Olen itse ottanut ajattelussani lähtökohdaksi sen, että yhteiskunnan on pyrittävä olemaan sellainen, jossa jokaisella on mahdollisimman hyvä olla. Tämä tarkoittaa yhdenvertaisuutta, kunnioitusta ja oikeudenmukaisuutta.
Olen viime aikoina käsitellyt varsin vähän mitään yhteiskunnallisia kysymyksiä, sillä olen kokenut, ettei minulla vain ole mitään uutta tuotavaa keskusteluun. En esimerkiksi osannut tuoda mitään uutta sukupuolineutraalia avioliittoa koskevaan keskusteluun, joten koin tarpeettomaksi kirjoittaa siitä. Netissä on mielestäni ollut tarpeeksi tekstejä, joissa on käsitelty virheellistä argumentointia homojen avio- ja adoptio-oikeutta vastaan. Tästä aiheesta on kirjoitettu vähemmän.
On aika oikaista translakiin ja sukupuolivähemmistöihin yleisesti liitettyjä virhepäätelmiä ja harhaluuloja.
Itsepähän valitsevat kohtalonsa kun vaihtavat sukupuolensa.
Valtaosassa tapauksista kyse ei ole mistään sukupuolensa valitsemisesta, vaan vahvasta tunteesta, ettei synnynnäinen sukupuoli ja/tai sukupuoli-identiteetti tunnu omalta. Sukupuolivähemmistöjen kirjo on laaja: osa kokee tarvitsevansa kaiken mahdollisen hoidon hormoneista genitaalikirurgisiin toimenpiteisiin kokeakseen olonsa luonnollisemmaksi, osalle saattaa riittää rintojen poisto tai rintojen saaminen, osalle riittää oikeaksi koetun sukupuolen juridinen tunnustaminen.
Transsukupuolisuuden perimmäisiä syitä ei vieläkään tiedetä täysin. Voi olla, että transsukupuolisuutta selittää myös psykososiaaliset tekijät, mutta eniten tutkijat kannattavat teorioita ilmiön synnynnäisyydestä, biologisesta puolesta. Tätä tukee usein tieto, että transsukupuoliset ovat usein jo lapsuudessaan osoittaneet käytöksessään vastakkaiselle sukupuolelle ominaisia piirteitä.
Vaikka miesten ja naisten väliset erot aivoissa ovat pieniä, todistettuja eroja on olemassa. Kannatusta on saanut ajatus, että raskauden aikana sikiön aivot ja muu fyysinen keho kehittyvät eri sukupuolille.
Eräs australialainen tutkijaryhmä on huomannut, että androgeenireseptoreita koodaava geeni on transnaisilla (syntymässä määritellyltä sukupuoleltaan mies, joka kokee itsensä naiseksi) pidempi kuin keskimäärin. Siten androgeenit eli mieshormonit voivat tulla reseptorigeeneissä huonommin rekisteröidyiksi. Tällä voi olla vaikutusta sukupuolikokemuksen syntyyn sikiön kehittyessä kohdussa.
Sukupuoli on ihmisen oma asia. Sukupuolta ei vaihdeta, sillä päänsisäinen sukupuoli on ollut henkilöllä aina sama. Juridisilla toimenpiteillä (kuten henkilön oikeaksi kokemansa sukupuolen vahvistamisella passissa) ja lääketieteellisillä toimenpiteillä (hormonihoidot, genitaalikirurgia) vahvistetaan sukupuolikokemusta ja ne katsotaan korjaaviksi toimenpiteiksi.
Ei translaissa ole kysymys ihmisoikeuksista.
On. Vaikka transihminen haluaisi vain oikeaksi kokemansa sukupuolen tunnustettavan juridisesti (nimi, henkilötunnus), on hänen nykyisen lain takia oltava lisääntymiskyvytön, muutettava avioliittonsa rekisteröidyksi parisuhteeksi tai toisin päin tai erottava, ja alistuttava pahimmillaan jopa yli vuoden venyviin tutkimuksiin. On hankalaa, että pieni juridinen toimenpide vaatii siinä sivussa lääketieteellistä hormonihoitoa, josta ei voi kieltäytyä. Vähemmistön sterilointi vasten tahtoaan on ihmisoikeusongelma, sillä siinä puututaan toisen fyysiseen koskemattomuuteen. Miltä sinusta tuntuisi, jos et steriloimisen uhalla voisi olla sellainen kuin koet? Sukupuolen kuuluisi olla itsemäärämisoikeus.
Myös transsukupuolisuuden vahvistavat tutkimukset ovat saaneet kritiikkiä. Kansainvälisten ihmisoikeussuositusten mukaan sukupuolen vahvistamisen kuuluisi olla sujuva ja yksilön yksityisyyttä ja ihmisyyttä kunnioittava prosessi. Kaikilta osin tämä ei toteudu: tutkimukset kestävät yleensä noin vuoden, mikä on pitkä aika. Samoin monet transsukupuoliset kokevat psykiatriset tutkimukset nöyryyttäviksi: vaikka ihminen haluaisi vain yhteiskunnan tunnustavan hänet naisena miehen sijaan (tai toisin päin), hän joutuu käymään läpi jos jonkinasteisia testejä, joilla ei ole mitään tekemistä sukupuolen tai sukupuolikokemuksen kanssa. Tutkimusvaihe on saanut kritiikkiä myös siitä, että potilaat kokevat usein henkilökunnan odottavan heiltä stereotypista käytöstä henkilön henkisen sukupuolen mukaisesti: transnaiselta jokin maskuliiniseksi miellettävä piirre voi saada osakseen kummeksuntaa ja toisin päin.
Olen päässyt lukemaan ystäväni transsukupuolisuusdiagnoosin, ja voin lukemani perusteella vahvistaa tutkimuksiin liitettävien väitteiden pitävän paikkansa. Diagnoosissa puidaan hyvinkin tarkasti hänen pukeutumistaan, hiustyyliään ja muuta olemusta. Tämä ei vastaa ainakaan omaa käsitystäni inhimillisestä kohtelusta.
Muun muassa YK:n kidutuksen vastainen erityisraportoija on ottanut kantaa steriloimista vastaan. Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu Nils Muižnieks ja Suomen tasa-arvovaltuutettu ovat samoin huomauttaneet Suomea transihmisten oikeuksien heikosta toteutumisesta. Merkittävimmät ihmisoikeusjärjestöt, muun muassa Amnesty, vaativat transihmisten oikeuksien parantamista. Myös Tampereen ja Helsingin yliopistollisilta sairaaloilta transpalvelujen henkilökunta on ilmaissut puoltavansa esitettyjä muutoksia.
Ei paina transsukupuolisten oikeuksien puolustajan päätä valtionvelka, ei kasvava ja monimutkaistuva EU- ja kotimainen byrokratia, ei valuuttakurssit, ei teollisuutemme näivettyminen, ei työttömyys, ei maahanmuuton ongelmat, ei terveyden- tai vanhusten hoito, mutta ladyboyn ongelmat vaivaa. Miksei energiaa voisi kohdistaa joskus tällaisiinkin asioihin?
Osoitat itsekin huolehtivasi noin useasta asiasta, eivätköhän sukupuolivähemmistöjen edustajat ja oikeuksien puolustajat ole huolissaan myös muistakin yhteiskuntamme ongelmista. Yksi asia ei sulje pois toista.
Transsukupuolisille annettavat hoidot toimivat ennaltaehkäisevästi: ne ovat tutkitusti tuloksekkaita ja parantavat potilaan itsetuntoa. Siten ne ovat yhteyksissä terveys- ja sosiaalipalveluihin.
Luulisi, että hallituksella olisi parempaakin tekemistä kuin jaaritella translaeista.
Niinpä! Kunpa kaiken maailman päiviräsäset tajuaisivat lopettaa translain torppaamisen ja muun vatvomisen ja hoitaisivat asian muun hallituksen kanssa nopeasti pois alta. En ymmärrä, miksi yhden asian estämiseen käytetään noin rutkasti energiaa. Lakiesitykset ovat jo valmiit. Ainoa mitä vaadittaisiin olisi niiden vieminen eduskuntaan ja hyväksyminen siellä.
Minusta on vain hyvä, jos hallitus saa edes jotain positiivista tällä kaudella aikaiseksi. Kataisen six-pack ja sitä seurannut Stubbin hallitus kun ovat olleet monilta muin osin valitettavan päätöksentekokyvyttömiä.
Minä en ymmärrä, miksi joku haluaa vaihtaa sukupuoltaan tai haluaa pukeutua naiseksi tai miksei joku koe sukupuoltaan omakseen.
En minäkään! Penishän on huippukätevä vehje, miksi joku haluaa eroon sellaisesta? Ihmisiä on kuitenkin erilaisia. Se, ettei ymmärrä toisen perinteistä poikkeavaa sukupuoli-identiteettiä, ei ole syy pyrkiä estämään toista olemasta oma itsensä. Sukupuoli-identiteettejä on monenlaisia, ei vain perinteistä nais- ja mieskuvaa.
Sukupuoli on pysyvä asia, joka määritellään syntyessä. Joko mies tai nainen. Sukupuoli on biologian määrittelemää. Sukupuoli on biologisesti yksinkertainen: olet joko XY eli mies tai XX eli nainen. On vain miehiä tai naisia.
Sukupuoli ja sukupuoleen liitettävät asiat koostuvat muustakin kuin kromosomeista ja sukupuolielimistä. Myös subjektiivinen sukupuolikokemus ja muu ilmiasu vaikuttavat. Kukaan tuskin katsoo, että mies lakkaa olemasta mies, jos hän menettää sukupuolielimensä onnettomuudessa. Nainen on nainen, vaikkei voisikaan synnyttää tai vaikka häneltä puuttuisi kohtu.
Sukupuolen kehitystä ohjaa ns. SRY-alue, joka toimii lähtölaukauksena yksilön sukupuolikehittymiselle. SRY-alue sijaitsee Y-kromosomissa: ilman Y-kromosomia sikiö kehittyy naiseksi, Y-kromosomin omaava sikiö kehittyy mieheksi. Tämä on kuitenkin pääsääntö, eikä kaikki ole aina näin yksinkertaista: SRY-alue voi siirtyä X-sukupuolikromosomiin, jolloin XX-sukupuolikromosomiparin omaavasta tuleekin mies. Samoin SRY-alue voi kadota kokonaan, jolloin XY onkin nainen. Erilaisia sukupuolikromosomien genotyyppejä voi olla yleisimpien XX:n ja XY:n lisäksi esimerkiksi XXY, XXXY, XXX, XXXX, XYY.
Jokainen syntynyt sikiökään ei ole ilmiselvästi mies tai nainen: Suomessa syntyy vuosittain parisenkymmentä lasta, joilla on kummallekin pääsukupuolelle ominaisia piirteitä tai sukupuoliset tunnusmerkit ovat epäselviä. Tällöin puhutaan intersukupuolisuudesta. Sukupuolen määritteleminen ei siis ole biologiankaan kannalta täysin selvää.
Intersukupuolisia lapsia on ollut etenkin aiemmin tapana muokata vanhempien tai hoitohenkilökunnan päätöksestä jompaakumpaa pääsukupuolta vastaaviksi plastiikkakirurgisin toimenpitein. Myöhemmin osa leikatuista on hakeutunut transhoitoihin, kun jonkun toisen hänelle valitsema sukupuoli ei olekaan tuntunut oikealta. On tavallaan kummallista, että osa transihmisten oikeuksien vastustajista kauhistelee sukupuolta korjaavia hoitoja luonnottomina, mutta intersukupuolisten lasten leikkaaminen ei sitä nähtävästi ole.
Sukupuolielinten lisäksi edellä on käsitelty myös aivojen biologiaa: pääsääntöisesti nykyisin arvioidaan, että sukupuolikokemus on pitkälti synnynnäinen ja yhteyksissä raskauden aikaisiin hormonaalisiin tapahtumiin.
Homous ja transuus ovat mielisairauksia.
Homoseksuaalisuus poistettiin tautiluokituksesta 1981.
Sukupuolen moninaisuuteen liittyviä tautiluokituksia on poistettu viime vuosina (esimerkiksi F64.1 kaksoisroolinen transvetisismi poistettiin keväällä 2011). Tavanomaiseksi mielletyistä sukupuoli-identiteeteistä poikkeavien luokitteleminen sairauksiksi tai häiriöiksi on sikäli ongelmallista, että useat (esim. transvestiitit) eivät tarvitse identiteettinsä kanssa hoitoa (tautiluokituksen tarpeellisuus asettuu kyseenalaiseksi) ja niiden lääketieteellinen käyttö on ongelmallista/epäselvää. Trans- ja muunsukupuolisuus on pidetty tautiluokituksessa sukupuoli-identiteetin häiriönä, jotta niihin olisi saatavissa hoitoa.
Transpalveluiden käytön este on, mikäli arvioidaan, että sukupuolikokemus johtuu mielenterveysongelmista. Esimerkiksi jos potilaan havaitaan kärsivän psykoosista, hoitoja ei aloiteta.
Voi voi, sääliksi tässä käy ainoastaan näitä trans-henkilöitä, jotka kuvittelevat että tänään ollaan miehiä ja huomenna ehkä naisia.
Sukupuolta korjaavia toimenpiteitä ei koskaan tehdä hetken mielijohteesta, vaan ne edellyttävät harkintaa. Toimenpiteet eivät ole edestakaisia, sillä esimerkiksi genitaalikirurgialla tehtävät muutokset ovat peruuttamattomia. Päätöksen lopullisuus tehdään myös hoitoihin haluavalle selväksi.
Transsukupuolisille tehtävät hoidot ovat tutkitusti tuloksekkaita. Vain noin prosentti katuu hoitojaan.
Hohhoijjaa, vaikka ne kuinka yrittäisivät niin ei niistä koskaan täysin miehiä tai naisia tule!
Entä sitten?
On totta, ettei kaikkiin biologisen sukupuolen mukanaan tuomiin rakenteisiin, kuten luustoon (kasvot, hartiat, lantio) tai karvoitukseen, voida täydellisesti vaikuttaa hormonihoidoilla. Esimerkiksi transnaisella saattaa hormoni- ja laserhoitojenkin jälkeen kasvaa partaa, joskin heikentyneesti. Hormonihoidot ja kontrollikäynnit jatkuvat koko elämän, joskin hormonien määrää lasketaan ajan kanssa.
Lisääntyminen ei ole mahdollista – transmiehelle rakennetut kivekset eivät tuota siittiöitä eikä transnaisella ole munasoluja tuottavia munasarjoja. Lisääntymiskykyinen naaras on kuitenkin eri asia kuin naiseus, tai lisääntymiskykyinen uros on eri asia kuin mieheys. Useimmille sukupuolenkorjaustoimenpiteisiin meneville transihmisille on tärkeämpää se, että keho itsessään tuntuu oikealta.
Lisääntymiskyky ei itsessään määrittele ihmisen sukupuolta: vaikka maailmaan syntyy kohduttomia tyttölapsia, ei heitä katsota vähemmän naisiksi kuin kohdullisia naisia.
Hoidot ovat kalliita!! Tähänkö yhteiskuntamme rahoja käytetään????
Hoitokustannuksista liian ison osan muodostaa sukupuolen varmistamiseen liittyvät tutkimukset, jotka vievät paljon aikaa psykiatrilta ja muulta hoitohenkilökunnalta. Mikäli juridinen sukupuoli olisi itsemääräämisoikeus, saataisiin aikaan paljon säästöjä, kun tutkimuksia ei tarvittaisi. Prosessia voisi hyvin keventää silloin, kun kyse on vain juridisesta toimenpiteestä.
Jokainen transpalveluiden käyttäjä ei halua kalliita genitaalikirurgisia toimenpiteitä: Helsingin Sanomien mukaan vuonna 2013 palveluihin hakeutuneista noin puolet halusi. Tämäkin luku voi vielä lopulta muuttua. Iso osa haluaa vain sukupuolensa juridisen vahvistamisen ja mahdollisesti hormonihoidot.
Transpalvelut ovat monilta osin ennaltaehkäisevää toimintaa, sillä ne luovat käyttäjilleen hyvinvointia. Yhdessä asiassa kuluttaminen vähentää menoja toisessa.
Jos sterilointi poistetaan, nehän voivat tehdä lapsia! Mitäköhän siitäkin seuraa, kun miehet rupeavat synnyttämään ja naiset siittämään lapsia?
Sterilointipakko on ongelmallinen niille, jotka eivät halua hormonihoitoja, vaan ainoastaan vahvistettavan, että oikeaksi koettu sukupuoli on myös virallinen. En ymmärrä, miksei transnainen, joka elää naisen elämää, kokee itsensä naiseksi ja joka nähdään muidenkin osalta naisena, voisi siittää lasta.
Ne, jotka haluavat hormonihoitoja ja genitaalikirurgisia toimenpiteitä, tulevat steriloiduiksi omasta tahdostaan eivätkä siten voi saada lapsia. Mieheksi korjatun kohdussa kasvaneita hormonivauvoja on turha pelätä.
(* lyö Raamatulla päähän *) Tämä on kristittyjä arvojani vastaan.
Jos kristinuskon arvoihin kuuluu toisten eriarvoinen kohtelu ja heikommassa asemassa olevan lapsellinen kiusaaminen pyrkimällä estämään tämän oikeuksia, jotka olisi helppo toteuttaa yksinkertaisilla päätöksillä, niin kai transihmisten oikeudet sitten loukkaavat kristittyjä arvojasi. Itse olen elänyt siinä luulossa, että yhdenvertaisuus ja heikomman puolustaminen olisivat kristinuskon perusarvoja.
---
Lähteitä:
- Paksunnetut väitteet on napattu nettikeskusteluissa, osa sellaisinaan, osa muokattuina.
- Terveyskirjasto: Transseksuaalien hoito. Vuodelta 2003 oleva lääketieteellinen ja kirurginen yleiskatsaus transihmisten hoitoon. Termeistä transseksuaali on vanhentunut ilmaus, ja osa uusina esitettävistä hoidoista on tietysti nyt jo vähemmän uusia, mutta kokonaisuudessaan napakka, hyvin tiivistävä ja kiinnostava tietopaketti transpalveluista. http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo93871.pdf
- Terveyskirjasto: Transsukupuolisuus. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00525
- Amnestyn kannanotto transihmisten oikeuksiin ja korjausta vaativiin ongelmakohtiin. https://www.amnesty.fi/tyomme/teemat/itsemaaraamisoikeus-sukupuoleen/
- 2013 Suomeen hakeutui ennätysmäärä transpalveluihin: http://yle.fi/uutiset/sukupuolenkorjaukseen_haluavien_maara_kasvaa_vauhdilla/6666766
- Australialaisryhmän tutkimus transsukupuolisuuden ja pidemmän androgeenireseptorigeenin yhteydestä: http://helihamalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/88717-bbc-geeneettinen-yhteys-transsukupuolisuuteen-on-loytynyt / http://news.bbc.co.uk/2/hi/health/7689007.stm
- Tasa-arvovaltuutetun kannanotto transihmisten oikeuksiin 2011: http://yle.fi/uutiset/tasa-arvovaltuutettu_transsukupuolisten_ihmisoikeudet_eivat_toteudu/5454949
- Wikipedia: Intersukupuolisuus http://en.wikipedia.org/wiki/Intersex
- Vihreä Lanka: Huovinen: Translaki on ihmisoikeusasia http://www.vihrealanka.fi/uutiset-kotimaa/huovinen-vastaa-r%C3%A4s%C3%A4sen-uhkaukseen-translaki-on-ihmisoikeusasia
- Transtukipiste sisältää kattavasti tietoa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä ja perusterminologiasta: transtukipiste.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti