Rauhan uskontoja ei ole olemassakaan

Koska kuvat ovat kivoja, tässä ajatuksia herättävä puolalaistaiteilija Pawel Kuczynskin työ Peace.

Maailmalta kantautuu ikäviä uutisia. Kolme kuukautta sitten radikalisoituneet muslimiveljekset iskivät ranskalaissatiirilehti Charlie Hebdon tiloihin surmaten 12 ihmistä. Ääri-islamilainen ISIS on rakentanut jo jonkin aikaa islamilaista valtiota Lähi-itään, erityisesti Irakin ja Syyrian alueelle. Järjestön riveihin on liittynyt myös tuhansia länsimaissa kasvaneita musliminuoria, joista osan tiedetään palanneen myöhemmin takaisin länteen. Historiallisesti arvokkaita kohteita on tuhottu, arabimaiden sisäisessä sodassa on kuollut tuhansia ihmisiä. Al-Qaida on edelleen jotensakin voimissaan, Afganistan ei ole päässyt eroon talibaneista. Länsi-Afrikassa taasen länsimaista koulutusta ja kulttuuria vastustava Boko Haram -niminen järjestö on kylvänyt kauhua, erityisesti surmaamalla nimenomaan koulua käyviä tyttöjä. Paha ja pelottava islam.

Ei länsimaiden suurin uskonto, kristinusko, ole paljoa parempi. Keskiajalla kristinuskon nimeen oikeutettiin esimerkiksi Jerusalemin "vapauttamiseen" tarkoitetut ristiretket – vapautettavat olivat pääosin muslimeja, jotka eivät kokeneet tarvitsevansa vieraan uskonnon vapautusta. 1800-luvulla tummaihoisten afrikkalaisten transatlanttinen orjuus perusteltiin muun muassa sillä, että afrikkalaiset olivat vääräuskoisia pakanoita. Eikä kehuttavaa ole aina nytkään: Venäjän ortodoksinen kirkko on radikalisoitunut Venäjän hallinnon mukana viime vuosina. Suomalainen evoluutiopsykologi kertoi tuoreeltaan Ylen haastattelussa, että evoluutioteorian kiistävät uskovaiset ovat uhkailleet häntä helvetillä ja puhkoneet hänen autostaan renkaat. Maailmalla myös kristityt tekevät terroritekoja – merkittävin esimerkki parin vuoden takaa lienee Norjan massamurhaaja Anders Behring Breivik, joka on ilmoittanut olevansa "sataprosenttisesti kristititty", joskaan ei järin uskonnollinen.

Ovatko islam ja kristinusko, kaksi suurinta uskontoa maailmassa, ainoat pahat? Entä hindulaisuus, Intian merkittävin uskonto? Tai buddhismi, rauhan aatetta ja henkistä kasvua korostava filosofinen suuntaus? Tai rastafarismi, leppoisia pilvenpolttajia sisältävä ja hyvää fiilistä reggaen säestämänä toivottava kultti? Tai juutalaiset, julmien natsien koettelemat viattomat uhrit?

Kun Intian valtio syntyi toisen maailmansodan jälkeen, maata vaivasivat levottomuudet. Lopulta Iso-Britannian merkittävin siirtomaa jakautui kahtia muslimienemmistöiseksi Pakistaniksi ja hinduenemmistön asuttamaksi Intiaksi. Maiden välit ovat olleet pääsääntöisesti viileät, ja jakautumisen aikoihin miljoonat ihmiset muuttivat pois kodeistaan. Intian itsenäistymisessä merkittävää osaa näytellyt Mahatma Gandhi oli toivonut yhtenäistä Intiaa, muttei haave toteutunut. Nykyisin muslimeita on Intiassa on noin 14 prosenttia, ja paikoittain muslimeja vainotaan. Vaikka kieli ja etninen tausta saattaa olla alueen ihmisillä sama, uskonnon ja maailmankatsomuksen eroavaisuudet ovat riittäneet syrjintään ja vainoon.

Buddhalaisuus on viime vuosikymmeninä suorastaan brändätty länsimaissa siihen liittyvän meditoimisen, pohdiskelun ja itsetutkiskelun myötä. Rauhan uskonnoksi mielletty buddhalaisuuskaan ei pääse puhtain paperein: tällä hetkellä ongelmia vaikuttaisi olevan Myanmarissa, jossa erityisesti munkki Ashin Wirathu on lietsonut muslimivihaa. Muslimien omistamia kauppoja on boikotoitu, satoja muslimeja on kuollut kahakoissa, ja yli satatuhatta muslimia on joutunut pakenemaan kodistaan. Tokion metroon 1995 tehty sariinikaasuisku, joka tappoi 12 ihmistä ja aiheutti näköongelmia yli tuhannalle, oli radikaalin buddhalaisryhmän tekemä. Tällä hetkellä radikaali buddhismi nostaa päätään Sri Lankassa, jossa BBS-niminen buddhalaisryhmä on kasvattanut vuosi vuodelta vaikutusvaltaansa. Maan kristittyjä ja muslimeja on vainottu, eikä väkivaltaisuuksilta olla vältytty. New York Times kertoi tammikuussa islamvastaisuutta vastustaneesta munkista, joka on joutunut elämään kommenteistaan lähtien maan alla. Hallitus on katsonut radikalisoituvien järjestön toimintaa sormiensa läpi. Jotain hyvääkin maan tilanteessa voi olla: muslimit asettuivat tammikuun 2015 presidentinvaaleissa tukemaan maltillisempaa Maithripala Sirisenaa, joka lopulta voitti täpärästi.

Rastafarismiin liitetään usein relaaminen ja reggae. Jamaikalla 1930-luvulla syntynyt, kristinuskoa ja afrikkalaisia perinneuskontoja yhdistelevä rastafarismi suhtautui etenkin liikkeen alkuaikoina ennakkoluuloisesti niin naisiin (liike oli ja on edelleen varsin patriarkaalinen), vaaleaihoisiin ja homoseksuaaleihin – monissa reggaesanoituksissa toivotaan vielä nykyisinkin homoille kuolemaa.

Juutalaisuus, yhtä aikaa sekä kansa että uskonto, on saanut historian havinoissa paljon pahaa osakseen: keskiajalla antisemitismi oli erityisesti Etelä-Euroopassa yleistä, mikä johti monien juutalaisten siirtymiseen Puolaan. Puolanjuutalaisille kävi huonosti toisessa maailmansodassa, jolloin Hitlerin johtama rotupoliitikka johti miljoonien juutalaisten kuolemaan. Täysin viattomia juutalaiset eivät ole olleet itsekään: kuten kaikkien muidenkin uskontojen, myös juutalaisissa on radikaalisiipiä, jotka ovat syyllistyneet terrorismiin. Israelin valtio on saanut ihmisoikeusjärjestöiltä huomautuksia toimistaan palestiinalaisia vastaan. 2009 Yitzhak Saphira -niminen radikaalirabbi julkaisi The King's Torah -kirjan, jossa hän katsoi ei-juutalaisten tappamisen – myös lasten ja vauvojen – oikeutetuksi, mikäli on olemassa mahdollisuus, että nämä muodostavat uhkan juutalaisia vastaan. Saphira on myös kannustanut Israelin armeijaa käyttämään palestiinalaisia ihmiskilpinä.

Vaikka rastafarismi ja buddhalaisuus korostavat anteeksiantoa ja rauhaa, myös niissä on kehittynyt radikaaleja suuntauksia. Juutalaiset ovat itsekin harjoittaneet uskonnollista ja etnistä syrjintää. Hinduenemmistö sortaa vähemmistöjä. Vaikka usein noteerataan vain kristinuskon (jonka keskeisimpiin arvoihin kuuluu lähimmäisen rakkaus) ja islamin (jonka keskeisimpiä arvoja on rauha) nimeen tehdyt hirmutyöt, eivät muutkaan ole sen parempia. Itse koen joskus hieman kummalliseksi, että maallistuvat länsimaat kohdistavat lokaa niin paljon vain näitä kahta uskontoa kohtaan.

Ei ole jokaisen muslimin vika, jos pieni, mutta äänekäs vähemmistö radikalisoituu. Kristityt eivät voi olla vastuussa menneinä vuosisatoina tehdyistä vääryyksistä. Pidemmän päälle on kuitenkin hyvä muistaa, että jokaisessa uskonnossa on aineksia fundamentalismiin: siten jokaisessa on omat vaaransa. Radikaalit suuntaukset eivät tee jostakusta tietystä uskonnosta yksiselitteisesti pahaa, mutta on hyvä muistaa: täydellistä rauhan uskoa ei ole olemassakaan.

----------------------------------------------------------------------------------

Pääsiäisen aikaan olen tavannut pohtia uskontoa ja ateismia. Jatketaan perinnettä tänäkin vuonna.

http://www.nationalreview.com/feed/351707/radical-islam-vs-radical-buddhism-greg-pollowitz
http://en.wikipedia.org/wiki/Tokyo_subway_sarin_attack
http://en.wikipedia.org/wiki/Buddhism_and_violence
http://www.nytimes.com/2015/01/03/opinion/sri-lankas-violent-buddhists.html?_r=0
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1374293072621
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rastafari
http://en.wikipedia.org/wiki/Yitzhak_Shapira

Tosiateistin Facebook-päivityksiä

Vaikka puolustan uskonvapautta ja minusta ihmisten pitää pystyä kertomaan uskostaan avoimesti, toisinaan koen ateistina joidenkin ystävien uskontoon liittyvät tilapäivitykset esimerkiksi Lärvikirjassa hieman, hmm, kummallisina tai luotaantyöntävinä. Joskus rupesin pohtimaan, millaisia päivityksiä tosiateisti tekisi.

"Mikä ihana ja kaunis päivä ulkona onkaan. <3 Tätä luonnon kauneutta katsoessani en voi muuta kuin ihastella ja kiittää evoluutiota, tuota ilmiötä, joka on johtanut solujen ja solukokonaisuuksien erikoistumiseen, monipuolistumiseen, tähän lajien ja värien kirjoon. Katsokaa ulos ikkunasta ja nähkää kukat, nähkää perhoset ja mehiläiset, eikö jo tämä näky riitä todisteeksi evoluution olemassa olosta? :)"

"Olipas taas paska päivä... pitää vaan muistaa mennä eteenpäin ja ajatella ettei Jumalaa todennäköisesti ole olemassa eikä kyseinen olento ole siten tulossa pelastamaan minua, joten olen omillani. Pitää ottaa vastuu omasta elämästä. Ryhtiä pyttyyn siis!"

"Tähtitaivas tuntuu niin käsittämättömältä... kuinka paljon merkillisiä, mutta täysin järjellä selitettäviä kvanttifysiikan voimia niiden taustalla piileekään. Kuinka energian vapautuminen tuottaa valoa, joka miljoonien vuosien matkan jälkeen näkyy nyt minulle täällä maan päällä."

"Elämässäni on niin paljon onnea, ja kiitos tästä kaikesta kuuluu ehdottomasti hyvälle kasvuympäristölleni, eli turvallisen kiihtymyssuhteen ja rauhallisen lapsuuden tarjonneille vanhemmilleni, sekä erinomaiselle geeniperimälleni, jonka olet saanut vanhemmiltani. Kiitos vanhempani, elämäni biologisen ja henkisen perinnön tuottajat, ilman teitä minua ei olisi olemassa!"

"Hyvää joulua! Tämä juhla toimi aikoinaan kaiken alkuna, nimittäin vuoden pimeimpänä aikana tapahtuvan talvipäivän seisauksen jälkeen päivä lähtee jälleen pitenemään ja uusi vuosi alkaa. Lisäksi joidenkin mielestä tänään on Joulupukin syntymäpäivä. ;)"

 "Olen tehnyt taas väärin... huoh, miksi aina toistan samoja virheitä? Saatana ei kuitenkaan houkuttele tai Jumala koettele minua, todennäköisesti tekojeni taustalla ovat mielenterveysongelmani."

"Maltan tuskin odottaa ensi viikonloppuna olevaa Jumalan kohtaamisen iltoja! En nimittäin usko kohtaavani taaskaan mitään."

"Käytyäni tänä kesänä viikon pituisen uskonnollisesti ja aattellisesti sitoutumattoman, omaa ajattelua korostavan Prometheus-leirin olen kyllä entistä varmempi omasta uskostani. :) Olen nyt entistä varmempi, ettei Jumalaa ole olemassa. Eihän koko skeidassa ole mitään logiikkaa. Hallelujaa ateistinen agnotismi!"

Uskovainen nuori on syrjitty nuori

Pääsiäisen aikaan olen tavannut pohtia tässä blogin tekeleessäni uskontoihin liittyviä kysymyksiä. Viime vuonna kirjoitin, ettemme hyväksy uskovaisia esimerkiksi yhtä hyvin kuin homoseksuaaleja. Sain tekstistä palautetta, jossa pyydettiin tarkennusta, millä tavoin uskossa olevia syrjitään tai miten heitä ei suvaita.

Vaikka enemmistö kansasta kuuluu edelleen kirkkoon, erityisesti nuorten keskuudessa uskovaiset ovat aidosti vähemmistöä. Nuorista Jumalaan uskoo vain 15 prosenttia, kun taas ei lainkaan uskovien osuus on kolmannes, 34 prosenttia. Muut eivät usko Jumalaan kristinuskon opettamana, ovat epävarmoja tai eivät ole halunneet kommentoida kysymystä. On kuitenkin selvää, että Jumalan olemassaolosta on varmoja paljon pienempi osuus kuin siitä, ettei minkäänlaista jumalaa ole.

Puhuttaessa uskovaisista ongelmana on, että uskovaiset nähdään fundamentalisteina, jotka uhraavat palaviin puuristeihin sidottuja pieneläimiä. Kiihkoilijoina, jotka itsemurhapommittavat väärinajattelijoiden rakennuksia. Konservatiiveina, jotka vastustavat homoutta, evoluutiota ja kymmensormijärjestelmää.

Mut ku ne uskovaiset on suurimmaksi osaksi aika tavallisia ihmisiä.

Useimmat heistä käyvät tavallisissa töissä, he asuvat normaaleissa perheissä ja syövät samoja ruokia kuin ateistitkin. Useimmat heistä eivät kyseenalaista luonnontieteellisiä faktoja eivätkä bongaile viittauksia illuminatiin Disney-elokuvista ja musiikkivideoista. Kaikki uskovaiset eivät pimputtele juuri häiritsevimmillä mahdollisilla hetkillä vieraiden ovikelloja tai julista Jeesusta megafonin kanssa julkisilla paikoilla. Nämä ovat vähemmistöä vähemmistön keskuudessa.

Tiedän tapauksia, joissa uskovaisuutensa takia joku on ollut ei-toivottu vieras juhlissa. Tiedän, että yhä harvempi nuori uskaltaa puhua uskostaan avoimesti leimatuksi tulemisen pelon vuoksi.

Uskosta ei puhuta. Jokainen voi todeta asian vaikka tarkastelemalla Lärvikirjan kaverilistaansa: uskovaisten osuus on 15, ateistien osuus on 34 prosenttia. Ateistien määrä on siis noin kaksinkertainen verrattuna uskovaisiin. Ainakin omista kavereistani avoimesti ateistien osuus avoimesti uskoviin on kuitenkin moninkertainen.

Meitä ateisteja on vainottu uskovaisten toimesta kautta aikain. Jumalan kieltämisestä on saanut pahimmillaan kuolemantuomion. Jälkikäteen tällainen on ymmärrettävästi tuomittavaa. Nyt olemme kasvavaa enemmistöä. Vaikka uskovaisten kohtelu maallistuvassa maailmassa on vielä kaukana ateistien aiemmasta kohtelusta, toivon, ettei heitä tarvitsisi sortaa edes niinkään pienillä asioilla kuin uskon vähättelyllä, ennakkoluuloilla tai puhtaalla syrjinnällä.

----------------------------------------------------------------------------------------------------
- Osa pääsiäisen tekstisarjaa, jossa pohditaan uskontoa ja ateismia.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskonto_Suomessa
www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kotimaa/2468/suomalaisten_usko_jumalaan_ja_kristillisiin_oppeihin_on_vahentynyt