perjantai 18. lokakuuta 2013

Sana on vaate jonka puemme ylle

Sana on vaate jonka puemme ylle
Sillä peitämme ja paljastamme itsemme
Eikä tule antaa periksi häpeilylle
Kun kaiken pois päältään ottaa
Kyynel joka sanalleni uhrattu on
Riisun panssarini, oon haavoittuva ja alaston
Olen alaston.

Joskus pari sanaa kertoo tuhatta enemmän
Sitä ajattelin kun kirjoitin kirjettäin
Yksinkertaisesta ja niukastakin voi saada sievän
Ei mitään ylimääräistä, ei turhaa
Vaan jokainen sana totta on
Kun olen riisuuntunut, olen herkkä ja alaston
Olen alaston.

Kirjeeni kukin sana hehkuu voimasta
Sitä luen ja sen nimelläin allekirjoitan
Suljen oven ja poistun tästä maailmasta
Ja ihmiset ulkona suu auki tuijottaa
Aivan kuin mussa jokin vika on
Eivät tajuu, kyyneleeni paljastaa sen, olen vain alaston
Olen alaston, enkä häpeä, olen vain alaston.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti