lauantai 31. tammikuuta 2015

Erilaisia Facebook-kavereita, osa 1: Jakajat

Ihmiset käyttäytyvät eri tavoin sociaalisessa mediassa, ja näiden käyttäytymismallien mukaisesti heidät voidaan jakaa erinäisiin ryhmiin. Jakajat keskittyvät kertomaan jatkuvasti yhdestä elämänsä olennaisesta a
siasta tai sitten he yksinkertaisesti jakavat koko elämänsä yksityisimmätkin hetket kaveriensa nähtäväksi.

KERÄÄ NE KAIKKI! Onko lärvikirjakamukokoelmasi täydellinen? Jos ei, niin tässä vinkkejä kaikkien rasittavien eri frendien hankkimiseksi kamulistalle. Kattavamman kokoelman omistaja taasen voi miettiä, mihin kategoriaan frendejään sijoittelee.
Milloin? Äitikaverit saa yleensä unlockattua omien kaksikymppisten tienoilla, kun ensimmäiset henkilöt lähipiiristä ovat hankkineet lapsia. Jos itsellään on vanhempia kavereita, Äidin saa avattua jo aikaisemmin.
Miten? Tutustu mahdollisimaan moneen naishenkilöön, mahdollisesti voit käydä jopa itse viskaamassa jollekulle pullat uuniin, jos mitään ei ole tapahtunut kaksikymppiseksi mennessä.
Millainen? Äidit kirjoittelevat parhaimmillaan (tai pahimmillaan) monta kertaa päivässä pikkuisesta Veeti-Eevertistä tai Mirkku-Emiliasta. Kiinnostuksella odottaen, miten lapsi suhtautuu kaikille nähtävissä oleviin vaippakuviin ja ripulitilapäivityksiin kymmenen vuoden kuluttua.

”Tässäpä koko perheen kanssa blää blää ---”
”Voi ei, Veeti-Eevertti oli mennyt syömään lattialta koiran paskaa ja nyt se oksentelee ja ripuloi pitkin taloa. -__- Onneksi ehdin istahtaa kirjoittamaan aiheesta tänne kuitenkin.”
”Kuka sanoo, etteivät vauvat ole söpöjä? =)) Kyllä minusta on! :-) Tässä kahdeksas kuva Mirkku-Emiliasta tälle viikolle! Ääeetin oma mussukka siinä sylissä! ”

Huom! Äitiä ei saa sotkea hyvin samanlaisia piirteitä omaavaan Eläinten ystävään, joka tapaa jakaa jatkuvasti kuvia kissoistaan, koiristaan tai kaikista niistä. Eläinten ystävällä voi olla kodissaan jopa yhdeksän kissaa, chinchilla, dalmatialainen koira, neljä kania ja vesimatoja.

Milloin? Yleensä osa ihmisistä suorastaan syntyy julkkiksiksi, ja jotkut voivat aloittaa seuratun some-elämän jo yläasteikäisinä! Mitään varsinaista ikärajaa Julkkiksen saamiselle kavereihin ei ole – tosin yleensä kahdenkymmenen ikävuoden jälkeen monet ex-feimit haluavat aloittaa ”normaalin”, tylsän tavallisen elämän, jota he eivät ole tietääkseen eläneet (todellisuudessa ovat, mutta he vain ovat raportoineet elämästään kaikille ihan vitusti).
Miten? Useimmiten Julkkikset ovat naissukupuolisia, mutta toisinaan myös homopojat ja urheilulukiolaiset ovat potentiaalisia vaihtoehtoja saadakseen Julkkiksen omaan kokoelmaan. Julkkikseen ei tarvitse tutustua perinpohjaisesti, vaan kaveripyynnön voi laittaa viimeistään yhden tapaamisen (ohi kulkeminen kadulla lasketaan) jälkeen. Tavatakaan ei tarvitse välttämättä. Voit vain lähettää hänelle kaveripyynnön, todennäköisesti saat heti myöntävän vastauksen, sillä feimilogiikalla 1 Kaveri = 1 Fani. Osa on tosin ruvennut käyttämään seuraustoimintoa, jolloin tarpeeksi rumat voi jättää vain seuraajiksi ja sopivan hyvännäköisillä tyypeillä voi näyttää olevansa myös sosiaalinen tyyppi julkisuuden valokeilan tuomasta yksinäisyydestä huolimatta.
Millainen? Julkkiksia on kahta eri alalajia. Molemmat ovat tietysti perfektionistille keräilemisen arvoisia, mutta peruskeräilijälle yksi jompaakumpaa riittää. Ensimmäistä tyyppiä oikeasti seurataan ja joitakin hänen stoorinsa päivän asukokonaisuuksista ja kotona tietokoneella istumisesta saattaa kiinnostaakin. Toinen ja yleisempi tyyppi on se, jonka bullshitti ei herätä suurtakaan mielenkiintoa. Kummankin käyttäytyminen on samanlaista: Instagram-kuvien ja blogijuttujen jatkuva tykittäminen kaiken kansan katsottavaksi, vaihtelevan tasoinen englannin kieli sekä passiivinen yhteydenpito.

”Joo tässäpäs tällainen mun 33 lukijan suuruisen paskablogin uusin juttu, jossa ei ole oikeastaan mitään uutta tähänkään aiheeseen, mutta lukekaa silti. Kisses my fans xoxo”
”right now editing new video, cant wait till u c it! it seems like many of you havent lately watched my new youtube videos but im sure this v log post about my new t shirt vill be really worth waschin!”
”Nobody eli kaveri: Toi sun uusi paitas on todella siisti! :)”
Julkkis: Ok ”
Milloin? Useimmiten juopon saa avatuksi 20-vuotiaaana, kun ikäluokka pääsee käsiksi vahvoihin viinoihin ja homma lähtee lopullisesti käsistä. Alkujuoppoja voi tavata jo yläaste- ja lukioiässä, mutta useimmiten nämä eivät ole vielä oikeita, Juopon tuntomerkit täyttäviä tyyppejä.Miten? Alle 20-vuotiaana: tutustu henkilöön, joka nuorempana täyttää erilaisia riskikäyttäymisen merkkejä: peliriippuvuutta, huonoa keskittymiskykyä, erilaisten päihdyttämiskulttuurien ihailua ja punttisalilla käymostä. Myöhemmin on hyvin mahdollista, että tästä henkilöstä kehittyy Juoppo. 20-vuotiaana tai vanhempana: mene baariin.Millainen? Juopon elämän kohokohdat koostuvat juomisesta, siihen liittyvistä kuvista ja teksteistä. Juoppo ehkä jopa kuvittelee, että hänen surkean surullisesta elämäntilaanteesta (jossa hän ei näe mitään vikaa) voi repiä jotain runollista. Useimmiten juopot esiintyvät pareina tai laumoina.

”säästä vesi kaloille”
”ei muuten kossua mutta perjantaihin se sopii – with Juoppo”
”Vaimon kanssa lähettiin –
with Juoppo at Onnela Kuopio”
”Tässä santtuun menossa – with Alkujuoppo and Juoppo”
”Hih olenhumalassa[^^] ”
”Tarjoon kaljan sille joka käy siivoamassa mun kämpän.
Mieluiten sillä aikaa kun olen kännissä.”
”oh no – drinking shamppanjaa with Juoppo at Malaga Airport”

Huom! Juopon alalajiin kuuluu Sedula-lortot eli liian pieniin mekkoihin ahtautuvat Onnela-pissikset, jotka muistavat aina päivittää olevansa viettämässä iltaa siinä kaikkein ihQuimmassa yökerhossa. Sedula-lortot kuuluvat osaksi täydellistä kokoelmaa, mutta ongelmalliseksi voi tulla kaverityypin säilyminen: monet lakkaavat olemasta Sedula-lorttoja sinä päivänä, kun he täyttävät 20 vuotta.
Milloin? Useimmiten Modernia Descartesia tapaa noin 23,4-vuotiaaksi asti. Tämän jälkeen käytös useimmiten muuttuu. 
Miten? Hanki kaveri, jolla on liikaa aikaa. 
Millainen? ”Sometan, olen siis olemassa.” => ”En someta, en ole olemassa.” Jokainen teko täytyy kirjoittaa muistoksi Facebookiin kaikkien kavereiden luettavaksi. Kolmen vuoden kuluttua päivityksistä Descartes yleensä katuu noloja juttujaan ja poistelee niitä (kertoen tietty kavereilleen asiasta tilapäivityksellä).

”kiva ilta, oon nyt pitänyt huolta terveydestäni ja tilasin baarissa vain veden ilman jäitä :) baarimikon piti vielä ihan varmistaa, että ilman jäitä vaiko jäillä. illan jälkeen käytiin subway, ja otin sieltä itselleni täysjyväruissämpylän ja täytteeksi vetistä salaattia, ilman jäitä tietty : D”

”Huomenna taas koulunpenkki kutsuu, takana hauska viikonloppu, käytiin viihteellä ja sillai. :-) Sunnuntaina katsottiin missatut salkkari jaksot kultsun kaa ja musta tuntuu, että se on alkanut tykätä salkkareista, vaikkei viel myönnäkään... eilen satoi niin paljon lunta, että ihan lumiukoksi tunsi itsensä kun tuli ulkoa kävelemästä! Ja ja oon miettinyt pitäiskö mun pitkästä aikaa vaihtaa hiusteni väriä tai muuttaa uudelle paikkakunnalle tai kokeilla seksiä vastakkaisen sukupuolen kanssa, mitäs aattelette jos olisinkin punatukkainen helsinkiläinen lesbo? : D Mut se saa vielä odottaa, sillä koulua kuitenkin jäljellä ja mulla on ihana kulta. ;p <3”

”oon nyt katsottuani kaksi jaksoa BB:tä ehtinyt muodostaa listan suosikeistani! Aluksikin raineri on todella hauska tyyppi ja jotenkin karismaattinen, jotenkin tosi kiinnostava tarina et syntynyt forssassa ja päätynyt sitten työttömäksi Helsinkiin. Sirkku-liisa seuraa heti kakkosena, sillä on niin hurjat jutut, jotenkin piristävää huomata että polttomurhankin tehneet ihmiset ovat, well, ihmisiä, ja uskomaton elämäntarina! aatu jotenkin ärsyttää, kun se jaarittelee koko ajan kaikesta turhasta.”
Harrastajia on useita erilaisia, ja Harrastajat ovat läheisessä suhteessa Hehkuttajien kanssa. Harrastajista erottuu kolme pääryhmää: Taiteilijat, Automiehet ja Muusikot.

Milloin? Taiteilijat ja Muusikot ilmestyvät kaverilistalle yläasteella, kun osa kokee taiteellisen heräämisen ja haluaa ulostaa teiniangstinsa ulos runoina, laulusanoituksina, maalauksina, piirroksina tai ”musiikkina”. Automiehet aloittavat yleensä kavereissa Mopo- tai Kevaripoikina, mutta siirtyvät iän salliessa nelipyöräisiin. Varsinaisen Automiehen saa siis avattua useimmiten vasta täysi-ikäisenä. 
Miten? Kolmesta Harrastajan päätyypistä helpointa on tutustua Muusikkoon, jolle 1 Kaveri = 1 Musiikin kuuntelija lisää. Mopopojat eivät usein ole tarkkoja siitä, kenet ottavat kavereikseen, joten pyynnön voi vaan lähettää ja toivoa hyväksymistä. Vaikeinta on tutustua Taiteilijaan, jonka sosiaaliset taidot ja kaverien tarve ovat pienimmät. Taiteilija on myös todennäköisin poistamaan sinut kavereistaan, ellet tykkäile tarpeeksi aktiivisesti hänen John Lennon -piirroksista tai tusseilla tehdyistä lohikäärmeistä. 
Millainen? Kaikille Harrastajille on ominaista jatkuva raportointi omasta intohimostaan, oli se kuinka epäkiinnostavaa tai huonosti toteutettua tahansa. Taiteilija esittelee töitään, uransa juuri tällä hetkellä menossa olevaa epäluovaa vaihetta ja alkoholismiaan. Automies tuunaa jatkuvasti autoaan (useimmin BMW tai joku romu Nissan) ja ilmoittaa pienistäkin muutoksista. Muusikko pitää itsestään ehkä eniten ääntä: on bändin logoa, kuvia instrumenteista, bändin promoamiskuvia, joitain lyriikoiden alkuja, bändin uudistettua logoa, mainintoja bändiporukalla baariin menosta, lisää promokuvia... entäs musiikki? Noh, sitä ei yleensä välttämättä koskaan kuulla, mutta kuitenkin.

”Our band in new promo pixx. Whatcha guys think? ;)”
”new logo for our band pretty cool isn't it?”
”having #fun at a bar with the band crew! #rocknrolllife”

tiistai 27. tammikuuta 2015

Offline



perjantai 23. tammikuuta 2015

Tammikuun ihQutusbiisi

IhQutan, olen siis olemassa.

Tammikuun ihQutusbiisin paikan ansaitsee Galantis, ruotsalainen tuottaja- ja lauluntekijäduo, kappaleellaan Runaway (U & I). Biisi on tyylikkään kokeilevaa ja korvaa miellyttävää, laadukasta house-musiikkia, joka kuljettaa kuuntelijansa pois tästä maailmasta.

Galantis on Bloodshy & Avant ja Miike Snow -yhtyeissä vaikuttavan Christian Karlssonin uusi projekti, jota hän työstänyt Linus Eklöw -nimisen miekkosen kanssa. Tällä hetkellä tauolla, mutta kolmatta levyään työstävä Miike Snow on tehnyt varsin kokeilevaa tanssimusiikkia luoden samalla myös ajatuksia herättäviä, suorastaan kummallisia musiikkivideoita, jotka eivät päästä katsojaansa helpolla. Miike Snow'n mystisyys, kokeilevuus ja puhdas outous kuuluu myös Galantiksen musiikissa ja näkyy bändin videolla. Kokonaista levyä odotellessa – sellaisen pitäisi olla tulossa tänä keväänä. Tähän mennessä julkaistu kama kuulostaa hyvältä. Miten naapurimaassa aina osataan?


Vuoden 2014 ihQutukset:
2014 ihQutukset -soittolista


Tammi: Union J - Loving You Is Easy
Helmi: Patsy Cline - I Fall to Pieces
Maalis: Lady Gaga - G.U.Y.
ja Avicii - Addicted to You
Huhti: Santana feat Samuel Rosa - Saideira
Touko: Róisín Murphy - Ancora Ancora Ancora
Kesä: Sander Kleinenberg - We-R-Superstars
Heinä: Lily Allen - Take My Place
Elo: Volbeat feat Sarah Blackwood - Lonesome Rider
Syys: Secret - I'm in Love
Loka: Paula Koivuniemi - Joutsenet
Marras: Jari Sillanpää - Tanssii kuin John Travolta
Joulu: Tuomas Kauhanen feat Setä Tamu - Stalkkeri

2014 kuukauden ihQutusten paljastamista edelsi erinäisiä sananlaskuja, jotka useimmiten suhtautuvat tähän perinteeseeni sangen ironisesti:
Parempi ihQutusbiisi soittolistalla kuin kymmenen virttä tietokoneella.Mikään biisi ei ole ihQutusbiisi syntyessään.
Jos ei sauna, viina ja terva auta, siinä on potentiaalia kuukauden ihQutukseksi.Ei kantovesi kaivossa pysy eikä ihQutusbiisi kuuntelijan mielessä.
Tyhmä paljon tunnareita soittaa, viisas kuuntelee ihQutusviisun.
Kun antaa ihQutusbiisille korvannipukan, se vie koko kuuloaistin.
IhQutusviisu ei tule kello kaulassa.
Oma musa mansikka, ihQutusbiisi mustikka.
Huonoja, sanoi kettu ihQutusbiiseistä.
Joka toiselle biisiä ihQuttaa se itse yksin sitä popittaa.
Suattaapi olla ihQ tai olla olematta.
IhQulla on paskanen loppu.

torstai 22. tammikuuta 2015

Vuoteni 2014

Vuoden jo jokusen viikko sitten vaihduttua on aika kirjoittaa tämä kiusallinen, mutta lukutilastojen perusteella myös ihmisiä kiinnostava, jokavuotinen teksti: vuoden ainoa life&style -blogaus. Tässä vuoteni 2014.

Ajattelin tarkastella kulunutta vuotta tällä kertaa erilaisten teemojen kautta kronologisen etenemisen sijasta (mikä taisi olla huono idea, mut tehty mikä tehty).

TyöVuosi alkoi työelämän osalta aika hiljaisesti, vain koulumaailmassa oli tarjolla tienestejä. Tammikuun alussa heitin lyhyen opettajasijaisuuden entiselle lukiolleni äidinkielen lehtorina, oli huippuhauskaa päästä näkemään lukiotuttuja ja nähdä koulumaailma opettajanpöydän toiselta puolen. Luennointi itseä kiinnostavista aiheista varmisti myös käsitystäni siitä, ettei lääkis ehkä sittenkään olisi juttuni: eihän se kiinnostaisi minua lainkaan! Ehkä sittenkin olisi parempi hakea opiskelemaan jotain, josta oikeasti pitää?
Joitain muistoja vuoden töistä, joita myös tänne blogiin olen vuoden aikana tykittänyt: Anne-Marin ja Sannan työt
ylhäällä, Sonjan saviveistos ja Tommin maalaus alhaalla.

Vuodenvaihteessa olin tavannut eräässä kaveriporukassa opiskelijan, joka kertoi koululleen etsittävän alastonmallia. Hain koululle (Muotoiluakatemia) ja olen heittänyt siellä keikkaa siitä lähtien. Pian vuoden alkamisen jälkeen aloitin myös kuvataiteilijoiden ryhmälle mallina Ingmanilla, ja myöhemmin keväällä palasin Ingmanille vielä kuvanveistoon malliksi. Extremein alastonmallikokemus oli varmaankin Portaanpään kristillinen opisto, jolta otettiin yhteyttä syksyllä taidekasvatuksen ryhmää varten – en ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että sielläkin voitaisiin tarvita mallia! Vuoteen mahtui tämän duunin ansiosta paljon kivoja piirroksia, maalauksia ja savitöitä. Omissa ajatuksissa oleminen on monilta osin inspiroivaa, ja erään kerran jälkeen kirjoitin Loiseläjät-nimisen novellin toukokuussa. Pidän sitä yhtenä parhaimmista teksteistäni, vaikka itse kerskunkin.

Maaliskuussa kävin kokeilemassa feissarin työtä. Kokeiluksi jäikin, ei ollut juttuni. Teltan kokoisessa liivissä rahan kerjääminen kadulla olisi jo ollut tarpeeksi nöyryyttävää, mutta vielä kiusallisempaa oli hankkia lahjoittajia menemällä heidän kotiovilleen asti. Lisäksi tunsin epäeettiseksi, että yhdistys, jolle lahjoittajia hankin, oli ulkoistanut varainhankintansa: toisin sanoen osa lahjoituksesta menee voittoa tavoittelevalle yritykselle. Sellaisen paikka ei ole minun mielestäni hyväntekeväisyydessä.

Huhtikuussa sain tietää päässeeni henkilökohtaiseksi avustajaksi kahdelle kehitysvammaiselle miehelle. Toisin kuin taidemallin työstä, tästä en ole kirjoittanut nimeksikään minnekään avustettavieni yksityisyyttä suojatakseni. Avustan heitä vielä nykyisinkin. Yhdeksän kuukauden aikana koen oppineeni paljon kehitysvammaisuudesta. On kiinnostavaa, kuinka normaalia, joskin usein avustettua, elämää monet elävätkään. Oma toimenkuvani on ollut viriketoiminnan tukeminen: vuoden kohokohtiin ovat mahtuneet käyminen sirkuksessa, Siltsun keikalla ja teatterissa. Perseitä en ole siis joutunut pyyhkimään tai mitään vastaavaa. Vaikka kussakin tapahtumassa käydessä vastuu painaa, joskus teatteriesityksestä tai vastaavasta on ehtinyt nauttiakin. Totta kai hyvien päivien lisäksi on tullut koettua myös huonoja. Kaiken kaikkiaan avustajan virka on avartanut maailmankuvaani valtavasti. Yleensä suhtaudun tekemääni työhön kylmänviileän ammattimaisesti, mutta toisinaan olen kokenut hämmentävää onnentunnetta siitä, kuinka olen pystynyt tekemään toisen unelmista totta työni ansiosta.

Kesätöiksi pääsin sairaalalle siivoamaan. En voi sanoa erityisesti pitäväni sairaalamaailmasta, mutta kokoaikaisuuden ansiosta tienasin sangen hyvin. Loppukesästä rankka työputki, sairaalatyö ja siihen päälle avustaminen, alkoi näkyä väsymyksen piirteinä, mutta elokuun loppuun mennessä rahnua oli kertynyt sangen mukavasti. Kannatti ponnistella. Sairaalan huvittavimpiin hetkiin kuului muun muassa naisten pukuhuonetta siivotessani raivoamaan tullut nainen, joka kauhisteli sitä että olen mies. Hah, entä jos miehetkin alkaisivat mäkättää naissiivoajille näiden tehdessä vain työtään? Gosh, kuinka sukupuolittunut maailma. Samoin sairaalasiivouksen inspiroima novellini herätti kohua eräällä osastolla, sillä eräs hoitaja tulkitsi kahvihuoneeseen viihteeksi jättämäni tekstin olevan jonkinlainen ”viimeinen hätähuuto, merkki että sillä Erikillä on paha olla työssään”. Vain sairaalassa.

Loppuvuodesta pääsin uusiin piireihin, ravintola-alalle! Joulukuussa aloitin blokkarina Tahkolla. Tarkoitus olisi, että lasien keräilemisen lisäksi siirtyisin hoitamaan baarimikkojen taukoja tiskin taakse. Duuniin pääsyä auttoi viinaharrastukseni, aikoinaan käyty drinkkikurssi, itse kustantamani anniskelupassi ja aikoinaan tehdyt baarimikkokeikat eräässä ählämibaarissa. Toistaiseksi olen viihtynyt yöelämätyössä mitä parhaimmin, sillä se sopii unirytmin kuin myös rennomman työilmapiirin osalta meitsille kuin nenä päähän.
Tyyli
Valokuvaajaystäväni Hellu Lintu (kaikki copyt hänelle tästä) tarvitsi puolialastonta mallia koulutyöhönsä.
Kuka muu muka kuka muu muka EE ÄR QUU
Jos sä et mun tyylii tajuu, se meinaa et sulla on tyylitajuu. / Alicen otos
Loppuvuodesta 2013 olin värjännyt itselleni pinkki-violetin hinttitukan. Yhdistelin violettiin pääasiassa harmaan, sinisen ja punaisen sävyjä. Kuvia tuli otettua valitettavan vähän, mutta oli mahtavaa kokeilla violetti kunnon kirkkaana. Aiemmin olin ollut violettipäinen keväällä 2010, mutta tuolloin sävy oli ollut punertavampi. 

Osaan hymyilläkin. / Alicen otos
Keväällä tarkoitukseni oli vaihtaa violetin sävyä vaaleampaan violetin sävyyn, mutta vahingon myötä sävystä tulikin yksinkertaisesti kamala: pinkki tukka lilasävytteisellä juurikasvulla. Vaalensin kiireesti tukan ja keksin laittaa päähän ylimääräistä sinistä hiusväriä. Kevät meni siis turkoosipäisenä! Vaatteissa pyrin käyttämään raikkaita puhtaan valkoisen, sinisen ja vihertävän sävyjä.

Google varastaa kuvat mun koneelta, mut näköjään se tekee myös tällaisia gifejä. Siistii.
Lokakuun yhdeltä kuvailuhetkeltä fotoa.
UV-hohto!
Kesäkuussa tein taas värinvaihdoksen ja muutuin sinisestä neonkeltaiseksi. Keltainen oli oikeastaan viimeinen puuttuva väri fledassani. Tukka itsessään oli kesän ja syksyn parhaimpia vitsin aiheita, sillä se oli niin vihreän ja keltaisen rajalla, että sain kuulla jatkuvasti vittuilua kavereilta (ja jopa isäukoltani) sen vihreydestä. Myös itse vitsailin huomioliivitukastani useaan otteeseen esimerkiksi  Kutsumua-kirjoituksella ja kerran kommentoimalla raksatyöläisten asua:
”Jos tuntisin vetoa tuollaisiin miehekkäisiin remonttiukon körmyihin, menisin varmaan iskemään niitä sanomalla et 'hei, sun huomioliivit ja mun tukka sopivat hyvin yhteen'.” Öhö öhö.


Lokakuussa minusta tuli vahingon kautta mustavalkoinen, kun suunnitelma ampiaistukasta kariutui. Olin ajatellut tehdä mustat pesukarhuraidat ja muuttaa keltaisen sävyä neonväristä tummempaan, ”keltaisempaan” keltaiseen. Musta väri kuitenkin levisi hieman vaaleaan tukkaan, joten keltainen ei tarttunut tasaisesti. Päätin sitten nauttia elämästä seeprana.ReissutTien päällä tuli oltua 2014 varsin vähän. Helmikuussa tein pikavisiitin Helsinkiin, jossa viivyin alle vuorokauden moottoripyörän ostamisen merkeissä. Ehdin kyllä vetää vuorokauden aikana myös pyörää juhlistaakseni aikamoiset perseetkin, sillä olin aivan fiiliksissä syntyneestä kaupasta. Vedettyäni alkuja kaverieni Jonnan ja Jessican (joka on myös moottoripyörien ystävä) kämpillä siirryin metrolla Ullanlinnaan jatkoille, ja huomasin olevani metrossa yksin. Aloin siis laulaa, ja ehdin Rautsille mennessä tulkita useamman kappaleen tyhjässä metrovaunussa. Noustessani poistuakseni huomasin takanani istuneen jätkän, joka kehui laulutaitojani ja kysyi, olisiko mulla antaa hänelle viinaa.
Tampereen-matkan ABC-visiitin mitä HERKULLISIMMAN NÄKÖINEN lättänäpurilainen. Peukut sille.
Helmikuussa tuli pistäydyttyä myös pikaisesti Tampereella, kun muutimme Petran kanssa Sinin Tampereelle. Ajoin elämässäni ensimmäistä kertaa pakettiautoa. Tietysti nämä kokeilut piti tehdä Tampereen ruuhkaisessa keskustassa auto täynnä huonekaluja ja seurana kahden ihmisen lisäksi neljä maukuvaa ja täysin sekaisin olevaa kissaa!

Kesällä joka ikinen suunniteltu reissu peruuntui. Oli tarkoitus käydä seurustelukumppanin kanssa Turussa Ruisrockissa, mutta homma kusi omalta osaltani. Viroon jo miltei meinattiin päästä, kunnes heti matkan oston jälkeen menoautosta hajosi kytkin. Uutta kaaraa ei saatu tilalle. Tampereen viikonloppuvisiitti jäi samoin tekemättä. Voe voe.

Tampere on kaunis kaupunki, ja illan ensimmäisiä lonkeroita juodessa otin kaupungista kuvankin.
Lopulta se näköjään jäi reissun myös viimeiseksi.
Syyskuussa oli aika vaihtaa vapaalle! Iskimme Petran kanssa Tampereelle, tulipahan käytyä sielläkin ensimmäistä kertaa kunnolla. Hengailimme Sinillä, joka pääasiassa katsoi Uutta Päivää olohuoneessaan meitsin hengatessa kavereideni kanssa lukittuna porraskäytävään (Petra haki meille ruokaa) ja myöhemmin sain raivot päälleni huonosti pestyistä astioista (Petra sai Whatappinsa täyteen todistusaineistoa tästä hirmuteosta). Tuli nähtyä vanhoja tuttuja sekä eräs pitkäaikainen nettituttava viimein livenä! Tampereen yöelämä oli mukava kokemus, kävimme Rodeossa ja seuraavana päivänä Leimarit-homppelibailuissa. Rodeo osoittautui sangen fantsuksi paikaksi, joskaan en muista loppuillasta paljoa. Eiköhän se tarkoita, että oli kivaa? Eksyimme noin 300 metrin pituisella matkalla Sinin luo niin pahasti, että GPS:stä tarkistaessa olimme kahden kilometrin päässä hänen kotoaan. Huups.


Marraskuussa elinikäinen haaveeni toteutui ja pistäydyimme Virossa viinaa hakemassa! Hassua huomata, että näköjään Petra oli lähes jokaisella tämän vuoden matkallani mukana. Tarvitsen niin kovasti hänen Nissan Sunnyaan, tätä pillumagneettia, jota myös omaksi kaarakseni on luultu.

Blogi ja kirjoittaminen
2014 oli ensimmäinen täysi vuosi jaaritteluilleni blogger-pohjaisena. Vuoden luetuimpiin teksteihin kuuluivat huumoritekstit Jos homoista puhuttaisiin kuin heteroista ja Vapise Tipaton tammikuu – täältä tulee Seksitön syyskuu!, myös alastonmallin työstä kertovat kirjoitukset ja Fruittari, katoava laji keräsivät kiinnostusta. Itse pidin erityisesti ”Jos homoista puhuttaisiin kuin heteroista...” -tekstistä, sekä huumoriteksteistä Arvostelussa: Toinen maailmansota, Näin Ankkalinna äänestää ja Tässä teille neuvoja elämään!

Vakavammista teksteistä olen erityisen tyytyväinen tekstiin
Missä feminiininen Mr Gay Finland?, jossa käsittelin Mr Gay Finland -kilpailun yksipuolista kauneuskäsitystä. Myös Pitäisikö Tampereen nigganaario lopettaa? toi mielestäni kiinnostavan näkökulman syksyllä ajankohtaiseen delfinaariokeskusteluun.



Julkaisin ensimmäistä kertaa blogissani novelleitani koko kansan nähtäville:
Paikka, jossa ne hyvänmakuiset lehmäkarkit eivät koskaan lopu kesken osallistui Portti-lehden novellikilpailuun syksyllä 2013, ja menestyksen käännyttyä muiden kirjoittajien puoleen, päätin julkaista lopullisen version myös muille kuin Facebook-kavereilleni. Juo kuin viimeistä päivää osallistui NOVA-kirjoituskilpailuun, ja tulosten julki tultua (ei palkintojasijoja) julkaisin myös sen elokuun alussa. Vuoden aikana kirjoitin kolme uutta novellia, mutta erään niistä koin liian kokeilevaksi, joten en julkaissut sitä tavalliseen tapaani FB-kaverieni luettavaksi. Uusista teksteistä Loiseläjät kertoo vastikään kotoaan muuttaneesta teinitytöstä, jonka kotona alkaa tapahtua kummia. Tekstin idea syntyi eräällä taidemallitunnilla. Odottavan ilta kuvaa seksiseuraa ja läheisyyttä iskelmämusiikin säestämältä tanssilattialta etsivästä naisesta. Tämä ajatus alkoi kyteä, kun kävin avustettavani kanssa katsomassa Jari Sillanpään keikkaa tuusniemeläisessä tanssilavalla. Viimeistelin ja julkaisin tekstin elokuussa.

Runoja kirjoitin paljon, mutta julkaisin vähän monien henkilökohtaisuuden ja keskeneräisyyden takia. Ehkä mainitsemisen arvoiseksi sanoisin lyriikan Ei elämästä elokuvaa saa, jo pidempään mielessäni kummitelleen riimikokonaisuuden, jonka viimeistelin heinäkuussa silloisen parisuhteeni mennessä huonommin (vedellessä viimeisiään). Inspiraationa toimi tammi-helmikuussa paljon kuuntelemani Patsy Clinen haikeat kantrikappaleet, erityisesti upea ”I've Loved and Lost Again”.

Satunnaisia juttuja


Vuoteen mahtui paljon kaikkea uutta ja hauskaa kokeilua. Helmikuussa ostin itselleni Husqvarnan 600-kuutioisen supermoto-moottoripyörän, jolla tuli ajeltua maaliskuusta alkaen marraskuun loppuun. Vapaa liikkuminen ketterällä ja vauhdikkaalla pyörällä oli yksinkertaisesti mahtavaa. Myös motskari itsessään osoittautui hyväksi valinnaksi, sillä ongelmat ovat olleet vähäisiä ja suuresta kuutiotilavuudestaan huolimatta baikki on soveltunut passelisti ensipyöräksi. Pyörää valitessa suurta roolia näytteli eräs kaverini, jonka enduro- ja moottoripyöräharrastustausta mahdollistivat auttavan asiantuntijan. Muutamaa kaveriakin ehdin käyttää ajelulla, ensi vuonna sitten lisää.



Huhti- ja toukokuussa kävin kokeilemassa stand up -komiikkaa paikallisessa ravintolassa. Komediaklubi jäi kesätauolle, mutta syksyllä en palannut komiikan pariin, sillä työn ja vastikään tapahtuneen eron jälkeen en kokenut oloani erityisen hauskaksi lavaa varten. Ehkäpä jonkinlaista paluuta (comeback kahden keikan jälkeen, hah) voisi harkita paremmin ajan ja ilon riittäessä nyt 2015 alkaen.

Pienempinä uusina kokeiluina tuli käytyä muun muassa maailmanpyörässä korkean paikan kammoa voittamassa, kart-autoa ajamassa ja kosmetologilla hoidettavana ensi kertaa.




Kesällä investoin omaan tietokoneeseen (eikö olekin ihana taustakuva?) ja syksyllä hankin tabletin, josta uskon olevan hyötyä opiskelemaan lähtiessä. Loppukesästä investoin baariharrastukseeni ja hankin ammattilaistason baarivälineet boston shakerista baarimestarin lusikkaan ja siivilään. Alkoholikokoelmaharrastus on muutenkin lähtenyt 20-vuotiaana lapasesta, sillä liköörikokoelma on muuttunut laajaksi viinakokoelmaksi ja pullomäärä kasvanut noin kahdestakymmenestä vajaaseen viiteenkymmeneen. Oma mielipiteeni on, että jos tyytyy vain juomaan perushanakaljaa baarissa eikä kokeile mitään uutta, missaa paljon. Eihän kirjastakaan lueta vain yhtä sivua.



Sosiaalinen elämä

Pidän vuosittain joulu- ja tammikuun tipattomina, joten yleensä helmikuusta alkaen olen jälleen sosiaalisempi: onhan alkoholi mitä parhain syy kokoontua yhteen. Alkuvuodesta aikaa tuli vietettyä erityisesti kaverini Marjutin luona, hän oli muuttanut lähes naapuriin. 
Kesäkuvia! (valittakaa kamut jos ette halua jotakin näistä kuvista tänne :D)
Kevään ja kesän tilanteissa seura vaihteli, mutta tekeminen oli usein sangen samanlaista ( : D ). Välillä biletys meinasi lähteä lapasestakin, kiipesimme Petran ja Aleksin kanssa siilinjärveläisen uimahallin katolle ja well... mut hauskaa oli!


Parhaimpina ryyppyhetkinä erityisesti pussikaljat puistossa ja Marjutin kotona olleet juhlat alkuvuodesta. Totta kai myös eräs kohokohta bilettämisen osalta oli huhtikuussa järjestäni 20-vuotisjuhlat, joihin tuli käymään noin 45 kaveriani. Elämäni ensimmäiset onnistuneet syntymäpäiväjuhlat.

Keikoillakin tuli käytyä, haha, vuoden ainoat keikat olivat kaksi Frederikin esitystä: toinen Kunnonpaikassa Siilinjärvellä, toinen Puikkarissa Kuopiossa. Molemmilla kerroilla mukana oli Suomen suurin Reetu-fani, kaverini Emmi!

Vuoteen mahtui hieman romantiikkaakin: helmikuussa tutustuin erääseen poikaan kaverini kautta. Aloimme nähdä ja jossain vaiheessa tunnustin ihastukseni häntä kohtaan Borat-leffaa katsoessamme (eikö Borat ole kuin tehty tällaista varten?). Tunteet olivat molemminpuolisia, joten tapaamiset saivat uuden sävyn. Lopulta pyysin häntä yhteen huhtikuussa. Etenkin suhteen ensimmäiset kuukaudet olivat mitä ihanimpia, mutta ajan saatossa myös ongelmat alkoivat nostaa päätään. Valitettavasti kävi ilmi, ettei suhteemme probleemat olleet korjattavissa, ja erosimme elokuun alussa. Etenkin ensimmäiset viikot oloni oli kamala, sillä kaikki oli alkanut niin huumaavasti ja olin tosissani uskonut meihin. It wasn't always perfect but it wasn't always bad. Se on nyt ohi, mutta onhan aina kuvat ja muistot, joissa nyt jo pahaan sekoittuneet, laimentuneet tunteet elävät edelleen puhtaina ja voimakkaina. Niissä näkyvä kahden ihmisen onni saa minut kiinnostavalla tavalla sekä haikeaksi että hyväntuuliseksi. Huonojakin hetkiä oli, mutta pyrin muistamaan niitä hyviä. Olihan niitä kuitenkin enemmän, harmi, ettei kaikkea suunniteltua kivaa ehtinyt tehdä. Toivottavasti myös hänelle jäi edes jotain positiivista käteen hieman alle puoli vuotta kestäneestä elämän jakamisesta meitsin kanssa.

Sosiaalisen median osalta ei tapahtunut mitään radikaalia: tein ask.fm-tunnuksen (erkkiperkele) keväällä. Välillä olen pitänyt sivua hauskana ja jopa inspiroivana, mutten ole aina jaksanut edes vastailla saamiini kysymyksiin. Viime aikoina olen jossain määrin kokenut sosiaalisen median ahdistavana: aikaa vievänä turhakkeena, ihmisiä valvovana silmänä, ihmisiä manipuloivana käärmeenä. Ehkä siksi päivittelyni ja kirjoittaminen myös tähän blogiin on tuntunut välillä hieman väkinäiseltä ja jäänyt vähemmälle.


2015

Yäh, aina omasta elämästä vakavasti kertoessa alan tuntea itseni jotenkin tyhmäksi. Lifestylebloggarit, miten pystytte tähän jopa päivittäin? Noh, se on nyt kirjoitettu, ja näköjään tämä teemoittain käsittely oli vähemmän toimiva ratkaisu mitä ajattelin. Vuoteen näyttää mahtuneen ihan mukavasti kaikkea, kohta pitänee siirtyä puolivuosittaismuisteluihin.

Tulevaisuutta on mahdoton ennustaa, mutta jonkinlaisia arveluita siitä voinee esittää. Tänä vuonna tarkoitus olisi lähteä opiskelemaan – en voi sanoa mitä ja minne, mutta jätän kertomatta vain siksi, etten tiedä varmaksi vielä itsekään. Muutto Savosta lienee siten edessä.

Viime vuonna tuli kiirehdittyä työelämän osalta niin paljon, että tänä vuonna ajattelin ottaa rennommin: rahaa on jo tarpeeksi, nyt kaipaan elämyksiä ja matkoja. Helmikuussa 2015 olen aikeissa käydä Helsingissä ja Lapissa, maaliskuussa ainakin Vaasassa, ehkä myös ulkomaan matkalle ehtisi lähteä.

Tulevaisuudessa ihaninta on sen arvaattomuus: koskaan ei tiedä, mistä kaikesta tulee totta. Just wait and see!

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

#Instagram

Uusi kokemushan se on tämäkin, eikö? Tein sitten tunnukset Instagram-nimiseen teinimestaan, voi seurailla, en pakota kuitenkaan moiseen tekoon, enkä varmaan itse seuraile ainakaan alkuun takaisin muita kuin oikean elämän kavereitani. Mut noh, VITTU PAINAKAA SE FOLLOW SAATANA MINÄ TARVITSEN SITÄ ELÄÄKSENI (sori).

instagram.com/erikresen

Pisteet sille, joka tajuaa ensimmäisen ig-kuvani intertekstuaaliset viittaukset. ^^


tiistai 13. tammikuuta 2015

Harhaluuloja transsukupuolisuudesta

Translakiin esitetyt muutokset, jotka poistavat lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksen ja pakon muuttaa parisuhdetilannetta, ovat törmänneet hallituksessa muun muassa kristillisdemokraattien vastustukseen. Osa nettikeskustelijoista ei haluaisi suoda transsukupuolisille oikeutta säilyttää lisääntymiskykyä eikä tunnu ymmärtävän, että kyse on ihmisoikeusasiasta.

Olen itse ottanut ajattelussani lähtökohdaksi sen, että yhteiskunnan on pyrittävä olemaan sellainen, jossa jokaisella on mahdollisimman hyvä olla. Tämä tarkoittaa yhdenvertaisuutta, kunnioitusta ja oikeudenmukaisuutta.

Olen viime aikoina käsitellyt varsin vähän mitään yhteiskunnallisia kysymyksiä, sillä olen kokenut, ettei minulla vain ole mitään uutta tuotavaa keskusteluun. En esimerkiksi osannut tuoda mitään uutta sukupuolineutraalia avioliittoa koskevaan keskusteluun, joten koin tarpeettomaksi kirjoittaa siitä. Netissä on mielestäni ollut tarpeeksi tekstejä, joissa on käsitelty virheellistä argumentointia homojen avio- ja adoptio-oikeutta vastaan. Tästä aiheesta on kirjoitettu vähemmän.

On aika oikaista translakiin ja sukupuolivähemmistöihin yleisesti liitettyjä virhepäätelmiä ja harhaluuloja.

Itsepähän valitsevat kohtalonsa kun vaihtavat sukupuolensa.

Valtaosassa tapauksista kyse ei ole mistään sukupuolensa valitsemisesta, vaan vahvasta tunteesta, ettei synnynnäinen sukupuoli ja/tai sukupuoli-identiteetti tunnu omalta. Sukupuolivähemmistöjen kirjo on laaja: osa kokee tarvitsevansa kaiken mahdollisen hoidon hormoneista genitaalikirurgisiin toimenpiteisiin kokeakseen olonsa luonnollisemmaksi, osalle saattaa riittää rintojen poisto tai rintojen saaminen, osalle riittää oikeaksi koetun sukupuolen juridinen tunnustaminen.

Transsukupuolisuuden perimmäisiä syitä ei vieläkään tiedetä täysin. Voi olla, että transsukupuolisuutta selittää myös psykososiaaliset tekijät, mutta eniten tutkijat kannattavat teorioita ilmiön synnynnäisyydestä, biologisesta puolesta. Tätä tukee usein tieto, että transsukupuoliset ovat usein jo lapsuudessaan osoittaneet käytöksessään vastakkaiselle sukupuolelle ominaisia piirteitä.

Vaikka miesten ja naisten väliset erot aivoissa ovat pieniä, todistettuja eroja on olemassa. Kannatusta on saanut ajatus, että raskauden aikana sikiön aivot ja muu fyysinen keho kehittyvät eri sukupuolille.

Eräs australialainen tutkijaryhmä on huomannut, että androgeenireseptoreita koodaava geeni on transnaisilla (syntymässä määritellyltä sukupuoleltaan mies, joka kokee itsensä naiseksi) pidempi kuin keskimäärin. Siten androgeenit eli mieshormonit voivat tulla reseptorigeeneissä huonommin rekisteröidyiksi. Tällä voi olla vaikutusta sukupuolikokemuksen syntyyn sikiön kehittyessä kohdussa.

Sukupuoli on ihmisen oma asia. Sukupuolta ei vaihdeta, sillä päänsisäinen sukupuoli on ollut henkilöllä aina sama. Juridisilla toimenpiteillä (kuten henkilön oikeaksi kokemansa sukupuolen vahvistamisella passissa) ja lääketieteellisillä toimenpiteillä (hormonihoidot, genitaalikirurgia) vahvistetaan sukupuolikokemusta ja ne katsotaan korjaaviksi toimenpiteiksi.

Ei translaissa ole kysymys ihmisoikeuksista.

On. Vaikka transihminen haluaisi vain oikeaksi kokemansa sukupuolen tunnustettavan juridisesti (nimi, henkilötunnus), on hänen nykyisen lain takia oltava lisääntymiskyvytön, muutettava avioliittonsa rekisteröidyksi parisuhteeksi tai toisin päin tai erottava, ja alistuttava pahimmillaan jopa yli vuoden venyviin tutkimuksiin. On hankalaa, että pieni juridinen toimenpide vaatii siinä sivussa lääketieteellistä hormonihoitoa, josta ei voi kieltäytyä. Vähemmistön sterilointi vasten tahtoaan on ihmisoikeusongelma, sillä siinä puututaan toisen fyysiseen koskemattomuuteen. Miltä sinusta tuntuisi, jos et steriloimisen uhalla voisi olla sellainen kuin koet? Sukupuolen kuuluisi olla itsemäärämisoikeus.

Myös transsukupuolisuuden vahvistavat tutkimukset ovat saaneet kritiikkiä. Kansainvälisten ihmisoikeussuositusten mukaan sukupuolen vahvistamisen kuuluisi olla sujuva ja yksilön yksityisyyttä ja ihmisyyttä kunnioittava prosessi. Kaikilta osin tämä ei toteudu: tutkimukset kestävät yleensä noin vuoden, mikä on pitkä aika. Samoin monet transsukupuoliset kokevat psykiatriset tutkimukset nöyryyttäviksi: vaikka ihminen haluaisi vain yhteiskunnan tunnustavan hänet naisena miehen sijaan (tai toisin päin), hän joutuu käymään läpi jos jonkinasteisia testejä, joilla ei ole mitään tekemistä sukupuolen tai sukupuolikokemuksen kanssa. Tutkimusvaihe on saanut kritiikkiä myös siitä, että potilaat kokevat usein henkilökunnan odottavan heiltä stereotypista käytöstä henkilön henkisen sukupuolen mukaisesti: transnaiselta jokin maskuliiniseksi miellettävä piirre voi saada osakseen kummeksuntaa ja toisin päin.

Olen päässyt lukemaan ystäväni transsukupuolisuusdiagnoosin, ja voin lukemani perusteella vahvistaa tutkimuksiin liitettävien väitteiden pitävän paikkansa. Diagnoosissa puidaan hyvinkin tarkasti hänen pukeutumistaan, hiustyyliään ja muuta olemusta. Tämä ei vastaa ainakaan omaa käsitystäni inhimillisestä kohtelusta.

Muun muassa YK:n kidutuksen vastainen erityisraportoija on ottanut kantaa steriloimista vastaan. Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu Nils Muižnieks ja Suomen tasa-arvovaltuutettu ovat samoin huomauttaneet Suomea transihmisten oikeuksien heikosta toteutumisesta. Merkittävimmät ihmisoikeusjärjestöt, muun muassa Amnesty, vaativat transihmisten oikeuksien parantamista. Myös Tampereen ja Helsingin yliopistollisilta sairaaloilta transpalvelujen henkilökunta on ilmaissut puoltavansa esitettyjä muutoksia.

Ei paina transsukupuolisten oikeuksien puolustajan päätä valtionvelka, ei kasvava ja monimutkaistuva EU- ja kotimainen byrokratia, ei valuuttakurssit, ei teollisuutemme näivettyminen, ei työttömyys, ei maahanmuuton ongelmat, ei terveyden- tai vanhusten hoito, mutta ladyboyn ongelmat vaivaa. Miksei energiaa voisi kohdistaa joskus tällaisiinkin asioihin?


Osoitat itsekin huolehtivasi noin useasta asiasta, eivätköhän sukupuolivähemmistöjen edustajat ja oikeuksien puolustajat ole huolissaan myös muistakin yhteiskuntamme ongelmista. Yksi asia ei sulje pois toista.

Transsukupuolisille annettavat hoidot toimivat ennaltaehkäisevästi: ne ovat tutkitusti tuloksekkaita ja parantavat potilaan itsetuntoa. Siten ne ovat yhteyksissä terveys- ja sosiaalipalveluihin.

Luulisi, että hallituksella olisi parempaakin tekemistä kuin jaaritella translaeista.

Niinpä! Kunpa kaiken maailman päiviräsäset tajuaisivat lopettaa translain torppaamisen ja muun vatvomisen ja hoitaisivat asian muun hallituksen kanssa nopeasti pois alta. En ymmärrä, miksi yhden asian estämiseen käytetään noin rutkasti energiaa. Lakiesitykset ovat jo valmiit. Ainoa mitä vaadittaisiin olisi niiden vieminen eduskuntaan ja hyväksyminen siellä.

Minusta on vain hyvä, jos hallitus saa edes jotain positiivista tällä kaudella aikaiseksi. Kataisen six-pack ja sitä seurannut Stubbin hallitus kun ovat olleet monilta muin osin valitettavan päätöksentekokyvyttömiä.

Minä en ymmärrä, miksi joku haluaa vaihtaa sukupuoltaan tai haluaa pukeutua naiseksi tai miksei joku koe sukupuoltaan omakseen.

En minäkään! Penishän on huippukätevä vehje, miksi joku haluaa eroon sellaisesta? Ihmisiä on kuitenkin erilaisia. Se, ettei ymmärrä toisen perinteistä poikkeavaa sukupuoli-identiteettiä, ei ole syy pyrkiä estämään toista olemasta oma itsensä. Sukupuoli-identiteettejä on monenlaisia, ei vain perinteistä nais- ja mieskuvaa.

Sukupuoli on pysyvä asia, joka määritellään syntyessä. Joko mies tai nainen. Sukupuoli on biologian määrittelemää. Sukupuoli on biologisesti yksinkertainen: olet joko XY eli mies tai XX eli nainen. On vain miehiä tai naisia.


Sukupuoli ja sukupuoleen liitettävät asiat koostuvat muustakin kuin kromosomeista ja sukupuolielimistä. Myös subjektiivinen sukupuolikokemus ja muu ilmiasu vaikuttavat. Kukaan tuskin katsoo, että mies lakkaa olemasta mies, jos hän menettää sukupuolielimensä onnettomuudessa. Nainen on nainen, vaikkei voisikaan synnyttää tai vaikka häneltä puuttuisi kohtu.

Sukupuolen kehitystä ohjaa ns. SRY-alue, joka toimii lähtölaukauksena yksilön sukupuolikehittymiselle. SRY-alue sijaitsee Y-kromosomissa: ilman Y-kromosomia sikiö kehittyy naiseksi, Y-kromosomin omaava sikiö kehittyy mieheksi. Tämä on kuitenkin pääsääntö, eikä kaikki ole aina näin yksinkertaista: SRY-alue voi siirtyä X-sukupuolikromosomiin, jolloin XX-sukupuolikromosomiparin omaavasta tuleekin mies. Samoin SRY-alue voi kadota kokonaan, jolloin XY onkin nainen. Erilaisia sukupuolikromosomien genotyyppejä voi olla yleisimpien XX:n ja XY:n lisäksi esimerkiksi XXY, XXXY, XXX, XXXX, XYY.

Jokainen syntynyt sikiökään ei ole ilmiselvästi mies tai nainen: Suomessa syntyy vuosittain parisenkymmentä lasta, joilla on kummallekin pääsukupuolelle ominaisia piirteitä tai sukupuoliset tunnusmerkit ovat epäselviä. Tällöin puhutaan intersukupuolisuudesta. Sukupuolen määritteleminen ei siis ole biologiankaan kannalta täysin selvää.

Intersukupuolisia lapsia on ollut etenkin aiemmin tapana muokata vanhempien tai hoitohenkilökunnan päätöksestä jompaakumpaa pääsukupuolta vastaaviksi plastiikkakirurgisin toimenpitein. Myöhemmin osa leikatuista on hakeutunut transhoitoihin, kun jonkun toisen hänelle valitsema sukupuoli ei olekaan tuntunut oikealta. On tavallaan kummallista, että osa transihmisten oikeuksien vastustajista kauhistelee sukupuolta korjaavia hoitoja luonnottomina, mutta intersukupuolisten lasten leikkaaminen ei sitä nähtävästi ole.

Sukupuolielinten lisäksi edellä on käsitelty myös aivojen biologiaa: pääsääntöisesti nykyisin arvioidaan, että sukupuolikokemus on pitkälti synnynnäinen ja yhteyksissä raskauden aikaisiin hormonaalisiin tapahtumiin.

Homous ja transuus ovat mielisairauksia.

Homoseksuaalisuus poistettiin tautiluokituksesta 1981.

Sukupuolen moninaisuuteen liittyviä tautiluokituksia on poistettu viime vuosina (esimerkiksi F64.1 kaksoisroolinen transvetisismi poistettiin keväällä 2011). Tavanomaiseksi mielletyistä sukupuoli-identiteeteistä poikkeavien luokitteleminen sairauksiksi tai häiriöiksi on sikäli ongelmallista, että useat (esim. transvestiitit) eivät tarvitse identiteettinsä kanssa hoitoa (tautiluokituksen tarpeellisuus asettuu kyseenalaiseksi) ja niiden lääketieteellinen käyttö on ongelmallista/epäselvää. Trans- ja muunsukupuolisuus on pidetty tautiluokituksessa sukupuoli-identiteetin häiriönä, jotta niihin olisi saatavissa hoitoa.

Transpalveluiden käytön este on, mikäli arvioidaan, että sukupuolikokemus johtuu mielenterveysongelmista. Esimerkiksi jos potilaan havaitaan kärsivän psykoosista, hoitoja ei aloiteta.

Voi voi, sääliksi tässä käy ainoastaan näitä trans-henkilöitä, jotka kuvittelevat että tänään ollaan miehiä ja huomenna ehkä naisia.

Sukupuolta korjaavia toimenpiteitä ei koskaan tehdä hetken mielijohteesta, vaan ne edellyttävät harkintaa. Toimenpiteet eivät ole edestakaisia, sillä esimerkiksi genitaalikirurgialla tehtävät muutokset ovat peruuttamattomia. Päätöksen lopullisuus tehdään myös hoitoihin haluavalle selväksi.
Transsukupuolisille tehtävät hoidot ovat tutkitusti tuloksekkaita. Vain noin prosentti katuu hoitojaan.

Hohhoijjaa, vaikka ne kuinka yrittäisivät niin ei niistä koskaan täysin miehiä tai naisia tule!

Entä sitten?

On totta, ettei kaikkiin biologisen sukupuolen mukanaan tuomiin rakenteisiin, kuten luustoon (kasvot, hartiat, lantio) tai karvoitukseen, voida täydellisesti vaikuttaa hormonihoidoilla. Esimerkiksi transnaisella saattaa hormoni- ja laserhoitojenkin jälkeen kasvaa partaa, joskin heikentyneesti. Hormonihoidot ja kontrollikäynnit jatkuvat koko elämän, joskin hormonien määrää lasketaan ajan kanssa.

Lisääntyminen ei ole mahdollista – transmiehelle rakennetut kivekset eivät tuota siittiöitä eikä transnaisella ole munasoluja tuottavia munasarjoja. Lisääntymiskykyinen naaras on kuitenkin eri asia kuin naiseus, tai lisääntymiskykyinen uros on eri asia kuin mieheys. Useimmille sukupuolenkorjaustoimenpiteisiin meneville transihmisille on tärkeämpää se, että keho itsessään tuntuu oikealta.

Lisääntymiskyky ei itsessään määrittele ihmisen sukupuolta: vaikka maailmaan syntyy kohduttomia tyttölapsia, ei heitä katsota vähemmän naisiksi kuin kohdullisia naisia.

Hoidot ovat kalliita!! Tähänkö yhteiskuntamme rahoja käytetään????
Hoitokustannuksista liian ison osan muodostaa sukupuolen varmistamiseen liittyvät tutkimukset, jotka vievät paljon aikaa psykiatrilta ja muulta hoitohenkilökunnalta. Mikäli juridinen sukupuoli olisi itsemääräämisoikeus, saataisiin aikaan paljon säästöjä, kun tutkimuksia ei tarvittaisi. Prosessia voisi hyvin keventää silloin, kun kyse on vain juridisesta toimenpiteestä.

Jokainen transpalveluiden käyttäjä ei halua kalliita genitaalikirurgisia toimenpiteitä: Helsingin Sanomien mukaan vuonna 2013 palveluihin hakeutuneista noin puolet halusi. Tämäkin luku voi vielä lopulta muuttua. Iso osa haluaa vain sukupuolensa juridisen vahvistamisen ja mahdollisesti hormonihoidot.

Transpalvelut ovat monilta osin ennaltaehkäisevää toimintaa, sillä ne luovat käyttäjilleen hyvinvointia. Yhdessä asiassa kuluttaminen vähentää menoja toisessa.

Jos sterilointi poistetaan, nehän voivat tehdä lapsia! Mitäköhän siitäkin seuraa, kun miehet rupeavat synnyttämään ja naiset siittämään lapsia?
Sterilointipakko on ongelmallinen niille, jotka eivät halua hormonihoitoja, vaan ainoastaan vahvistettavan, että oikeaksi koettu sukupuoli on myös virallinen. En ymmärrä, miksei transnainen, joka elää naisen elämää, kokee itsensä naiseksi ja joka nähdään muidenkin osalta naisena, voisi siittää lasta.

Ne, jotka haluavat hormonihoitoja ja genitaalikirurgisia toimenpiteitä, tulevat steriloiduiksi omasta tahdostaan eivätkä siten voi saada lapsia. Mieheksi korjatun kohdussa kasvaneita hormonivauvoja on turha pelätä.


(* lyö Raamatulla päähän *) Tämä on kristittyjä arvojani vastaan.
Jos kristinuskon arvoihin kuuluu toisten eriarvoinen kohtelu ja heikommassa asemassa olevan lapsellinen kiusaaminen pyrkimällä estämään tämän oikeuksia, jotka olisi helppo toteuttaa yksinkertaisilla päätöksillä, niin kai transihmisten oikeudet sitten loukkaavat kristittyjä arvojasi. Itse olen elänyt siinä luulossa, että yhdenvertaisuus ja heikomman puolustaminen olisivat kristinuskon perusarvoja.

---

Lähteitä:
- Paksunnetut väitteet on napattu nettikeskusteluissa, osa sellaisinaan, osa muokattuina.
- Terveyskirjasto: Transseksuaalien hoito. Vuodelta 2003 oleva lääketieteellinen ja kirurginen yleiskatsaus transihmisten hoitoon. Termeistä transseksuaali on vanhentunut ilmaus, ja osa uusina esitettävistä hoidoista on tietysti nyt jo vähemmän uusia, mutta kokonaisuudessaan napakka, hyvin tiivistävä ja kiinnostava tietopaketti transpalveluista. http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo93871.pdf
- Terveyskirjasto: Transsukupuolisuus.  http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00525
- Amnestyn kannanotto transihmisten oikeuksiin ja korjausta vaativiin ongelmakohtiin. https://www.amnesty.fi/tyomme/teemat/itsemaaraamisoikeus-sukupuoleen/
- 2013 Suomeen hakeutui ennätysmäärä transpalveluihin: http://yle.fi/uutiset/sukupuolenkorjaukseen_haluavien_maara_kasvaa_vauhdilla/6666766
- Australialaisryhmän tutkimus transsukupuolisuuden ja pidemmän androgeenireseptorigeenin yhteydestä: http://helihamalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/88717-bbc-geeneettinen-yhteys-transsukupuolisuuteen-on-loytynyt / http://news.bbc.co.uk/2/hi/health/7689007.stm
- Tasa-arvovaltuutetun kannanotto transihmisten oikeuksiin 2011: http://yle.fi/uutiset/tasa-arvovaltuutettu_transsukupuolisten_ihmisoikeudet_eivat_toteudu/5454949
- Wikipedia: Intersukupuolisuus http://en.wikipedia.org/wiki/Intersex
- Vihreä Lanka: Huovinen: Translaki on ihmisoikeusasia http://www.vihrealanka.fi/uutiset-kotimaa/huovinen-vastaa-r%C3%A4s%C3%A4sen-uhkaukseen-translaki-on-ihmisoikeusasia
- Transtukipiste sisältää kattavasti tietoa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä ja perusterminologiasta: transtukipiste.fi

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Onnea 13-vuotiaalle!



Hyvää 13-vuotissynttäriä Nokia 3310! : >

Kulunut vuosi meni mitä erinomaisimmin. Välillä olen joutunut käyttämään taustalla näkyviä sinisiä kuoria, sillä leijonakuorien näppäimistön eräs näppäin temppuilee. Juhlapäivän kunniaksi puin kännykkäni nyt tutumpaan leijonakuosiin.

Vuosi sitten fiilikset rakkaani suhteen olivat synkät, sillä esimerkiksi värinähälytys ei ollut toiminut pariin kuukauteen. Kuten kenenkään muunkaan merkittävän johtajan, ei kännykkäni terveydentilasta tullut vuodettua kauhean tarkasti tietoa julkisuuteen. Toukokuussa vointi yllättäen koheni, kun moottoripyörätakin tasku jäi sateella ajaessa hieman auki ja pikkuinen kastui: kuivumisen jälkeen värinähälytys on toiminut moitteetta tähän päivään asti. Näin voi käydä vain Nokian puhelimilla.

Todisteena elossa olemisesta otimme poseerauksen päivän lehden kanssa. Ajan trendien mukaisesti otin tämän kuvan loppuvuodesta 2014 ostamallani Samsungin tabletilla. Ehkäpä tabletti takaa sen, ettei puhelinta tarvitse vielä lähitulevaisuudessakaan vaihtaa, kun on toinen laite, johon kaikki elintärkeät sovellukset, eli lärvikirjat ja instagramit, saa.

Monia vuosia 3310! Hän ottaa onnitteluja vastaan. ^^

perjantai 9. tammikuuta 2015

Karting-ajelemassa


Ajon jälkeen otettu, lavastettu propagandakuva.
Woo, tuli käytyä joulukuun lopulla kokeilemassa ensimmäistä kertaa elämässäni kart-autoilua. Aiheesta tuskin saanee mitään syvääluotaavaa reportaasia kuten alastonmalleilusta tai dyykkauksesta tai elämän ensimmäisistä onnistuneista syntymäpäiväjuhlista, mutta kun on tullut tavaksi kertoa tänne uusista kokemuksista ja kokeiluista, tässä yksi.

Pohjois-Savossa on yksi sisärata, jolla kartingia voi käydä kokeilemassa. Matkasimme kaverini Jukan kanssa Siilinjärven hoodeilta Tervoon ja ajoimme 20 minuuttia kartingia. Aluksi olin harkinnut puolta tuntia, mutta ehkä aivan hyvä, että päädyimme kahteenkymmeneen minuuttiin, sillä hommassa nousi hiki sangen nopeasti. Jännää, että ratin kääntely voi noinkin pian alkaa tuntua muun muassa niskoissa.
Tulokset.

Yleisesti ottaen kummankin kierrosajoissa näkyivät samat ilmiöt: alku hankalaa, mutta siitä kierrosajat sitten lähtivät paranemaan. Kilpailuviettini heräsi jälleen.

Tärkeintä ei ole voittaminen, vaan se, että pärjää ainakin kaveria paremmin. Jupetsu oli nuorempana ajanut jonkin verran kartingia, mutta lopulta omat kierrosaikani (ja paras kierros) olivat aavistuksen verran paremmat. Vaikka ero oli sekunnin murto-osissa, voitto se on sekin saatana.

Muahahaha, päivän parhaat ja ainoat kierrosajat.
Karting oli ihan kiinnostava kokeilu, ja erityisesti isommalla porukalla moinen olisi varmasti hauskaa. Ehken kuitenkaan samanlaista euforista fiilistä saanut kuin esimerkiksi moottoripyöräilystä, moottoriurheiluista jaloimmasta.

Kiinnostavaa kokeilusta myös teki sen, että siinä ihan oikeasti vain ajettiin. Missään vaiheessa radalle ei ilmestynyt laatikoita, joista olisin voinut saada ohjuksia, pommeja tai nitroja Jukan kulkua hidastamaan. Lopussa voittajaa ei odottanut palkintopallit ja hehkeä animetyttö julistamassa saavutustani. Eikä turbojakaan voinut tehdä. Voivatko videopelit valehdella? Onko Crash Team Racing opettanut minulle lapsuudesta asti epärealistista kuvaa kartingista??? Please Crash, has all this been just a... just a lie?

perjantai 2. tammikuuta 2015

Voimaksi tipattomalle: täältä tulee kaljashotti!



Se alkaa taas. Tipaton tammikuu. Kaiken maailman päiviräsästen, kontrolloivien kieltäjien, sosialistihallintoa kannattavien sekopäiden ja terveystalibanien lanseerama kampanja (olen itsekin muuten mukana) .

Tipattoman kunniaksi haluan esitellä uuden, innovatiivisen tavan ryypätä: bisseshotti, there you have it!


Bisseshotti (tai kansan kielellä ihan vain kaljashotti) syntyi, kun kehittelimme parin kaverini kanssa ajatusta omasta baarista. C'mon, olisiko mitään coolimpaa kuin oma baari? Ilmaista viinaa ja kaljaa loputtomiin, aina vaan biletystä ja rahaa tulisi ihan vitusti. Sillä sitähän se on, right? Ravintola-alallahan menee Suomessa hyvin. Joka tapauksessa, koska kenelläkään meistä ei ole vastaavan hoitajan pätevyyttä, saisimme anniskella vain C-oikeuksin myytäviä juomia: kaljaa ja sidukkaa, kuten huoltamoilla ja liikenneasemillakin. Koska tällainen C-baari ei cllaisenaan todennäköisesti ketään puoleensa houkuttelisi, keksimme, että kaljaa täytyisi osata anniskella luovasti. Niin syntyi bisseshotti.

Bisseshotti mitataan noin neljää senttilitraa vetävään shottilasiin ja juodaan alas kerralla – aivan kuin oikea shotti!

Kuka tällaista sitten joisi? Tarvitseeko edes kysyä! Kohderyhmiä on lukemattomasti.

- Hipsterit, joille kaikki uusi on jotain uutta: kaljashotin kanssa voi hifistellä ja näyttää siten olevansa muita parempi. Toimii.
- Huonon viinapään omaava henkilö, joka haluaa esittää olevansa muka kova vetämään viinaa. "Hehe, katso, vedän viisi shottia, ei tunnu missään!" Kaljashotilla saa voitettua niin äijäporukan kuin naisseuralaisenkin arvostuksen.
- Oluen todelliset ystävät. Liian usein olut ehtii puolilitraisessa tuopissa muuttua pahaksi: se lämpenee, ja alkoholi ynnä muut käymistuotteet vajoavat niin sanotuksi pohjalimaksi lasin loppuun. Kaljashotissa vastaavaa ei ehdi tapahtua, kun olutta pystyy siemailemaan niin lyhyen aikaa. Neljän senttilitran näyte antaa mahdollisuuden useamman eri oluen maisteluun.

Myös pummit juovat kaljashotteja.
- Köyhät. Bisseshotti maksaa vain euron, joten se käy myös vähemmän varakkaiden budjettiin. Osa kriitikoista saattaa huomauttaa, että tavallinen oluttuoppi maksaa useimmiten sen viisi euroa, kun taas viidellä eurolla saa vain 0,2 litraa olutshotteja, muttei tällaiset asiat ole vertailukelpoisia: shottilasissa olut maistuu vienommalta ja aromikkaammalle kuin tavallisessa kolpakossa.
- Naiset. Nyt myös naisille on kehitetty tyylikäs tapa juoda ennen niin miehistä kaljaa!
- Homot. Nyt myös homoille on kehitetty tyylikäs (tai siis fabulous) tapa juoda ennen niin heteromaista kaljaa!
- Miehet. Miehet nyt juovat kaljaa aina. Ainakin tosimiehet. Ja tosimies kuin tosimies kelpuuttaa myös bisseshotin.
- Absolutistit. Neljä senttilitraa on kuin ei mitään. Kyllähän useimmat absot syövät Da Capo -rommikarkkejakin, joten kyllä pieni määrä oluttakin menee. Sama homma myös tipatonta viettäville.
- Baarin työntekijät. Eihän sitä työvuoron aikana saa juoda, mutta pieni virkistävä, missään näkymätön kaljashotti ei haittaa ketään.
- Urheilijat. Oluen on osoitettu olevan loistava palautumisjuoma! Sen takia Lapissa mennään After Ski -bileisiin, palautumaan!