Tipaton tammikuu on tullut päätökseensä, baarit alkavat jälleen täyttyä asiakkaista. Myös niistä raskaammista. Et kai sinä ole yksi heistä?
Aino ja Anni, korkeakouluopiskelijat budjettiviihteellä
Aino ja Anni ovat vetäneet tuntuvat pohjat jo ennen baariin astumista. Siinä missä muu bilekansa ovat pynttäytyneet parhaimpiinsa, korkeakouluopiskelijat astelevat baariin sisään sotkuisissa haalareissaan. Legendojen mukaan niitä ei pestä koskaan – eikä tämä tarkoita, että niitä varjeltaisiin sotkulta.
Eikö teillä ole mitään opiskelijahintaista täällä? Ai kalja ja lonkero kolme euroa? Niin mut siis eikö teillä ole mitään opiskelijoille? Me ollaan hei opiskelijoita, pelkillä tuilla pitäisi pärjätä hei! Voitko laittaa vähän alennusta? Kai tällä opiskelijakortilla saa jotain esimerkiksi ilmaisen pullon viinaa? Tää on vielä tää kansainvälinen opiskelijakortti jolla saa kymmenissä maissa alennuksia. Noh, jos ei ole sitte mitään opiskelijahintaista ole niin otan sitten tuon kolmen euron siiderin... ja sitten mun poikaystävälle hei tuota viskiä! Saako sen tuplana? Kai seki on sen kolme euroa? Ei kyllä meidän opiskelijabileissä anniskella Viron siidereitä näin kalliilla...
Kapakan pyörittäminen elinkeinona harrastuksen tai hyväntekeväisyyden sijasta tulevat yllätyksenä kuin nenän sijaitseminen päässä ja paskan suolessa.
No me ollaan itse asiassa valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja tää kyllä pitäisi saada valtion alle kaikille ilmaiseksi toiminnaksi. On väärin ottaa rahaa siitä et toiset juo! Kyllä sen pitäis olla ilmasta! Alas globaali riistokapitalismi!
Seurueeseen liittyy joukko teekkareita paikatuissa haalareissaan. Illan aikana teekkarit todistavat jälleen kerran tunnetun teekkarihuumorintajuisuutensa kivoilla pikku peleillään ja fantsuilla tempauksillaan: kuka saa viskattua parhaan osuman baarimikkoon kengällään, kuinka pitkän matkan päästä onnistuu pissaamaan pisuaariin, onko mahdollista kävellä tanssilattia läpi käsillään oluttuoppi jalkojen välissä ja niin edelleen. Suomen toivot.
Rainer ja muu Romanovin sekalainen suku
Kun Romanovin suku astuu sisään, alkaa tapahtua. Miehet astelevat edellä äänekkäästi, suvun naiset seuraavat perässä. Yksi jää melkein pubin oveen kiinni kansallispuvustaan, jonka leveä hameosa ei mahdu oviaukosta sisään puristamatta.
Jooh nyt sellaista että laitetaan aluksi kuusi bisseä siitä... ja joo vaikkapa neljä valkovenäläistä... hei Leif tuu ottaan jo nää? Mihin me jäätiin... niin ja pullo skumppaa! Ja laita nyt toinenkin vaikka saman tien... Ja siitä ottakaa vaan naiset jo pöytään nämä niin minä maksan... ja voisi vielä kaikille ottaa vodkashotit.. yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kahdeksan, laitetaan viisitoista shottia! Joo ja ota vaan Tino jo tämä tarjotin... ja sitten vielä neljä siideriä kaksi Ville Vallatonta ja Marianne ja Cosmopolitaani naiselle ja jos vielä voit mojiton siihen kylkeen. Ja vielä yksi kalja. Jokos sä teit ne villet, ai ei ku Rosita kävikin jo hakemassa pöytään. Niin paljonkos se onkaan? Miten niin et muista mitä kaikkea annoit meille? Olisit kirjannut sitä mukaa kun luettelin niitä! No katotaan, tuolla pöydässä on siis kuusi tuoppia ja katotaas --
Ilta sujuu joutuisasti, mutta tarkkana on oltava. Mirella, Allan ja Richard loukkaantuvat, kun baarissa ei saakaan tupakoida sisällä. Toisaalta, mitä sitä ensimmäistä käskyä tottelemaan. Eikä juomiakaan saa viedä ulos!
Johan on, helvetin nipottajat. Jännite huipentuu, kun Ahlgrenin suku astelee samaan kapakkaan, ja käsirysyn ainekset ovat valmiit. Kuin söpö eläin onnistuu pakenemaan pedon kynsistä luontodokumentissa, tällä kertaa ikävä tilanne vältetään – Ahlgrenit ymmärtävät baarin olevan Romanovien reviiriä ja siirtyvät toiseen kuppilaan. Puukot laitetaan tuppiin ja hauskanpito jatkuu!
Marja-Leena ja Pirjo firman pikkujoulubileissä
Marja-Leena ja Pirjo, voi näitä tätejä! Koko vuosi on tehty harmaita toimistotöitä, mutta nyt se loppuu! On firman pikkujoulut! Marja-Leena ja Pirjo ovat niitä, joiden sisäinen demoni herää henkiin juotaessa firman piikkiin. Korkkarit kattoon, harmaistakin valkokaulustyöläisistä lähtee tänään väriä! On aika perseillä ja laittaa henkilökunta tekemään jotain palkkansa eteen!
Pirjo laattaa sateenkaaren värejä naistenvessaan heti juhlien alussa.
Nytpähän mahtuu lisää juomaa vatsalaukkuun! Onkohan täällä muuten karaokessa Kaija Koota? Voisi laula Tinakenkätytön kun se on niin voimaannuttava piisi!
Marja-Leena muistuttaa baariminnalle olevansa sitten
veri important person, vippi, et älä rupee siinä sitten mussuttaa. Jotain valitettavaa löytyy aina, olipa se sitten puoliksi juodun kuohuviinipullon potentiaalinen korkkivika, mojitossa lilluvat ällöt mintunlehdet tai se, että
kossukolassa maistuu kyllä Koskenkorva aivan liikaa. Kyllä vipillä on oikeus vaatia laatua.
Loppuillasta Marja-Leena ja Pirjo ottavat yhteen ja läpsivät toisiaan käsilaukuillaan. Pirjo on todennut humalassa, että Marja-Leenan ensimmäisen kvartaalin talousraportissa oli kaksi kirjoitusvirhettä. Riita sovitaan ja halaillaan. Pirjo heittää kihlasormuksen käsilaukkunsa perälle ja poistuu firman kopiokoneharkkaripojan kanssa kielisuudelmia vaihtaen. Kumpikaan ei muista (tai halua muistaa) aiemmin illan aikana tehtyä laattausta.
Talon edessä seisoo poliisiauto, ambulanssi ja matkalla autolle voi laskea vähintään neljät ryynit maassa. Siinä missä lähihoitaja näkee potilaidensa parantuvan, päättäessään työpäivänsä myös baariminna voi nähdä tehneensä arvokasta työtä.
Nikolai Maxi Makkonen
Nikolai Maxi Makkonen on jokaisen baarimikon painajainen. Tiskille astellessaan Niko haluaa todistaa viinapäänsä kestävyyden ottamalla viinashotteja – joita se on tosin ottanut myös ennen baariin tuloaan.
Kyllä mää vielhä yhden en mää vielhä oo humalasa.
Nikon tyypillinen tie vie hänet iskemään lonkerotuopin pirstaleiksi pöytään, varastamaan jonkun juomia, lentämään ulos baarista, sniikkaamaan takaisin baariin (onhan aiempi poistaminen ollut täysin perusteeton), pummimaan tupakkaa, painimaan käsirysyyn ja aukomaan päätään rock-bändille näiden omilla jatkoilla kuinka paskoja soittajia ja wannabe-michaelmonroeita nämä ovat, pudoten lopulta parvekkeelta alas.
Jos Nikon biletys onkin kovaa, todennäköisesti se ilmestyy kaikesta huolimatta seuraavana päivänä viihteelle. Miten se on mahdollista (tai miten ojasta tai paukkupakkasilla vain t-paitasillaan ulkona värjötellyt miekkonen on edes säilynyt hengissä aiemmasta illasta), ovat kysymyksiä, jotka jäävät vastauksetta – Niko tuskin muistaa vastausta kysymyksiin itsekään.
Elina ja Keijo, jotka tietävät kyllä miten alkoholilaki menee
Keijo ja Elina viihtyvät erityisesti karaokebaareissa. Kotoa käsin käydään lähipubissa, ulkomaanmatkat valitaan varmistaen, että lähistöllä on varmasti Suomi-baari. Keijo kalauttaa mikrofoniin illan aikana ainakin sellaiset klassikot kuin "Olen suomalainen" ja "Ukkometso", Elina hoilaa Laura Voutilaisen "Kerran" ja Ultra Brata.
Keijo on siitä näppärä mies, että hän ei haaskaa kyypparin aikaa tilauksillaan, vaan kävelee sisään oma Karjalan tölkki valmiina kätösessään. Tuhaneen päissään olevalle Keijolle täytyy selittää useampaan kertaan, ettei näin kuuluisi tehdä:
Minä oon kuule lukenu alkomahoolilakia. Ja siinä lukee että jos minä en tästä tölkistä juo niin saan sen tuoda tänne. Ai ei muka mene noin? KYLLÄPÄHÄN MENEE! Ai, jaaha... no sitten. Mutta minäpä sitten käyn juomassa tämän tuossa ulkona jos on niin nuukaa.
Myöhemmin kinaa syntyy siitä, kuinka paljon viinaa voi annostella (
kyllä minä oon lukenut laita vaan Elinalle tuplat siihen minä kyllä maksan näytänkö minä siltä että minulla ei ole rahaa häh) ja kerran kuukaudessa käyvänä kantiksena Keijo yrittää tehdä pientä diiliä:
ku käyn täällä niin voit laittaa yhden ilmaisen paukun, tiiän että saat antaa sen ku niissä lukee silleen! Saatana etkö muka anna? Pihi-Lassi...Elina haluaisi
jonkun hyvän cocktailin.
Siinä ei saa sitten olla liikaa makeutta, ei saa olla hapan, ainakaan paljoa, ei limeä eikä mitään hedelmälihaa, viinaa pitää olla hyvin, mutta ei giniä eikä rommia kun ne on pahaa, ei viskiä kanssa, mutta vodkaa voi, ja mieluummin colajuomaa eikä Fantaa. Ai kossukola jää vaihtoehdoks? No se kyllä kuulostaa tosi hyvältä!
Keijo syljeskelee lattioille, hän tietää että kyllä joku räkäklimpit vielä pois siivoaa. Loppuilta vedetään omia juomia salaa käyden vain nappaamassa ilmaista juomavettä henkilökunnnalta: pitäähän sitä ääntä raikastaa karaokeen.
Kake, joka haluaa saada henkilökunnan piristymään
Kake on mielenkiintoinen mies, joka viipyy usein koko illan jutellen henkilökunnalle. Kukaan ei ole varma, missä Kaken kaverit ovat vai oliko hänellä sellaisia edes mukanaan sisään astuessaan. Kakella on aina hauskaa, ja henkilökunta on mitä parasta seuraa. Toisten työpäivää voi piristää, mikäli perusnaamalukema näyttää liian angstiselle.
Hei, mitä sä nyt tuolla lailla murjotat? Hei hymyile nyt vähän hei! PÖÖ! Hehhee. Ei tarvii pelätä.
Kaken piristysyritykset katkeavat hikoitteluun ja hallitsemattomaan yskintään, josta hän valitettavasti selviää. Hän tilaa oluen.
Saat pittää kuule kuitin muistona, hehee!
Teillä on kyllä niin hhhhuiphu phalvelu täällä! Minäpä kerron vitsin. Se on sellainen että homo meni paariin ja siellä oli neekeri niin homo sille sano että voiko antaa blow jobin sille ja homo... ei ku neekeri tinttas turpaan ja homo lähti! Ja ku paarimikko että mitä se homo sulle sano niin neekeri vastas että jotain töiden antamisesta se puhu! Hehhee, eikö olekin hauska? Hei hhymyile nyh vähä hei! Hhauskaa hhuumoriahan tuo vaan...
Hurmaavasta homofobisuudestaan ja rasistisuudestaan huolimatta Kake ei saa baarihenkilökuntaa lankeamaan pauloihinsa. Illan aikana hän ehtii viihdyttää lisäksi blokkaria sieppaamalla tuoppeja tämän kuljettamasta tuoppipinosta antamatta niitä takaisin. Kakesta on huippuhauskaa taitella kuiteista paperilennokkeja, joita voi yrittää ohjailla vaikkapa henkilökunnan jääpala-astioihin ja hedelmäkippoihin. Kyllä baarissa vaan on hauskaa!
Saako Kakelta tippiä?
Jokos minä tämän vitsin jo kerroin... niin että voit pitää kuitin muistona! Hehhee.
------------------------
Osa 1.
Suurin osa baariasiakkaista on muuten itse asiassa aika mukavia!
Tekstin asiakkaat ovat korostetunomaisia, fiktiivisiä stereotyyppejä. Älä siis suutu turhaan. :D
