Näin Ankkalinna harrastaa seksiä

Disney-sarjakuvissa on muutamia asioita, joita ei käsitellä. Eräs näistä asioista on poliitikka: noin vuosi sitten paljastin Ankkalinnan asukkaiden poliittisia taustoja. Toinen asia, jota ei ankkamaailmassa ei sivuta, on seksi. Siksipä on aika kaivaa esiin, millaista seksiä Ankkalinnassa harrastetaan. Ei ihme, ettei Disney halua aiheesta paljastuksia: totuus voi yllättää monen osalta.


Mortti ja Vertti

Mikki tapaa esitellä toisinaan luonaan asustelevat pojat, Mortin ja Vertin, veljenpoikinaan. Todellisuus on kuitenkin toista: vain Mortti (oikealta nimeltään Mortimer) on Mikille sukua, eikä silloinkaan kyse ole veljenpojasta, vaan omasta, biologisesta vahinkolapsesta. Vertti on Mortin poikaystävä, murrosikäiset hiiripojat ovat seurustelleet jo jonkin aikaa. Mikkiä poikien homous kuitenkin hävettää, joten hän valehtelee myös Vertin olevan veljenpoika.

Roope Ankka

Roope säilyttää nuoruuden rakkautensa, Kultu Kimalluksen, hiustupsua muistolaatikossaan. Aika creepy, eikö? Eikä hiustupsu ole ainoa esine. Itse asiassa Roope omistaa myös Kultun käyttämät korkokengät. Ja palan Kultun mekkoa. Ja alushousut. Ja sukat. Roope on perverssi haistelija!

Hannu Hanhi
Hyvästä onnestaan tunnetulla Hannulla käy flaksi myös naisrintamalla: urheiluautolla, hyvin laitetulla tukalla ja trimmatulla kropalla saa hyvin myös Ankkalinnan yöelämässä. Runsaista määristä naisista huolimatta Hannu ei erityisesti välitä vastakkaisesta sukupuolesta: hänellä on 99 ongelmaa, kaikki ämmiä. Naiset toimivat hänelle vain laastareina. Octopussy, kahdeksan ämmää, mutta ei, ei mikään Hannulle riitä ei Hannulle ei. Sliipatun ulkokuoren ja aktiivisen seksielämän alla piilee herkkä, haavottuvainen, aseksuaalinen Hannu Hanhi. Sen takia hän ottaa iisisti, flexaa. Ah.

Tupu, Hupu ja Lupu

Identtisinä kolmosina Tupun, Hupun ja Lupun tilanne on ihanteellinen. Mikäli edes yksi kolmikosta onnistuu löytämään seksuaalisesti aktiiviisen tyttöystävän, jokainen pojista saa: riittää, että pian seksin jälkeen seuraava ankanpoika vaihtaa lakkia edellisen kanssa. Kätevää!

Leenu, Liinu ja Tiinu
Iineksen ”siskontyttäret” (eli äpärälapset) Leenu, Liinu ja Tiinu ovat tietenkin jokainen petihirmuja, jotka harrastavat seksiä miehen kanssa mieluiten niin, että muutkin sisarukset ovat mukana. Olen itse ainakin katsonut netistä elokuvia, joissa identtiset kaksoset suorastaan taistelevat siitä, kumpi pääsee tyydyttämään miestä. Sama homma pätee varmaan myös identtisissä kolmosissa.

Pelle Peloton

Yksinäinen keksijä Pelle keksi aikoinaan helpotuksen halujaan varten: mitäpä veikkaatte, mihinköhän tarkoitukseen Pikku apulainen alun perin suunniteltiin?

Karhukopla

Aikuisia, karvaisia, raavaita miehiä naamioleikeissä... kimppakivaa harrastavia homojahan ne ovat siinä missä moottoripyöräkerholaisetkin. Todellisuudessa karhuveljekset eivät ole edes veljiä: veljeys on vain armeijan tapaan kiertoilmaisu homostelulle.

Minni Hiiri
Sievistelevä ja imagostaan tarkka Minni on yhtä kuiva ja pikkumainen myös sängyssä: esileikiksi käy vain suutelu, suuseksiä hän antaa korkeintaan kaksi minuuttia, ainoa hyväksyttävä asento on lähetyssaarnaaja. Minni ei ole koskaan ymmärtänyt, mitä hauskaa uusien asioiden kokeilemisesta voisi muka seurata. Seksi on tarkoitettu korkeintaan kahdenkymmenen minuutin pituiseksi tumppaukseksi, jonka aikana nainen sitten nauttii tai ei.

Mikki Hiiri

Itsekeskeinen, ärsyttävä kusipää Mikki on sängynkin puolella itsekäs paska. Tämän takia Mikin tyttöystävä Minnikin näyttää usein niin happamalta. Parhaimman tyydytyksen Mikki saa runkkaamalla itselleen peilin edessä.

Simo Sisu
Nimensä mukaisesti Simo Sisu on sisukas rakastaja. Simo jaksaa painaa rakastettuaan montakin tuntia. Yleisesti ottaen Sisun rakastajattaret ovat olleet tyytyväisiä: esimerkiksi tätä juttua varten haastateltu Aluna Hemmu (nimi muutettu) ylistää Sisun sinnikkyyttä, mutta antaa noottia liiasta suorittamisesta. Nauttiiko poliisimestari itse yhtään?

Etsivä Kaasi
Vuodesta toiseen jatkuneen sikarien tupruttelun takia Kaasi on ollut jo ikuisuudet impotentti. Tylsällä etsivän työllä ei hirveästi tuheroa irtoa, ja vaikka irtoaisikin, ei Kaasi saa alapäätään paisumaan edes suurennuslasilla. Hänen seksielämänsä koostuukin itkunsekaisista iltakätösistä: useimmiten hän vänkää löysää veitikkaansa katsellen salaa ihailemansa Minni Hiiren kuvaa, laueten lopulta hiirulaisneidon foton päälle.

Indiana Hopo
Let's face the facts: Aku Ankan taskurkirjoissa seikkaileva Indiana Hopo rakastaa matkustelua. Kirjat naamioivat Hopon maailman ääriin suuntautuvat matkat arkeologisiksi tutkimusretkiksi, mutta strippien ulkopuolelle jää kokonaan toinen syy reissaamiseen: seksiturismi. Indianaa kiinnostaa arkeologisten harvinaisuuksien ja aarteiden pelastamisen lisäksi myös eri kulttuurien seksitapahtumat: seksiä saksalaisten kääpiöiden kanssa, rakastajattaren lihan syömistä aktin jälkeen keski-amerikkalaisessa intiaaniheimossa, uudet käyttötarkoitukset syömäpuikoille Kiinassa, kiinnostavat venytykset afrikkalaisissa heimoissa ja niiden vaikutus nautintoon, mustasukkaisuudesta vapaa eskimokulttuuri, orientin haaremit... Kokeiltavaa riittää!

Iines Ankka
Hesari haastatteli syksyllä 2014 seksistä riippuvaista ”Kirsiä”. Kirsi on todellisuudessa polyamorinen Iines Ankka, jolla kumppanit vaihtuvat jatkuvasti. Vakipanonaan eli ”poikaystävänään” Iines pitää Akua, mutta hänen tiedetään heilastelevan myös Hannu Hanhen kanssa. Akun ja Hannun välillä onkin usein kilpailuasetelma. Kunpa Iines voisi ottaa molemmat!

Lisäksi Iines on päätynyt kokeilemaan hauskanpitoa myös Simo Sisun kanssa. Hansu Hanhi sai samoin Iinekseltä käsihoidon, kun Ankkojen suku kerääntyi Kaino-Vieno Ankan maatilalle pari syksyä sitten omenajuhliin: hyväuskoisen Akun ja muiden lähtiessä omenoita keräämään, jäi Hansu maatilalle nukkumaan ja Iines viilaamaan kynsiään. Odotellessa aika kävi pitkäksi ja... niin, he keksivät tekemistä.

Taannoin Iines päätyi yksiin myös Kroisos Pennosen kanssa, kun Pennonen järjesti näyttävät juhlat kattohuoneistossaan. Muutaman sihijuomalasillisen (sihi ei ehkä sittenkään ole vain limpparia, vaikka alkoholi on pyritty sensuroimaan Ankka-sarjakuvista) jälkeen Iines ja Kroisos päätyivät suutelemaan rajusti ja lukittautuivat Pennosen näköalatoimistoon.

Villeimpinä vuosinaan Iines meni myös harrastamaan tyttökivaa Klaara Kotkon kanssa. Seksiaddikti Iines pisti kokeilun humalan piikkiin, mutta Klaaralle jäi hommasta kiusallinen jälkimaku suuhun (hän oli ottava osapuoli). Sen takia häntä ei ole viime aikoina nähty enää paljoa Ankka-sarjakuvissa, sillä kalkkunaneitokainen on pyrkinyt ottamaan etäisyyttä kiusalliseen tapahtumaan.

Hessu Hopo
Hessu, voisiko hänellä olla muka seksielämää? Voi, voipa hyvinkin! Hessu ei ehkä ole maailman tyylikkäin deitti, mutta hän saa naiset nauramaan. Ja hauskat miehet, ne saavat. Hessu on jokaisen Ankkalinnan asukkaan salarakas! Deittipalstoilla hän hakee seuraa nimimerkillä Epäedustava Salarakas. Hohohoo!

Mustakaapu

Anonyymiys on Mustakaavun juttu! Lateksi- ja kumiasut, kasvonaamiot, kaulapannat, nahkapuvut... Grr.


Musta Pekka
Sisään, tumps tumps tumps aahhhhrhhhhhh ja ulos.

Kulta-Into Pii
Kulti-Into Bi. Ehe ehe.

Touho Ankka

Touho Ankka on panseksuaali pangender. Panseksuaalina Touho voi tuntea seksuaalista vetovoimaa sukupuolesta riippumatta keneen tahansa: mieheen, naiseen, transsukupuoliseen, intersukupuoliseen, sukupuolettomaan, ankkaan, hanheen, koiraan, lehmään, hiireen... Ankkalinnassa kun ollaan, rajat ovat häilyviä. Pitkähiuksisena ja hieman androgyynisenä miehenä Touho ei koe kuuluvansa mihinkään tiettyyn, luokittelevaan sukupuolikategoriaan, vaan hän luokittelee (ironista, eikö) itsensä pangenderiksi.

Taavi Ankka
Kaiken tietävä ja tunteva Taavi Ankka on käyny myös seksologiaan liittyviä opintoja. Hän on opiskellut itselleen seksuaaliterapeutin pätevyyden kaikkien muiden tutkintojensa ohella. Hänellä käy säännöllisesti erilaisia potilaita erilaisten seksuaalitapausten kanssa kuin Freudilla ikään. Taavi jos kuka tietää, kuinka naiselle kuuluu antaa suuseksiä. Taavi osaa paikantaa g-pisteet ja antaa neuvoja mahdollisimman nautinnolliseen ja vähän sattuvaan anaaliseksiin. Taavi Ankka tuntee ihmis-, ankka- ja koirakehon herkimmät alueet. Ainoa ongelma on, ettei hän itse pääse koskaan taitojaan käyttämään, sillä hän on tylsä, ihmissuhdetaidoton ja liian harvoin suihkussa käyvä vanha harppu, jolle ei koskaan irtoa. No, ainakin hän osaa asiat teoriatasolla.

Aku Ankka

Aku on ihan tavallinen mies.
Tai nainen. Toisinaan hän pukeutuu Iinekseksi, jonka tyyliä hän rakastaa. Eikö aivan selvää ole, että toisinaan sarjakuvissa nähtävä ”Iines” on oikeasti Aku?

Hansu Hanhi
Hansu yhdistää ruokahimonsa myös sängyssä: kermaa Iineksen rinnoilta, karkkeja navan alta ja puuroa jaloista. Toinen Hansun himo on tirkistely: koska pullealle ja epäsosiaaliselle maatilan rengille tarjoontuu harvoin tuheroa tarjolle, hän ottaa ilon irti toisten aktien katselemisesta.

Kaino-Vieno ”Mummo” Ankka

Eristäytynyt tila keskellä maaseutua. Mitä siellä voisi tehdä? HEILUTTAA RUOSKAA TIETTY. Kaino-Vieno ”Milf” Ankalla on salattu puoli, josta vain harvat tietävät. Koska mummoporno on yksi suosituimpia netin aikuisviihdetarjonnan muotoja, on Mummo keksinyt hyvän tulonlähteen tilansa pelastamiseen: miten muutenkaan vain muutamasta lehmästä koostuva maatila tulisi tehomaatalousaikana toimeen?

Kaino-Vienosta on kouriutunut Ritva-Rietas, kaikkien aikojen milf. Milffien milffi. Kovista otteista tykkäävä ankkarouva on saanut videoilleen valtaisan yleisön. Muun muassa pormestari Pösö käy alistumassa Ritva-Riettaalle, muttei näitä videoita nähdä redducktubeorg -saitilla tunnetun poliitikon maineen suojelemiseksi. Jokainenhan valtaa pitävä, voimakas persoona haluaa joskus luopua vallasta. Alistua nahkakahleilla ja kaulapannalla. Domina saa Pösön röhkimään tyytyväisenä.

------------------------------------------------------------------

- Kuvat ovat itseni piirtämiä. Osa ankkahahmoista on tuttuja entuudestaan, osan piirsin ensimmäistä kertaa (mikä voi näkyä tulosten tasossa).
- Kiitoksia Hannu Hanheen, Hansuun ja Hessu Hopoon liittyneisiin ideoihin kahdelle henkilölle. Tiedätte, keitä olette <3
- Palaute on äärimmäisen tervetullutta: tämä huumoriteksti yhdistettynä sarjakuvamaiseen kuvitukseen on eräs isoimpia projektejani hetkeen.
- Mikäli nauratti, lukaise myös Näin Ankkalinna äänestää .

Helmikuun ihQutusbiisi

Kuvittele maailma, jossa ihmiset olisivat kahlittuina luolaan, jossa kuulisivat vain kaikuja suomi-hopista. Se olisi heille musiikkia: kaikki, mitä he kykenevät kuulemaan. Jos jonain päivänä joku heistä pääsisi pakenemaan luolasta ja kuulisi kaikki maailman sulosoinnut, kuulisi ne paremmista äänentoistolaitteista ja sitten palaisi takaisin luolaan, olisi lähes mahdoton selittää yhä kahleissa kiinni oleville eroa heidän todellisuutensa ja todellisen todellisuuden välillä. Se on ihQutusbiisin tehtävä: tuoda hyvä lähelle kuuntelijaansa.

Helmikuun ihQuinta kamaa on Madonnan uusi kappale Hold Tight. Myönnettävä on, että osa naikkosen uusista kappaleista on vienyt häntä musiikillisesti hieman huolestuttavaan suuntaan, mutta Hold Tight on esimerkki siitä, että her Madgesty osaa tehdä edelleen hyviä biisejä. Se on Madonnaa parhaimmillaan: sen vieno äänimaailma kuljettaa pois täältä, kohti kauniin utuista maisemaa.

Madonnan tuotantoa on ollut ihQutuksessa aiemminkin: Devil Wouldn't Recognize You huhtikuussa 2008, Give It 2 Me heinäkuussa 2008 ja Celebration elokuussa 2009. Kylie Minoguen ohella Madonna on neljällä ihQutuksella ihQutetuin artisti.

Erilaisia Facebook-kavereita, osa 3: Yhteiskunnalliset vaikuttajat

Aiemmin erilaisissa Facebook-kavereissa olen käsitellyt Jakajia ja Nobodyja. Seuraavaksi ryhmä, joihin kuuluu vähemmän ihmisiä, mutta sitäkin taitavammin osaavat olla esillä: yhteiskunnalliset vaikuttajat.

Milloin? Useimmat ”Poliitikot” ovat täysi-ikäisiä ja useimmiten sosioekonomiselta asemaltaan muita heikommassa asemassa olevia.
Miten? Yhteiskunta hoitaa tämän asian puolestasi, aina on joku, josta tulee some-poliitikko. Jos ei muuta, innosta jotakuta valittamaan.
Millainen? ”Poliitikko” ottaa kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin kansantajuisella ilmaisulla: suomeksi hän ei siis ymmärrä asioista hölkäsen pöläystäkään. Ominaisinta on valitus ja omien kehitysideoiden puute. ”Polen” koulutukseen kuuluu usein elämän koulu.

”vittu ku ei täällä suomessakaan voi toimia tuo terveyden huolto... vihaan lääkäreitä. taas kerran doc vastaan otti minut yli TUNNIN myöhässä, eikä lopulta osannut sanoa että mikä minua vaivaa vaan määräsi ainoastaan särky lääkkeitä ja sano vaan et varmaan tavallinen kausi flunssa ja kyllä minä siitä toivun... MIKSEI TERVEYDEN HOITOON SAADA ENENMMÄN RAHAA??”
(kahden viikon kuluttua)
”kiva, tuli sitten palkka ja taas meni yli neljännes tuloista pelkkiin vero maksuihin... mukava aatella et nekin rahat vaan menee kaiken maailman korriptoituneille päivi räsäsille ja jyrki kataisen kreikkaan niin kyllähän tuo vituttaa maksaa.kyllä ihmisten pitäisi maksaa vähemmän veroja, ei tuu mitään tästä sääntö Suomesta...”

”Opintotuki ei kyl riitä mihinkään, onko meidän opiskelijoiden tarkoitus elää köyhyydessä koko ikämme?? Sanompa vaan, että ärsyttää oikeasti, nytkin meinaa olla rahat tiukilla, en tiedä riittääkö rahat loppukuuksi edes ruokaan. Onneksi elämää kuitenkin piristää ensi hiihtolomalla luvassa oleva Lapin laskettelureissu kultsin kaa, ja kesällä olisi tarkoitus ainakin Barcelonassa ja Lontoossa käydä kummassakin viikko vierähtämässä lomailun ja bilettämisen merkeissä! :)”

”Kyllähän tuollainen ranskassa ollut terrorismi pistää ainakin itseni miettimään että tarvitaaanko näitä rätti päitä lisää tänne Suomeenkin? Tulee vaan turvattomampaa ja kohta kukaan ei ymmärrä toisiaan ja kaikki palvotaan Allahia. Toisaalta kyllä ymmärränkin niitä, kyllä minuakin ärsyttäisi jos omia arvojani loukattaisiin mauttomilla pilakuvilla, miksi sellaisia on edes pitänyt julkaista.”

Milloin? Täysi-ikäisyyden kynnyksellä osa aktivoituu poliittisesti.
Miten? Poliitikon saa kaverikseen helposti. Poliitikolle 1 Kaveri = 1 Potentiaalinen Äänestäjä.
Millainen? Poliitikkoja on pääasiallisesti kahta tyyppiä: Vasemmistoälykköä ja Oikeistolaismenestyjää. Kummankin argumentit ovat usein päinvastaisia ja he viittaavat tutkimuksiin, jotka ovat ristiriidassa keskenään. Molempien hankkiminen kokoelmaan on välttämätöntä täydellisyyden saavuttamiseksi. Vasemmistoälykölle tyypillistä on milloin kenenkin sympatisoiminen ja saarnaaminen yhteiskunnan ongelmista, Oikeistolaismenestyjää huolestuttaa hullujen hyysääminen.

VÄ: ”Haluan esittää tukeni eilen kaikille laittomaan lakkoon osallistuneille työntekijöille. Vaikkei lakolla saatukaan aikaan mitään ja monet menettivät päivän palkkansa vaikeuttaen samalla lukemattomien sivullisten arkea lakollaan, minusta jokainen työntekijä on oikeutettu puolustamaan oikeuksiaan. Oli väärin työnantajaosapuolelta, että hän huomautti työntekijälleen toimistotarvikkeiden varastamisesta. Toimistotarvikkeiden omiminen itselle kuuluu työntekijän perusoikeuksiin, sillä yritysten voitot revitään duunarien selkänahasta. On kumma, kuinka nykyisin kaikkea vasemmiston saavuttamaa yritetään polkea maahan ja työolosuhteita pyritään kiristämään. On yhteiskunnan ja työnantajan vika, jos huonopalkkaiseen ja masentavaan työhön hankkiutunut henkilö saa selkävian tai masentuu. Siksi katsonkin, että yhdyskunnan parasta ajaisi työviikkojen lyhentäminen 20-tuntisiksi, palkankorotukset ja verojen tuntuva nostaminen.”

OM: ”Ammattiliitot kiusasivat taas jopa lapsia (joiden lapsilisät pitäisi lakkauttaa, on vanhempien tehtävä huolehtia jälkikasvustaan) ja vanhuksia (joiden eläkkeitä pitäisi pienentää, ihmisten kuuluisi itse säästää rahansa vanhuuden varalle) eilisellä laittomalla lakollaan. Milloin ay-liike saadaan kuriin? Suomalainen kilpailukyky on heikentynyt maailmanmarkkinoilla merkittävästi: esimerkiksi Helsingissä kunnalliset siivoajat saavat aivan liian hyvää palkkaa, mikä haittaa suomalaisen siivoustyön vientiä ulkomaille ja heikentää kansantuotetta. Mikäli siivoojien palkkoja pudotettaisiin ja yrityksille annettaisiin suurempi osa voitoistaan ennen kuin ne vievät katteensa kansainvälisiin veroparatiiseihin, tästä ylikalliista, sääntöjen riivaamasta ja paisuneen julkisen sektorin syövyttämästä maasta tulisi parempi paikka myös duunareille. Hyvinvointivaltio pelastuisi, koska sitä ei enää olisi olemassa. Tervetuloa vapaa markkinatalous ja globaalit yritykset, kyllä H&M minut vaatettaa ja McDonald's ruokkii! #liberalismi ”

VÄ: ”Keskusteltaessa 20 ihmisen kuolemaan johtaneesta joukkomurhasta haluaisin muistuttaa, että ilmiötä tarkasteltaessa kuuluisi kiinnittää huomiota sen synnyn perimmäisiin syihin. Mitkä saivat murhaajan tällaisiin tekoihin? Itse arvelen, että yhteiskunnan olisi pitänyt pystyä puuttumaan paremmin hänen mielentilaansa. Hän on selvästi mentaalisesti epästabiili, joten häntä täytyy ymmärtää. Toivottavasti hän saa osakseen kriisiapua ja ihmiset myös kiinnittäisivät huomiota hänen netissään ilmaisemiin ajatuksiinsa. Ampuessaan 20 nuorta Mäkkärin kassajonossa hän halusi kiinnittää huomiota kansainvälisten yritysten ylivaltaan ja niiden mukanaan tuomiin riskeihin.”
OM: ”Ihminen on itse vastuussa teoistaan, ja katson, ettei eilisessä hirmuteossa ole mitään lieventävää asianhaaraa tai syytä puolustukseen. Mitäs ne kaksikymmentä nuorta ääliötä menivät Mäkkäriin syömään epäterveellistä moskaa? Ihminen on itse vastuussa itsestään ja valinnoistaan.”

Oma ryhmänsä, joskin harvinaisempi ja vaikeammin saatava, on Vihreä. Vihreiden päivitykset liittyvät kasvissyöntiin, ympäristönsuojeluun ynnä muuhun saatanalliseen toimintaan.
”Tässäpäs taas maittava illallinen höyrytetyistä pavuista ja ihanista salaatinlehdistä! :3 Nam! Kaikki eivät kasvisten maukkautta ymmärrä, mutta jos itse kukin söisi vaikkapa puoli vuotta elämästään tällaista paskaa, kyllä se nälästä ja keripukista kärsiessä alkaisi mennä kurkusta alas :).”
”Kävin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni #metsä ssä! Todella siisti kokemus, vain hyttyset (joiden rauhoittamista olen esittänyt ajettavaksi Euroopan Unionissa) olivat pettymys, sillä ihooni nousi paukamia. Olin luullut, että ne vain pyydettäessä imisivät verta haavasta desinfioiden sen. Joka tapauksessa on mahtavaa nähdä työnsä tuloksia ja tietää, mitä on viimeiset vuodet elämässään puolustanut!”
”Matkalla Etelä-Amerikkaan uuteen ilmastokokoukseen, jossa puidaan parin viikon kuluttua Kanadassa järjestettävän ilmastopaneelin asialistan järjestystä. Kanadan jälkeen matka jatkuu Pekingiin, jossa käydää viimeisiä neuvotteluja ilmastonmuutoksen vastaisten tekojen suunnittelun aloittamisesta. Ilmastonmuutoksen torppaus vaatii matkustelua! :) #tänään #kinkybileet ”

Milloin? Parhaiten ekolesboon tutustuu silloin, kun ihmiset ovat epävarmimpia seksuaalisuudestaan eli innokkaimpia kailottamaan siitä jokaiselle eli teini-iässä.
Miten? Juttele ja sano hyväksyväsi hänet lesboudesta huolimatta. Ekolesbon pitäminen kavereissa on kuitenkin haastavaa, sillä hän voi tulkita sinulla olevan jotain häntä vastaan ja siten poistaa sinut. EKLBTLF-ihminen on hankalin kaveriryhmä.Millainen? Ekolesbotelaketjufeministi ei voi sietää hetero-olettamuksia, on avoimesti ylpeä seksuaalisuudestaan ja kyseenalaistaa naiseuteen liitettäviä stereotypioita joka päivä. Joka päivä.

”Annoin ihan kaikessa rauhassa suuseksiä tyttöystävälleni S-marketin kassajonossa, kun takana ollut vanha eukko rupesi paheksumaan rakkauttamme. Todella suvaitsematonta. Vittu herätkää jo, nyt on 2000-luku! Olen lesbo ja ylpeä siitä!!”
”Kuuntelin Carry Me -nimistä kappaletta, jossa nainen laulaa miehelle toivovansa tämän kantavan hänet kotiin. Todella stereotypista alistaa nainen laulussa kannettavaksi objektiksi, johon miehellä on huolehtiva ylivalta. Miksei voitaisi tehdä sanoituksia, jossa kaltaiseni jääkiekkoa ja punttisalia harrastava nainen kantaa miehen kotiin? Tai miksei voitaisi laulaa naista kantavasta naisesta? Onkohan tuotakaan tehdessä edes ajateltu seksuaalivähemmistöjen tunteita, sillä eihän kaltaiseni lesbo voi samaistua noihin sanoihin.”
”Olen ylpeä seksuaalisuudestani eikä kenelläkään ole siihen mitään sanomista! Se, että olen täysin lesbo enkä koskaan ole tuntenut pientäkään himoa miehiä kohtaan, on täysin oma asiani, eikä toisten ihmisten huutelujen tai juoruilujen aihe. Olen täysin ylpeä itsestäni juuri sellaisena kuin olen, ja jos jollakulla on siihen jotain sanottavaa, en halua kuulla, vaan pitäkää omana tietonanne. Joskus tuntuu, että joillekin ihmisille tämä asia on ongelma. Yrittäessäni sormettaa lapsuusaikojen parasta ystävääni välimme muuttuivat viileiksi. Hänkin on aina näennäisesti ollut avomielinen ja kannattanut avioliittolakeja, mutta eipä voinut kuitenkaan enää olla ystäväni seksuaalisuuteni takia. Törkeää.”

Erilaisia Facebook-kavereita, osa 2: Nobodyt

On aika jatkaa taivalta erilaisten Facebook-kaverityyppien parissa! Aiemmin käsittelyssä oli jakajien ryhmä. Nyt on aika ottaa tarkasteluun toinen ääripää: nobodyt. Nobodyt eivät ole erityisen aktiivisia sosiaalisen median käytössään, tai ainakaan he eivät aina onnistu harmaudellaan siellä erottumaan.

Kerää ne kaikki!

Milloin? Herra/rouva Salaperäinen on avattavissa Facebook-kaverina heti rekisteröitymisen jälkeen. Jo yläasteikäisenä voi hankkia kaverikseen Salaperäisen, joka oikeassa elämässä tarkoittaa useimmiten tavanomaisen tylsää, verbaalisesti kömpelöä, mutta silti rakkautta ja huomiota kaipaavaa perusjannua/jannustiinaa.
Miten? Juttele pari kertaa kasvotusten ja totea, että voisitte olla myös Lärvikirjassa kamuja. 
Millainen? Salaperäisen päivitykset pursuavat arvoituksia tämän epäkiinnostavasta elämästä, josta hän raottaa verhoa, muttei kuitenkaan paljasta koko totuutta: joko sosiaalista kömpelyyttään tai elämänsä arkisuutta peitelläkseen.

”olipa sitten tällainen päivä... just...

Kaveri: ?? : O
Salaperäinen: : (
Kaveri: Mitä on tapahtunut??
Salaperäinen: ei vaan mee aina niin hyvin... :( ”

”olipas taas kivaa käydä pitkästä aikaa reissussa :)”

”huh, aikamoinen työ päivä, tapahtui vaikka mitäjännää.
Kaveri: Noo mitäs? =D
Salaperäinen: ;) en viiti ny tähän selittää”

Milloin? Hillevi is acquired yleensä ammattikoulu- tai lukioiässä, kun yläasteen jälkeen suuren osan tila- ja kuvapäivittely hiljenee. Yläasteikäisille tyypillistä on kaikki mahdollinen raportoiminen lähtien hampaiden harjaamisesta uuteen hiusväriin, lukioikäisenä tai ammattikoulussa monet alkavat elää omaa elämäänsä, josta ei haluta kertoa jokaista yksityiskohtaa. Viimeistään ihmisten siirtyessä työelämään hiljaisia hilleveitä alkaa ilmaantua itse kunkin kaverilistalle kuin sieniä sateella. 
Miten? Tutustu tarpeeksi moneen ihmiseen, niin ajan kanssa osasta kehittyy hilleveitä.
Millainen? Hillevin päivittely ja muu vuorovaikutus on pääosin passiivista. Hillevi saattaa toisinaan tykätä jostain tilapäivityksestäsi tai kuvastasi, hän vaihtaa itse profiilikuvansa 1-3 kertaa vuodessa. Kuvat ovat useimmiten aika samanlaisia, ja eroina niissä voi olla kuvakulma, hiusten muuttunut pituus tai se, että Hillevin h

”Hillevin kaveri n:o 2: Tässäpäs tytsyjen kaa Onnelassa : ) – with Hillevi and 3 others”
armaus on muuttanut sävyään. Useimmiten Hillevin näkee tagattuna kavereidensa ”pitkästä aikaa tyttöjen iltaa viettämässä!!! <33” -päivityksiin ja -kuviin.

”Hillevin kaveri: tyttöjen iltaa pitkästä aikaa!!! - with Hillevi and 4 others”

 

Milloin? Yleensä Unohdetun huomaa kavereissaan pari vuotta peruskoulun, ammattitutkinnon tai ylioppilastutkinnon jälkeen.
Miten? Unohda koko tyyppi, ja muista hänen olemassaolonsa uudestaan (ensimmäinen osa on helppo, jälkimmäinen hyvin vaikea).
Millainen? Jonain päivänä kaverilistaa tai paikalla olevia kavereita selatessa huomaa Unohdetun, jota ei muista ajatelleensa vuosiin, eikä ole aivan edes varma, mistä tämän tuntee. Ehkä se oli samalla kemian kurssilla lukiossa? Ehkä se aloitti saman alan linjaa amiskassa, mutta lopetti ensimmäisen viikon jälkeen, eikä kukaan huomannut hänen lähtöään? Ehkä se oli yläasteella samalla rinnakkaisluokalla? Naama näyttää ainakin tutulta. Tsekattaessa, mitä Unohdetulle kuuluu, huomaa, ettei näköjään mitään. Vaikkei Unohdettua muista, se on aina töröttänyt huomaamattomasti kaverilistalla, katsomassa kuvia, elämän onnistumisia ja parisuhteen muutoksia – onnittelematta, tykkäämättä tai muutenkaan mitenkään mihinkään reagoimatta.

Milloin ja miten? Venaile keski-ikää tai lisää sukulaistäti kaveriksesi. Koska kaikkien sukulaistädit eivät ole Facebookissa, Tädin saaminen Facebookiin ei välttämättä ole helppoa, mutta kun sellaisen kerran saa, siellä se on ja pysyykin.
Millainen? Täti on käytännössä hiljainen katselija. Useimmiten Täti täyttelee erilaisia testejä ja spämmää persoonallisuuttaan esittelevät tulokset seinälle: saatpahan ainakin tietää, mikä kukka, kuka Beatlesin jäsen tai mikä vuodenaika hän on. Erilaisten pelien pelaaminen on myös yleistä, kuten myös Sitaatit ja sanonnat -sivun aforismien jakaminen. Toisinaan kasvojen sijasta profiilikuvana on esimerkiksi otos omasta koirasta.

”Arvasin tämän tuloksen, olen aina pitänyt ruusuista. =) Olen ruusu! =) Annukka, mikä sinä olisit? =)”
”Täti, sait 9/10 oikein! Olet selvästi tuleva Mensan jäsen tämän testin mukaan.”
”Olet Vibraattori. Pieni ja pippurinen, aina liikkeessä. Tarkalta silmältäsi mikään ei jää huomaamatta. Tarjoat iloa kaikille ympärilläsi oleville ihmisille.”
”Niin totta :) Sitaatit ja sanonnat: 'Olen kiinnostava, ihmiset vain eivät tiedä sitä.' ”

Huom! Tätiä ei tule sekoittaa Setään, joka vastaa iältään tätiä, mutta on miessukupuolinen eikä kirjoita elämästään (tai mahtavien testien tuloksistaan) edes sitä vähää mitä Täti. Setä ei yleensä kirjoita Lärvikirjaan mitään.

LuQnurkkaus

Siitä onkin aikaa, kun viimeksi raportoin lukemistani kirjoista! Kiireisen kesän jälkeen olen viimein talvella ehtinyt uppoutua kirjallisuuden maailmaan. Monesti olen pohtinut, kiinnostaako LuQnurkkaus ketään, mutta ainakin pari kaveriani on sanonut löytäneensä tiiviiden, pohdiskelevien mutta sopivasti spoilerittomien arvioideni avulla lukuelämyksiä – tämä on ollut ilo tietää!

Viihdekirjallisuutta on tullut luettua hieman tavanomaista vähemmän: nyt olen keskittynyt klassikoihin. Todennäköisesti jatkan samalla linjalla.

Uuno Kailas - Palava laulu
Uuno Kailas on mielenkiintoinen hahmo suomalaisen runollisuuden historiassa. Tuberkuloosiin menehtynyt, tukahdetusta homoseksuaalisuudestaan lääkärien mukaan kärsinyt runovirtuoosi kirjoitti lyhyen elämänsä aikana paljon koskettavia tekstejä. Palava laulu pitää sisällään suurimman osan Kailaan klassikkoteksteistä. Omiksi suosikeikseni valikoituivat muun muassa ennestään tuntematommat Pitkäperjantai ja Sairaalan ikkuna, mutta toki tunnetummat Paljain jaloin ja Pallokentällä ovat samoin mestarillisia. Kailaan riipaisevan kauniissa runoissa ei ole läsnä kauneus, vaan kuolema, sairaus ja suru. Haluan ainakin tutustua hänen novellikokoelmaansa.

En muista, milloin viimeksi luin runokokoelman – varmaankin vuosia sitten. Runojen lukemisen etu ja samanaikainen haitta on, ettei niitä voi lukea montaa kerralla. Siten tämä kokoelma kesti käytössä viime heinäkuusta pitkälle syyskuuhun.

Oscar Wilde - Dorian Gayn muotokuva
Kirjaklassikossa taiteilija maalaa kuvan nuoresta Dorian Graysta, joka toivoo upeaa, mutta haavoittuvaa ulkonäköään katsoessaan säilyvänsä aina yhtä nuorena. Toive toteutuu, mutta jokainen Dorianin tekemä synti näkyy ikääntymisenä muotokuvassa. Pian taulusta katsoo vastaan hirviö.

Dorian Grayn muotokuva on kiinnostavan pohdiskeleva teos, joka on täynnä oivaltavia sutkauksia. Erityisesti lordi Henry Wottonin hahmo on loistava: viettelyksiä harrastava mies, joka houkuttelee tietoisesti Doriania paheisiin nerokkaiden lausahduksiensa säestämänä. Dorianin kauneutta, hairautta ja viattomuutta ymmärtävä Basil Hallward, lordi Wottonin ystävä, edustaa toista ääripäätä: hän ei haluaisi "pilata" nuorukaista, vaan säilyttää hänet viattomana, tahrattomana.

Dorian Grayn muotokuva on ajatuksia herättävä ja inspiroiva teos, joka sisältää paljon kuolemattomia ajatuksia taiteen, elämän ja ihmisyyden teemoista ja niiden vaikutuksesta toisiinsa. Suosittelen.

Johanna Sinisalo - Auringon ydin
****+

Voiko Sinisalo epäonnistua? Auringon ydin esittelee meille erilaisen Suomen: 2010-luvun loppupuolen Suomi on tasavalta, joka pyrkii takaamaan ihmisille mahdollisimman terveen elämän: nautintoaineet ovat kiellettyjä, lisääntymistä säädellään, valtion kontrolli ulottuu kaikkialle. Naisista vain miestä miellyttämään pyrkivät, tarpeeksi tyhmät ja mahdollisimman vähän itse ajattelevat saavat lisääntyä. Rumemmat ja älykkäät morlokit joutavat lisääntymiskyvyttömiksi. Myös miehien keskuudessa on kaksi alarotua: maskot saavat lisääntyä, puutteelliset miinusmiehet steriloidaan. Suomesta on tullut överiksi mennyt, "lapasesta lähtenyt" (Hs.fi) hyvinvointivaltio. Viimeisimpien kiellettyjen nautintojen joukossa on chili, joka näyttelee tarinassa olennaista osaa: nuori Vanna, jonka siskon epämääräinen katoaminen varjostaa elämää, alkaa välittää sitä kuin huumetta ikään.

Sinisalolle tyypilliseen tapaan kirjan tarinakokonaisuus rakentuu pienistä osasista: kertojana vuorottelevat Vanna ja tämän diilauskaveri Jare, erinäiset artikkelit tehostavat vaihtoehtoisen yhteiskunnan tunnelmaa – suuri osa on mielikuvitusta, mutta osa lähteiden todenperäisyydestä voi yllättää. Nopeat leikkaukset kertovat kaiken olennaisen jättäen lukijan mielikuvitukselle tilaa.

Kirjan teemat ovat kiinnostavia. Teos pohtii paljon sukupuolia ja niihin liitettäviä normeja. Miten voidaan määritellä oikea mieheys tai naiseus, onko sellaista olemassakaan? Samoin teksti nostaa esille mahdollisuuden, jossa hyvinvointiin pyrkiminen menee epäeettisen totalitarismin puolelle. Viime aikoina hyvinvoinnin nimeen ihmisten elämää on rajoitettu entistä radikaalimmin. Ihmisten yhteiseksi hyväksi on ehdotettu hyvinkin radikaaleja vaihtoehtoja: kokoomusnuorten puheenjohtaja on kummastellen pitänyt lapsilisiä heikomman aineksen lisääntymisen tukena, miesliikkeen johtohahmo on syyttänyt naisten vastahakoisuutta miesten pahoinvoinnista.

Vannan tarina on taidokkaasti rakennettu. Vain Sinisalon kaltainen lahjakkuus voi luoda sekä syvällisiä ajatuksia että vahvoja tunteita herättävän teoksen chilin käyttämisestä, naiseudesta ja hulluksi karanneesta hyvinvointivaltiosta.


Sofi Oksanen - Kun kyyhkyset katosivat
**+
Kun kyyhkyset katosivat kertoo Viron toisen maailmansodan natsimiehityksen aikaan sijoittuvan tarinan. Rolandin nuori rakas Rosalie murhataan, ja Roland palaa halusta saada tekijän selville. Oliko se joku kyläläinen? Oliko se joku saksalainen? Samalla puidaan myös Edgarin ja Juuditin ongelmallista avioliittoa. Kunkin henkilön elämä kokee erilaisia muutoksia, kun Neuvostoliitto miehittää Viron, Saksa miehittää myöhemmin maan Neuvostoliitolta ja lopulta Neuvostoliitto tulee jäädäkseen.

Kirjassa on paljon hyviä puolia: Oksasen tarkka kuvaus virolaisten elämästä ja sota-ajasta on usein eläväistä, ja hänen yleissivistyksensä taso lähtien pellavanteosta kansanuskomuksiin on suorastaan hämmästyttävää. Rosalien murha, kuten myös Edgarin ja Juuditin ongelmallinen avioliitto, saavat lukijan kiinnostumaan.

Ongelmalliseksi Oksasen kirjoissa tulevat juuri ne hetket, jolloin lukija kiinnostuu. Aluksi mukaan kirjailijan kelkkaan voi olla hankala päästä, mikä ei ole miellyttävintä, mutta ainakin se on palkitsevaa. Juuri kun kirja tuntuu alkavan vetää lukijaa maailmaansa, Oksanen katkaisee kaiken: jos edellisellä sivulla kerrotaan 40-luvun pariskunnan ihmissuhdeongelmista natsimiehityksen aikana, seuraavalla sivulla ollaan toisella puolella Viroa 60-luvun Neuvostoliiton miljöössä seuraamassa kirjailijan urasta haaveilevan miekkosen urakehitystä virkamieskoneiston rattaiden puristuksessa. Tunnelma lopahtaa täysin. Omasta mielestäni Oksaselle tyypilliset pomppimiset aikatasolta toiselle eivät ole toimivin ratkaisu tarinan kannalta, ei ainakaan liikaa käytettynä.

Toiseksi ongelmaksi kirjassa muodostuu hahmot itsessään: vaikka esimerkiksi Juuditin ja Edgarin liiton ongelmat ja Rosalien epämääräinen kuolema kiinnostavat, henkilöistä ketään kohtaan ei tunne erityisesti sympatiaa. Lopulta on aivan yhdentekevää mitä kullekin tapahtuu, sillä hahmojen päiden sisälle kurkistetaan valitettavan harvoin. Henkilöhahmojen kaksiulotteisuus on vaivannut minua jo aiemmin esimerkiksi Puhdistuksessa, mutta tällöin odotin pahvisuuden johtuvan siitä, että teksti on käännetty romaaniksi alunperin näytelmästä.

Kun kyyhkyset katosivat on ajoittain mielenkiintoinen, parhaimmillaan lukijaa palkitseva teos, joka kaatuu epäsamaistuttaviin henkilöhahmoihin ja nopeasti, toistuvasti lässähtävään tunnelmaan. Myös osa kirjan käänteistä on valitettavan ennalta-arvattavia.

Riikka Forsström - Kaunis turhuus
Kaunis turhuus esittelee Ranskan 1600- ja 1700-luvun hovikulttuuria: eliitin loputonta kulutusjuhlaa, mahtipontisia vessanpönttöjä, ylellisyysesineitä, naurettavuuksiin asti menevää hiusmuotia, säätyjen rajoja korostavia lakeja, ruokapöytää, keikareita, keimailevia kurtisaaneja ja ennen kaikkea kaiken tämän dramaattista päättymistä vuoden 1789 vallankumouksessa.

Kirja pitää sisällään runsaasti faktoja, ja pidin itse kirjoittajan asiapainotteisesta, tiiviistä tavasta latoa tietoa. Kuvailu ja kuvitus täydentävät toisiaan sopivasti. Kiinnostavaa huomata, kuinka perusta länsimaiselle kulutuskulttuurille luotiinkin itse asiassa jo aatelisajan Ranskassa: teollisuuden kehittyminen 1800-luvulla vain mahdollisti runsaamman kulutuksen myös muille säädyille. Tai vessanpöntön ylellisyys, status quon asema, esittelemisen arvoinen esine, jolla istuessaan kuninkaat ovat ottaneet vastaan vieraitaan. Värjätyt liköörit, taideteosten kaltaiset ruoat, joita ei ole osattu syödä aterimilla vaan käsin. Runsaat hiuslisäkkeet, myrkylliset lyijypuuterit, parfymoidussa maidossa kylpeminen köyhien nähdessä nälkää... ja kaiken tämän brutaali loppu. Suosittelen jokaiselle historiasta, yhteiskunnallisista asiasta ja mahdollisesti myös kauneudenhoidosta kiinnostuneille.

Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
Bulgakovin klassikossa Saatana saapuu kummallisen seurueensa kanssa vierailulle Moskovaan. Kauaa ei tarvitse odottaa, kun alkaa tapahtua: viattomat kärsivät, paikallisessa teatterissa oleva mustan magian näytös saa moskovalaiset sekaisin ja ihmisiä katoaa. Saatana saapuu Moskovaan kertoo kahta, toisiinsa Saatanan kautta punoutuvaa tarinaa: pimeyden ruhtinaan eriskummallista ja surkuhupaista visiittiä Neuvostoliittoon sekä romaaniaan työstävän Mestarin ja tämän rakastajatar Margaritan rakkaustarinaa.

Surkuhupaisat sattumukset pirun riivaamassa Moskovassa ovat viihdyttävää ja jopa nauramaan saavaa luettavaa. Ne myös kertovat kiinnostavasti Neuvostoliitossa elämisen arjesta: vaikka historioitsijat pyrkivät antamaan tuon ajan Venäjästä ankeaa kuvaa, on maassa ollut myös niitä, jotka ovat eläneet mukavaa elämää korkeakulttuurin parissa. Samalla teos myös satirisoi venäläisten tuolloisten elämää ja toverikansan pinnan alla kommunismista huolimatta kytevää ahneutta. Margaritan ja Mestarin rakkaustarina taasen edustaa lennokkaan haikeaa ja toivoa täynnä olevaa fantasiaa: platoniselle tasolle yltävää rakkautta, jonka vuoksi on valmis astumaan vaikka mielisairaalan kalterien läpi tai tekemään palveluksen pirulaiselle.

Ei ole ihme, miksi Saatana saapuu Moskovaan käsitetään merkittävänä maailmankirjallisuuden klassikkona: sen kuvaus on elävää, lennokasta ja runollista. Omassa mielikuvituksessani Saatana saapuu Moskovaan on kohtauksineen myös visuaalisesti komea öisine luudalla ratsastamisineen, mielisairaalaympäristöineen ja näyttävine kaupunkimiljööineen. Tämä on toistaiseksi eniten pitämäni venäläisklassikko peitoten Dostojevskin, Gogolin... ja ehkä jopa Tolstoin?

Franz Kafka - Oikeusjuttu
Kafkan klassikossa tarinan päähenkilö Josef K herää eräänä aamuna kuullakseen joutuvansa kuulusteluun. Häntä syytetään rikoksesta, jota hänelle ei koskaan paljasteta. Josef yrittää tehdä töitä pankissa, mutta oikeusprosessi syö kasvavissa määrin hänen aikaansa: hän joutuu surrealistisesta tilanteesta toiseen yrittäessään hoitaa prosessiaan. Asioita riittää hoidettavaksi eri toimipisteillä ja virastoissa. Kaikki tuntuu tapahtuvan yhtä aikaa lain puitteissa, mutta silti irrallaan normaalista, päivänvalossa olevasta hallinnosta.

Oikeusjuttu on ristiriitainen teos: se on itseään toistava, paikoillaan junnaava, ehkä loppujen lopuksi jopa ideaton, sisältököyhä ja päämäärätön teos. Vai onko se sittenkin lukijansa haastava, yhteiskunnallinen satiiri, joka kuvaa nerokkaasti ihmisten kokemia tunteita byrokratian terävissä hampaissa? Kafka ei koskaan saanut kirjaa lopullisesti valmiiksi, sillä tuberkuloosi vei hänen työkykynsä. Teos julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen. Joitakin kappaleita on valitettavasti jäänyt kesken, mikä syö lukunautintoa. Onneksi loppuratkaisu kuitenkin on, vaikkakin nykykirjallisuudessa moinen lopetus saisi kritiikkiä hätäisyydestä ja mielikuvituksen puutteesta.

Oikeusjuttu on toki tuntemisen arvoinen teos, mutta jos se tuntuu liian toistavalta, lukija voi mielestäni lukea vain ensimmäiset kolme-neljä kappaletta sekä lopetuksen, jolloin sisällöstä saa tarpeeksi kattavan kuvan. Teos saa pohtimaan klassikkoa käsitteenä: olisiko tällainen kirja menestys, jos se kirjoitettaisiin nyt? Onko kyseessä moniulotteinen satiiri vai päämäärätön, jälkikäteen brändätty ja kirjailijan kuolemalla glorifioitu eepos? Minulla ei ole tähän kysymykseen vastausta. Saatan tutustua vielä muihin Kafkan kirjoihin, mutta ongelmalliseksi koen, ettei kaikissa ilmeisesti ole lopetusta. Ehkä valmistuneet novellit voisivat raottaa myös Kafkan mielenmaailmaa.

Dan Brown - Murtamaton linnake
***½
Brownin esikoisessa sukelletaan yhdysvaltalaisen NSA:n maailmaan. Susan saa yllättäen kutsun tulla viikonloppuna töihin: asia, jota ei usein tapahdu viraston kryptologian osastolla. NSA:n koodinmurtajalaite vaikuttaa kohdanneen voittajansa: koodin, jota se ei osaa murtaa. NSA:n leivistä riitaisasti lähtenyt japanilaisnero aikoo antaa koodillaan kaikille mahdollisuudet viestitellä ilman riskiä urkituksi tulemisesta: siinä sivussa turvallinen viestintä on mahdollista myös pedofiileille, terroristeille ja tiedä minkälaisille pahiksille. Susanin mies David on lähetetty Espanjaan etsimään koodin avainta, jota japanilainen todennäköisesti kantaa mukanaan. Aikaa on vain muutama tunti. 

Murtamaton linnake on täynnä toimintaa ja juonenkäänteitä Brownille tyypilliseen tapaan: luotettavaan ei voikaan luottaa, eikä kaikki ole miltä näyttää. Teknologiaan ja vakoiluun keskittyvän romaanin aihevalinta on kiinnostava, vaikkei kaikki koodeihin liittyvä itselleni täysin auennutkaan. Vuorottelevat Davidin kiireinen seikkailu Espanjassa ja Susanin tuskantäyteinen tietokonepäätteen tapittaminen peilaavat toimivasti toisiaan.

Toki kirjalla on huonotkin puolensa: osa juonenkäänteistä on hieman ennalta-arvattavia, ja erityisesti Susanin hahmo tuntuu epäuskottavalta. Nainen on yhtä aikaa älykkö, mutta käyttäytyy ajoittain kuin herkkäuskoinen, epälooginen bimbo. Välillä tarina tuntuu junnaavan paikoillaan. Pääasiallisesti Brown kuitenkin kuljettaa lukijaa oivaltavasti ja kiintoa ylläpitäen. Tyyli on esikoiselle tyypillisesti hieman uudenkarhea – samalla hioituneisuuden puute tuo tekstiin originelliuden tunnetta, mutta voi tehdä joistain ratkaisuista epäammattimaisia.

Erityisesti plussaa ansaitsee rohkea valinta käsitellä NSA:ta – vuonna 1998, jolloin virasto oli oikeasti tuntematon ja ei kovinkaan suosittu aihe. Monet kirjassa esitetyt faktat, joiden hankkimiseen Brown on nähtävämmin joutunut oikeasti näkemään vaivaa, ovat myöhemmin osoittautuneet tosiksi. Go Brown! Aion lukea häneltä vielä ainakin Da Vinci -koodin: hassua kyllä, olen lähes kaiken muun tältä kirjailijalta jo lukenutkin.