Sairaalan käytävä on valkoinen
On hiirenhiljaista, vain askeleeni kaikuvat hiljaa
Loisteputkilamput upotettuina katossa
hohkavat kelmeää valoaan
Sairaanhoitaja tervehtii minua
valkoisessa asussaan
Avaan huoneesi oven, lepäät
valkoisissa lakanoissa
Tunnistat minut,
minä en melkein enää sinua
Olet hiljainen, itsesi vastakohta,
väri paennut ennen eloisilta kasvoilta
Ei ole enää puhuttavaa, annan ajan kulua
Lumi pieksää huoneesi pientä ikkunaa
Nousen tuolilta, sanon viimeiset sanat
Hyvästi ystävä
Suljen oven
Kyyneleet puhkeavat, sumentavat maailman
Ja jotkut vielä sanovat
että kuoleman väri
on muka musta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti