Ihan homoja lastensatuja

Tuhkimo

Olipa kerran Tuhkimo. Sattuipa niin, että hänen äitinsä kuoli ja isä meni uusiin naimisiin. Äitipuoli oli kuitenkin ilkeä, katkeroitunut eukko, jonka käsitys naisen roolista yhteiskunnassa oli perin vanhanaikainen. Äitipuoli passitti Tuhkimon perheen kotiorjattareksi pyykkäämään, tiskaamaan ja siivoamaan. Samalla tämä kuitenkin hemmotteli kahta omaa tytärtään, Tuhkimon kahta ilkeää, pinnallista ja lellittyä siskopuolta.

Perheen arki meni eteenpäin. Tuhkimo pesi astioita, puunasi paikkoja, pyykkäsi paitoja. Sisarpuolet jatkoivat lihomistaan ja äitipuoli kuihtumistaan ja mäkättämistään. Isä oli kuin raunio entisestä, täysin tossun alla: hän ei koskaan uskaltautunut puolustamaan tytärtään.
 – Kyllä tuollaisen paikka on hellan ja nyrkin välissä! Nainen kuuluu silittämään lakanoita ja tekemään ruokaa! huusi äitipuoli, vanhoillisen kasvatuksen saanut entinen uutistenlukija.

Sattuipa kerran niin, että kaupunkia kohtaasi suuri juhla: nuori prinssi oli päättänyt järjestää tanssiaiset, joihin kaikki seudun nuoret singlet, sinkut, naimattomat naikkoset siis, olivat tervetulleita. Tuhkimon oli turha haaveilla hippasista, sillä työn sorvi kutsui: hänellä olisi ulkona runsaasti puutarhatöitä tehtävänä; lehdet odottivat lakaisemista ja puutarha kitkemistä. Äitipuoli puetutti omat tyttärensä mitä kauneimpiin – joskin heidän lihavien vartaloidensa päällä mauttomiin – asuihin. Mamma katsoi, että tytöt laittoivat näyttävät meikit kasvoilleen ja hiukset kiharalle.

Sisarpuolten mentyä Tuhkimo jäi yksin haravoimaan pihalle lehtiä.
 – Kunpa minäkin vain pääsisin tanssimaan! On tämä niin väärin, saatana!
Samassa hänen eteensä ilmestyi nainen.
 – Älä säikähdä! Olen hyvä haltiatar! Minä olen tullut luoksesi ja haluan päästää sinut tanssimaan! Haluan sinun olevan onnellinen.

Niinpä hyvä haltiatar loihti pihan kurpitsasta vaunut, puutarhan sammakoista ratsukuskit, hiiristä hevoset. Tuhkimon hän vaatetti upeaan sädehtivän valkoiseen mekkoon, jossa oli sinertäviä smaragdeja: onhan naisen kauneus aina kiinni siitä, kuinka kalliisti ja hienosti hän on pukeutunut. Tuhkimo läksi matkaan!
 – Mutta muista! Taika raukeaa puoli neljältä, joten kiiruhda sitä ennen pois! Muutoin pilkun tullessa ja valojen syttyessä prinssi näkee elähtäneet kasvosi! huusi haltiatar perään.

Tuhkimo ennätti tanssiaisiin juuri parahultaisesti.

Tuhkimon olemus herättikin pian prinssin huomion. Hän pyysi Tuhkimoa tanssimaan, ja he tanssivat, oi, he tanssivat koko yön. Yö kului kuin siivillä, ja pian valot himmenivät: oli illan viimeisten hitaiden aika. Viimeisen kappaleen viimeisten tahtien aikana Tuhkimo irrottautui prinssistä syleilystä ja juoksi ulos tanssiaisista.
 – Minne menet? Älä karkaa luotani, rakas! prinssi huusi ja roikkui Tuhkimon jaloissa, saaden varastettua tältä lasisen kengän. Tuhkimo stormasi ulos, juoksi ulos klubilta ja piiloutui sivukujalle.

Pilkun jälkeen taika raukesi. Syrjäkadulla Tuhkimo palasi entisiin rääsyvaatteisiinsa, vaunu muuttui kurpitsaksi, ratsut hiiriksi, jotka vilistivät piiloon viemäreihin ja rakennusten koloihin.

Prinssi ei saanut salaperäistä tanssijaa mielestään. Kuka oli tuo eloveena kauniissa mekossaan? Mietteet, toiveet ja fantasiat painoivat prinssiä niin, että hän päätti selvittää lasisen kengän omistajan ja lähteä kiertämään kaupungin koteja kenkä mukanaan. Hän kiersi adjutanttiensa kanssa talosta toiseen etsien ihastustaan. Koko kaupunki kuuli operaatiosta: tytöstä, jonka jalkaan kenkä sopisi, tulisi prinssin puoliso ja myöhemmin kuningatar!

Koitti aamu, jolloin prinssi avustajineen saapui Tuhkimon kotiin. Ilkeä äitipuoli kiiruhti tyttäriään sovittamaan kenkää. Ensimmäisen jalat olivat kuitenkin aivan liian turpeat siroon lasikenkään. Äitipuoli haki liiteristä kirveen ja iski sillä tyttärensä kantapäätä pienemmäksi, muttei jäljelle jäänyt, verinen jalantynkäkään ollut sopiva kenkään. Toisen tyttären vääristynyt jalkapohja ei sopinut kengän muotoon. Äitipuoli oli juuri rusikoimaisillaan tytön jalkapohjaa uusiksi moukarilla, kun Tuhkimon isä kiirehti keskeyttämään huutaen:
 – Antakaa myös Tuhkimon koettaa kenkää!

Ujostellen Tuhkimo astui prinssin luo. Prinssi työnsi kengän tämän jalkaan: se sopi täydellisesti!
 – Se olet sinä! Uskomatonta! Menkäämme naimisiin!
 – Ei mennä! Vitun perverssi! huudahti Tuhkimo.
– Aluksikin, sä tanssit koko yön mun kanssa etkä siitä huolimatta tunnistanut edes naamaani! Ainoa sulle mieleen jäänyt asia oli mun kengät. Onks sulla joku fetissi niihin? Pervo! Toisekseen, mä olen vahva ja itsenäinen nainen: en tarvitse ryysyistä rikkauksiin -tarinaa passiivisesta tytöstä, objektista, toiminnan kohteesta, joka vain odottaa oikeaa prinssiä pelastamaan minut. Minua ei tarvitse pelastaa! Se oli vain yksi yö ja minä halusin vain tanssia, en mennä naimisiin. Millä yliromantisoidulla keskiajalla oikein elät? Olen jo kihlautunut hyvän haltiattaren kanssa: hän on minua hieman vanhempi nainen, mutta hän tosiaankin tietää mitä haluaa, on tajuttoman hyvä sängyssä ja tarjoaa samalla minulle sisarellista rakkautta.

Tuhkimo meni lopulta naimisiin hyvän haltiattaren kanssa ja he elivät onnellisesti ja taianomaisesti elämiensä loppuun asti. Prinssi tuli sinuiksi itsensä kanssa ja rupesi ostelemaan käytettyjä naisten kenkiä markkinoilta ja netin hämäriltä kirpputoreilta. Tuhkimon isä otti eron ilkeästä äitipuolesta ja eleli loppuelämänsä villinä sinkkuna. Ilkeä äitipuoli tyttärineen kuolivat nälkään, sillä ilman miestä elättämässä patriarkaaliseen yhteiskuntajärjestykseen ja passiiviseen naiskuvaan kasvaneet naikkoset eivät osanneet olla itsenäisiä ja itsensä elättäviä subjekteja. Sen pituinen se.

Todellinen prinsessa (Prinsessa ja herne)

Olipa kerran pariskunta, jotka vuokrasivat huonetta Kontulan kolmiostaan. He olivat keksineet Airbnb-palvelun, jonka kautta he pystyivät saamaan kätevästi pientä lisätuloa suuresta kodistaan. Eräänä synkkänä iltana, salamoiden läiskiessä taivaalla, Helsingin merituulien vinkuessa kävi niin, että heidän asunnolleen tuli vuokralaiseksi nuori mies. Pojalla oli kireät pillifarkut, merkkitennarit, huoliteltu mutta hieman överi hiustyyli. Rusehtavien silmien ympärillä oli tujaus kajaalia. Pojan äänessä oli ripaus nasaaliutta, hän viittoi puhuessaan voimakkaasti käsin.

 – Kulta, jutellaanko hetki tuolla kahdestaan, kuiskasi Tuomas vieden vaimonsa nurkan taakse.
 – No mikä nyt on? Reneta tiuskaisi.
 – Siis yh, tyyppihän on ilmiselvä homo! Tuomas sanoi.
 – Entä sitten? Se, että toinen saattaa olla vähän stereotyyppinen, ei oikeuta sinua laukomaan kammoksuvia mielipiteitä tai tuomitsemaan toisen elämäntyyliä, senkin sika! tivahti Rene.
 – Ei ei ei, en mä sitä! Täähän on vain hyvä asia! Mieti nyt! Homot hyväksyvät viimein Kontulan! Ehkä niitä alkaa pian muuttaakin tänne, sateenkaarivähemmistö on aina ollut niin valikoivaa asumisensa suhteen! Se voi tietää sitä, että kämppämme arvo nousee. Viva la Gay Kontula!
 – Ooh, totta! huudahti Reneta. – Mutta voimmeko olla varmoja, että poika oikeasti on gay? Entä jos hän on vain jokin perusjonne? Nykyäänhän kaikki nuoret pukeutuvat niin hintisti.
 – Meidän täytyy testata se, onko hän todellinen gay! Onko hän todellinen prinsessa!

Reneta ja Tuomas lyöttäytyivät pojan seuraan.
 – Meillä on ihan mukavasti viinaa täällä kaapissa, olisitko halunnut jotain juotavaa kanssamme illallisen kylkeen? kysyi Tuomas kohteliaasti.
 – No en mä oikein, mä oon yrittänyt laihduttaa… mutta kerrankos sitä nyt lasillisen ottaa! Voitteks tehä mulle Cosmon?

Cosmopolitanin eli maailman homoimman juomasekoituksen toivominen oli hyvä alku. Mutta oliko se kuitenkaan varma merkki? Nykyään sosiaaliset normit olivat – piru vieköön – hälventyneet, ja heterotkin pystyivät juomaan pinkkiä tyttöjuomaa. Tuomas laittoi levyiltään Madonnaa ja Cheriä soimaan.
 – Madonna ja Cher on soooo last season, poika sanoi. – Mut onhan ne kyl aina myös muodissa, hän jatkoi ja nousi tanssimaan. Hän alkoi pyörittää peppuaan Tuomasta vasten, Tuomas twerkkasi antaumuksella, Reneta jäi kolmanneksi pyöräksi. Tuomaan käsi hipelöi pojan etumusta Like a Virginin tahdissa.

 – Kyllä se taitaa olla homo, sanoi tanssista uupunut Tuomas Renetalle tamppauksen päätyttyä.
 – Mutta voimmeko olla varmoja vieläkään? Nykyään heterotkin menevät homobaareihin tanssimaan, pohti Reneta.

Sitten he keksivät: jos kyseessä olisi todellinen gay, poika ei saisi nukuttua, jos hänen patjansa alle piilottaisi dildon. Hän tuntisi useasta patjasta huolimatta niiden alla makaavan tekopeniksen eikä voisi vastustaa kiusausta. Tuomas otti yhden kokoelmansa tekokyrvistä ja sijoitti sen pojan sängyn patjojen alle.

Aamulla pariskunta kysyi pojalta, miten tämä oli nukkunut.
 – Voi voi, niin huonosti! Tuntui aivan kuin selkääni vasten olisi hengittänyt iso kikkeli! poika voihkaisi.

Tuomas ja Reneta loivat toisiinsa merkillisen katseen: kyllä, se oli todellinen prinsessa, Gay Kontula olisi pian täällä ja asuntojen arvot lähtisivät nousuun!
 – Mutta mutta, kuiskaili Tuomas, – ehkä on katsottava vielä illalla uudestaan. Kyllähän heterokin voisi nukkua huonosti tekokikkeli patjansa alla.

Koitti toinen pojan Airbnb-yö. Tuomas ja Reneta uusivat edellisen illan: Cosmopolitan, Madonnaa ja Cheriä, tuhmaa tanssia. Kolmikon päihtyessä pojan salaisuudet hiljalleen avautuivat.

Koitti aamu. Tuomas joi kahvia keittiössä, Reneta taaperteli krapulaisena keittiöön.
 – On se homo, sanoi Tuomas voitonriemuisesti. – Minä tiedän nyt!
 – Loistavaa! Hänkö kertoi sinulle, kun menin nukkumaan?
 – Tavallaan. Mä panin sitä. On se homo. Ja niin kai taidan olla vähän mäkin.

-----------------------------

 – Alun kuva on Pixabay-palvelusta, jonka kuvia voi käyttää ja muokata vapaasti: https://pixabay.com/fi/lippu-san-francisco-sateenkaari-2281247/ . Kiitos sille henkilölle, joka tämän kuvan joskus on ottanut ja palveluun ladannut!
 – Päädyin pohtimaan sitä, kuinka tavalliset lastensadutkaan eivät ole arvotyhjiössä: ne pitävät sisällään erilaisia oletuksia esimerkiksi naisen ja miehen asemista ja rooleista. Pohdinnoista syntyi idea huumoritekstien sarjaan, jossa erilaiset aikamme ideologiat värittävät modernisoituja satuja luoden perinteisiin kertomuksiin koomisen kontrastin. Homot lastensadut ovat sarjan viimeinen osa: oikeastaan niiden taustalla on tarkemmin ilmaisten gender & queer, joka on tutkimusta mutta myös aikamme ideologia.
 – Osa 1: Vihreitä ja vegaanisia lastensatuja
 – Osa 2: Kokoomuslaisia ja kapitalistisia lastensatuja
 – Osa 3: Perussuomalaisia lastensatuja
 – Osa 4: Työläisväen kommunistisia lastensatuja
 – Palaute ja erityisesti rakentava sellainen on aina tervetullutta. Tykkäyksen voi osoittaa myös esimerkiksi painaisemalla Facebook-peukaloa tämän tekstin lopuksi. ^^

Jos nämä heterot olisivatkin homoja...

Huvittaa välillä tuo Vladimir Putinin pullistelu. Uskon, että tuollaisen yltiömaskuliinisen imagon ylläpito johtuu miehen homppeliudesta: kun sattuu olemaan ruskean reiän ritari, halunnee Putsku osoittaa nousevansa homostereotypioiden yläpuolelle lihaksillaan, Moskovan metsäpalojen vesipommituksilla, tiikerin ampumisilla ynnä muilla... Todennäköisesti vastaavilla sankarimiehen teoilla voi median kautta löytää itselleen mukavan miekkosen kainaloon nukkumaan. Vladihan on ollut jo parisen vuotta vapailla markkinoillakin kulissiavioliittonsa kaaduttua!

Michael Monroe, Michael Monroe... Kynnet lakassa, silmät meikattu, pitkät hiukset... Varmaankin kaikki tuo täytyy tehdä jos sattuu olemaan gay. Vielä keski-ikäisenäkin pitää maalata kasvoja ja pukeutua kaiken maailman tiukkoihin trikoihin. Hassua, että seksuaalivähemmistöön kuuluvat haluavat aina niin tehdä, vaikka eihän siinä siis mitään väärää ole. Eivätköhän monet pidä tuollaista viehättävänä. Kyllähän Michaelin käheästä äänestä ja englannista vaikutteita saaneesta slangistakin kuulee ihan, että homohan se on.

Miksiköhän naiseksi pukeutuminen ja näyttelijän ammatti ovat aina homojen juttuja? Mietin sitä joskus Vesa-Matti Loirin esiintymisiä katsellessa. Tykkäsi etenkin kasikytluvulla vetää sukkikset jalkaan ja peruukin päähän. Nykyisinkin laulaa herkästi tulkiten Lapin luonnosta.

Angela Merkel, vanha lepakko. Tukka leikattu lyhyeksi polkaksi, vaatteet ovat miehekkään värittömiä, harteikkaita ja tylsän jäykkiä, meikki vähäistä... Politiikka on rekkalesbomaisen jyrämäistä: suoraviivaista, jopa maskuliinista, päälle käyvää, muita mitätöivää ja itsekästä. Aina naisista pitävät naiset ovat jotenkin niin... miehiä.

Onkohan Alex Stubb top vai bottom? Vai pitääkö molemmin puolin? Mietin sitä monesti, jos kategoriaan nyt laittaa niin hänhän on sellainen urheilijagay. Huoliteltu olemus, hampaatkin viimeisen päälle valkeat. Lenkkeilee, pyöräilee, pitää kroppansa kunnossa. Miehiä varten ehkä, vai ihan vain koska kunnossa oleva kroppa tuntuu hyvältä? Miehet kai mielessä, otaksun. Toisaalta, tarvitseeko seksuaalisuuttaan tuolla tavalla korostaa? Entinen koulukiusaaja muuten kuulemma, varmaan ollut nuorempana epävarma seksuaalisuudestaan ja siksi täytynyt toisia alistaa.

En minä millään pahalla, mutta miksiköhän lesbot aina haluavat olla niin äijämäisiä ja lihaksikkaita? Jutta Gustafsbergkin on yhtä terästä koko muija. Ehkä hän on naissuhteissaan maskuliinisia rooleja ottava osapuoli, voisiko olla?

Vaaratilanteita omassa työssä, eläen vailla tietoa huomisesta, homoille tyypillistä. Ei tarvitsi miettiä lasten tekoa tai jälkikasvun tulevaisuutta. Elämä on tässä ja nyt, elämä on ihmisen ja erityisesti homoseksuaalin parasta aikaa. Siksi varmaan Matti Nykäsestäkin tuli mäkihyppääjä, hetkessä eläjä. Monet muutkin talviurheilijat varmasti ovat valinneet saman extreme-elämän tyylin juuri seksuaalisuutensa takia. Saipahan Mattikin timmimpinä aikoinaan esitellä varustustaan koko maailmalle tiukoissa trikoopöksyissään. Homot tuntuvat myös juovan aika paljon, ja tämäkin näkyy Matin elämässä varsin hyvin... voi voi. Ahdistaakohan häntä seksuaalisuudestaan lapsettomuus vai tieto siitä, että kristinuskon opetusten ollessa totta joutuu kuitenkin hinttinä helvettiin? Tuntuuko elämä homouden takia jotenkin tyhjältä?

Uskon, että feminiinisyydellään ja seksikkyydellään Jennifer Lopez pyrkii osoittamaan koko maailmalle, kuinka myös homoseksuaalit naiset voivat olla naisellisen haluttavia. Usein lesbot nähdään hieman miehekkäämpinä verrattuna heteronaisiin, mutta J.Lo irroittautuu tästä yksinkertaistuksesta omalla kuumuudellaan. Sekä miehet että naiset voivat hänen ulkonäköään ihailla, mutta todellisuudessa hänen sydämensä sykkii vain naisille. Jos hän olisi hetero, hän tuskin korostaisi (etenkään 45 vuoden iässä) vartaloaan samalla tavalla.

Jari Sillanpää on musta aina ollut aivan selkeästi selkeästi homo. Imelyyksiä vetävä iskelmälaulaja, kävelee pokkana lavalla kun naiset viskovat pikkuhousuja, sellainen vähän kauniskasvoinen mies. Ei tullut yllätyksenä, kun tuli 2006 ulos kaapista. Voi niitä mummoja, jotka joutuivat aiheen vuoksi terapiaan!

..........................hetkinen!

Jari Sillanpäähän on muuten oikeasti homo. Noinhan hänestä kirjoitellaan.

Usein seksuaalivähemmistöihin kuuluvia, kuten myös sukupuolivähemmistöjen edustajia, määritellään oman seksuaali- ja sukupuoli-identiteetin takia naurettavuuksiin asti. Ulkonäkövalinnat, elintavat, jopa elämänkatsomus ja poliittiset mielipiteetkin saatetaan yksioikoisesti selittää seksuaalisuudella.

Jos edellä mainitut heterot olisivatkin homoseksuaaleja, kuitattaisiinko heidän elämäänsä, tekojaan ja ajatuksiaan heidän seksuaalisella suuntautumisellaan edellä olleiden ajatuspierujen tavoin? Mahdollisesti. Jos jonkun silmää ärsytti väite Michael Monroen meikkien selittäminen kuvitellulla homoudella, voi vain arvailla, kuinka rasittavaa vastaava on niille, jotka kokevat sitä oikeasti elämässään.

Toki seksuaalisuus vaikuttaa monin tavoin ihmiseen ja monille se on olennainen osa identiteetin rakentamista, mutta ihminen on kuitenkin aina enemmän kuin sitä, mitä hänen makuukamarissaan tapahtuu.

Jos heteroista puhuttaisiin kuin homoista...

”Hyväksyn toki heteroseksuaalisuuden, mutta kyllä minua ihmetyttää aina, mikä siinä pillussa joitakin miehiä niin kiinnostaa. Mitä siinä on? Itseäni ainakin puistattaa pelkkä ajatuskin heteroaktista. Hyi! Onhan pepussakin ikävät puolensa, sieltähän tulee paskaa, mutta pillu, sehän on vielä pahempi. Kiimatippoja, kusta, verta... PIENIÄ IHMISIÄ!”

”Jaaha, taas Jaanan piti mennä mainostamaan ja mainitsemaan työpaikalla olleensa mökillä aviomiehensä kanssa. Ei helvetti, onko sitä heteroutta pakko aina korostaa? Miksi täytyy aina ilmaista erikseen, että sattuu olemaan naimisissa juuri miehen kanssa ja on itse nainen? Onko sellaista pakko tuoda esille kaikkien meidän homojen, biseksuaalien, aseksuaalien ja panseksuaalien keskuudessa? Minusta paljon parempi ilmaisu olisi esimerkiksi puoliso, jolloin sukupuoli jäisi sopivasti piiloon, eikä tuota heteroutta tarvitsisi niin alleviivata. Jos ei muuta, niin ainakin Jaana voisi käyttää ilmaisua sulhanen, vaikka sekin on vahvasti toisen sukupuolta korostava termi. Aviomies on siinä mielessä kuitenkin pahin ilmaisu, että siinä erityisesti sanotaan MIES. MIES. AVIOMIES, AVIOMIES, MINÄ OLEN VITTU HETERO.Aviomiehen lisäksi pitää tietty muistuttaa heteroseksin sivutuotteesta, lapsista. Lapset sitä ja tätä, meidän heteroiden tuottamat lapset, TE HINTIT ETTE NIITÄ SAA. En minäkään pakota ketään katselemaan mieheni illalla revittelemää ja arastavaa persereikääni, vaikkei tämä seksin lopputuote ole sekään lapsien tavoin kovin miellyttävä juttu.”

”Kävelin yksi päivä ihan normaalisti ihan tavallisen kaupungin keskiarvoisessa keskustassa, kun vastaan käveli niiiiiin stereotyyppinen heteromies kuin olla ja voi. Toisessa kädessä se piti naisensa kätöstä, toisessa avattua kaljaa. Hiukset olivat leikattu hieman korvat ylittäviksi, housut olivat siniset farkut, paitana oli huppari. Ruskeat hiukset, siniset silmät, kasvoissa aika näkyvästi sänkeä. Hiukset laitettu geelillä sipaisten, mutta heteronomaisen huolimattomasti. Hartiat olivat leveät ja kroppa näytti lihaksikkaalta. Ohi kävellessä tunsin kevyen haiskahduksen hikeä ja tuoksauksen deodoranttia. Minulla ei ole mitään heteroita vastaan, mutta onko sitä pakko tuoda esille noin stereotyyppisesti? Heterous on kuitenkin moniulotteisempi käsite kuin maskuliininen, lihaksikas heteromies kalja ja nainen kädessä. Heteroiden keskuudessa on myös ei-niin-heteromaisia heteroita, jotka eivät arvosta tällaista naurettavaa stereotypiaa.”

”Kävin eräs päivä DTM:ssä ja näin siellä hieman hämmentävän näyn: heteropari, siis tyttö ja poika, olivat tanssimassa siellä aivan muina miehinä. Osa katsoi hieman hämmästellen, mutta suurin osa vaikutti suhtautuvan asiaan tyynesti. Mitä ihmettä? Piti oikein katsoa lähempää, jos kyseessä olisikin vain homopari, jonka toinen osapuoli näyttää vastakkaiselle sukupuolelle, mutta ei, heteroita ne olivat. Ei siinä, hyväksyn heterouden, mutta tuntuihan se vähän hassulta. Vaatii ehkä sulattelua. Hyvä, että heteroiden oikeudet alkavat toteutua ja hetskuparit uskaltavat esiintyä julkisesti yhdessä.”

”Toisinaan kyllä tulee miettineeksi, miksi näihin Salkkareihinkin pitää nykyisin tunkea niin paljon tuota heteroseksuaalisuutta. Näytetään kaiken maailman isabellaholmien häitä ja tuolla Jirilläkin on sutinaa sekä Katarinan että exänsä Heidin kanssa. Pitääkö tuota tuputtaa oikein useammalla kuin yhdellä heteroparilla? Ennen vanhaan henkilöhahmot vain asuivat saman talon alla tv-sarjassa ja seksikohtaukset jätettiin kuvaamatta, lapsia kyllä syntyi. Aku Ankassa on tehty fiksusti ja selitetty jokainen lapsihahmo sisaren- tai veljenpoikana, jolloin hahmoa ei automaattisesti luokitella seksiä harrastavaksi heteroksi. Mutta nuo Salkkarit... Samoin Ismokin näyttäisi vokottelevan sekä tuota Kuulan Hellua että ex-vaimoonsa yhtä aikaa samassa hyväntekeväisyysgaalassa juuri ennen kuin joka hetero ammutaan jonkun homoterroristiryhmän myötä kuoliaaksi.”

”Isä oli aivan raivona, kun kerroin kaiken. Vein kumppanini Paavon käymään meillä ensimmäistä kertaa, söimme päivällistä, totesin kesken syönnin seurustelevamme... ja siitäkös elämä alkoi. Isä karjui, että tuo pitäisi heittää ulos täältä. 'Perkelettäkö sinä meidän tytärtä vokottelet!' Paavo lähti kiusallisen hiljaisuuden vallassa kuluneen ruokailun jälkeen, riitelimme lisää. Itkin aivan helvetisti. Isä kertoi koko ikänsä olettaneen minun olevan lesbo ja kertoi olevansa niin pettynyt. Lähdin ulos, istuin pihamme omenapuun alle ja annoin jo tyrehtyneiden kyynelvirtojen avautua uudestaan. Padot murtuivat. Kuulin yllättäen takaani askeleita: toinen isäni lähestyi minua ja istuutui viereeni. Hän sanoi, että oli aina jotenkin aavistanut, että olisin hetero. Kuulin häneltä kannustavimmat ja kauniimmat sanat mitä olen ikinä kuullut: 'Mira, vaikka isäsi onkin järkyttynyt, hän hyväksyy sinut omana itsenäsi. Me molemmat hyväksymme sinut juuri sellaisena kuin olet. Voit tuoda kotiin kenet tahansa. Olkoon poikaystäväsi sitten vaikka Frederik, meille tärkeintä on, että olet onnellinen kumppanisi kanssa.' ”

Entä jos Ismo olisikin järkyttynyt enemmän tyttärensä heteroudesta kuin poikansa Kallen homoudesta?

”Voi, kuinka kovasti haluaisin itselleni oman heterobestiskaverin! Olisi niin mahtavaa, kun olisi viimein kaveri, jonka suhteen voisi olla varma, ettei toinen tuntisi minuun vetoa. Tavallisesti tulee käytyä omien kavereideni kanssa shoppailemassa ja bilettämässä klubeilla, mutta heterokaverin kanssa voisin käydä miehekkäästi kaljalla tai vaikkapa rautakaupassa. Heterokaveri antaisi tyylivinkkejä autoni takaspoileriin liittyen ja katsoisi, etten lähtisi kaupungille ihan minkä tahansa kuntoisella kaaralla. Voisin valittaa heterokaverilleni miesongelmistani, ja hän ei keskeyttelisi turhaan, sillä problemani eivät kiinnostaisi häntä paskaakaan. Tärkeintä on puhuminen. Ehkäpä joskus saan vielä oman heterokaverin!”

Missä feminiinen Mr Gay Finland?

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksiin huomiota kiinnittävän Pride-viikon eräs suurimmista kohokohdista oli vuoden Mr Gay Finlandin valitseminen torstaina. Kilpailussa etsitään komeinta ja fiksuinta miestä edustajaksi ja esimerkiksi seksuaalivähemmistöille. Voittajaksi valittiin 29-vuotias Peter Linden Turusta. Nähdessäni tuoreen Mr Gayn kireissä, pinkeissä uimahousuissa öljyttyine vatsalihaksineen meinasi tulla purjo.

Mr Gay Finland.

Mr Gay Finland on kuten mikä tahansa muu missikisa (Mr Finland, Miss Finland) – pinnallisuudessaan kuvottava. Finalistien persoonallisuus jätetään taka-alalle vatsalihasten ja vauvaöljyn noustessa etusijalle. Vaikka kisaan kerrotaan haettavan komean lisäksi myös fiksua homomiestä, mukaan finaaleihin on päässyt myös vähemmän älykkyydellään loistaneita Big Brother -tyrkkyjä, kuten Niko Saarinen (finalistina 2012) ja Ragnar Orav (finalistina 2013).

Ennen kaikkea kisan etovuus on siinä, että sen mieskuva on yksitoikkoinen. Mikä kaikkia viittä valittua Mr Gay Finlandia yhdistää? He ovat kaikki ainakin kohtuullisen maskuliinisia. Mitä yhteistä on kaikilla finalisteilla? Vaikka joukossa on myös ääristereotypiahomppeleita, yhtäkään heistä ei voi sanoa feminiiniseksi tai kauniin androgyyniseksi.

Mr Gay Worldin satoa: Tekorusketettuja ja trimmattuja vartaloita.

Tuntuu vähintäänkin kummalliselta, että seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuutta korostavan Pride-juhlaviikon päätapahtumassa hyväksynnän saa vuodesta toiseen vain perinteisin miesmalli – öljytty, lyhyttukkainen lihaskimppu. Samoin ainuttakaaan feminiinistä/androgyynistä finalistia ei voi myöskään maailmanlaajuisella tasolla kisattavassa Mr Gay World -sarjassa nähdä.

Seksuaalivähemmistöjen keskuudessa elää jatkuva vastakkainasettelu maskuliinisuuden ja feminiinisyyden välillä. Osa homoseksuaaleista miehistä on maskuliinisempia, ja naisellisuus mielletään usein epämiellyttäväksi stereotypiaksi. Toisille sukupuolettomuus tai naisellisiksi mielletyt piirteet ovat kauneusihanne. Osa tuntee vetoa vain maskuliinisiin tai feminiinisiin miehiin. Lisäksi valitettavan paljon tapaa kliseisiä käsilaukkuhomoja, jotka luulevat lyhyen tukkansa takia olevansa tavallisen poikamaisia eivätkä stereotyyppisia. Lesbojen keskuudessa elää samanlainen asetelma – femmet eivät olleet aina suosituimpia ilmestyksiä rekkalesbojen piireissä, eivätkä aina vieläkään ole. Sofi Oksanen on kuvannut romaanissaan Baby Jane (2005) 90-luvun homokulttuuria naisellisen lesbon näkökulmasta – aina ei ole ollut mukavaa.

Olisiko kuvankaunis Frank Wolfina tunnettu Francis Lapointe (1993-2013)
pärjännyt maskuliinisuutta korostavissa Mr Gay -kilpailuissa?

Itse voinen sanoa olevani ulkonäöltäni androgyyninen tai feminiinen, ja voin vakuuttaa: kyllä, paskaa sataa ajoittain niskaan ei vain ahdasmielisiltä heteroilta, vaan myös seksuaalivähemmistöjen suunnalta. Samaa olen kuullut myös muilta androgyynisiltä homo- ja bimiehiltä, vaikka tyttöpojat ovat yhtä olennainen osa gay-kulttuuria kuin Tom of Finland -henkiset könsikkäätkin. Omien kokemusten perusteella voisi sanoa, että homoseksuaalien keskuudessa puolet pitää maskuliinisista ja toinen puolisko feminiinisemmistä miehistä. Silti komeimmaksi homoksi näyttäisi käyvän vain miehekäs.

Aikoinaan eräs valituksi tullut Mr Gay totesi, että jopa Valko-Venäjällä järjestettiin ensimmäiset komeinta homoa etsivät kilpailut ennen Suomea . Haastattelu antoi ymmärtää, että Mr Gay -kisan saapuminen maahamme olisi edistystä. En menisi sanomaan edistykseksi sitä, että yhtä ainoaa kauneuskäsitystä tarjotaan ainoana oikeana.

Jotain positiivista voidaan kuitenkin nähdä naisten versiossa: Miss Gay -kilpailussa. Finalistit ovat edustaneet kumpanakin vuonna koko lesboskeneä kaikessa kauniissa kirjossaan. Toivottavasti tulevaisuuden komeimmaksi homomieheksi kelpaisi myös muukin kuin revitty kiiltokuvapoika. Meitä seksuaalivähemmistöihin kuuluvia on moneen junaan – eikö myös perinteistä poikkeaville kauneuskäsityksille voisi antaa sijaa?

Suvaitsevaisuus on Euroviisujen suurin voittaja

Eurovision-laulukilpailun ei kuuluisi olla politiikkaa, mutta se on sitä. Vaikka kantaa ottavia kappaleita ei saisi esittää ja puolueettomuuteen pyritään, maat vähintäänkin ovat antaneet toisilleen pisteitä geopoliittisin perustein. Tämän vuoden Euroviisut olikin Ukrainan kriisin ja Venäjän huonontuneen ihmisoikeustilanteen takia äärimmäisen mielenkiintoinen.

Seksuaalivähemmistöjen oikeudet Venäjällä ovat olleet huolenaiheena länsimaissa jo pitkään. Maassa on otettu käyttöön "lapsia suojaamaan" tarkoitettuja lakeja, joiden mukaan "homopropagandan" julkinen esittäminen (esimerkiksi homoparin julkinen suudelma) on rangaistava rikos. Viha seksuaalivähemmistöjä kohtaan on yltynyt jopa ns. homosafariksi kutsuttuun ilmiöön, jossa vihamieliset ryhmittymät "metsästävät" homoseksuaaleja. Ryhmittymät rinnastavat homoseksuaalisuuden ja pedofilian samaksi asiaksi. Homoseksuaali nuori houkutellaan tapaamiseen netin kautta. Nuori kuvittelee menevänsä treffeille, mutta päätyykin nöyryytetyksi julmilla tavoilla kameran kuvatessa kaiken. Netissä liikkuu materiaalia lähtien läpsimisestä hakkaamiseen, pään tunkemiseen vessanpönttöön, nännien leikkaamiseen ja lasipullolla raiskaamiseen.

Samaan aikaan Eurooppa on matkannut liberaalimpaan suuntaan: esimerkiksi Ranska ja Iso-Britannia ovat äskettäin hyväksyneet homoparien avioliitto-oikeuden. Myös Suomessa avioliitto-oikeudesta on keskusteltu pitkään, ja muut Pohjoismaat ovatkin sen jo sallineet.

Kahtiajako taantumukselliseen itään ja avoimeen länteen on selkeä. Siksipä asetelma, jossa Euroviisuista intoileva Venäjä esiintyy samalla stadionilla Itävaltaa edustavan drag-hahmo Conchita Wurstin kanssa homoseksuaalien rakastamassa laulukilpailussa, on suorastaan pelottavan kiinnostava.

Wurst leikittelee sukupuolirooleilla räikeästi. Conchita Wurst on Thomas Neuwirthin luoma drag-hahmo – ulkoiselta olemukseltaan siro nainen, jolla on parta. Jo ennen laulukilpailun varsinaista alkamista edustaja sai runsaasti huomiota osakseen niin hyvässä kuin pahassa. Hahmo on oikeastaan kaikkea sitä, mitä Venäjän eliitti* vihaa: seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustaja (vaikkakin varsinaisesti kyse on dragista, ei sukupuolivähemmistöstä), miehen ja naisen välillä tasapainoileva malliesimerkki lännen yltiöliberaaliudesta ja moraalisesta rappiosta.

Eurooppa rakasti Conchitaa ja buuasi Venäjän esitykselle. Buuauksen varsinainen kohde eivät olleet kuvankauniit venäläiskaksoset, vaan Putinin politiikka Ukrainan kriiseineen ja homopropagandalakeineen. Vaikka viisujen ei kuuluisi olla paikka poliittisille kannanotoille, Sochin olympialaisten sateenkaarikynsien ja -lippujen tavoin se oli. Yleisö kannusti vapautta suosionosoituksillaan Wurstille, Eurooppa antoi tukensa äänillään.

Venäläinen pop-tähti pohti Itävallan voittoa osuvasti: "Ehkä se oli jonkinlainen protesti venäläisiä mielipiteitämme vastaan. Ehkä meidän pitäisi pysähtyä ajattelemaan. Ehkä meillä ei pitäisi olla niin ehdottomia asenteita eri tavalla seksuaalisesti suuntautuneita ihmisiä kohtaan". Toivottavasti muutkin heräävät Venäjällä.

Wurstin voitto oli ennen kaikkea kannanotto suvaitsevaisuuden puolesta. Selkeästi hän itsekin sen tiedosti kommentoidessaan heti voiton selvittyä uskovansa vapauteen ja todetessaan: "we are unstoppable". Vaikka voimakas balladi ihan hyvä veto olikin, ei se ollut kisan musikaalisesti mahtavinta antia. Viisujen varsinainen voittaja ei ollut siten Itävalta tai paras kappale, vaan Wurstin edustama suvaitsevaisuus.

Euroviisujen keskeisin tehtävä on ollut yhdistää eurooppalaisia, ja mahdollisesti eilisiltainen tapahtuma loi meihin suurempaa yhdenkuuluvuuden tunnetta kuin talouskriisit ja unionit koskaan ovat pystyneet. Eurooppa hyväksyy, ehkä Venäjäkin jonain päivänä. Ehkä maailma ei sittenkään ole niin ikävä paikka.

---------------

* Homopropagandalaista huolimatta venäläiset itse pitivät Wurstista: se sai kansalta kolmanneksi eniten ääniä, mutta Venäjän juryn vaikutus laski pistemäärän viiteen (sijalle 6.).
http://yle.fi/uutiset/venajan_totuuden_toinen_puoli__kansa_piti_itavallan_euroviisuvoittajasta/7233544
http://yle.fi/uutiset/venalaispoliitikko_euroviisuista_raikeaa_homopropagandaa_ja_henkista_rappiota/7233302
http://yle.fi/uutiset/venajan_varapaaministeri_euroviisuista_euroopan_tulevaisuus__parrakas_tytto/7233413
http://www.thegailygrind.com/2013/09/06/bbc-exposes-russian-neo-nazis-hunting-down-gays-on-safaris-video/

Tässä teille neuvoja elämään!

Emmekö me jokainen rakasta elämänohjeita ihmisiltä, jotka eivät tiedä pätemästään asiasta hölkäsen pöläystäkään? Erään läheiseni hienojen elämänohjeiden innostamana pyysin joukon tunnettuja henkilöitä neuvomaan minua ja muita elämän ja yhteiskunnan eri osa-alueiden suhteen.

Johanna Tukiaisen meikkausvinkit
 
 - Eräs lempparihuulipunistani on Make Up Storen huulipuna, joka on harvinaista, nyt jo lopetettua Comet-sävyä, Tuksu kertoo. - Valitettavasti se on nyt kadonnut jonnekin, kuten myös Victoria's Secret -laukkuni, ja Cometia ei enää valmisteta, eräs tanssijani hommas sen mulle. Aluks lähti Julia, nyt vielä tämä! Tämä tapahtu koiran purtua mua, olen ollut sen jälkeen hoidossa sairaalassa, antibiootitki maksoin itse. Comet on kauniin pinkki sävy, joka sopii huulieni muotoon ja ruskettuneeseen ihooni täydellisesti. Jos joku tietää varkaan niin ilmoittakoon heti mulle! Hankin heti huippujuristin ja laitamme oikeudessa ryöstäjän vankilaan!

Meikkien yhteyteen Tukiainen suosittelee oranssia ihoa.
- Oma ihoni on kauniin kuultavasti päivettynyt. Harva ehkä uskoo, mutta rusketukseni on keinotekoinen, Johanna paljastaa salaisuutensa. - Käytän toisinaan itseruskettavaa. Ihoni on luonnostaan vaalea. Lisäksi rusketun luonnostaan ulkomailla käydessä, vähän aikaa sitten olimme Juhan kanssa Marokossa ja tykkään käydä Maijamissa, missä tapaan usein miljonäärejä. Kerran olimme Julian (rauha sielullesi rakas siskoni Julia rukoilen päivittäin vuoksesi!!!) kanssa Maijamissa ja itse DENNIS ROADMAN pyysi meitä juhlimaan kanssaan!

Georgios Andreas Papandreoun talousneuvot
Kreikan pääministerinä toiminut Papandreou osaa antaa monia käytännön vinkkejä talouden tasapainottamiseen.
 - Säästäminen on asia numero yksi. Se tehtiin meillä Kreikassakin. Säästimme kaikesta mahdollisesta IMF:n ohjeiden mukaisesti. Kun säästöt lamauttivat taloudemme kehityksen täydellisesti, otimme menoihimme aivan järjettömästi lainaa. Siis ihan vitusti. Niin saatanasti ettei kukaan voi koskaan maksaa sitä takaisin, oikeesti.

Tuoreeltaan Kreikan velkojen järjestelyä on mietitty uusiksi. On huomattu, ettei Kreikka ehkä voikaan maksaa moninkertaisesti bruttokansantuotteensa ylittäviä velkojaan parissa vuodessa. Osa on ehdottanut velkojen mitätöimistä.
 - Tadaa, näin olemme säästäneet rahaa ja talous on taas kunnossa! Papandreou hihkuu tyytyväisenä. - Ota siis vitusti velkaa, kyllä sen joku puolestasi maksaa!

Nokia-pomon neuvot tulevaisuuden suunnitteluun
 - Aluksikin minun on todettava, ettei tulevaisuutta voi koskaan ennustaa, yli kymmenen vuotta Nokiassa vaikuttanut, nimettömänä pysyttelevä pomo aloittaa.
 - Meillä Nokialla ollaan kehitelty vuosien varrella hyvin paljon monipuolisesti puhelinteknologiaa: olemme kehittelemässä muun muassa äärimmäisen ohutta puhelinta, joka voisi olla liimautuneena ihon pinnalle. Samoin esimerkiksi rannekelloa muistuttava matkapuhelin on mahdollinen, puhumattakaan liike-energialla latautuvasta puhelimesta.

Kaikki visiot ovat mahdollisia, ja kaikkiin mahdollisiin kännykkäteollisuuden trendeihin on varauduttu ennalta. Nokia-pomon mukaan on mahdollista kehittää esimerkiksi matkapuhelin, joka voisi lämmittää pienillä lämpösäteillä ruokaa.
 - Menisit vain kauppaan, ostaisit valmispurilaisen ja lämmittäisit sen kotiin kävellessä evääksi!

Nokian maailmassa miltei mikä tahansa kuulostaa mahdolliselta. Miksei kosketusnäytöllistä puhelinta sitten älytty tehdä ennen iPhonea?
 - Noh, tuota, eihän kaikkea voi ennustaa... Kun ei kai nyt kosketusnäytöllistä puhelinta kukaan olisi käyttänyt... On nämä pikaisesti kasaan kyhätyt Lumiat silti ihan hyviä, pomo osoittaa työpöydällään lepäävää Lumia-luuriaan ja työntää housujen taskusta pilkistävän Samsung Galaxyn piiloon.

Päivi Räsäsen hervottomat homoseksivinkit
Kristillidemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen antaa mielellään neuvoja seksuaalisuuden suhteen.
 - Suuseksiä en voi suositella terveydellisistä syistä. Papilloomavirukset ovat yleistyneet suiden limakalvoilla juuri suuseksin lisääntyneen määrän takia. Tämä on todennäköisesti yhteydessä yhteiskunnassa valloillaan olevaan homosaatioon, Räsänen esittää arvelunsa.

Entäs wanha kunnon persepano?
 - Heterosuhteissa kakkoseen kairautuminen on minusta ihan luonteva ja hauskakin vaihtoehto, jos paikat ovat puutuneet ykköspesältä. Silloin suosittelen etenemään sisään hiljalleen venyttäen ja liukuvoidetta käyttäen. Homosuhteisiin en kuitenkaan voi tautista anaaliseksiä suositella.

Millaista seksiä homot sitten saavat harrastaa?
 - Jokaisen homoutensa kanssa painivan, herkässä iässä olevan nuoren kannattaa ehdottomasti tulla erilaisten kristillisten järjestöjen ylläpitämille eheytymisleireille. Siellä pojat pääsevät tutustumaan toisiin, joilla on sama sairaus. Rukoilemalla, masturbointia välttelemällä ja nunnapornoa (vain yksi nunna, ei kahta, sehän olisi jo lesboa!) katsomalla heistä tulee kunnollisia, tasapainoisia kansalaisia.

Matti Nykäsen niksit raittiiseen elämään
Matti kertoo, että hänelle paras keino absolutismiin on ollut maltti. Maltti on valttia. Mikäli alkaa tehdä mieli viinaa, täytyy vain keksiä jotakin muuta tekemistä. Hyvä tekeminen on vaikkapa uuden eukon hankkiminen: Susannaa, Piaa tai Merviä, uusi nainen, uudet huvit. Uutuudenviehätys auttaa ainakin jonkin aikaa viinanhimoon.
 - Sitten kun alkaa taas janottaa ja vituttaa kun ei saa juoda, voi vaikka vähän motata, Matti neuvoo. - Mervin kanssa pitkitettiin uutuudenviehätystä jättämällä erohakemukset ja palaamalla sitten yhteen. Suhteessa pysyi sillä tavoin sopivasti jännitystä.

Cheekin ohjeet hyviin laulunsanoituksiin
Kuka muu muka voisi neuvoa meille jotain räppäämisestä kuin Suomen suosituin räppäri Cheek?
 - Kuka muu muka no kuka muu muka? Cheek riimittelee. - Jos sä et mun tyylii tajuu, se meinaa että sulla ei oo tyylitajuu. Ah!

Cheekin mukaan tärkeintä on riimittelyn jouhevuus.
 - Ei se oo paha / jos motiivina on mulla raha / mä kyl tiedän miten riimitellä / on mulla hienot kledjut itellä / mä en oo postimies tai Itella / mun kaa on turha räppäämises mitellä, Cheek vetelee kekseliäitä riimejään hatusta. Miten hän pystyy vetämään niitä noin vain lonkalta?
 - Ah! Kun tarpeeks kauan räppää / ei siihen tarvii apuun isää tai äippää / täytyy opetella ja tehdä paljon työtä / niin ne sanoo ei kipua ei hyötyä / mä oon kovin jätkä koko Suomessa / ykkönen Lärvikirjas Twitteris ja muussa somessa / mä räppään viel Arhinmäenkin suohon / ei kukaan kysy musta et kuka tuo on.

Näkeekö Cheek minkäänlaisia ongelmia nykymusiikin sanoituksissa?
 - Ah! Puolet räppäreist ei tajuu rimmaamisest mitää / ennen mikkiin päästämistä pitäis kirjalliset pitää / mä sanon niille et ota ota mallia / mun ego täyttää monta sataman varastohallia / älkää yrittäkö liikaa biiseihin järkee laittaa / ei kukaan sen kuunteluun käytä aikkaa / riittää et mukana on rahaa autoi mimmei / siitä saa jo tarpeeks paljon kasaa rimmei.

Putinin neuvot ihmisoikeuksien toteuttamiseksi
Venäjän presidentti Vladimir Putin on tunnettu ihmisoikeustaisteilija. Länsimaissa ihmisoikeudet eivät ole läheskään yhtä hyvällä tolalla kuin Venäjällä. Siinä missä Yhdysvallat olisi todennäköisesti saattanut määrätä jopa kuolemantuomion tietovuotaja Edward Snowdenille, Venäjä antoi hänelle turvapaikan.
 - Venäjällä tietovuotajia ei ole, koska asiat ovat täällä niin hyvin, Putin selittää.

Sotshin olympialaiset olivat monilta osin Venäjälle näytön paikka. Osa urheilijoista oli huolissaan Venäjän ihmisoikeustilanteesta, mutta Putinin mukaan se oli täysin turhaa.
 - Aina vain hätäillään niistä homoista. Homot ovat Venäjälle tervetulleita. Tsaikovskikin oli aluksi homo, mutta ei enää, Putin sanoo hymyillen.

Toisin kuin luullaan, Venäjä on itse asiassa seksuaalivähemmistöjen suojelija.
 - Sateenkaarikansa on aina venäläisille ystäväkansaa. Nyt olemmekin kuulleet, että eräässä naapurimaassamme sateenkaarikansa voi huonosti. Kyse on siis Ukrainasta. Krimin autonomisessa tasavallassa homot ovat kohdanneet syrjintää, joten harkitsemme tässä nyt vakavasti menemistä sinne veljiämme auttamaan, Putin pohdiskelee.

Erkin neuvot naisen iskemiseen
Sen lisäksi, että tämän blogin jutut ovat ajoittain rasittavaa pätemistä ja huonon itsetunnon kohentelua omalla näsäviisaudella, olen osannut antaa kymmenen kuolematonta vinkkiä naisen pokaamiseen.

Kansalaisaloitteesta kansanäänestykseen?

Perjantaina 13. joulukuuta Suomen eduskunnan käsittelyyn tulee kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista. Tahdon 2013 -kampanjassa kerättiin kaiken kaikkiaan hieman yli 167 000 kannattajaa lakiehdotukselle, joka toteutuessaan takaisi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen pareille yhteneväiset juridiset oikeudet verrattuna heteropareihin. Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma on ehtinyt hehkuttamaan, että kansalaisaloitteen avoimesta käsittelystä voi tulla "yksi eduskunnan historian suuria keskusteluja".

Toivon tätä kirjoittaessani olevani väärässä, mutta pelkään joka tapauksessa pahoin perjantai kolmannentoista olevan huonon onnen päivä myös kansalaisaloitteelle. Vaikka vielä vuoden 2011 eduskuntavaalien alla nykyisistä kansanedustajista 60 prosenttia ilmoitti kannattavansa homopareille tasa-arvoisia oikeuksia, kansanedustajien keskuudessa järjestetyn lakialoitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista allekirjoitti vain 76 kansanedustajaa eli 38 prosenttia. Erityisesti pääministeripuolue kokoomuksen edustajista yllättävän moni jätti allekirjoittamatta aloitteen, vaikka puolue pyrki profiloitumaan vaalien alla välittäväksi sateenkaari-ihmisten puolueeksi. Samoin valitettavan moni keskustan ja SDP:n kansanedustaja jätti vaaleissa kertomistaan mielipiteistä huolimatta aloitteen allekirjoittamatta. Oliko homppelimyönteiset kommentit vain keino kalastella ääniä vai saiko pääsy eduskuntaan aikaan joissakin edustajissa varovaisuutta?

Joka tapauksessa, kariutunut kansanedustajien lakialoite ei lupaa hyvää perjantaiselle lakiehdotuskäsittelylle. Asiaa ei paranna se, että perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on päättänyt tehdä äänestyksestä puoluekurillisen – yleensä arvokeskustelussa kansanedustajat saavat äänestää omatuntonsa mukaan, mutta perussuomalaiselle kansanedustajalle voi tulla puolueensa johdon suunnalta sanktioita positiivisesta äänestä homoavioliitoille. Vaikka Soini hokee "kansan kyllä tietävän", tässä tapauksessa hänen oma uskonnollinen näkemyksensä näyttää ohittavan sen tosiasian, että enemmistö kansasta puoltaa tasa-arvoista avioliittolakia – jopa perussuomalaisten keskuudesta löytyy hieman enemmän lain kannattajia kuin sitä vastustavia. Soinin ja hänen opetuslastensa lisäksi ainakin kaikki kristillisdemokraatit tulevat äänestämään lakialoitetta vastaan.

Ensimmäinen kansalaisaloite, Turkistarhaton Suomi, hylättiin eduskunnan käsittelyssä kesäkuussa murskaäänin 146-36. Monet lain puolustajat olivat pettyneitä, mutta täytyy huomata, että enemmistö kansasta hyväksyy turkistarhauksen, joskin varauksin. Mikäli eduskunta päätyy hylkäämään myös toisen kansalaisaloitteesta alkunsa saaneen lakiehdotuksen (tasa-arvoinen avioliittolaki), ollaan kuitenkin jo eri ongelmien edessä: mitä järkeä ylläpitää kansalaisaloitejärjestelmää, jos eduskunta päätyy hylkäämään kansan enemmistön kannattamia aloitteita?

Tasa-arvoisen avioliittolain tavoin ongelmalliseksi voi nousta vaaditut 50 000 kannattajaa saanut lakialoite pakkoruotsin muuttamisesta vapaaehtoiseksi: monet kansalaiset ovat toivoneet sitä pitkään, mutta miten myös suomenruotsalaisilta ääniä havittelevat kansanedustajat päätyvät lopulta äänestämään, kun ehdotus tulee käsittelyyn?

Kun kansalaisaloitteen tekeminen tuli mahdolliseksi, toiveena oli innostaa suomalaisia uusin keinoin kohti suoraa demokratiaa ja kannustaa yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen. Mikäli eduskunta päätyy hylkäämään jokaisen merkittävästi keskustelua herättäneen aloitteen, se sortuu suoran demokratian ja kansalaisaloitejärjestelmän vähättelemiseen. Jos näin tulee käymään, kansalaisaloitteiden suosio todennäköisesti vähenee, niiden poliittinen merkittävyys pienenee ja tavoite kansalaisten aktivoimiseksi jää saavuttamatta. Siksi näenkin ratkaisuksi sen, että kansalaisaloitteen saadessa tarpeeksi paljon kannattajia se siirtyy kansanäänestykseen. Muun muassa Sveitsissä kansalaisaloitejärjestelmä on juuri tällainen: tarpeeksi monen kannattajan jälkeen maan parlamentti tarkastaa aloitteen ja vie sen kansanäänestykseen. Parlamentti voi hylätä aloitteen vain painavista syistä. Vaikka harva aloite on lopulta johtanut lakiin tai lainmuutokseen, järjestelmä on havaittu hyväksi keinoksi nostaa esiin yhteiskunnan epäkohtia, jotka muuten jäisivät huomaamatta. Sen on arveltu vähentävän välimatkaa Sveitsin kansalaisten ja hallituksen välillä.

Kansanäänestykselle on olemassa monia hyviä puolia: kansalaisten ei poliitikkojen tavoin tarvitse olla toisia mielisteleviä vaalisalaisuuden ansiosta. Suomalaiset ovat yleisesti ottaen olleet läpi historian mielipiteissään sopivan rauhallisia, eikä poliittisilla äärisuuntauksilla ole maassamme liikaa vaikutusmahdollisuuksia. Ainoaksi ongelmaksi kansanäänestykselle voisi nousta alhainen äänestysprosentti: jos esimerkiksi aniharva vaivautuu äänestämään energiatodistuslain muutoksista (50 000 kannattajaa saanut kansalaisaloite), kansanäänestys on kyseenalainen. Tästä syystä kansanäänestyksille olisi asetettava jonkinlainen vähimmäisraja eli kuinka monta prosenttia äänioikeutettuja tarvitaan, jotta kansanäänestyksen painoarvon voidaan katsoa olevan tarpeeksi merkittävä. Kieltolaista äänestettäessä äänestysaktiivisuus oli noin 44%, EU-jäsenyyden tapauksessa 74%. Ehkäpä jo 40 prosentin äänestysaktiivisuus olisi siis tarpeeksi?

Toivon joka tapauksessa lakiehdotuksen menevän läpi perjantaina. Mikäli se ei mene, suoran demokratian ja kansan rivien väheksymistä ei kannata jatkaa: joko järjestelmä menettää ajan myöten arvonsa tai sitten kansalaisaloite voisi johtaa suoran demokratian huipentumaan: kansanäänestykseen, kansan todelliseen valtaan.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lue myös vanhempi teksti IRC-Gallerian blogin ajoilta:
http://irc-galleria.net/user/ErQ/blog/55399539-takinkaannokset-homoliittokeskustelussa-kyseenalaistavat-poliitikkojemme-luotettavuuden
Lähteitä:
http://blog.qruiser.com/qx.fi/202123/avioliittolaille-avoin-kasittely
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/keskustan-kannattajat-nihkeimpia-tasa-arvoiselle-avioliittolaille/642341/
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka-ja-talous/kansan-enemmist%C3%B6-hyv%C3%A4ksyy-turkistarhauksen-varauksin-1.27947
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/131
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/297
http://en.wikipedia.org/wiki/Initiative#Switzerland

Haluan homokaverin!

Nykyaikana ihminen on automaattisesti rasisti, jos hänellä ei ole yhtään tummaihoista kaveria. Samoin ihminen on juntti, mikäli hänellä ei ole homokaveria. Minun on tunnustettava, että olen itsekin juntti. Vuosien saatossa integroitumiseni seksuaalivähemmistöpiireihin voidaan katsoa vähintäänkin lievästi epäonnistuneeksi – tuoreeltaan seurustelin naisen kanssa ja läheisimmät miessukupuoliset kaverini ovat heteroita. Ei heteroissakaan mitään vikaa ole, mutta kaltaiseni panseksuaali hippiäinen ansaitsisi itselleen myös aidon ja iki-ihanan homppelikaverin!

Missä ne kunnon homot oikein piileksivät? Tuntuu siltä, että parhaat homot ovat (tyttöjen poikaystäväehdokkaita vertaavaa sanontaa mukaillen) kuin vessoja: parhaat ovat varattuja tai täynnä paskaa. Jotkut ovat jopa molempia. Vuosien varrella olen törmännyt monenlaisiin homppeileihin. Osa heistä on vain puhtaasti kusipäitä. Sitten ovat kivat homppelit, joilla ei ole koskaan aikaa. Sitten on niitä ilkeitä, mutta suosittuja "ah olen niin fabulous" -homppeleita, joilla ei ole aikaa. Ja jos olisikin, heiltä ei liikene sitä ainakaan minulle, vaan aika menee johonkin tärkeämpään, kuten oman lifestyleblogin päivittämiseen, kulmakarvojen nyppimiseen tai saman profiilikuvan vaihtamiseen Lärvikirjassa yhä uudestaan ja uudestaan. Tai ihan vaan itsensä ihailemiseen peilistä, mutta ei, ei koskaan minuun. Kuinka itsekeskeistä.

On minullakin muutama homppelikaveri, joten en ehkä ole täysin juntti. Ongelma on siinä, että suurin osa heistä asuu niin kaukana, toisella puolella Suomea. Toki tarjolla on muutama paikallinenkin homppeli, mutta heistäkin läheisintä näen noin puolen vuoden välein.

Oltuani yli kaksi vuotta seksuaalivähemmistögalleria Qruiserissa olen onnistunut tutustumaan siellä enemmän naisiin kuin miehiin. Lihatiskissä (siis Qruiserissa) olisi tarjolla myös paikallisia homoja, mutta valitettavan montaa kiinnostaa vain harrastaa seksiä kanssani, tai vielä pahempaa, minä en kiinnosta heitä ollenkaan! On kuin onkin olemassa homoja, joita ei kiinnostakaan jutella minun hiuksistani, minun vaatteistani, minun huoneeni sisustuselementeistä, minun kirjahyllyni kirjoista, minun hiuksistani, minun kirjoittamistani teksteistä, minun kuvistani tai minun hiuksistani. Mikäköhän heissä on vialla?

Toki tarjolla olisi myös joitakin paikallisia homppeleita, mutta osa heistä ei vain täytä laatuvaatimuksiani. Joillakin ei vain ole tarpeeksi ihQ tyyli: stailin pitää olla juuri sopivasti homo. Ei liian vähän, muttei liian stereotyyppinenkään. Mitä minä teen homolla, jota ei kiinnosta shoppailu tai tyyliasiat? "Tutustun häneen omana itsenään ja arvostan hänen persoonallisuuttaan sellaisenaan"? Hah, mikä vitsi!

Kerrotaan siis, mitä haluan: ihQun ja tyylikkään homokaverin, joka on sopivan suosittu, mutta ei kuitenkaan yhtä pidetty mitä minä. Jälkimmäinen ehto on onneksi helppo täyttää, sillä kaikkihan minusta pitävät. Homokaverini ei saa olla liian paljon minua pidempi. Meidän täytyy olla niin läheisiä, että voimme käydä yhdessä kusella vessassa. Käymme välillä shoppailemassa kaupungilla ja kahvilla. Välillämme ei kuulu olla seksuaalista jännitettä, mutta humalapäissämme voimme yltyä tanssimaan yhdessä baarissa tai pussailemaan. Voin puhua homokaverilleni mies- ja naishuolistani, ja hän kuuntelee ymmärtäväisesti. Voin kysellä vinkkejä hiusasioissa, ja hän vastailee kysymyksiini.

Jos joku tuntee nämä kriteerit täyttävän homon, antakaa hänelle heti minun yhteystietoni! On pysyttävä ajan hengessä mukana ja hankittava oikeanlaisia kavereita. Ei se ihminen, vaan hänen seksuaalisuutensa!