"Sinun ikäisenäsi minä en välittänyt Raamatusta pätkääkään, mutta nyt olen lukenut sen kolme kertaa."
Kävin vierailulla lähisukulaiseni luona. Tavan kahvittelun ohella visiittiin kuului luento Raamatusta, Ikuisia kertomuksia -kirjasarjasta ja tietysti AA-kerhosta, jossa sukulaiseni on toiminut aktiivisesti. Hän ei pelaa enää edes korttia, ettei se aiheuttaisi riippuvaisuutta. Ehkä puheen oli tarkoitus toimia ennalta ehkäisevänä varoituksena huonojen tapojen aloittamisesta tai sitten kehotuksesta luopua jo aloitetuista synneistä. Kun miettii sukulaiseni historiaa, eli väkivaltaa, alkoholismia, peliriippuvuutta ja muutoin häikäilemätöntä elämäntyyliä, voinen sanoa neuvojen tulleen asiantuntijalta.
Ymmärrän ihmisen halun auttaa oman kunnostautumisensa myötä toisia, mutta inhoan siihen liittyvää tekopyhyyttä. Kun rappioalkoholisti raitistuu, hänen lisäkseen yhden yhtä tippaa ei saisi ottaa kukaan muukaan – niin viihteellä kuin ruoan yhteydessä. Kun itse lakkaa pitämästä hauskaa, muidenkin täytyy seurata perässä. Kun itse aloittaa kunniallisen elämän, kenelläkään ei ole enää oikeutta elää säädyttömästi. Siltä minusta ainakin usein tuntuu – olipa kyse suhteesta alkoholiin, tupakointiin, päihteisiin, vapaaseen seksiin, uhkapelaamiseen, uskontoon, yksityisautoiluun, pikaruokaan tai oikeastaan mihin tahansa. Kun itse tekee jotain väärin, virheitä ja kyseenalaisia vahinkoja pitää ymmärtää ja osata antaa anteeksi, mutta toisten elämälle on helppo heristellä toruvasti etusormea.
Joskus minusta tuntuu, että pahimmat saatanat kääntyvät uskoon ja turmeltuneimmista juopoista tulee terveysintoisia absolutisteja. Kylien säädyttömimmät jakorasiat hankkivat lapsia, menevät naimisiin ja alkavat elää idyllistä perhe-elämää. Ehkä elämän tarkoitus on kasvaa ihmiseksi, jota joskus nuorempana olisi vihannut.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos joku lopettaa viinan käytön, löytää pysyvän parisuhteen tai tulee uskoon. Minua ei vain kiinnosta kuulla "hauskaa voi olla ilman ilolientäkin" -tyylisiä valheita tai "sinun pitäisi aikuistua" -opetuksia – etenkään, jos saarnaaja ei ole ollut sen kunnollisempi kuin minäkään.
Toisinaan biletän kuplivien taikajuomien kanssa liikaa. Elän elämääni olettaen, ettei Jumalaa ole. Työnnän sukupuolielimeni mihin reikään sattuu. En syö terveellisesti. Ehkä joskus huomaan muuttuneeni, ehkä joskus huomaan nauttivan terveellisen iltapalan pelkän punaviinilasillisen kanssa pitkäaikaisen kumppanini kanssa.
Jos tällainen tylsistyminen – jota jotkut myös aikuistumiseksi kutsuvat – pääsee tapahtumaan, lupaan kuitenkin jokaiselle: en aio koskaan toimia näissä asioissa kenenkään moraalinvartijana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti