut sitä itsekin. Ongelma vain on, etten ainakaan itse osaa/osaisi tehdä englanniksi mitään kauhean syvällistä pohdintaa äidinkielisen ajatteluni vauhdilla. Jos menen vaikkapa vakiosaarnoihini sairaalamaailman epäkohdista, Darwin-harhaluuloista tai länsimaiden ihmisoikeusongelmista, ainakin itse tarvitsisin jo sanakirjan apua, vaikka englannin sanavarastoni kohtuu laaja onkin. Useimmiten englanninkielinen ajattelu suomalaisen päässä on arkipäiväistä "I like ice cream" -tasoa.

Yeah. Ice cream is good.

Helsingin yliopiston lehdessä Yliopistolainen myös eläinfysiologian professori Kristian Donner suhtautuu kriittisesti englannin käyttöön luovassa ajattelussa:
"Kun kuvittelee osaavansa hyvin englantia, osaa usein vain sujuvia fraaseja, eikä ehkä huomaakaan, miten omaksuttu fraseologia ohjaa kirjoittamaan tai jopa ajattelemaan tietyllä tavalla."

Toki omat poikkeuksensa löytyvät tieteen parista. Esimerkiksi mentäessä hyvin syvälle esimerkiksi lääketieteen tai biologian maailmaan aihepiirien opiskelu tapahtuu pääasiassa (tai jopa ainoastaan) englannin kielellä, minkä myötä alan asiantuntija voi osata perustella ja pohtia erityisalansa asioita paremmin englanniksi suomenkielisten käsitteiden puuttuessa. En kuitenkaan jaksa uskoa, että suomenkielisen arkiajattelu tarvitsee vierasta kieltä.

Minä ajattelen suomeksi enkä englanniksi. Toivottavasti myös jokainen "englanniksi ajatteleva" voisi pohtia ajattelunsa kieltä uudelleen. Parhaiten osaamallaan kielellä ajattelu ei ole hävettävä asia.

Ain't that the truth baby?
Yeah. 
That's what I thought.
You are right.
Do you want to eat some ice cream?
Yeah. Ice cream is good.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lue myös Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kielipoliittisen ohjelman ajatuksia:
http://www.kotus.fi/?s=2064
Yliopistolainen 10/05: Luovasti äidinkielellä
http://www.helsinki.fi/yliopistolainen/2005/10/artikkeli2.htm