LuQnurkkaus

P.D. James - Children of Men
***-

Luin tämän kirjan jo viime kesänä, mutta se unohtui aiemmasta luQnurkkauksesta. Esitelmöidään kirja siis nyt!

P.D. Jamesin kirja Children of Men sijoittuu synkkään lähitulevaisuuteen, jossa ihmisistä on tullut täysin hedelmättömiä. Vuonna 1995 ovat syntyneet viimeiset ihmiset, joita kutsutaan Omegoiksi. Kriisi on kansainvälinen, mutta kerronta keskittyy pääasiassa Iso-Britanniaan.

Iso-Britannia on muuttunut vuoteen 2021 mennessä radikaalisti: demokratia on rapautunut, vain varakkaimmilla on varaa elää kuolemaan asti. Ihmiskunta vaikuttaa toivonsa menettäneeltä. Naisia ja miehiä testataan tietyin väliajoin, jotta löydettäisiin mahdollisesti hedelmällisiä yksilöitä. Kokonaisuudessaan maa näyttäytyy totalitaarisena ja kylmänä. Päähenkilönä toimii Theo-niminen mies, yliopiston opettaja, joka joutuu tekemisiin The Five Fishes -nimisen aktivistiryhmän kanssa. Ryhmä haluaisi kohennusta maan demokratian tilaan.

Children of Men on siinä mielessä kiinnostava kirja, että sen kirjoittanut P.D. James kirjoittaa yleensä dystooppisen tieteisfiktion sijasta salapoliisiromaaneja. Erityisesti kirjan alku on miellyttävä: lopunajan alkuja kuvataan kiinnostavasti, lähes runollisesti. Tapahtumakuvausta maailman tilasta on paljon, mutta toisaalta sitä voisi olla vielä enemmänkin. Osa yhteiskunnan muutoksista avautuu tarinan aikana.

Loppua kohden kirja tuntuu hieman latistuvan, kun siirrytään kuvailusta itse maailmassa tapahtuvaan toimintaan. Vaikka maailman kuvailu on kiinnostavaa, juonessa on myös omat epäloogisuutensa: yhteiskunta vaikuttaa liian aikaisin rapautuneelta: nuorimmat ihmiset ovat kuitenkin vasta 26-vuotiaita. Samoin massahedelmättömyyttä ei perustella mitenkään, kerrotaan vain, että jostain tieteelle tuntemattomasta syystä lapsia ei enää kyetä saamaan. Tällainen edes näennäisen tieteellisyyden puuttuminen, ilmiön syiden selittäminen, on valitettavan laiskaa muutoin ansioituneelta teokselta.

Mikäli dystopia ja erityisesti ihmiskunnan sukupuuttoa koskevat pohdinnat kiinnostavat, tämä kannattaa lukea. Kirjaa ei ole käännetty suomeksi, mutta Jamesin käyttämä englanti on kohtuullisen helppoa ymmärtää. Oma kirjani on ensipainos ja maksoi eBay-huutokaupasta tilattuna parisenkymppiä, pokkarin saa netistä halvemmallakin. (Annan frendeille toki omaa opustani lainaan)

Johanna Sinisalo - Sankarit

****-
Johanna Sinisalon Sankarit kertoo eeppisen sankaritarinan nyky-Suomen sankareista, eli mistä muistakaan kuin julkkiksista: keskiössä on Rex, Suomen suosituin rock-tähti, älykäs visionääri. Sankarit on modernisoitu versio Kalevalasta: Kalevalaan tehdään jatkuvia viittauksia, mutta useimmiten lukija saa itse huomata yhtäläisyydet alkuperäiseepoksen kanssa.

Sankareiden lukeminen on kutkuttavaa juuri siksi, että Kalevalan tuntevana tietää suurin piirtein, mitä on tulossa, muttei kuitenkaan. Kerronta vaihtelee realistisista hetkistä absurdiudessaan naurettaviin kohtauksiin, ja pitkälti teos näyttäytyy hauskan kepeänä. Kirjalla on mukavasti pituutta, mikä itsestäni on hyvä juttu: monesti Sinisalon kirjoissa harmillista on niiden lyhyys.

Kirja etenee Sinisalon tapaan erilaisista katkelmista koostuvana: pätkiä romaaneista, uutisia, lyriikkaakin, perinteistä kerrontaa... Tosi ja fantasia sekoittuvat jälleen. Olen aina pitänyt tästä tyylistä, eikä se tuota pettymystä tässäkään kirjassa. Suurimmat miinuksensa kirja saa ajoittain tapahtuvasta lukijan aliarvioinnista: välillä vihjataan hieman liiankin suoraan, mihin Kalevalan tapahtumaan jokin kohtaus viittaa. Mahdollisesti lukijalle olisi voinut jättää enemmän tämän osalta oivallettavaa. Nämä ovat kuitenkin pikkuvikoja. Kokonaisuudessaan hervoton luettava!

Bruno Schulz - Kanelipuodit

Bruno Schulz oli puolanjuutalainen kirjailija, jonka kirjallisesta tuotannosta on jäänyt jäljelle Kanelipuodit-kokoelma, Kuolinilmoituksen sanatorio -kokoelma, joitain piirroksia, kirjeitä ja esseitä. Schulzin tiettävästi tekemä romaanikäsikirjoitus hävisi toisen maailmansodan aikana, mahdollisesti natsivainojen takia. Schulz itse kuoli 1942 keskitysleirillä.

Kanelipuodit on novellikokoelman ja romaanin välillä tasapainoileva kirja, joka tarjoaa sirpalemaisia otoksia minäkertojan perheestä. Minäkertojaa olennaisemmassa roolissa on kertojan isä Jakub, josta piirtyy kuva mielenterveysongelmaisena, värikkäänäkin persoonana. Monet tarinat keskittyvät isän sairauden kuvailuun ja erilaisiin kommelluksiin. Kertomukset liittyvät löyhästi toisiinsa, mutteivät ne vaikuttaisi olevan ajallisessa järjestyksessä. Tarinoita voisi kutsua maagiseksi realismiksi, sillä ne sijoittuvat todelliseen maailmaan, mutta niissä on myös fantasianomaisia piirteitä, jotka ajoittain pääsevät esille.

Schulzin teoksessa on moniulotteisia puolia, mutta omaan makuuni teos tuntui raskaalta ja puisevalta lukukokemukselta. Osa teoksesta avautui itselleni vasta myöhemmän siihen liittyneen pohdiskelun jälkeen. Vaikka oivallukset tuntuivatkin palkitsevilta, kokonaisuudessaan lukukokemuksesta jäi epämiellyttävä maku. Liika symbolisuus ja puhdas outous tekevät kokoelmasta sekavan, eikä asiaa auta Schulzin raskaan runollinen kieli, jossa lintuparvea saatetaan verrata värikkääseen kukkapenkkiin ja niin edespäin. En tiedä, olisinko nauttinut kirjan lukemisesta enemmän, mikäli minulla ei olisi ollut kovaa kiirettä lukea sitä kirjallisuuden pääsykokeita varten. Mahdollisesti kyllä, mahdollisesti ei. Kanelipuodit kuuluu osaksi koko Schulzin koko tuotannon käsittävää Kanelipuodit ja muita kertomuksia -kirjaa, jonka loppuosio jää ainakin toistaiseksi omasta puolestani lukematta.

Leena Krohn - Pereat mundus. Romaani, eräänlainen

***½
Pereat mundus on 36 luvusta koostuva "eräänlainen romaani", joka kertoo erilaisista lopunajoista: ihmiskunnan lopusta, maailmanlopusta, lapsuuden lopusta... Kirja koostuu toisistaan erillisistä tarinoista, jotka sijoittuvat eri aikakausille ja eri paikkoihin. Lähes jokaisessa tarinassa pää- tai sivuosassa on Håkan-niminen henkilö. Osa kirjan kertomuksista kertoo tohtori Keinolemmestä, internetissä neuvojaan jakavasta terapeutista.

Pereat mundusin tarinoista erityisesti mieleeni jäivät ihmismielen siirtoa tietokoneille pohtiva luku Kylmää puuroa. Myös ihmisiä ja eri eläimiä risteyttävästä, sekaisin menneestä tiedemaailmasta ja vähemmistöjen vainosta kertovat luvut jäivät mieleen. Kirja antaa lukijalleen paljon kysymyksiä, mutta vastaukset ovat pitkälti lukijan itsensä päättelykyvyn ja mielikuvituksen varassa. Krohnin pohtivan kysyvä tyyli miellyttää minua, mutta kirjassa on myös ongelmansa. Osa luvuista tuntuu enemmän ideattomalta kirjantäytteeltä kuin ajatuksia ja tunteita herättävältä: esimerkiksi eräässä luvussa mies hakeutuu työhaastatteluun, ja sisään astuessaan hän tajuaa olevansa matkalla kohti turmiota. Enempää ei kerrota, vaan turmion syyt tai turmio itse jäävät lukijan arvailuiksi. Kirjan sekalaisuus on sekä sen haitta että etu: lyhyet tarinat luovat kiinnostavaa kuvaa ihmiskunnan laskevasta auringosta, mutta samalla osa luvuista ei istu kokonaisuuteen yhtä jouhevasti kuin toiset.

Pereat mundus on ajatuksia herättävä ja kiinnostava, joskin myös heikompia hetkiä sisällään pitävä kirja. Suosittelen tieteisfiktiosta kiinnostuneille.

Gilgamesh

Jaakko Hämeen-Anttilan suomentama ja samalla maailman vanhinta eeposta selittävä teos on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Gilgamesh on vanhin meidän päiviimme asti säilynyt eepos, jonka varhaisimmat kertomukset juontavat juurensa muinaisten sumerien ajoilta. Teos sai standardimuotonsa noin 3200 vuotta sitten. Kaksitoista taulua käsittävä runoelma kertoo muinaisesta kuningas Gilgameshista ja tämän seikkailuistaan Enkidu-nimisen miehen kanssa. Kummankin asema on jumalallinen – Gilgamesh-niminen kuningas eli aikoinaan oikeastikin, ja nähtävästi hänestä kerrottavat tarinat ovat merkki siitä, että hän oli myös hyvin suosittu.

Kiinnostavan Gilgameshista tekee erityisesti se, että se on kirjoitettu aikana ennen Raamattua. Gilgameshin yhdestoista taulu on herättänyt kohua eniten, sillä se kertoo Utnapishtim-nimisestä miehestä, joka saa tietää jumalien aikovan hukuttaa ihmiskunnan ja rakentaa valtavan laivan pelastaakseen perheensä ja eläinkunnan. Yhteys Vanhan Testamentin kertomukseen Nooan arkista on ilmeinen, ja myös luomiskertomukseen kuin myös kuoleman voittamiseen liittyvää kertomusta runoelmassa esiintyy.

Hämeen-Anttilan suomennos on ihailtavan selkeää nykysuomea. Lukemista voi haitata se, että välillä teoksessa on katkelmia: tämä johtuu siitä, etteivät taulut ole säilyneet täydellisesti. Koin itse tämän maailmankatsomustani avartavaksi kirjaksi, jota suosittelen erityisesti mytologioista, uskonnoista, historiasta ja itämaisesta kulttuurista kiinnostuneille.

Reinhard Barth - Historian suurnaiset

Historian suurnaiset esittelee 26 historian vaikutusvaltaista naista. Artikkelit ovat ajoittain kiinnostavia ja yleissivistäviä, mutta ajoittain faktoissa on epätarkkuuksia (Kleopatraan perehtyneenä huomasin erityisesti Egyptin kuningattareen liittyvissä asioissa täsmennettävää) ja kirja tuntuu popularisoivan naisvaikuttajien elämiä. Monta naista olisi voitu myös jättää kirjasta pois, sillä osan roolit maailmanhistoriassa vaikuttavat enemmän seinäkoristeena olemiselta kuin todelliselta vaikuttamiselta ("kyllä hän tavallaan saattoi ehkä vaikuttaa, sillä hän oli kuninkaan rakastajar..."). Omasta mielestäni toimivampi ratkaisu olisi ollut antaa enemmän tilaa harvemmalle määrälle naisia, eikä kirjoittaa lyhyttä 10-20 sivun tiivistelmää kunkin elämästä. Elisabeth I on tästä hyvä esimerkki: kirja kertoo Englannin legendaarisesta kuningattaresta valitettavan vähän. Ihan mukava ja yleissivistävä, mutta liian historiaa popularisoiva ja potentiaalisuudestaan kauas jäävä kirjanen.

Osmo Hyytiä - Suomi ja Hitlerin Saksa 1933-1939

Jo vuoden päivät (vaiko kauemminkin?) kuolaamani tietokirja löytyi eräästä helsinkiläisdivarista kympillä, joten se tarttui mukaani. Hyytiä tarkastelee Suomen ja kansallissosialistisen Saksan suhteita Hitlerin valtaannoususta toisen maailmansodan alkuun. Kiinnostavia huomioita riittää, ja monilta osin kirjaa lukiessa huomaa yhteneväisyyksiä nykyisen Venäjän ja Hitlerin Saksan välillä: Saksaakin vastaan käytiin jopa lyhyt kauppasota, jonka aikana suomalaiset maataloustuotteet olivat tuontikiellossa.

Suomalaista lehdistöä siteerataan kirjassa ahkerasti, ja on mielenkiintoisen ohella jopa aavistuksen verran järkyttävää, kuinka esimerkiksi Uusi Suomi -lehti (silloin IKL:n linjoja myötäilevä) ymmärtää, ajoittain jopa ylistää Saksan harjoittamaa politiikkaa. Myös monien muiden (oikeistolaisten) lehtien parista löytyy ymmärrystä Saksaa kohtaan. Nyttemin voidaan sanoa, että demokratian puolustaminen ja maltillisuus voittivat: Uuden Suomen kannanotot näyttävät nyt ajattelemattomalta itsepetokselta, kun omaa kansallista ideologiaa on pitänyt ymmärtää kauheimpienkin tekojen valossa. Historiasta kiinnostuneille ehdottoman suositeltava kirja!