Syyslukukauden satoa

Akun "kasaritapetti".

Syksyn aikana tuli heitettyä muutamia keikkoja Savonia-ammattikoulun muotoilupuolella. Uudet tuulet puhaltavat, koulu on siirtynyt Opistotien kampukselle Rouvasväenyhdistyksen tiloista ja Muotoiluakatemia-nimen sijaan nyt puhutaan Savonia-muotoilusta.

Tässä muutamilta kerroilta suosikkejani tai muuten vain kiinnostavan kamalia maalauksia.

Työpaikka.

Matin työ.

Kimin (? ah kun aina luulen muistavani mitä signeerauksessa lukikaan) työ. Pidin työn luovasta ratkaisusta
muuttaa istuinjakkara pilvenpiirtäjäksi. Vasemmalla puolella tunnin alussa olleita, nopeasti piirettäviä croquis-piirroksia.
Keskimmäinen poseeraus valittiin lopulta loppuajan asennoksi.

Akin työssä moderni ja klassinen jäbä kohtaavat toisensa.

Olen tehnyt viime kuukaudet muuttoa Helsinkiin, mutta toistaiseksi mallikeikkoja on löytynyt Stadin suunnilta huonosti. Helsingin kansanopistolla kävin kylläkin parit keikat heittämässä, mutta valitettavasti en kiireiden takia (piti kiiruhtaa heti seuraavaan työpaikkaan) ehtinyt fotoja napsimaan.

Jasmin teki yhden syyslukukauden suosikkitöistäni. Pidän työn varjostuksista, kertovuudesta ja kuvakulmasta.
Muutoinkin juuri tämän sisustusarkkitehtien ryhmä sai aikaan tasokasta ja luovaa jälkeä.

Molvinan työ. Kiireessä kannattaa multitaskata: luin samalla viestintäpolitiikan kirjaa kun makasin ja tienasin.

Petun sangen eksoottinen työ. Selällään makaava asento tehtiin teollisuusmuotoilijaopiskelijoiden kanssa.

Roosan työ. Lakatut varpaankynnetkin huomioitu!

Markuksen hiilityö.

Kevätlukukauden satoa

Kuluneen kevään aikana alastonmallitunteja oli yllättävän vähän: tulin pyörineeksi Muotoiluakatemialla vain helmikuussa muutaman viikon ajan.

Poseerasin plastisen muotoilun ryhmälle, jonka kanssa kokeilimme ensi kertaa saven sijasta plastoliinia. Plastoliini on aine, jota ammattilaiset muotoilijat käyttävät – muun muassa patsaat tehdään usein niin, että plastoliinipatsaasta valmistetaan muotti, johon lopullinen, esimerkiksi pronssiseoksesta tehty patsas valetaan. Aine on reilusti savea kalliimpaa, mutta se ei kuivu ja on käytettävissä/muotoiltavissa uudelleen. Valitettavasti en muistanut ottaa yhdestäkään plastoliini-Ekistä kuvaa.

Poseerasin muutaman kerran vaatetusalan ryhmälle. Vain kahdella kerralla tein työni alasti, muille kerroille suunnittelimme jotain erikoisempaa: opettaja toivoi jotain oppilaita haastavaa, mahdollisesti myös provosoivaa pukeutumista. Jotain sellaista, millaista oppilaat eivät olisi ennen piirtäneet.

Sinin työ.

Yhdellä kerralla pukeuduin oman tyylini mukaisesti: New Rockin maiharit, kaulaliinaa, revityt farkut, niittirannekkeita, nahkahansikkaat ja niin edelleen. Normaalisti en raiskaa tyyliäni liioilla yksityiskohdilla, sillä liian suuri määrä detaljeja vain tukahduttaa toisiaan, mutta tässä tietysti tarkoitus ei ollut olla tyylikäs, vaan tarjota oppilaille haasteita.

Tuksu-selfie.

Toisella kerralla vietin kaksi tuntia Tuksuna. Kaivoin kahden vuoden takaiset penkkarikamppeet esiin, meikkasin ennen töihin lähtöä ihoni oranssilla luomivärillä, huulet pinkillä ja luomet överisti hopealla. Harmikseni huomasin töissä unohtaneeni Tuksu-tekoripseni kotiin, tarkoitus oli laittaa ne vasta paikan päällä. Ehkei tyyli aivan täysin onnistunut siis ollut, mutta ehkä viekoittelevalla asennolla ja töihin lisätyllä Johanna Tukiaisen "hengellä" saavutettiin edes jotain olennaista.

Lauran seksiä pursuava työ.

"Käykäähän katsoo, Tuksu on tullut meille malliksi!"
"Siis mitä onks Johanna Tukiainen meillä mallina??!?!"
"Noo... tavallaan."
"Ai siis hetkinen... se ootkin vain sä?"

Kuva maaliskuulta 2014: näissä kamoissa poseerasin.

Tuksu-posen jälkeen pesin tauolla meikit pois ja vaihdoin moottoripyöräkamppeisiini: saappaat, kevlar-farkut, tekstiilinen ajotakki, hanskat ja kypärä. Tämä asukokonaisuus tarjosi varmaankin eniten oppilaille haastetta, sillä useimmiten moottoripyöräasut pursuavat erilaisia yksityiskohtia: eräs oppilas keskittyi pelkkien Alpinestarsin bootsien piirtämiseen, ja se sai minut itsenikin vasta tajuamaan, kuinka paljon yksissä mustavalkoisissa kengissä voikaan olla yksityiskohtia. Moottoripyöräkamppeissa oppilaat pääsivät samalla piirtämään kerralla runsaasti eri materiaalia: saappaissa on nahka- ja muoviosia, ajohousut ovat kevlarilla vahvistettua farkkukangasta, takki tekstiiliä, hanskat nahkaa, ja kypärä muovista ja komposiitista. Valitettavasti monet ehtivät lopettaa töidensä kanssa kesken viimeisen poseeraukseni, joten näistäkään ei tullut otettua kuvaa.

Aika aikaansa kutakin: tämän kevätkauden myötä taidemallin duunit on taputeltu kasaan mahdollisesti lopullisesti. Mikäli pääsen opiskelemaan Helsinkiin, en todennäköisesti jatka tätä toimea, sillä pääkaupunkiseudun alueella mallien palkat ovat aika surkeat – innokkaita itsensäpaljastajia on tarjokkaiksi asti. Toisaalta, olen aiemminkin sanonut, etten mahdollisesti jatka, ja tässä sitä ollaan, joten aika näyttää: ehkä tänne vielä joskus tulee jotain tähänkin toimenkuvaan liittyvää kamaa.

Syyslukukauden satoa

Kuluneen syksyn aikana tuli poseerailtua Portaanpään kristillisellä opistolla (kolme ensimmäistä kuvaa) ja Muotoiluakatemialla. Tässä joitakin omia suosikkejani syyslukukaudelta. Monia hienoja töitä on jäänyt valitettavasti kuvaamatta, nämä eivät ole ainoat kursseilla syntyneet työt, joita pidän hienoina.

Portaanpäällä vietin yhden intensiivisen viikonlopun taidekasvatuksen aikuisryhmän parissa. Oppilaista suurin osa oli keski-ikäisiä naisia, jotka työskentelevät lastenhoito- ja koulualalla. Osalle elävästä mallista maalaaminen oli tuttua ennestään, osalle homma oli täysin uutta. Ymmärtääkseni joitakin piirroksia valittiin kurssin jälkeen koulussa pidettyyn näyttelyyn. Koulu kohteli mallia erityisen ystävällisesti, minulle järjestettiin jopa yösija Lapinlahdelta.

Muotoiluakatemialla tunteja oli useamman ryhmän kanssa. Erityisesti pidin sisustusarkkitehtien ryhmästä, jolla oli hauskan rento tekemisen meininki. Eräs oppilas sanoikin, että heidän välillään on positiivinen kilpailu siitä, kuka tai ketkä ovat luovimpia. Myös tältä ryhmältä koottiin töitä koulun ruokasaliin ja aulaan, mutta vain osassa kuvista mallina olen minä, sillä koululla on lisäkseni toinenkin miesmalli ja naismalli.

Monilla Muotoiluakatemian kursseilla oppilaat saivat heittäytyä ulos täysin realistisen kuvaamisen parista ja kuvata myös mallin mielensisäistä maailmaa. Hauskaa oli huomata, kuinka mallin persoona vaikutti tulkintaan: monet piirsivät alkusyksystä "mielensisäiseni maailman" keltaiseksi mahdollisesti neon-keltaisen hiusvärini innoittamana. Usein kuvatut ympäristöt olivat futuristisia tai musta-valkoisia (kuten muuten tämän hetkinen tukkatyylikin). Naismallista näkemissäni piirroksissa esiintyi paljon lämpimiä sävyjä, toisesta miesmallista tehdyissä töissä oli paljon luontoympäristöä.

Työt ovat aikajärjestyksessä alkaen syyskuusta päättyen marraskuun loppuun. Oppilailla on tekijänoikeudet tekemiinsä töihin. Töiden mahdolliseen julkaisuun olen pyytänyt kuvaushetkellä luvan.

Heidin kolme työtä. Oranssi liitu mustalla pahvilla saa piirrokset hehkumaan kiinnostavalla tavalla.

"Draw me like one of your French girls." Jaanan työ.

Marikan työ.

Utuinen, mystinen metsämaisema. Sofian työ.

Anne-Marin työ. Luulin lepääväni alustalla raukeana, mutta poskiltani näyttäisikin vierivän kyynel
viikatemiehen lähestyessä. :'D Tämä on hervoton!

Tämä ja ylempi ovat Tommin töitä. Pidän erityisesti värien käytöstä ja alemmman maalauksen
henkeäsalpaavasta maisemasta.

Alastonmallina osa 3

Sain kuin sainkin jatkoa vielä lisää taidemallin työlleni. Lyhyessä ajassa kalenterini täyttyi posetuksella, kun sekä Ingmanilta että Muotoiluakatemialta otettiin yhteyttä. Ingmanilla olin aprillipäiväviikolla poseeraamassa lähes 30 tunnin ajan kakkosvuositason kuvataiteilijoille, jotka saivat ilmaista työssään vapaasti ottamaani asentoa (värimaailma, paperin koko, piirrosvälineet kaikki vapaita), sekä entuudestaan tutulle K13-luokalle, jonka kanssa pääsin tutustumaan kuvanveiston maailmaan. Samoin Muotoiluakatemialla olin maaliskuun lopusta toukokuun alkuun kuvanveistossa mallina, kun entinen malli joutui perumaan keikkansa terveydellisistä syistä (asennot kävivät liian rankoiksi lasta odottavalle mallille).

Kuvanveistosta tulee sanana varmaankin mieleen jonkinlainen (marmorinen?) kivi, johon muotoillaan talttojen ja vasaroiden avulla veistos. Väärä luulo: kummallakin koululla käytettiin savea. Savi lieneekin ollut kätevämpi muotoilumassa opiskelijoille, joista monet muotoilevat ensimmäistä kertaa elävän mallin avulla patsasta. Kiveä hakatessa yksi virhe voi pilata kaiken, mutta savea voi lisätä ja poistaa vapaasti. Lisäksi savi on yksinkertaisesti halvempaa.

Koulujen ajankäyttö erosi hieman toisistaan: Ingman varasi aikaa yhden saviveistoksen tekoon noin 20 tuntia: aluksi mallasimme asentoa, ja päädyimme istuvaan, epäsymmetriseen asentoon oppilaiden ehdotusten perusteella. Tämän jälkeen käytettiin noin pari tuntia erilaisten mittojen ottamiseen: hartioiden leveys, pään pituus, selän pituus, alustan ja alustan istuinosan mitat... (jos jotakuta nyt niin kiinnostaa niin pippeliä ei mitattu) Mittojen perusteella muodostettiin erilaiset mittakaavapiirrokset tulevaa veistosta varten: edestä, takaa, ylhäältä päin, sivusta. Lopulta siirryttiin itse patsaan veistämiseen. Piirrokset ja edelleen poseeraava malli pyrkivät tukemaan toisiaan patsaan tekemisessä. Työt onnistuivat hyvin ja monet saivat niihin paljonkin yksityiskohtia aikaiseksi, mutta asennon mutkikkuus toi haastavuutta työn kuivuessa: monet alkoivat halkeilla.

Tämänhän Erkin pepussa on revitelty! Patsaaseen koverretaan reikä, jotta se kuivuisi tasaisemmin.

Muotoiluakatemialla panostettiin määrään: kaksi eri ryhmää tekivät minusta istuvan asennon ja seisovan asennon. Jälkimmäisessä muotoiltiin vain torso (ylävartalo) tai reisien aluetta. Pari oppilasta tekivät myös käteni asentoa jäljittelevät veistokset. Edellisen mallin kanssa he olivat lisäksi tehneet patsaan makaavasta asennosta.

6. toukokuuta mallailin viimeistä kertaa tälle lukukaudelle. Syksyllä keikkaa on mahdollisesti luvassa lisää, mutta näistä kokemuksista tuskin tulen enää kirjoittamaan, ellei vastaan tule jotain todella uutta juttua. Takana on 180 tuntia nakuilua ja arviolta 170 ihmistä. Kokemus on ollut vapauttava ja ihmisenä kasvattava.

Vastataan vielä lopuksi joihinkin työhöni liittyviin kysymyksiin, joita olen saanut. Osaan olen vastannut jo aiemmissa teksteissä ( osa 1 ja osa 2 ), mutta tässä kysymykset ovat koottuina.

Palkkaus? 
- 10 - 30 € / h, keskimäärin 15 € / h.

Kummallakin oppilaitoksella noin 15 € per tunti (Ingmanilla 15€, Muotoiluakatemialla 15,16€). Pohjois-Savon Opisto näytti tarjoavan omassa hakemuksessaan mol.fi -sivustolla yhdentoista ja Kuopion kansalaisopisto 16,50 euron tuntipalkkaa, mutta näihin paikkoihin en päässyt hakiessani.

Palkkaan voi tulla iltalisää (muistaakseni 25%), jos töitä on kello 18 jälkeen, ja lauantailisää (samoin 25% muistaakseni), jos työt ovat lauantaina.

Kaikki omat palkkani on maksanut yksityinen taho, säätiö/yhdistys, vaikka osa kouluista onkin julkisin varoin ylläpidettyjä.

Tunnen Helsingistä yhden mallin töitä tekevän tytön, ja hän saa kymmenen euron tuntipalkkaa. Todennäköisesti palkkaus on suurissa kaupungeissa pienempi, koska innokkaita itsensäpaljastajia on tarjokkaiksi asti. Pienemmillä paikkakunnilla palkkaus on omien kokemusteni mukaan parempi, sillä mallin löytäminen on hankalampaa.

LISÄYSTÄ: Syksyllä 2014 paras palkkani oli eräällä opistolla 24,59€/oppitunti. Yhdeksi oppitunniksi laskettiin 45 minuuttia, joten käytännössä palkkani oli siten 32,80€/h. Ei huono!

Mihin kouluissa tarvitaan elävää mallia? Miksi mallin täytyy olla alasti? (kysymys lisätty 11/14)

Elävästä mallista piirtäminen/muotoilu on monin tavoin erilaista verrattuna kuvaan tai patsaaseen. Se kehittää muun muuassa oppilaan anatomian tuntemusta (monilla elävän mallin kursseilla käydään myös teoreettisia anatomian oppitunteja lihaksista, luista ym rakenteista) ja auttaa kolmiulotteisen kohteen havainnoimisessa. Kursseilla olen itsekin päässyt näkemään, kuinka oppilaat kehittyvät usein hapuilevan alun jälkeen.

Monesti ihmiset piirtävät alastonmalliakin katsellessaan paperiin omaa vartaloaan. Etenkin vähemmän kokeneet oppilaat siirtävät omaa vartaloaan havainnoimansa tilalle: muodostaahan oma kehomme merkittävästi käsitystämme myös muiden kropista. Erään vaatetusalan ryhmän kurssilla (oppilaat noin 15-20 -vuotiaita) huomasin kiinnostavasti, kuinka muutama vartaloltaan vielä lapsenomaisempi tyttö piirsi myös minut hieman tikkumaisena ja lapsenomaisena paperille. Muun kuvataideopettaja sanoikin, että elävässä mallissa parasta on se, kun oppii, ettei tarvitse piirtää omaa vartaloaan vaan toisen.

Alastomuus on siksi tärkeää, että kehon lihakset, luut ynnä muut muodot erottuvat. Taidemalli ei kuitenkaan ole aina työssään alasti: esimerkiksi vaatetusalalla malli voi olla puettu. Kerran teimme Ingmanilla vaatetusryhmän kanssa kaksi kuvaa: sama asento, toisessa alasti, toisessa vaatteet päällä. Varjostukset, valot ja ääriviivat kokivat vaatteiden värien, roikkuvuuden ja puristavuuden myötä muutoksia.

Jännittikö?
- Ensimmäisellä kerralla muistan ajatelleeni hämmentyneenä: "ei vittu, mä teen tämän". Alastomuudesta tulee kuitenkin aika arkista nopeasti sekä oppilaille että mallille itselleen.

Ovatko oppilaat nauraneet tai käyttäytyneet muutoin epäasiallisesti?
- Oppilaiden käytös on ollut asiallista. Työsuojelullisista syistä oppilaita yleensä opastetaan ennen kurssia kunnioittavaan käytökseen: mallia ei saa häiritä, ilkkua, nauraa tai tuijotella mitenkään ylimääräisesti mallin ollessa tauolla eli vaatteet päällä – jälkimmäisestä tosin en ole perustanut itsekään, sillä yleensä tauoilla olen jutellut oppilaille, monien kanssa välit ovat kehittyneet varsin tuttavallisiksi. Samoin oppilaat eivät saa ottaa kuvia töistään mallin poseeratessa, ja tietysti mallista ei ole sallittu ottaa kuvaa. Joitakin oppilaita olen tosin itse pyytänyt ottamaan fotoa muistoksi / blogia varten.

Kun katson näitä maalauksia, sinun kikkelisi --
- Jotkut ovat sanoneet Iso E:n näyttävän "suorastaan kookkaalta" (ask.fm), mutta ihan normaalikokoinen se on. Joillain kursseilla luokassa on lämpimämpää, joillain kylmempää. Yleensä luokissa on kylmää, joten se on aika rutussa.

Ei, ei ole ruvennut stondaamaan kertaakaan, tilanne on aika steriili eikä ollenkaan intiimi. Jos rupeaisikin ottamaan eteen, ajattelisin jotain himoja heikentävää.

Itseäni on enemmän pohdituttanut, miten naiset saavat hoidettua poseerauksen ilman kiusallisia tilanteita kuukautisten aikana. Kuulemani mukaan osa on pitänyt tällaisina päivinä jaloissaan housuja tai vähintään alushousuja. Eräällä tuntemallani naismallilla ei ole minipillereiden takia kuukautisia, joten hän uskalsi tehdä hommaa ilman verenvuotopelkoa.

Tähän työhön tehtiin myös alusta mukaan. Patsaan pää on lävistetty kepillä hahmon ryhdin ylläpitämiseksi.

Kauanko täytyy poseerata?
- Kerralla poseerataan 20 minuuttia, sen jälkeen taukoa kymmenen minuuttia. Ymmärtääkseni tämä on jonkinlainen sovittu työsuojelullinen systeemi, sillä kaikissa oppilaitoksissa on ollut sama käytäntö ja opettajat ovat olleet siitä kohtuullisen tarkkoja. Jos poseeraus on lyhyempi, tauko on puolet siitä, mutta 20 minuuttia on maximiaika poseeraukselle. Käytännössä työpäivästä kuitenkin taukoa on isompi osa kuin kolmasosa oppilaiden kahvi- ja ruokataukojen takia.

Miten pääsen alastonmalliksi ja missä alastonmalleja haetaan?
- Alastonmalleja haetaan taidemallin (joskus myös elävän mallin tai henkilömallin) nimikkeellä.

Joihinkin paikkoihin täytyy vain osata hakeutua (esimerkiksi satuin vain kuulemaan Muotoiluakatemialla opiskelevalta oppilaalta, että oppilaitoksella olisi tarvetta miesmallille), monet koulut hakevat mallejaan työvoimatoimiston kautta. Ingmanille pääsin mol.fi -sivuston ansiosta. Jos tietää omalta alueeltaan kouluja, joissa mahdollisesti mallia voitaisiin tarvita, kannattaa olla yhteyksissä aktiivisesti itse. Amiskat, taidelukiot, taideteolliset oppilaitokset ja kansalaisopistot voivat tarvita mallia.

Alastonmalliksi hakiessa suosittelen esittelemään itsensä (olen itse kertonut nimeni, yhteystietoni, ikäni, pituuteni, painoni ja kuvaillut ulkonäköäni androgyyniseksi) ja laittamaan toki pari kuvaa itsestään – itse laitoin kaksi kuvaa, joissa minulla oli vaatteet päällä, sekä kaksi exäni taidealastonkuvaa, joista vartaloni hahmottaa paremmin. Alastonkuvia ei tarvitse laittaa, tärkeintä olisi laittaa kuva, josta saa selvän suurin piirtein mallin vartalosta.

Pahin mahdollinen virhe on laittaa hakemukseen kuva omista sukupuolielimistään. Sukupuolielimillä ei ole tässä työssä mitään merkitystä, vaan vartalolla ja sen varjoilla. Eräs opettaja kertoikin saaneensa joskus työvoimatoimiston kautta mallia hakiessaan sähköpostiinsa myös lähikuvia toosista ja pipuleista. Sukupuolielinkuva kertoo lähinnä siitä, ettei tajua työn pohjimmaista merkitystä.

Hakemuksessa voi myös korostaa ymmärtävänsä, että tietää joutuvansa olemaan alasti ja että kyseessä on piirrustusmallin työ. Joskus joillekin malleille on tullut yllätyksenä se, että vaatteet pitää riisua pois: eräskin tyttö oli kuulemma järkyttynyt pahanpäiväisesti, sillä hän oli luullut taidemallin työn olevan sitä, että hänestä tehdään hienoja maalauksia hänen poseeratessa omissa vaatteissaan. Samoin osa malleista luulee pääsevänsä valokuviin taidemalliksi.

Millaista vartaloa alastonmallilta vaaditaan?
- Taidemallin vartalolta ei vaadita mitään! Ainoa tarvittava on terve itsetunto ja sen verran hyvä yleiskunto, että jaksaa pysyä paikoillaan 20 minuuttia.

Monilla oppilaitoksilla malleja on useampikin, joten kaikenlaiset ihmiset voivat hakea.

Eduksi voi olla, jos malliksi hakeva on
1) raskaana oleva tai muutoin keskimääräistä pyöreämpi/tukevampi nainen
2) mies (miesmallit ovat harvinaisempia), jolla ei mieluusti olisi aivan täydellinen vartalo
3) olemukseltaan androgyyninen
4) keski-ikäinen tai vanhempi.

Tärkeintä olisi poiketa jonkin verran tavallisesta, sillä perinteisen antiikin Kreikan ajan ihanteiden mukaisen nais- ja miesvartalon piirtäminen/maalaaminen/muotoilu on oppilaille liian helppoa.

Kuinka paljon taidemallille on tarjolla töitä?
- Vaihtelevasti. Välillä voi olla hiljaista, kun kursseja ei ole. Parhaimmillaan minulla on ollut noin 30 tuntia ilkosillaan oloa viikossa.

Miten voin estää, etteivät maalaukset minusta leviä mihinkään, jos pääsen malliksi? (kysymys lisätty syksyllä -14)
- Et mitenkään. Oppilailla on täydet tekijänoikeudet tekemiinsä töihin, joten heillä on oikeus myös halutessaan töitään julkaista. Jos lohduttaa, en ole itse törmännyt netissä yhteenkään omaan alastonmaalaukseeni, paitsi tietysti niihin, jotka olen itse tänne netin maailmaan tykittänyt.

Osa töistä voi päätyä koulun seinälle tai taidenäyttelyyn. Omassa tapauksessani kumpaakin on tapahtunut. Kerran pikkusiskoni sai mukavan yllätyksen, kun kouluun tullessaan hän sai huomata koulun käytävien olevan täynnä maalauksia isoveljestään... Hupsista.

Entä jos haluan itse laittaa töitä blogiin / devianartiin / Facebookiin / tms?
 (lisätty syksyllä -14)
- Oppilailla on tekijänoikeudet tekemiinsä töihin. Kuviahan voi ottaa mistä tahansa työstä muistoksi, mutta julkaisemiseen pitää pyytää lupaa. Yleensä lähes kaikki oppilaat antavat mielellään luvan työnsä julkaisemiseen, mutta joskus joku on voinut olla niin tyytymätön teokseensa, ettei ole halunnut sitä minnekään. Tällöin päätöstä on syytä kunnioittaa. Itse olen laittanut blogiin maalauksien yhteyteen tekijän etunimen.

Onko tullut tuttuja vastaan? (lisätty syksyllä -14)
- On, mutta korkeintaan puolituttuja. Siinä vaiheessa kokemusta on ollut jo sen verran, ettei ole jaksanut jännittää moisia. Kerran ryhmään osui jopa eräs puolituttu, jonka tiedän aika voimesti ainakin muutama vuosi sitten vihanneen meitsiä ihan täysillä, mutta hänen kuin muidenkin tuttujen käyttäytyminen on ollut ihan ok.

Voiko alaikäinen toimia alastonmallina? Onko työhön ikärajaa? Entä kursseille? (lisätty 11/14)
- En ole koskaan kuullut alaikäisestä alastonmallista. Voi olla, että työ on k-18, kuten monet muutkin työt. Toisaalta alastonmallia ei valokuvata (useimmitenhan kyse on piirroksiin ja muotoiluun mallaamisesta), joten en pitäisi mahdottomana, jos myös alaikäinen voi toimia mallina. Jos alaikäinen hakee hommaan, hän ainakin oletettavasti tarvitsisi siihen vanhempiensa luvan.

Yläikärajaa elävälle mallille ei ole. Vanhemmat henkilöt olisivat alalle oikein tervetulleita.

Kurssille osallistumiseen oppilaana ei vaadita mitään tiettyä ikää. Nuorimmat oppilaat ovat olleet 15-vuotiaita, nuoremmatkin ovat mahdollisia.

Tekopyhää paskaa

Olen elämäni aikana tottunut siihen, että toisinaan onnistun provosoimaan ihmisiä. Yleensä hyvin pienetkin jutut lähtien shokkiväritukasta, härskeistä vitseistä, erkkiperkeleistä tai panseksuaalisuudesta riittävät siihen. Voi olla, etteivät kaikki ole yhtä avoimia kuin meikäläinen. Se on ok. Nyt olen kuitenkin aidosti hämmentynyt, huvittunut ja hieman vihoissani: niinkin normaali ja arkinen asia kuin alastonmallin työni tuntuu aiheuttavan yllättävän paljon paheksuntaa.

"Kohu" lähti liikkeelle sunnuntaina, kun kirjoitin tänne toisen kerran työstäni taidemallina. Tapani mukaisesti jaoin tekstin linkin myös Lärvikirjaan kansan luettavaksi. Maanantaiaamuna kaverini ihmetteli, miksei löydä minua enää Lärvikirjasta: hahaa, minut oli poistettu! Myöhemmin kirjauduin itse sisään sivustolle. Olin saanut varoituksen Facebookin sääntöjen vastaisesta toiminnasta: jakamani materiaali "contains nudity". Linkki oli poistettu, ja ehtona sille, että sain tunnukseni taas toimimaan, minun täytyi tarkistaa kaikki kuvani läpi ja varmistaa, ettei niissä ole alastomuutta.

Tätä ennen on täytynyt tapahtua seuraavaa: linkistäni on valittanut yksi tai useampi henkilö. Todennäköisesti (ainakin toivon niin) valittaja on ollut joku muu kuin kaverini, jaettu linkkihän näkyi kaikille.

Kenellä oikeasti on niin surkea elämä, että toisen alastonmaalauksista täytyy tehdä ilmianto Facebookille? Aluksikin, tekstissä ei ollut alastonkuvia tai oikeastaan edes mitään Lärvikirjan sääntöjen vastaista. Kaikki kuvat ovat saatana soikoon maa-la-uk-si-a. Ne ovat taidetta, eivät pornoa.

Ehkä valituksen takana on vain yksi henkilö, mutta jos minut ehti ilmiantaa useampi tyyppi, kyseessä on vakavan pohdinnan paikka. Mieleeni tulee maailmalla nähtävä tekopyhyys, esimerkiksi kuinka Michelangelon klassinen David-patsas on herättänyt kuohuntaa Kiinassa, Japanissa ja Amerikassa vielä 2000-luvullakin. Tämä on täysin vastaavanlaista ahdasmielisyyttä. C'mon, kaikkea sitä kuulee, kuka täysjärkinen loukkaantuu taiteesta?

Saunasta huolimatta me suomalaisetkin liitämme alastomuuteen välillä liikaa häpeää. Työni myötä olen törmännyt usein hyvinkin erilaisiin, mielenkiintoisiin suhtautumistapoihin aataminasuisuutta kohtaan. Onneksi työni ansiosta olen pystynyt irtautumaan paljaaseen vartaloon liitettävästä häpeästä ja vapautumaan. Loppujen lopuksi kyseessä on eräs maailman luonnollisimmista asioista. Toisaalta emmekö me ihmiset liitä eniten ongelmia juuri niihin luonnollisimpiin asioihin, kuten syömiseen, juomiseen, seksiin, ulostamiseen ja nukkumiseen?

Kukkahattutädit, en ehkä koskaan tule täydellisesti toimeen kanssanne tulevaisuudessakaan, mutta muistakaa nyt ainakin olla paheksumatta jotain helvetin maalausta.

Ps. Alastonmallin duuniin tulee jatkoa. Muahaha.

Alastonmallina osa 2

Sannan maalaus.

"Olin yllättynyt kuinka siveellistä ja kunniallista tuo onkaan! Kun kerroit aloittavasi alastonmallin työt ajattelin, että osallistut jonkinlaisen internet-sivuille tehtävän materiaalin tuottamiseen." - serkkuni

Uusi vuosi, wanhat kujeet! Alastonmallin duuni jatkui vuodenvaihteen jälkeen Ingmanin taideteollisella oppilaitoksella, kun kuvataiteilijoiden luokan toinen puolisko pääsi maalaamaan ja piirtämään meikäläistä samassa asennossa.

Ingmanilla pääsin poseeraamaan myös ensimmäistä kertaa vaatetusalalaisille. Vaatetusalan opiskelijoiden kanssa teimme monipuolisempia harjoituksia, mikä toi hauskaa vaihtelua kuvataiteilijoiden kurssiin. Vaatetusopiskelijat pääsivät tekemään esimerkiksi piirroksia croquis-tekniikalla. Croquis-tekniikka tarkoittaa pikaista luonnostelua mallista. "Krokeja" varten tehtävät poseeraukset ovat lyhyitä, parista minuutista noin viiteen minuttiin, ja tässä ajassa oppilaan pitäisi ehtiä piirtää/maalata malli mahdollisimman todenmukaisen näköiseksi. Krokiit auttavat ihmisvartalon hahmottamisessa.

Ingmanin töitä. Kaiken kaikkiaan maalauksia valmistui kurssilla yhdeksän, mutteivät kaikki oppilaat halunneet työtään kaiken kansan nähtäville. Pidän erityisesti vasemmalta katsoen numeroista 1 ja 3, lisäksi toinen työ vasemmalta tavoittaa hahmoani.

Vaatetusalan opiskelijoiden kanssa teimme myös hauskan kokeilun, kun piirsimme saman asennon kaksi kertaa: ensimmäisellä kerralla olin alastomana, toisella kerralla vaatteet päällä. Vaatteet toivat lisää varjoja ja yksityiskohtia piirrettäväksi.

Osa Ingmanin oppilaiden töistä on ollut jo tammikuusta lähtien näkyvillä Ingmanin oppilaitoksen seinillä A-talossa. Muun muassa koululla opiskeleva pikkusiskoni (voi ressukkaa) pääsee siis nyt ihastelemaan niitä.

Muotoiluakatemia ulkoa – poseerasin kuvassa näkyvässä luokassa. Ikkunoissa on teipit, joten niistä ei näe läpi, mutta valoa pääsee sisään.

Vuodenvaihteessa tapahtunut kännikuskaaminen toi uuden käänteen elämääni. Ei, en tullut uskoon tai ajanut kolaria, vaan se johti minut uudelle työpaikalle. Olimme eräällä porukalla juhlimassa pienellä mökillä, ja jossain vaiheessa iltaa tuli puheeksi ihmisten opiskelut ja ammatit. Kun mainitsin omasta työstäni, eräs tyttö suositteli minua hakemaan alastonmalliksi myös Kuopion Muotoiluakatemialle. Hän itse opiskelee siellä sisustusarkkitehdiksi ja kertoi olevansa kyllästynyt piirtämään vain naisia. Muotoiluakatemialla oli tällöin kaksi naismallia, muttei vakituista miesmallia.

Luokka sisältä.

Tartuin tilaisuuteen ja otin yhteyttä opinahjoon. Sovimme Muotoiluakatemian kuvallisen ilmaisun lehtorin kanssa treffit piakkoin yhteydenottoni jälkeen. Keskustelimme taidemallin työstä yleisesti, mitä olen työstäni Ingmanilla pitänyt ja mitä kaikkea Muotoiluakatemialla saatan päästä tekemään. Minulta kysytään muuten usein, olenko joutunut vetämään työhaastatteluissa housut kinttuihini – thank God, en ole.

Tammikuun loppupuolella vedin ensimmäiset vuoroni Muotoiluakatemialla. Suuri osa opiskelijoista, joille olen poseerannut, on ollut vaatetusalalaisia, mutta myös esimerkiksi sisustusarkkitehdeille on jonkin verran elävän mallin kursseja. Asennot ovat vaihdelleet nopeatempoisista croquis-poseerauksista pidempikestoisiin, monen tunnin pituisiin maalauksiin. Asentoihin on kuulunut niin makaamista, istumista kuin seisomistakin.

Annin työ. Hänen taiteeseensa voi tutustua deviantartissa: http://shiroicheri.deviantart.com/

Muotoiluakatemian eräs hauska puoli on ollut, että töissään saa käyttää tulkintaa ja lisätä ilmaisuvoimaa. Siinä missä Ingmanin kuvataiteilijoiden maalauksien piti pyrkiä värimaailmaaltaan ja anatomialtaan olemaan mahdollisimman lähellä totuutta, Muotoiluakatemia antoi vapautta värien ja valojen käyttöön. Eräs oppilas maalasi ihoni Avatar-elokuvan hahmojen väriseksi, toinen taas teki minusta "kultaisen Buddhan". Erinäköisiä Erkkejä syntyi monipuolisesti.

Iidan työ. Pidän tässä työssä erityisesti siitä, että paperin pohjaväri on tavanomaisesta valkoisesta poikkeava. Työssä on mielenkiintoisella tavalla salaperäinen, ehkä myös hieman ahdistava tunnelma.

Kahdelle ryhmälle tein poseerauksen, jossa tavoiteltiin "rokkitähtimäistä" asentoa. Jalat levällään, selkä nojaten tuoliin. Tässä kirjoituksessa on neljä työtä kyseisestä asennosta. Toisen ryhmän kanssa asento kesti neljä tuntia, toisen kanssa kahdeksan.

Ingmanin ja Muotoiluakatemian vuorojen lomittautuessa tein parhaimmillaan kahden viikon ajan alastonmallin työtä lähes kokopäiväisesti, viisi vuoroa viikossa. Ingmanin kurssit päättyivät kuitenkin helmikuun alussa, ja samoin maaliskuun alussa sain tietää, ettei Muotoiluakatemiallakaan todennäköisesti ole ainakaan paljoa mallin tarvetta ennen ensi syksyä.

Hain malliksi myös Kansalaisopistolle ja Pohjois-Savon opistolle, mutta valitettavasti näihin alastonmallin vakansseihin en tullut valituksi. Syitä en voi varmoiksi tietää, mutta mahdollisesti hoikan miesvartalon on saatettu ajatella olevan oppilaille liian helppo piirrettävä.

Jennyn piirtämä rokkitähti. Hahmoni on realistinen, mutta taustan pääkallokuvio on (tietysti) tulkintaa. Samoin tuolin kangas oli musta-valkoraitainen, mutta hän laittoi sen väriksi punaisen.

Kymmeniä maalauksia, satoja krokii-piirroksia, noin 130 tuntia munasillaan, yli sata ihmistä, joille olen poseerannut.

Kaiken tämän jälkeen alastonmallin urani on siis mahdollisesti lähenemässä loppuaan. Täysin kokonaan toivoa ei ole heitetty, sillä myös toinen Muotoiluakatemian opettaja saattaa tarvita vielä alkavan kevään aikana mallia. Valitettavasti taidemallin työ on kausiluontoista, yhyy. Ehkei näistä kokemuksista tule siis enää kirjoitettua, but who knows, ehkä vielä tätä työtä tulee tehtyä joskus uudestaan. Toivotaan parasta.

Alastonmallina

Eräs erikoisimmista vuoden 2013 uusista kokemuksistani oli ehdottomasti pääseminen taidemalliksi Ingmanin käsi- ja taideteolliselle oppilaitokselle. Selaillessani työkkärin sivuston avoimia työpaikkoja viime lokakuussa silmiini pomppasi koulun hakemus, jossa haettiin taidemallia. Hetken (kolmen sekunnin) harkinnan jälkeen päätin hakea tätä vakanssia ainakin kokeilumielessä. Miksikäs ei? Ei minulla ole mitään hävettävää. Ei minulla ole täydellistä vartaloa, muttei työ sitä vaadikaan, vaan rohkeutta ja hyvää itsetuntoa. Alastomuus on viime aikoina inspiroinut minua muutenkin.

Hakemuksessa kerroin pituuteni ja painoni, hieman itsestäni ja liitin mukaan kaksi normaalia "vaatteet päällä" -kuvaa itsestäni. Lisäksi liitin hakemukseen mukaan entisen seurustelukumppanini ottaman, taidealastonkuvan, jota käytän myös alastonsuomi.comissa. Uskoin mahdollisuuksieni päästä malliksi olevan hyvät, sillä todennäköisesti koululla ei ole ollut minua ennemmin androgyynisiä miesmalleja. Koululta ei aluksi kuitenkaan kuulunut mitään, mutta kun viimein marraskuun alussa Ingmanin vararehtori soitteli ja kyseli, olisinko käytettävissä, en voinut olla sanomatta ei. Olin ollut hakijoista heidän suosikkinsa ja juuri poikkeava ulkonäköni oli herättänyt kiinnostuksen. Wohoo, kerrankin näin päin että tällä ulkonäöllä SAA töitä!

Huomasin oikeastaan mukavaksi vaihteluksi, että minulla oli työ, jota varten kuului (tai ainakin itse halusin) näyttää hyvälle: siinä missä en sairaalaa siivoamaan lähtiessäni ole jaksanut tukkaani suoristella tai naamaa kursia kasaan, tähän työhön minulla oli hyvä syy sheivata karvat pois, ajaa parta, laittaa tukka hyvin ja laittaa kasvot kuntoon. Hiukset pysyivät päivästä toiseen samana, mutta erilaisia meikkejä tulin mallipäivänä kokeilleeksi.

Annan, Jonnan ja Iidan hiilipiirrokset.

Parhaimmat reaktiot hommaan tulivat ehdottomasti perheeltäni. Koululla vaatetusalaa opiskeleva pikkusiskoni totesi helpottuneena "onneksi käyneensä jo elävän mallin kurssin", äitini oli uudesta urastani täysin järkyttynyt ja vertasi sitä prostituutioon. "Eikö silloin kaikki ole ikään kuin myynnissä?"

Työpaikka: lämmitin, jalusta, punainen taustakangas.

Ensimmäinen työpäiväni oli maanantaina 18. päivä marraskuuta. Pahin jännitys oli mennyt ohi jo edellisen päivän iltana. Opettaja aloitti tunnin mallin ohjauksella: minun ei aluksi tarvinnut ottaa vaatteitani pois, vaan ensimmäiseksi opettaja neuvoi erilaisia asentoja ja miten mallia kuuluu ohjeistaa niihin. Malliin ei missään vaiheessa kosketa, vaan ohjauksen täytyy työsuojelullisista syistä tapahtua vain suullisesti. Lopulta oikean asennon löydyttyä hän sanoikin: "No niin, laitahan malli työvaatteet päälle – eli vaatteet pois."

Riisuuntumista varten minulla oli käytössäni yksityinen luksussviitti (lue: luokan eräässä nurkassa ollut varastokomero), jossa päivän alussa otin vaatteet pois. Tauot kuului erottaa mallaamisesta pukemalla tauon ajaksi jokin helposti päälle vedettävä vaate päälle. Itse pidin tauoilla suurikokoista hupparia.

Kun ensimmäisen kerran nousin jalustalle ja vedin hupparin pois päältäni, tunsin kehossa pientä jännityksen tunnetta. Alastomuuteen tottui kuitenkin nopeasti, samoin oppilaat alkoivat suhtautua siihen neutraalisti miltei heti.

Elävästä mallista piirtämisessä tärkeintä on huomioida valojen, varjojen ja heijastusten asettuminen ihmisvartalolla. Siinä mielessä alastomuus on toissijaista. Kurssin päätavoitteena oli saada aikaan valomaailman kannalta ja anatomisesti realistinen teos. Vartaloni muutettiin siis viivoiksi, laatikoiksi ja palloiksi. Oppilaat aloittivat kurssin A4-paperille tehtävällä luonnoksella. Siitä siirryttiin suurikokoisempaan hiilipiirrokseen, jossa keskityttiin erityisesti valoihin ja varjoihin. Viimeiseksi tehtiin värillinen maalaus, jossa valomaailman rinnalle nousivat värit ja niiden käyttäminen yhdessä.

Kolmisivuinen pyramidi havainnollistaa värien jakautumista: pinkin valon varjopuoli onkin vihertävä.

Poseerasin kerrallaan 20 minuuttia, sen jälkeen pidin kymmenen minuutin tauon. Päivät olivat neljästä kuuteen tuntia pitkiä. Työ oli yllättävän fyysistä: kun tuli pidettyä samaa asentoa koko päivän ajan, erityisesti vasen kantapääni, jolla painoni oli, puutui monesti.

Koska mallin työhön kuului vain asennon ottaminen ja asettuminen paikoilleen tietyksi ajaksi, minulla oli mukavan paljon aikaa erilaisille mietiskelyille. Kokemus sai erityisesti pohtimaan, miksi suhtaudumme niin häpeällisesti alastomuuteen ja omaan vartaloomme. Loppujen lopuksi kyseessä on eräs maailman luonnollisimmista asioista. Alastonmalleilu oli siten myös hyvin vapauttavaa.

Moni tiedusteli jo ennen tätä blogimerkintää eräästä aiheesta, joten puhuttakoon siitä myös tässä. Kikkelistä. Minulta on kyselty, että entä jos minulla alkaisi stondaamaan poseeratessa. Noh, aluksikin, luokkahuoneessa oli aivan perkeleen kylmää, joten Iso E (en kutsu sitä oikeasti tuolla nimellä) oli aivan rutussa, eikä seisokin pelkoa todellakaan ollut. (:D)

Iidan maalaus eri vaiheissa.

Eräs ehdottomasti jännimmistä huomioista piirroksia ja maalauksia katsellessa oli huomata, kuinka eri tavoin ihmistä voidaan tulkita. Erään opiskelijan työssä näytin anorektisen laihalta animepojalta (awws), jossain toisessa tiimalasivartaloni vuoksi näytin aika muhkealle ("tää mun työni näyttää enemmän lihavalta naiselta"). Osa kiinnitti huomiota maskuliinisiin puoliini, osa feminiinisiin. Toisessa työssä asentoni saattoi näyttää uhmakkaalle, toisessa rentoutuneelle. Osa töistä tuntui miltei imartelevilta, osa taas... vähemmän mairittelevilta. Mielenkiintoista oli nähdä myös se, kuinka yksityiskohtaisesti osa paneutui hahmooni – erään oppilaan työssä oli otettu huomioon jopa mustalla lakalla lakatut varpaankynteni!

Tietyt jutut myös nousivat työpäiväni huvituksiksi. Koska olin itse hiljaa pitääkseni saman asennon, opin kuuntelemaan oppilaiden ja opettajan juttuja. Välillä jotkut vitsit olivat tosin niin hupaisia, että pari kertaa repesin itsekin jalustalla niille. Kurssin aikana eräänä huvittavana yksityiskohtana toistui myös se, kuinka opettaja ei millään muistanut erään oppilaan nimeä, vaan kutsui tätä muun muassa nimillä "sinä tyttö joka olit Lieksasta" ja "sinä sporttinen" (tytöllä oli tuona aamuna päällään verkkarit). Vapaa-ajalla tulin tehneeksi muutenkin K13-luokan kuvataideopiskelijoiden kanssa tuttavuutta – mielettömän hauskoja ja ihania ihmisiä.

Alastonmallina toiminen oli hauska, vapauttava ja hyväpalkkainen (15€/h) kokemus. Homman suurin plussa on juuri se, kuinka vapauttavaa se onkaan. Voi kunpa tätä voisi tehdä kokoaikaisena duunina!

Ps. Opettajakin oli tyytyväinen, luut ja lihakset erottuivat hyvin ja tavallista hankalampi, tiimalasimallinen vartaloni toi oppilaille haastetta. Pysyin myös hyvin paikoillani. Sen myötä meitsi nähdään vissiin Ingmanilla jatkossakin. Nähdään siis tammikuussa K13-luokan toinen puolisko!