Vaasan-reissu, vappu ja Tarsko

Vappu tuli vietettyä Vaasassa. Viime aikoina on tullut reissailtua ennätystahtia: syksyllä pistäydyin ensi kertaa vuosiin Tampereella, helmikuussa kävin Helsingissä, sitten Lapissa ja vielä Joensuussa. Usein olen niin kiinni elämässäni Kuopion suunnalla, ettei matkaa tule taitettua ainakaan liiaksi asti. Pystymetsää ja laakeeta peltoo, se on Pohojanmaa!

Matka till Wasa oli ollut suunnitelmissa jo reilu vuosi sitten, kun kaverini Emmi Soft Embo muutti kaupunkiin opiskelemaan kosmetologiksi. Vappu valikoitui vierailuajankohdaksi, sillä silloin Emmin kosmetologiluokka (joka oli kuullut jo entuudestaan Emmin kertomia, legendaarisia seikkailuja meitsistä) oli aikeissa kokoontua yhteen viihtymään, nauttimaan pöydän antimista ja tietysti pelaamaan Tarskoa – erästä parhaimmista pelaamistani juomapeleistä.

Vappubileet olivat naamiaiset, joten jostain piti äkkiseltään repiä jonkinasteinen asu. Olen useimmiten ollut naamiaisissa jonkinlainen kömpelö drag (vappuna 2010 venäläinen huora, 2012 halloweenina Cruella de Vil, penkkareissa Johanna Tukiainen jne), joten päätin tällä kertaa olla joku miehekkäämpi hahmo. Sitten välähti: voisin olla Jeesus!

Aikoinaan eräs työkaverini sanoi, että pitkät, kapeat kasvoni muistuttavat Jeesusta – oletettavasti hän tarkoitti länsimaalaisen kirkkotaiteen käsitystä Jeesusta, sillä mitä todennäköisimmin Jeesus Nasaretilainen ei ollut aivan samanlainen kuin ikoneissa kuvataan. Joka tapauksessa, toisinaan olen myös puheissani verrannut itseäni itseironisesti Jeesukseen. "Hei Paavo, muistatko kun roikuin syntiesi vuoksi Golgatan aavikolla ristillä? Voisitko lainata mulle rahaa?" Tässähän oli siis passeli idea.

Kasvatin parransänkeä muutaman päivän ajan ennen vappurientoja. Sänkeni on sangen tumma leuan alueelta, mutta poskien ja viiksien alueiden vaalea naamakarvoitus piti tehostaa ruskealla luomivärillä.

Hiukset saatiin ruskeiksi suihkutettavalla hiuspuuterilla. Varsinaisesti ainetta olisi tarkoitus suihkuttaa tyveen hiuksia kohottamaan, samalla kun se värjäisi tyven tummaksi Sini Sabotage -tyylisesti. Hyvin se toimi koko päähänkin: sitä myös riitti Emmin Kyösti Pöysti -lettiin! Noin kolmen pesun jälkeen tukkakin oli jo palannut omaksi, vaaleaksi itsekseen. Purkin ostin noin 13 euron hintaan Hairlekiinista.


Vaatteina käytin valkoista lakanaa (kaksi euroa kirpparilta) ja kultaista viittaa (vitosella Adam & Eva -kirpparilta). Lopuksi meikkasin "naulanarvet" luomivärillä molemmille puolille käsiä ja jalkoihin. Sädekehät olivat valitettavasti joka paikassa loppuunmyytyjä, lookin kasaaminen alkoi liian lähellä vappua.

Kullekin hahmolle oli tehty (minä tein juhlia valmistellessa<33) omat mukit, joissa oli hahmon kuva tai jotain hahmoon liittyvää. Mukeissa myös luki esitettävä asia, ei kutsuvierasta. Join itse alkuillasta J.P. Chenetin ruusunmakuista kuohuviiniä, joka on juuri rysähtänyt Alkon valikoimiin. Viime vappunakin tuli itse asiassa siemailtua entisen anoppini kanssa saman valmistajan Ice Edition -kuoharia. Molemmat ovat nauttimisen arvoisia, J.P. Chenet on laatumerkki.

Sinällään mielenkiintoista Jeesus-hahmoksi pukeutumisessa oli mahdollinen ihmisten suhtautuminen. En hirveästi välitä toisten mielipiteistä, mutta tiesin, että joku voi myös kahden merkittävän uskonnon keskeisen henkilön esittämisestä loukkaantua. Omat ystäväni tuntevat minut, mutta joku tuntematon voisi hertsata. Yllättävää kyllä, niin ei käynyt niin bileissä kuin netin maailmassakaan. Amerikkalaisten suhtautuminen uskontoon on siitä kiintoisa, että Jeesus-kuvalle Instagramissa on ropissut tykkäyksiä erilaisilta uskonnollisilta jenkkikäyttäjiltä. Jossain muualla loukkaannutaan, lätäkön toisella puolella uskonto on viihteellistetty naamiaispukunakin huippu juttu.



Pukuakin tärkeämpää oli itse Tarsko, legendaarinen juomapeli, jonka kosmetologiporukka oli kehitellyt! Voitteko kuvitella, #tyhmätkosmetologit olivat suunnitelleet pelin ihan itse! Tarsko tulee erään kosmetologiporukan paikallismurteesta, jossa "tarsko" tarkoittaa kysyvästi tarvitsemista – esimerkiksi "tarsko [viinaa]?".

Eräs tehtävä: ota itsestäsi selfie koko bileporukan kanssa pitäen kädessäsi leopardikuvioista, paperista "juomapulloa". Kuva on sumuinen, mutta sitä oli pelikin. Taustalla Peter Pan, Lumikki, Dokahontas, Minni Hiiri, kasarijumppaohjaaja, Supernainen, Batgirl, cheerleader (miksei cheerleader-sanalle ole vieläkään muuten suomennosta??) ja Kyösti Pöysti Pasilan poliisista. Punahilkka ja koulutuspäällikkö Terska eivät näköjään valitettavasti mahtuneet kuvaan.

Tarskoa pelataan heittämällä noppaa ja liikuttamalla pelinappulaa ruuduissa. Suunnalla ei ole väliä, tarkoitushan on vain tulla känniin. Omaksi pelinappulaksi valitsin rahaa 30 sentin arvosta, koska Juudas kavalsi Jeesuksen 30 hopearahasta. Monilta osin Tarskon tehtävänannot muistuttavat tunnettua Hitler-peliä, jota pelataan korteilla: mukana on riimitehtävä, tarina, vesiputous, ota (tietty määrä kulauksia), anna (tietty määrä kulauksia), huora jne. Lisäksi keskellä on shottiruletti. Mukana oli myös erilaisia spesiaalimpia tehtäviä. Ehken paljasta kaikkea, täytyyhän peli kokea itse.

Koko kööri. Kuvassa näkyvät miehet ovat porukan ainoat ei-kosmetologit. (jos joku ei halua tätä kuvaa tänne niin valittakaa mulle niin suttaan kasvot tms :D)

Peli toimi hyvin, ja loppuillasta on hieman sumuisat muistikuvat. Loistava kokemus!...

...jota ei koskaan tule uudestaan. Valitettavasti Tarskon päälle kaatoi illan aikana niin monta shottia, että laminoitu kartonki taipui mutkalle. Siten Tarsko joutui roskiin. Ehkä se saa jatko-osan, tai ehkä maailma jatkaa ilman tätä nerokasta ja hauskaa juomapeliä. Aika näyttää. RIP Tarsko – onneksi sain kokea sinut viidennellä ja viimeisellä kerralla, kun Sinua pelasimme.

Voimaksi tipattomalle: täältä tulee kaljashotti!

Se alkaa taas. Tipaton tammikuu. Kaiken maailman päiviräsästen, kontrolloivien kieltäjien, sosialistihallintoa kannattavien sekopäiden ja terveystalibanien lanseerama kampanja (olen itsekin muuten mukana) .

Tipattoman kunniaksi haluan esitellä uuden, innovatiivisen tavan ryypätä: bisseshotti, there you have it!

Bisseshotti (tai kansan kielellä ihan vain kaljashotti) syntyi, kun kehittelimme parin kaverini kanssa ajatusta omasta baarista. C'mon, olisiko mitään coolimpaa kuin oma baari? Ilmaista viinaa ja kaljaa loputtomiin, aina vaan biletystä ja rahaa tulisi ihan vitusti. Sillä sitähän se on, right? Ravintola-alallahan menee Suomessa hyvin. Joka tapauksessa, koska kenelläkään meistä ei ole vastaavan hoitajan pätevyyttä, saisimme anniskella vain C-oikeuksin myytäviä juomia: kaljaa ja sidukkaa, kuten huoltamoilla ja liikenneasemillakin. Koska tällainen C-baari ei cllaisenaan todennäköisesti ketään puoleensa houkuttelisi, keksimme, että kaljaa täytyisi osata anniskella luovasti. Niin syntyi bisseshotti.

Bisseshotti mitataan noin neljää senttilitraa vetävään shottilasiin ja juodaan alas kerralla – aivan kuin oikea shotti!

Kuka tällaista sitten joisi? Tarvitseeko edes kysyä! Kohderyhmiä on lukemattomasti.

- Hipsterit, joille kaikki uusi on jotain uutta: kaljashotin kanssa voi hifistellä ja näyttää siten olevansa muita parempi. Toimii.
- Huonon viinapään omaava henkilö, joka haluaa esittää olevansa muka kova vetämään viinaa. "Hehe, katso, vedän viisi shottia, ei tunnu missään!" Kaljashotilla saa voitettua niin äijäporukan kuin naisseuralaisenkin arvostuksen.
- Oluen todelliset ystävät. Liian usein olut ehtii puolilitraisessa tuopissa muuttua pahaksi: se lämpenee, ja alkoholi ynnä muut käymistuotteet vajoavat niin sanotuksi pohjalimaksi lasin loppuun. Kaljashotissa vastaavaa ei ehdi tapahtua, kun olutta pystyy siemailemaan niin lyhyen aikaa. Neljän senttilitran näyte antaa mahdollisuuden useamman eri oluen maisteluun.

Myös pummit juovat kaljashotteja.

- Köyhät. Bisseshotti maksaa vain euron, joten se käy myös vähemmän varakkaiden budjettiin. Osa kriitikoista saattaa huomauttaa, että tavallinen oluttuoppi maksaa useimmiten sen viisi euroa, kun taas viidellä eurolla saa vain 0,2 litraa olutshotteja, muttei tällaiset asiat ole vertailukelpoisia: shottilasissa olut maistuu vienommalta ja aromikkaammalle kuin tavallisessa kolpakossa.
- Naiset. Nyt myös naisille on kehitetty tyylikäs tapa juoda ennen niin miehistä kaljaa!
- Homot. Nyt myös homoille on kehitetty tyylikäs (tai siis fabulous) tapa juoda ennen niin heteromaista kaljaa!
- Miehet. Miehet nyt juovat kaljaa aina. Ainakin tosimiehet. Ja tosimies kuin tosimies kelpuuttaa myös bisseshotin.
- Absolutistit. Neljä senttilitraa on kuin ei mitään. Kyllähän useimmat absot syövät Da Capo -rommikarkkejakin, joten kyllä pieni määrä oluttakin menee. Sama homma myös tipatonta viettäville.
- Baarin työntekijät. Eihän sitä työvuoron aikana saa juoda, mutta pieni virkistävä, missään näkymätön kaljashotti ei haittaa ketään.
- Urheilijat. Oluen on osoitettu olevan loistava palautumisjuoma! Sen takia Lapissa mennään After Ski -bileisiin, palautumaan!

Tallinnan-risteilyllä

Vuoden suunnittelun, jankkaamisen ja epäonnistumisten sarjan se vaati, mutta viimein, oi viimein, pääsin toteuttamaan elämässäni pitkään vallinneen ykköstavoitteen: hakemaan viinaa Virosta, halvan juoman maasta.

Teimme Petran kanssa dramaattisen päätöksen maanantaina 17. marraskuuta. Varasimme risteilyn Tallinnaan, sillä aika kävi meille kummallekin. Mukaan lähtivät Riko ja Markus. Meillähän oli siis huipputiimi koossa! Hytille hintaa tuli vain 54 euroa, eli 13,50 per nuppi. Ei paha. Toki automatka toi lisäkustannuksia.

Starttasimme Petran Nissan Sunnyn kello yhdentoista maissa – aluksi suunnitelmissa oli ollut lähteä jo puoli kymmeneltä, mutta Petra jäi meikkaamaan luomivärejään paremmiksi (idiootti). Onneksi aikaa Stadiin matkaamiseen oli varattu reilusti, joten pieni luomivärimyöhästyminen ei tuhonnut koko matkasuunnitelmaa.

Ehdimme Stadiin sopivasti iltapäiväneljän ruuhkaan. Markus napattiin mukaan joltakin teatterilta, ja ennätimme perille juuri sopivaksi kuudeksi. M/S Baltic Queen irrotti ankkurinsa ja riensimme matkaan Suomenlahden toiselle puolelle. Taxfree-myymälän auettua kävimme nappaamassa matkarasitusten helpottamiseksi evästä eli alkoholia.

Taxfree-myymälässä koin itseni kuin lapseksi karkkikaupassa. Viinaa, viinaa, niin paljon enemmän tarjontaa ja halvemmalla kuin Suomessa! Olin aiemmin kotona koonnut listan kaikista tuotteista, joita halusin ostaa. Osa laivan puteleista oli jopa Viron hintatasoa halvempia, joten jo ensimmäisenä matkapäivänä pääsin alko-shoppailun makuun.

Olimme suunnitelleet Petran kanssa, että reissusta tulisi tyylikkään ammattilaismainen: "juodaan vain pari-kolme silloin illalla niin jaksetaan sitten herätä ajoissa aamulla shoppailemaan". Suunnitelma ei ihan toteutunut, sillä intouduimme pelaamaan juomapelejä (kyllä tabletit sitten ovat käteviä vehkeitä!), ja lopulta aamukahdeksalta ainoa hereillä ollut olin minä. Minä sen takia, että olin ensimmäinen, joka oksensi ja sammui. Tätä se laivaan liitettävä glamour kai on.

Dagen efter -kuva laivalta.

Vietin ensimmäiset tunnit Tallinnan kaduilla eri kauppoihin tutustuen. Kaupunki yllätti pienuudellaan: jo muutaman sadan metrin päässä satamasta oltiin ydinkeskustassa. Kaupat olivat pienoinen pettymys: paikallisia putiikkeja oli tuskin nimeksikään, pääasiassa liikkeet olivat samoja kuin koto-Suomessakin: homoa et ämmää, newyorkereita ja seppälöitä. Kommunismin perujako sitten lienee, ettei paikallisia yrityksiä hirveästi keskustassa näkynyt.

Matkailu avartaa aina. Kiinnitin huomiota esimerkiksi joihinkin liikennekulttuurin kiinnostaviin eroihin: tallinnalaiset loikkivat paljon rohkeammin autojen alle suojateille kuin porukka Suomessa. Suomessa puhutaan monesti huonosta taloustilanteesta ja huomautellaan, kuinka asiat Virossa ovat yrittäjille niin paljon paremmin. Moisista väitteistä huolimatta kaupungilla oli paljon tyhjää liiketilaa.

Super-Alko oli kierrokseni viimeinen osio. Uus-Sadaman Kadun jättiläiskokoinen viinakauppa oli hauskan varastomainen. Tuotteiden esillepano oli hieman kiinnostavaa (lue: hankalaa), mutta ajan kanssa kaikki nettikaupastakin tutut tuotteet ehti etsiä. Ja ne hinnat, ne hinnat! Olin päättänyt jo ennakkoon ostaa tavaraa kunnolla, tänne asti kun oli kerran tultu.

Riko ja Petra iloisina ja pirteinä laivaan tullessa...

...ja laivalta lähtiessä. Idiootti Petra. Mukana myös Markuksen jalat.

Palatessani Baltic Queenille sain huomata, ettei mikään ollut muuttunut. Siellä ne muut makasivat edelleen. Riko havahtui:
"Ai sä tulit jo! Me voitais kohta lähteä maihin!"
"No jos te haluatte käydä maissa nii teillä on kymmenen minuuttia aikaa pistäytyä siellä."

Matka kotiin sujui joutuisasti. Oli hieman kuumottavaa ajaa Helsingin keskustan iltapäiväruuhkassa krapulassa täydellä viinalastilla (idiootti Petra ei suostunut), mutta me selvisimme. Puoleenyöhön mennessä kaikki olivat päässeet koteihinsa. Oh my G, reissu onnistui!

Olen tavannut pitää joka vuosi kaksi tipatonta kuukautta putkeen. Yksi tipaton kuukausi on kuulemma turhaa, se voi olla jopa haitallista terveydelle, joten olen ollut alkoholitta joulu- ja tammikuun. Kun kotona on nyt lähes tulkoon täydellinen, miltei 50 pulloa käsittävä kokoelma, jolla voi tehdä miltei minkä tahansa klassikkodrinkin ja jotain erikoisempaakin, koskaan aiemmin tipattoman aloittaminen ei ole vituttanut yhtä paljon. Yhy.

Onneksi rakkaani odottavat minut helmikuuhun. Silloin räjähtää jälleen! <3

Olutjuttuja

Viime aikoina koetut uudet kokemukseni ovat olleet lähinnä uusia ammatteja. Siten myös uusia kokemuksiani käsittelevät tekstit ovat pitkälti olleet "mitä minä kokeilin tällä viikolla" -tyylisiä, mutta kerrottakoon alkuvuoden aikana koetusta kahdesta uudesta kokemuksestani oluen suhteen.

Minä pidän oluesta. Sen maltainen maku, sen rentouttava vaikutus, ah! En koskaan kyllästy juomaan olutta. Päinvastoin, jokaisen tuopillisen jälkeen haluan lisää. Kalja on kultaa. Eniten pidän luomuoluista ja maissioluista, tosin joiden oluen ystävien mukaan jälkimmäiset eivät kunnon olutta ole nähneetkään.

Tammikuussa maistoin alkoholitonta olutta. Koska käynnissä oli tipaton tammikuu, mutta oli pakko päästä edes baariin oluthuuruja hengittämään kaveriporukassa, päädyimme ystäväni kanssa ottamaan alkoholittoman oluen. Ykkösolut oli positiivinen yllätys: se maistui vähintään yhtä hyvälle kuin tavallinen olutkin. Jotain jäi kuitenkin puuttumaan, sillä kerrankin käsite kävimme yksillä tarkoitti oikeasti vain yhtä juomaa! Päihdyttävä vaikutus nyt vain on osa olutta ja piste.

Toinen olutkokemus oli maaliskuussa tehty oluthaaste. Kaljahaaste on sosiaalisessa mediassa levinnyt ilmiö, jossa haastetaan toinen juomaan määrätyn verran alkoholia. Jos haastettu epäonnistuu, hän joutuu korvaamaan tappionsa. Suomalaistennuorten keskuudessa kiertäneessä haasteessa kerralla juotavan kaljan määrä on ollut puoli litraa ja haasteessa epäonnistuneen pitäisi tarjota lavallinen kaljaa. Yllätyin positiivisesti, kun sain kiskottua oman olueni alle kahteenkymmeneen sekunttiin! Petyin tosin, kun haastamistani vain yksi suostui tekemään haasteen. Tulen siis saamaan kaksi lavaa kaljaa, can't wait..!

Tipaton on ohi viimeinkin!

Ihmiset haukkuvat tipatonta tammikuuta, mutta se on tehnyt minulle hyvää! Pidin tipattoman jo toista kertaa peräkkäin. Koska yksi kuukausi juomatta on tiettävästi aika turhaa, pidin myös juhlattoman joulukuun: olin siis myös vuoden viimeisen kuukauden juomatta. Tiedetään, juhlaton joulukuu on nimityksenä todella pölhö, (eihän silloin ole muuta kuin itsenäisyyspäivä, joulu ja vuosikin päättyy) mutta ainakin keksimässäni nimityksessä on tipattoman tammikuun tavoin alkusointu. Yeah.

2012 ja 2013 tämä tipaton kaksi kuukautta oli rankka kokemus. Keksin kuitenkin porsaanreiän kiertää sitä: uudenvuoden vaihteessa tulin ottaneeksi pikkuisen, kun keksin, että jossain muualla vuosi on jo vaihtunut: vaikka Suomessa elettiin vielä joulukuuta 2012, jossain muualla oli jo vuosi 2013, mutta koska elimme joulukuuta, oli periaatteessa joulukuu 2013, jolloin voi ottaa. Kätevää eikös? Lisäksi keksin, että esimerkiksi muslimeilla ajanlasku on erilainen, ja siellä on menossa 1400-luku vuosissa. Enhän minä luvannut itselleni olla juomatta joulukuussa 1400-luvulla, vai mitä? ;)

Tällä kertaa kaksi kuukautta oli lähestulkoon iisibiisi homma. 1. joulukuuta heräsin kaverini Marjutin tupareiden jälkimainingeissa niin kauheassa kohmelossa, että alkoholiton kausi tuntui enemmänkin itsestäänselvyydeltä kuin teolta, jota tarvitsisi harkita. Siinä mielessä vuoden 2013 juomiskausi (1. helmikuuta - 30. marraskuuta) oli tietynlainen ympyrän sulkeutuminen: se starttasi Marjutin tupareissa tammikuun viimeinen päivä (kyllähän noin tärkeän asian takia juopottelun uudelleen aloittamista voi päivällä aikaistaa!) ja päättyi Marjutin kolmansiin tupareihin marraskuun viimeinen päivä. Legendaarista, sanoisinko.

Poikkeuksen kylläkin tein, otin nimittäin vuoden viimeisenä päivänä lasillisen punaviiniä kaverini (Marjutin) luona päivällisellä ollessa. Eihän punaviini oikeastaan edes ole alkoholia! Lisäksi juuri vuoden vaihtuessa vetäisin alas kuohuviinilasillisen: olin luvannut olla joulukuun 2013 ja tammikuun 2014 juomatta, mutta kun vuosi vaihtuu, ei olla pieneen hetkeen kummankaan puolella. Kolikko on kyljellään, ei ole kruunaa eikä klaavaa, u know. Ei tämä mitään itsepetosta ole.

Onneksi nyt tämä tuska on päättynyt ja voin palata normaaliin päiväjärjestykseen. 1. helmikuuta join kahdet saunasiiderit (Bulmersin täyteläistä, makeaa omenasiideriä ja Thatchersin hedelmäistä marjasiideriä) ja tiistaina vein mäyräkoirani parin päivän (tai yön) pituiselle lenkille. TÄNÄÄN LÄHTEE TAAS, vaikka olen tainnut saada flunssan. Mutta hei, pakko saada juoda, nyt kun saan juoda.

Juopottelemattomuuden jännä puoli on se, että sen aikana tulee ostelleeksi paljon alkoholia. Joulun alla Alkoihin pamahtaneet harvinaisemmat liköörit, kuten Bols mansikan makuisena ja ranskalainen vadelmalikööri Chamborde, päätyivät kokoelmaani. Joululahjapaketista paljastui italialainen mantelilikööri Disaronno.

Kokonaisuudessaan olen hyvin tyytyväinen, että pidin tipattoman tammikuun. Kahden kuukauden täydellinen pidättäytyminen saa minut varmistumaan, etten ole riippuvainen alkoholista. Näin, että pystyn hyvin elämään ilman viinan iloja, eikä se myöskään pyöri jatkuvasti päässäni. Lisäksi raittius on tehnyt hyvää terveydelleni.

Itse asiassa niin paljon hyvää, että nyt se on aika ottaa takaisin.

Ei tippa tapa, mutta tipaton kylläkin

Joka tammikuu yhä useammat suomalaiset ja etenkin suomalaisnuoret sortuvat niin sanottuun tipattomaan tammikuuhun, jonka tarkoituksena on viettää koko tammikuu juomatta alkoholia. Tipattoman tammikuun perustelut ovat usein terveydellisiä ja eettisiä: yhä useammat haluavat antaa maksalleen edes yhden kuukauden pituisen breikin ja lisäksi näyttää, että ilman viinaakin voi muka olla hauskaa. Todellisuudessa tipaton tammikuu on kuitenkin pahempi huijaus kuin LU Jaffa -keksipakettien uudistus – tippa ei tapa, mutta kokonainen tipaton kuukausi voi koitua ihmiselle jopa hengenvaaralliseksi.

Tohtori Madand Krezi raottaa tipattoman tammikuun haitallisia terveysvaikutuksia:
 - Merkittävin tekijä on, että yksilön sosiaalinen elämä kärsii. Alkoholi on loistava syy kokoontua yhteen viettämään aikaa. Mikä voisi olla parempi vaihtoehto kuin korkata frendien kanssa muutama bisse perjantai-illan kunniaksi?

Krezi varoittaa, että tipattoman tammikuun kaltaiset tuhoisat trendit voivat jopa lisätä huumeiden käyttöä. Kun kaveriporukalla ei voidakaan enää nauttia yhdessä olutta, yhdessäolon syyksi tarvitaankin kovia huumeita.
 - Tiedän tapauksia, jossa alkoholin sijaan on ruvettu käyttämään huumausaineita, kuten kannabista, kokaiinia, jopa heroiinia ja Kimbleäkin! Krezi kertoo huolestuneena.

Muitakin negatiivisia vaikutuksia alkoholittomuudella esiintyy. Krezi mainitsee merkittävimpinä fyysisenä oireena maksan toiminnan: kun maksa ei saakaan päivittäistä kaljalavallistaan, se voi laiskistua ja toiminta voi heiketä.
 - Alkoholin käytöllä tiedetään olevan hyödyllisiäkin terveysvaikutuksia. Niistä ei kuitenkaan puhuta, sillä valtiovalta haluaa pilata kaiken hauskan!

Muiksi ongelmiksi Krezi mainitsee lisääntyvän ahdistuksen ja unettomuuden.
- Kyllä minua ainakin alkaa nukuttaa hyvin, kun juon illan päätteeksi laadukasta Kontion nelosolutta. Sitä on saatavilla kaikissa Suomen Alkoissa ja vähänkin itseään kunnioittavissa ravintoloissa, Krezi kertoo käyttäen itseään esimerkkinä ja naukaten pienen hömpsyn työpöydällään kauniisti kuplivasta, kultaisesta kaljasta kimmeltävästä Kontion kolpakostaan.

Nämäkin kaljat jäävät juomatta tipattoman tammikuun takia.

Kontio-konsernin toimitusjohtaja ja Suomen Yhdistyneiden Panimojen Liiton puheenjohtaja Bjorn "Otso" Wellgoes ihmettelee puheita tipattomasta. Hän kauhistelee ilmiön kasvanutta suosiota ja on tyrmistynyt etenkin kuultuaan, että erityisesti nuorten keskuudessa alkoholiton kuukausi on suositumpi vuosi vuodelta.
 - Eivätkö nykynuoret ymmärrä ollenkaan, mihin tällainen kehitys tulee johtamaan? Vähemmän juotua olutta tarkoittaa vähemmän tapahtunutta kulutusta, mikä johtaa kansantalouden kasvun hidastumiseen!
Wellgoes epäilee, etteivät nuoret ymmärrä markkinatalouden toiminnasta mitään.
 - Nyt meneillään on taantuma. On aika kuluttaa, jotta kansantalouden pyörät saadaan jälleen pyörimään.
Alkoholin käytön vähentymisestä koituvat säästöt ovat Wellgoesin näkökulmasta ongelma. Lisäksi hän arvelee, että tipaton vähentää nuorten tarvetta lähteä ulos ravintoloihin. Omaisuuden säästäminen voi johtaa passivisoitumiseen. Wellgoesin mukaan tipaton tammikuu luo tilaa oleskeluyhteiskunnalle. Hän haluaakin, että nuoret eivät jää vain kotiin makaamaan.
 - Menkää vittu kaljalle.
Omakohtaisena suosikkinaan Wellgoes pitää Kontio-konsernin uutta kolmosolutta Mesikämmen, jota on maustettu hieman hunajalla. Se antaa oluelle pehmeän ja täyteläisen maun.

Nämäkin mummontohvelit jäävät tekemättä tipattoman
tammikuun takia.

Suomen Oluttotaalikieltäytyjien puheenjohtaja vastaa nasaalisella äänellään puhelimeen. Nipsu Jänönen puolustaa julkisuudessa tipatonta tammikuuta. Hän on myös avoimesti homoseksuaali, kommunisti ja vegaani.
 - Ei joka kuukausi tarvitse juoda! Jos ihmiset vain kokeilisivat, oluellekin löytyisi monia paljon terveellisempiä ja eettisesti parempia vaihtoehtoja. Esimerkiksi soijasta saatava uute on lähes yhtä herkullista kuin [Kontion taivaallinen] olut. Pidän myös kengänpohjasta puristetusta yrttiteestä, toinen suosikkini.

Ongelmallista voi kuitenkin olla, ettei kummallakaan Jänösen mainitsemalla juomalla pääse humalaan – eihän niissä ole edes alkoholia!
 - Tärkeintä ei olekaan päihtymystila, vaan se, että saa huomiota erilaisilla elämäntavoillaan, Jänönen selittää.
Jänösen mukaan kansantalous ei päätöntä räkäkännäystä tarvitse. Täytyy löytää uusia keinoja, miten suomalaista kansantaloutta voitaisiin saada kasvuun.
 - Voisiko esimerkiksi olla mahdollista, että tilaamme Afrikasta hedelmiä, viipaloimme ne valmiiksi täällä ja myymme kalliimmalla Amerikkaan, Jänönen pohdiskelee.

Bjorn "Otso" Wellgoes tyrmää täysin Jänösen pohdiskelut.
 - Entä kansantalous? Ymmärtääkö Jänönen siitä mitään? Tuskin! Minä tiedän näistä asioista kuule jotain. Joka päivä on hyvä olutpäivä. Minun mieltäni ainakin lämmittää, että kotiin tullessani voin maistaa uutta Kontion luomuolutta nimeltä "Karhunkynsi", jota on saatavilla vain rajoitettu, 7.500.000 kappaleen erä. Kansatalouden moottori tarvitsee kaljaa polttoaineekseen. Tuollainen toiminta rapauttaa yhteiskuntaa!

Pyydettäessä Jänöseltä vastausta Wellgoesin kritiikkiin, hän toteaa tässä taas kerran nähtävän, ettei "Wellgoesin kaltaisten kanssa vaan voi keskustella".
 - Jänösellä taisi mennä pupu pöksyyn, Wellgoes arvioi asiasta kuultuaan.

Sovittelevana ja ratkaisukeskeisenä bisnesnerona tunnettu Wellgoes on kuitenkin valmis kompromisseihin, toisin kuin lapsellinen Jänönen.
 - Meillä on monenlaista olutta tarjolla. Jopa Jänösen kannattaisi muistaa, että olut on kasvikunnan tuote. Homokommunisteille meiltä löytyy esimerkiksi ainutlaatuinen jouluolut "Punainen sateenkaari", jonka luulisi kelpaavan hänellekin.

Nämäkin tölkit jäävät tyhjentämättä ja palauttamatta kauppoihin tipattoman tammikuun takia.

Lääkäri Madand Krezi yhtyy Wellgoesiin.

 - Mitä vielä odotat? Ratkea ryyppäämään jo tänään! Jos aamulla on paha olo, sen sammuttaa tasoittava Kontion kalja!

On siis täysin selvää, että tipaton tammikuu on naurettava trendi, joka vain tuhoaa ihmisen terveyden ja lisäksi heikentää kansantaloutta. Tohtori vahvistaa väitteen.
 - Näin on! Minä lähden ostamaan mäyräkoiran heti vuoroni jälkeen. Kippis ja kulaus, tai kuten meillä täällä Valko-Venäjällä sanotaan, "pryvitannia i hlytok"!