maanantai 16. joulukuuta 2019

Muistatko sitä aikaa?



Muistatko sitä aikaa?
Otettiin chillisti, dokattiin villisti
Kokaiinia, luksushuoria
Amispop never stop
Suoristusrauta oli rakkaus
Mul oli emotukka – olin saletisti hot

Sori jos kyyläsin mut olit niin söpö
Sun musamakus oli virheetön
Jos kauneus ois ollu rikos oisit elinkautises
Sä ja sun hallitsematon avautumises
Tulit meille ja olin vitun hauska
Jollekin olit muru, mulle koko pulla
Rakas(ju)tellaanko
Älä valita tykkäsit kuitenki
Ulkonäköön ihastuttiin sisimpään rakastuttiin
Rakastu muhun tai teen susta kebaba
Panit parastasi eli mua
Sillo oli hauskaa nyt hävettää
En pelänny rakastaa vaan menettää




Wilma pilas mun elämän
Amis se vaan tienas enemmän
Do you speak English? No en vittu pelaa pingist
Kylillä paskanpuhujien ihmemaan sä et tienny puoliikaan
Huulirasvariippuvuus, soittoääni uus
Mul oli mese – olin saletisti hot



Vittuilu se oli taitolaji
Äiti ties etten ollu iha normilapsi
Haukuin beibees homoks ja se löi laukulla
Menin yhelle ja nähtiin huomenna
Hyvin meni alas ei alkoholiongelmaa
Väsytti vitutti panetti mitä sulle kuulukaan?
Porukka jatko paskanpuhumist teki must kuuluisan
Vittuuks muiden mielipitel jos oli omia
Ketään en kumartanu
Tupakka tappo mut oli joku porkkanaanki tukehtunu
Kaikki oli laillist jos ei kii jääny
Ilman musaa en ois eläny
Jos ei tunnettu, tutustuttiin
Hakkaa ja potki kunha et koske hiuksiin
Ei kotiintuloaikaa ollut lain
Paitsi Salkkareiden alku 19.30 vain

Mut kaikki ei kuin elokuvis mee
Tein ensin ja ajattelin sitte
Arvet kertoo elämästä
Voisin heittää tähän jotain analyysejä
Olin aika kiva kusipääks
Ei nallekarkit tasan mee
Ei oo helppo olla vaikee
Sun vaatteet näyttäis yhä hyvältä mun huoneen lattialla
Sanat merkitsee ja teot todistaa
Rakkaus on henkinen itsemurha
Yksin ei oo kiva mennä nukkumaan
Oli hyvä olla ku sä olit siinä
Aidosti läsnä
Se oli silloin, nyt on nyt
Hymyilen, ne luulee et mä tajuun
Hymyilen, ne ei tiedä et muhun sattuu



-------------------------------------

Innostuin kokeilemaan flarfia. Kyseessä on runouden laji, joka hyödyntää jo olemassa olevia, usein internetistä poimittuja tekstejä yhdistelemällä ja muokkaamalla niitä. Flarf kyseenalaistaa hyvän runouden ja mauttomuuden rajoja.

Tämän runon pohjamateriaalina toimivat IRC-Gallerian yhteisöjen nimet. En tiedä, onko kokonaisuus ironinen läppä vai viime vuosikymmentä haikeasti nostalgisoiva oodi. Ehkä se on molempia. Tunnustan hämmentyneeni, kun ymmärsin vuodesta 2009 (kuten myös esimerkiksi oheisista kuvista) olevan kymmenen vuotta.

Toivottavasti pidit lukemastasi. Ehkä se jopa tarjosi sinulle nostalgisen aikamatkan kymmenen vuoden taakse. Aikaan, jolloin piti erikseen istahtaa tietokoneelle hengaillakseen mesessä ja Galtsussa. Oi aikoja. ^^

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti